…kuinkas kiireisen sisällöntuottajan sitten kävikään?

Ou nou! Laiminlöitkö ideointivaiheen blogissasi?Kiire, kiire, kiire. Ja siksi väsy, väsy, väsy. Eikä väsyneenä osaa keskittyä.

Yhtäkkiä kaikki menee suorittamiseksi. Tehtävästä tehtävään ryntäämiseksi, nopeiden ratkaisujen metsästykseksi.

Ja sitten.

Kaikki, mikä liittyy uuden ideointiin häviää.

Kaikki heikot signaalit, vinkit, merkit tuulen tuomat tuoksut, kaikki, mikä ohjaisi uusiin ajatuksiin.

Pahoitteluni siitä. Pääni on ollut tyhjä. Olen laiminlyönyt tätä blogia.

Paluu tulee raa’alla työllä. Aloitin vähiten yleisöä keränneestä blogistani; kirjoitin tässä kuussa neljä postausta, kun tahti on ollut yksi tai alle kuukaudessa viimeisen puolen vuoden aikana.

Herättelin hidastelevaa blogiani niin ikään neljällä jutulla. Julkaisutahti on tähän mennessä tänä vuonna ollut 2–3 blogia kuukaudessa.

Kestosuosikkiani ruokin kuudella kirjoituksella. Siellä tahti on ollut reippaampaa kuin kahdessa edellisessä, peräti neljä tekstiä kuukaudessa. Toukokuu toi vuoden 2017 enkan.

14 kirjoitusta muihin blogeihin sitten tämän blogin viimeksi ilmestyneen postauksen jälkeen.

Kyse ei siis ole ns. valkoisen paperin kammosta. Pystyn hyvin tuottamaan tekstiä.

Miksen sitten pysty tuottamaan yhtään järkevää sisältöä tähän blogiin?

Koska olen kiireessäni laiminlyönyt kirjoittamisen ehkä tärkeimmän vaiheen, ideointivaiheen. Jokaisen sisällöntuottajan pitäisi huolehtia ideapankistaan ja viljellä ympäriltä tulleita virikkeitä. Ei kirjoittaminen muuten onnistu.

Mutta nyt näyttää paremmalta. Täältä noustaan ja vauhdilla!

Express yourself eli miten tehdään ylivertainen otsikko

Hyvä otsikko houkuttelee lukemaan.Annapa kun kerron totuuden.

Ihminen on itsekäs.

Olemme itsekkäitä, koska aika ja käsityskykymme ovat rajallisia. Ja kun maailma on pullollaan asioita, joihin voisi syventyä, meidän pitää olla valikoivia sen suhteen, mihin kanavoimme energiamme.

Emme kerta kaikkiaan voi perehtyä kaikkeen. Tai edes kevyesti maistella osaa vastaan tulevasta sisällöstä.

Oletko miettinyt, miksi kukaan haluaisi hakea tietoa juuri sinun tuottamasta sisällöstä? Millä keinoilla olet ajatellut houkutella verkon uumenissa räpiköivät surffailijat oman sisältösi pariin?

Sisällön pitää luonnollisesti tarjota ratkaisua johonkin lukijan ongelmaan. Sen pitäisi esittää jokseenkin oikeita faktoja ja olla tuore, eikä saisi miltään osalta johtaa harhaan.

Mielellään sisältö voisi olla myös viihdyttävä ja hyvin kirjoitettua. Mutta se on jo melko paljon vaadittu.

Huomion saamisen kannalta tärkeintä olisi panostaa ylivertaiseen otsikointiin. Lähes varmuudella voi sanoa, että otsikko pitää lukea, ja juuri sen ansiosta joko klikkaamme linkkiä – tai sitten emme.

Huoletta voi siis todeta, että otsikko on sisällön luetuin osa. Myös muutamat tekstin alussa olevat rivit silmäillään, mutta hyvin pieni osa lukijoista jaksaa jutun loppuun asti.

Houkutteleva otsikko on kuitenkin varmin tae sisällön menestykselle.

Miten kirjoitat vetävän otsikon?

  1. Ensinnäkin, varaa otsikon kirjoittamiselle aikaa. Jos teet sisällön otsikkoa vaille valmiiksi, ei ole mitään järkeä puskea sitä maailmalle heti b-luokan hedarilla. Hyvä sisältö ja sinun työsi menevät tyystin hukkaan. Madonnan sanoin, ”Don’t go for second best baby” – olet paremman arvoinen.
  2. Mieti, saisiko otsikkosi sinut lukemaan lisää. Jollei, jatka työstämistä. Haasta meidät lukemaan!
  3. Näin [vapaavalintainen toimintaa kuvaava sana tai virke] -tyyppiset otsikot ovat nyt pop jopa ihan toimituksellisessa uutissisällössä (HS uutisoi menneellä viikolla ”Näin säästät selvää rahaa veroilmoituksella”).
  4. Myös luvut toimivat hyvin: ”3, 5, 7 – tai miksei 27,5 – ylivertaista vinkkiä hyvään blogitekstiin” houkuttelee enemmän, kuin ”Ylivertaisen blogin kirjoittaminen”. Ja luvut nimenomaan numeroina, ei auki kirjoitettuna. Olemme tottuneet ajattelemaan lukuja järjestyksen tuojina ja otsikossa ne lupaavat tarkkaa ja täsmällistä tietoa. Ja sehän on hyvä asia tässä keskinkertaisen sisällön tulvassa.
  5. Tärkeintä on olla oma uniikki itsesi. Älä kopioi. Itse asiassa, unohda kaikki yllä oleva. Kiteytä ajatuksesi ja – express yourself.

100 blogia takana – näin se onnistui

100 blogia – näin se onnistui!Aion blogilla tulee tänään merkkipaalu vastaan – tämä on sadas postaus! 100 blogia on kivasti kartuttanut kokemuksia, ja niiden perusteella voin todeta seuraavaa:

  1. Sataan kirjoitukseen meni reilu vuosi – ensimmäinen blogi ilmestyi tammikuun lopulla. Se käsitteli – kuinkas muuten – syitä miksi jokaisen (yrityksen) kannattaa pitää blogia.
  2. Suoritus on kiitettävä sivutoimisena yrittäjänä toimivalta yh-äidiltä, joka ylläpitää muutamaa muutakin blogia. Epämääräisen tasaisella 2–3 postauksen viikkotahdilla väliin mahtuu myös hiljaisia viikkoja. Kun sisältöä kuitenkin syntyy tasaisesti, sisällöntuotannosta ei ole tarvinnut ottaa stressiä.
  3. Parhaiten yleisöä on kiinnostanut blogit, joissa suhtaudutaan kriittisesti johonkin ilmiöön. Näissä kävijäpiikit ovat korkeita, mutta juttu ”kuolee” yhtä nopeasti kuin syntyikin. Analytiikasta päätellen nämä ovat kertaluonteisia hittejä, eivätkä kasvata blogin vakituista lukijakuntaa.
  4. Kolmanneksi parhaiten yleisöä vetää kirjoitus itse blogin aihepiiriin liittyvästä ilmiöstä, viestinnästä. Viestinnän ja johtamisen suhdetta luotaava pohdinta toi pidemmän kuhinan blogiin kuin yllämainitut avautumiset ja on muodostumassa kestosuosikiksi blogin lyhyen historian aikana.
  5. Parhaiten liikennettä tuo sosiaalinen media. Facebook komeilee kanavien ykkösenä, Twitter seuraa tiivisti perässä. Instagramiakaan ei pidä unohtaa, profiili tuottaa vähän, mutta tasaisen varmasti klikkauksia!
  6. Sisällön tehokas jakaminen onkin ehdottoman tärkeää – jo julkaisuajankohta vaikuttaa yleisön määrään. Sisällöntuottajana minua painaa usein tunne, ettei valmiiksi kirjoitettua juttua ole, jollei sitä ole julkaistu. Malttia kannattaa kuitenkin harjoittaa, sillä aamuyöstä julkaistu sisältö ei taatusti tavoita kohdeyleisöään. Sisällön julkaisu ja jakaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä osia sisällöntuotannon prosessissa kuin itse kirjoittaminen – joskus tuntuu että jopa tärkeämpiä.
  7. Pitkästä blogiurasta huolimatta olen oppinut ihan älyttömän paljon. Omiin juttuihin kannattaa muutaman kuukauden kuluttua palata – sitä saattaa ihan hämmästyä, miten fiksun kuvan niistä voi itsestään saada!
  8. Kirjoittaminen on KIVAA!
  9. Siitä huolimatta tämäkin postaus olisi ollut kivemman näköinen infograafina – palataan siihen asap.
  10. Kannattiko? No ihan taatusti. Muutama asiakas on jo lähestynyt luettuaan juttujani. Kiitos heille rohkeudesta!

100 blogia on saavutus, josta on syytä iloita. Voi olla, että tää poikii vielä pullakahvit iltapäivälle. Tällä kokemuksella voin suositella bloggausta lämpimästi ihan kaikille, yrittäjille ja yrityksille nyt ainakin!

Tajunnanvirta syö lukuilon – 5 vinkkiä hyvään tekstiin

Kuohuava tajunnanvirta vie lukuilonHesarissa pohdittiin viikonloppuna erityyppisiä lukijoita.

Laiska osuu ehkä lähimmäs sanana kuvaamaan minun lukemistani.

Haluan lukiessa päästä nopeasti asiaan. Teksti saa herättää ajatuksia, olematta kuitenkaan itsessään niin monimutkainen, että joudun miettimään tekstin ja kerronnan rakennetta kesken lukemisen. Rakastan vaivattomasti soljuvaa tarinaa, flowta.

Janoan selkeyttä. Jutun pointin pitää olla kristallinkirkas. Jollei se ole, koen, ettei kirjoittaja itsekään ole tiennyt, mitä haluaa sanoa. Hänellä vois myös olla vakavia hahmottamiseen liittyviä ongelmia.

Joka tapauksessa, jollei ole mitään sanottavaa, tekstin tuottaminen luettavaksi on ajan varastamista toiselta.

Tajunnanvirrasta saan hengenahdistusta. Fiktiossa siedän jaarittelua, jos se edistää loppuhuipentumaa jollain lailla. Faktatekstissä se on murhaa.

Ei sillä, kyllä minäkin osaan nauttia kielestä. Minua viehättää ajatus ymmärtämisestä, joten googlailen minulle vieraita sanoja ja ilmiöitä. Erityisen viehtynyt olen murresanoista – pohojalaasista etenkin, juuristani johtuen.

Miksi näin?

Koska olen väsynyt. Ja minulla on kiire. Aika ei riitä, jos joudun tavaamaan kappaleita pöytäkirjassa tai kollegan blogissa. Saati työohjeessa.

Näin kirjoitat hyvää tekstiä

Jokainen meistä pystyy kirjoittamaan hyvää tekstiä, kunhan muistaa muutaman tärkeän pointin. Eli:

  1. Määrittele päämääräsi – mitä haluat lukijan oivaltavan jutustasi
  2. Etene etapeissa – mitä lukijan on ymmärrettävä, jotta hän ymmärtäisi myös loppupäätelmäsi
  3. Pidä teksti rakenteeltaan yksinkertaisena – palvele lukijaa soljuvalla lukuergonomialla
  4. Älä hämmennä vaikeaselkoisilla sanavalinnoilla
  5. Kirjoita omalla tunnistettavalla tyylillä.

Kolme oppia 7-vuotiaan kirjoitusläksystä

Yksinkertainen on kaunista kirjoittamisessaEkaluokkalainen poikani oli tänään saanut ensimmäisen kirjoitusläksynsä.

Aiheena oli mennyt joululoma ja mitä kaikkea kivaa hän oli sen aikana kokenut.

Illalla ruokapyödän ääressä hän pyöritteli kynäänsä tuskaisen näköisenä. Otsa oli syvässä kurtussa, täytekynän lyijy napsahteli tämän tuosta poikki.

”Äh, emmä osaa”, hän tuhisi hetken ähellettyään vihon yllä.
”Miten niin et osaa. Tietenkin osaat! Vai mitä tarkalleen tarkoitat, kun sanot ettet osaa?”
”No… näistä kirjaimista tulee ihan kamalia. Rumia ja eri kokoisia.”
”Entä sitten? Tärkeintä on se mitä sanot, ei se miltä se näyttää. Sitä paitsi en muista koska olisin itse viimeksi edes kirjoittanut käsin. Osaisinko edes enää? Ei käsialalla ole merkitystä”
”Aah…” Ilme oli edelleenkin epäluuloinen.
”Mikä nyt mietityttää?”
”Ööö… mä en tiedä mitä mä kirjoittaisin.”
”Ootko miettinyt, mitä haluat sanoa?”
”Eeeh… en.”
”No sitten et kyllä voi kirjoittaakaan. Ekaksi pitää päättää mitä haluaa kertoa.”
”Okei. Ei muuten tyhmä idea.”
”Jeps. Paras neuvo, monessakin asiassa, mutta etenkin kirjoittamisessa. Kirjoittamisesta tulee muuten tosi helppoa, jos kirjoittaa ihan sen minkä olisi äsken kertonut kaverilleen. Sana sanasta jopa. Puheessa tarina on yleensä parhaimmassa muodossaan.”

Tajusin yhtäkkiä luennoivani, vaikka opettaja oli nimenomaisesti kieltänyt sen. Tosin uskon, että kiinnitin huomiota ehkä hieman eri asioihin kuin ei työkseen kirjoittavat vanhemmat.

Muoto ei tässä kohtaa ollut tärkeää (se on harvoin muuallakaan), vaan se, että tarinaa syntyy (ihan kuten muuallakin).

Hetken tuumailun jälkeen vihko alkoikin täyttyä tekstistä. Yhteen sivuun tiivistyi joulun herkut, lahjat, pulkkailut sun muut huvit.

Aika hyvin ekaluokkalaiseksi. Vaikka luinkin lapsena paljon, aineiden kirjoittaminen oli minulle aina yhtä tuskaa.

En koskaan tiennyt mitä kirjoittaa. En myöskään osannut pukea haluamaani sanoiksi. Mutta täytekynällä tehtyjen loputtomien kirjoitusharjoitusten ansiosta käsialani rokkasi.

Hyvä blogi palvelee asiakasta

Hyvä blogi palvelee asiakastaTörmäsin alkuviikosta Twitterissä keskusteluun, jossa pohdiskeltiin blogin merkitystä markkinoinnille.

Eräs keskustelun kommentti jäi mieleeni – siinä keskustelija oli sitä mieltä, että ostajan näkökulmasta suurin osa blogeista oli lähinnä itsekehua.

Mmm, ajattelin.

Sinne se saattaa tosiaan joskus lipsahtaa, onhan blogi hyvä tapa kertoa omasta osaamisestaan. Houkutus omien taitojen korostamiseen on iso, jos blogissa voi vapaasti ilmasta itseään.

Hyvä blogi palvelee asiakasta

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvän blogin palvelee aina lukijaansa. Sen tulee aina vastata jollain lailla asiakkaan tarpeeseen.

Oman itsensä kehumiselle on oma paikkansa – esimerkiksi omissa harrastekanavissa. Hyvään b2b-blogiin ne eivät kuulu.

Hyvä b2b-blogi vastaa asiakkaan kysymyksiin. Ja näin tehdessään se epäsuorasti myös kertoo kirjoittajan osaamisesta.

Tässä meille bloggareille myös hyvä vinkki: parempi on näyttää oman osaamisen hyöty asiakkaalle kuin suoraan kehua itseään. Kuten yllä mainitusta keskustelusta käy ilmi, kehuskelu ärsyttää.

Välttäkäämme siis sitä! Mukavia kirjoitushetkiä!

 

Kuva: FreeImages.com/Wojtek Wolañski

5 askelta killerisisältöön – unohda valkoisen paperin kammo

Olemme kaikki joskus olleet siinä tilanteessa: ruudulle ei kovasta puristuksesta huolimatta tahdo syntyä jutun juurta.

Sisällöntuotanto ON välillä yhtä tuskaa – mutta sen ei tarvitse olla sitä. Määrätietoisella työllä voit unohtaa valkoisen paperin kammon. Yksinkertaiset rutiinit nimittäin helpottavat kirjoittamista.Näillä rutiineilla pääset tyhjän paperin kammosta!

1. Kerää ideoita aina ja kaikkialla

Juttuideoita kannatta kerätä talteen aina kun niitä juolahtaa mieleen. Paperille, puhelimelle, appsiin, you name it!

Itse käytän Trelloa. Trello on itse asiassa hirvittävän kätevä, helppokäyttöinen sovellus ihan minkä tahansa asian jäsentämiseen – ja se seuraa mukana laitteessa kuin laitteessa.

Tärkeintä on kuitenkin että kirjaat ideat muistiin. Mielellään heti, kauppareissun jälkeen se on jo liian myöhäistä.

Yritä pitää fokus asiakkaassa ja hänen ongelmiensa ratkaisemisessa. Oman itsensä korostaminen ja tuotteiden ylistäminen ärsyttää – mieti ennemmin miten voisit auttaa asiakastasi.

2. Luonnostele teksti

Määrittele yhdellä lyhyellä virkkeellä mitä haluat jutussasi kertoa. Näin asetat jutullesi selkeän tavoitteen, maalin, jota kohti viet lukijaa.

Kerää lista kohdista, jolla valaiset tietäsi tavoitteen saavuttamiselle. Perustele esimerkein ja vaikka tilastoin.

Kirjoita listasi auki, muodosta tekstistä kappaleita.  Älä tässä vaiheessa välitä oikeinkirjoituksesta tai kieliopista tai epäloogisuuksista, pääasia, että saat ajatuksesi paperille.

Luonnosvaiheessa voit antaa itsellesi täyden vapauden tehdä ihan mitä vain, tekstiäsi tuskin lukee kukaan muu kuin sinä. Lopputulos kun voi olla jotain ihan muuta – nauti tästä vaiheesta ja sen vapaudesta!

3. Editoi

Editointi on sisällöntuotannon tärkein vaihe.

Ann Handley, MarketingProfs-sivuston Chief Content Officer ja kokenut kirjailija, toteaa Everybody Writes -kirjassaan  ”…in my experience great line editors are hard to find. If you find one, hold on to him or her; get married, if you must.”

En tiedä suosittelisinko itse samaa, mutta siinä Handley on oikeassa, että editointivaihe on ratkaiseva tekstin menestykselle. Siinä teksti siivotaan julkaisukuntoon.

Karsi tekstistä kaikki ne osat, jotka eivät aktiivisesti vie lukijaa kohti tavoitettasi. Nosta tärkein alkuun. Pidä ilmaisusi tiiviinä ja ilmavana; käytä konstailematonta kieltä ja pätki kappaleita. Lukija tykkää!

Pyri soljuvaan tekstiin: joskus tekstin ongelmakohdat selviävät vasta kun luet sen ääneen. Takerteletko jossain kohtaa vai menetätkö rytmin, ovatko sanat vaikeita? Jos näin, karsi lisää.

4. Lähde lenkille

Joskus tekstin ongelmakohdat selviävät vasta välimatkan päästä.
Kuva: Freeimages.com/ Ladyleaf

Totuuden näkee usein vasta välimatkan päästä. Kun olet saanut editoitua tekstisi, lähde lenkille.

Se tekee sinulle hyvää ja puhdistaa ajatuksiasi. Vaihtoehtoisesti voit nukkua yön yli. Sekin tekee gutaa!

Lenkiltä palattuasi (/aamulla herättyäsi) lue juttu vielä kerran läpi.

Jos se edelleen tuntuu hyvältä, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen!

5. Julkaise!

Ja jaa! Ja muista kiittää itseäsi hyvin tehdystä työstä. Jos saavutit killeritason jutun, voit hyvällä omallatunnolla palkita itsesi jollain kivalla.

Valkoisen paperin kammon vältät kun teet vaiheista 1–3 jokapäiväisen rutiinin. Pidä putkessa sekä työn alla olevia että viimeisteltäviä juttuja.

Helppoa, eikö?

Apinointi on opin alku – oma tyyli tekee voittajan

Apinoimalla oppii – mutta ole silti oma itsesi!

Satuin eräänä viikonloppuna kuuntelemaan tavallistakin tiiviimmin lapsukaistemme keskinäistä vuorovaikutusta mökillä.

Hätkähdin heidän harvinaisen aikuista keskustelua. He voivottelivat toisilleen etteivät ”asiat sujuneet ihan kuin Strömsössä” ja miettivät ”miten meni noin omasta mielestä”. Toisen reagointia pohdiskeltiin sanoilla ”no miltä luulet sen tuntuvan, kun…”, johon toinen kuittasi ”aivan, ei ihan mennyt putkeen. Anteeksi.”

Kaikki tuntui hyvin tutulta. Liiankin tutulta; tajusin pian, etteivät he oikeastaan keskustelleet, vaan toistivat lauseita, joita olivat kuulleet meidän aikuisten lausuvan.

Näinhän se menee. Apinointi on tehokkain keino oppia uutta.

Jokainen meistä apinoi oppiakseen. Fiksu apinoi parhaimmalta. Viisas koostaa oppimastaan synteesin ja luo oman, uniikin tyylin – oli laji mikä tahansa.

Tyyli luo voittajan

Oma tyyli, ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, omaan kokemukseen perustuva näkemys, ovat tärkeitä myös sisällöntuotannossa.

Sisältömarkkinoinnin määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti ja internetin ihmeelliseen maailman julkaistaan miljoonia blogikirjoituksia päivässä. Ilman yksilöllistä ja tunnistettavaa omaa ääntä sisältösi hukkuu virtaan.Ole oma itsesi

Plums! Eikä pinnalle jää värettäkään muistuttamaan julkaisusta.

Parhaiten oman äänensä löytää – hahaa, nyt seuraa latteuksien latteus – kun on oma itsensä. Haastavaa siinä on, että se vaatii usein uskallusta. Mutta lupaan, se on sen arvoista: tyylisi on käyntikorttisi, ja vetoaa todennäköisesti juuri niihin asiakkaisiin, jotka ovat kanssasi ns. ”perfect match”.

Kaikkia et voi miellyttää. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että voitat puolellesi oman kohderyhmäsi potentiaaliset fanit.

Ole siis oma itsesi. Paitsi jos olet persläpi. Silloin kannattaa… no, parempi että katsot linkistä itse.

 

Kuva: FreeImages.com/tanli

Kaikki voivat oppia kirjoittamaan – sinäkin!

Kirjoittaminen nähdään usein jonkinlaisena ylemmältä taholta annettuna lahjana.

Ne, joilla tämä lahja on, osaavat asettaa sanansa mielenkiintoisella tavalla. Ja me muut, no, me emme osaa.

Pötyä, sanon. Kirjoittaminen – ja kaikki muukin sisällöntuotanto – on taito, jonka jokainen voi oppia.

Harjoittele!

Avain minkä tahansa taidon mestarilliseen osaamiseen on tietenkin harjoittelu. Hyvä keino tähän on kirjoittaa joka päivä jotain pientä – tarttua kynään aina kun se on mahdollista.

Pienet teot lasketaan, kaikki harjoitus on kirjoittamisen suhteen plussaa. Aloita vaikka tekemällä ostoslista. Helppoa, eikä yhtään pelottavaa!

Seuraavaksi voitkin jo vaihtaa listan teemaa; entä jos miettisitkin tärkeitä asioita oman työsi kannalta. Tai sitä, miten sinä voisit omalla työlläsi helpottaa asiakkaasi arkea.

Ja kas, äkkiä sinulla onkin lähes valmis julkaisusuunnitelma. Puolet sisällöntuotantoon tarvittavasta työstä tehtynä! Jihuu! Onnittelut!

Kunnioita lukijaa

Kun olet saanut listan valmiiksi, sinun ei tarvitse kuin avata listan kohteita ymmärrettävällä tavalla, lukijan aikaa ja vaivaa kunnioittaen.

Tarkoitan tällä sitä, että tekstistä kannattaa karsia kaikki ne kohdat, jotka eivät vie teemaa eteenpäin. Epämääräiset esimerkit ja sisäpiirin huumori eivät välttämättä avaudu muille. Myös lukukokemusta vaikeuttavat monimutkaiset rakenteet joutavat punakynän uhriksi.

Keep it simple siis. Pidä teksti asiakkaallesi helposti lähestyttävänä, se kertoo lukijan kunnioittamisen lisäksi ajatuksesi kirkkaudesta. Jollet tee sisältöjä toisille alasi ammattilaisille, pidä kieli yksinkertaisena. Lukijan mielenkiinto lopahtaa äkkiä, jos kesken lukemisen joutuu googlailemaan vaikeita termejä ja sanoja.

Rakenne ratkaisee

Hyvä rakenne kannattelee tekstiä.

Kirjoittaessa kannattaa aivot napsauttaa putkiaivomoodiin; päätä, mitä aiot sanoa, ja pyri määrätietoisesti saavuttamaan tavoitteesi.

Älä harhaile matkalla. Suorin tie maaliin on lyhyin – ja selkein – tie maaliin.

Voit esimerkiksi määritellä itsellesi johtoajatuksen, tai tavoitteen, sisällöllesi. Tämän jutun kohdalla se voisi olla ”haluan vakuuttaa lukijan siitä, että jokainen voi oppia tekemään mielenkiintoista sisältöä. Kirjoittaminen on hauskaa ja harjoituksen jälkeen myös helppoa”.

Perustele esimerkein johtoajatuksesi.

Ole oma itsesi

Sinä olet hieno ihminen, tiesithän sen? Anna oman äänesi kuulua jutuissasi.

Tänä päivänä maailmassa tuotetaan julmetut määrät sisältöä aiheesta kuin aiheesta. Sinunkin alaltasi löytyy varmasti kymmenittäin samansisältöisiä blogeja; miksi meidän pitäisi kiinnostua juuri sinun kirjoittamasta jutusta?

Sisällöstä tulee kiinnostavaa vasta kun uskallat jättää siihen oman leimasi. Lukijaa kiinnostaa juuri sinun mielipiteesi asiasta, sinun kertomalla tavalla.

Unohda siis kaikki, mitä olet oppinut kirjoittamisesta ja riko sääntöjä – kun kaikki muut noudattavat konventioita, sinä erotut joukosta. Toteuta itseäsi!

Inspiroidu muista

Parhaat vinkit kirjoittamiseen saat lukemalla muiden tekstejä.

Lue monipuolisesti; olen itse tänä kesänä lukenut tulevan Nobel-kirjailijan romaanin, ötökkäoppaan, hömppäpokkarin (tarina oli täyttä roskaa, mutta kerronta ok), elämänkerran (minä-minä-muotoisen; oli kuulkaas raskasta luettavaa!).

Näiden lisäksi olen nauttinut useammista uusista blogituttavuuksista, kuten Goins, Writeristä, Ann Handleyn blogista, Marketoonistista ja Mark Schaeferin hienosta blogista. Unohtamatta ehdotonta lemppariani, Seth Godinia!

Jokainen meistä on sisällöntuottaja – jokainen meistä on siis enemmän tai vähemmän kirjoittaja. Jos kuitenkin kaipaat kirjoittamiseen sparrausta, ota yhteyttä – katsotaan asioita yhdessä!

30 hyvää syytä olla julkaisematta sisältöä

Blogia tai muuta sisältöä ei kannata julkaista

  1. jos on kovin nuori, koska silloin ei voi vielä olla kovin paljon sanomista mistään
  2. jos on keski-ikäinen, koska silloin on jo kalkkis, eikä tiedä enää mistään mitään
  3. jos on jo ohittanut keski-iän, koska omat arvot eivät kohtaa kohderyhmän arvojen kanssa
  4. jos on nainen, koska miehet tietävät yleensä kaiken paremmin
  5. jos on mies, koska ei mitenkään voi ymmärtää asioita ja niiden vaikutuksia ympäröivään maailmaan yhtä hyvin kuin nainen
  6. jos on raskaana, koska läppäri säteilee kuitenkin eikä koskaan voi olla tarpeeksi varovainen. Sitä paitsi negatiiviset ajatukset voivat vahingoittaa sikiötä. Ehkä.
  7. jos on ruumiinrakenteeltaan pitkä, koska huono työasento voi johtaa tuki- ja liikuntaelinongelmiin
  8. jos on lyhyt, koska huono työasento voi johtaa tuki- ja liikuntaelinongelmiin
  9. jos jätti viime vaaleissa äänestämättä, koska silloin ei ole oikeuttaa sanoa mistään mitään
  10. jos kuitenkin äänesti, äänesti mitä todennäköisimmin väärin, eikä siksi kannata sanoa mitään
  11. jos on ruotsinkielinen, koska on etuoikeutettu eikä siksi ymmärrä asioista mitään
  12. jos on vasenkätinen, koska maailma on tehty oikeakätisille
  13. jos tekee mieli, koska ajatukset ovat silloin tupakassa–seksissä–suklaassa–viinassa–huumeissa–alakerran Alepan raha-automaatissa
  14. jos on rakastunut, koska silloin kaiken peilaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja jutuista tulee imelää siirappia
  15. jos on humalassa, koska fokus katoaa ja sanoo pomminvarmasti jotain tyhmää
  16. jos on selvin päin, koska silloin ei uskalla olla tarpeeksi napakka – mitä muutkin ajattelee?
  17. jos sattuu olemaan helle, koska kukaan ei silloin ei hengaa somessa jollei sitten juuri ole julkaisemassa kavereilleen kuvia kohta nautittavista terassisiidereistä ja -kaljoista, eikä sisältö tavoita ketään
  18. jos sataa, koska sade on masentavaa ja jutuista tulee masentavia, eikä kukaan jaksa lukea niitä
  19. jos ukkostaa, koska mitä jos mökin töpselinreikä yhtäkkiä syökseekin tulta ja läppäri kärähtää?
  20. jos on aurinkoista, koska silloin pitää olla ulkona
  21. jos on pilvistä, koska silloin on hyvä olla ulkona
  22. jos meneillään on mitkä tahansa urheilukisojen finaalit, koska suomalaisia kiinnostaa eniten urheilu eikä kukaan näe muuta sisältöä
  23. jos televisiosta tulee maahanmuuttoon, tasa-arvoiseen avioliittolakiin tai naisten työelämässä kohtaamiin ongelmiin liittyvä ajankohtaisohjelma, koska keskustelua käydään juuri silloin vain ja ainoastaan tästä aiheesta
  24. jos on tulosjulkistamispäivä, koska osakkeiden tuottoon verrattuna kaikki muu on toisarvoista
  25. jos on peräpukamia, koska istuminen voi silloin olla hankalaa eikä sisällöntuotanto silloin onnistu
  26. jos oli huono äikässä, koska siitä ei vain tule mitään
  27. jos on lapsia, koska heihin pitäisi keskittyä enemmän
  28. jos on puoliso, koska häneen pitäisi keskittyä enemmän
  29. jos on lemmikkejä, koska jonkun pitää hoitaa nekin
  30. jos kello on jälkeen kymmenen, koska silloin Suomi nukkuu.

KOSKAAN IKINÄ ei siis ole hyvä ajankohta tuottaa sisältöä mihinkään.

Entä jos lopettaisimme tekosyiden keksimisen ja ryhtyisimme työhön?