Kun tässä taannoin aloittamallani luovan kirjoittamisen kurssilla päästiin keskustelemaan asiateksteistä, luennoitsija kysyi, moniko meistä harrastaa blogin kirjoittamista.
Monikaan käsi ei noussut.
Minun käteni nousi. Kerroin, että itse kirjoitan blogeja varmasti koko ryhmän edestä. Uskon vakaasti, että aina on hyvä päivä aloittaa uusi blogi.
Miksi? Koska kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää maailmaa. Asioista tulee jotenkin selkeämpiä, kun ne malttaa naputtaa ruudulle.
Luennoitsija kyseli myös mistä löydän blogeihini aiheet. Harmittelin ettei se yleensä ole ongelmani. Kun jonkun asian parissa puurtaa intensiivisesti, se täyttää mielen ja nostaa aiheita pohdittavaksi. Jollei nosta, aihe ei kiinnosta tarpeeksi. Koska elämä on ihan liian arvokasta tuhlattavaksi nössönnössöön ja liibalaabaan, kannattaa tylsät aiheet vaihtaa mielenkiintoisiin. Ja kas, taas syntyy jutunjuurta.
On totta, ettei ehkä kaikkea sisältöä kannattaisi julkaista. Julkaisen silti, ehkä jossain ajatuksen tyngästäni on apua muille. Joukossa on voimaa ja yhdessä työstämällä ajatuksista tulee vielä parempia.
Olen vuosien mittaan myös kirjannut paljon asioita muistikirjoihin. Päiväkirjojen puutteessa olen välillä turvautunut posti it-lappuihin.
Ongelmana on se, etten koskaan palaa muistiinpanoihini. Paitsi blogialustoilla.
En ole osannut hävetä omia julkisia muistiinpanojani. Verkko on täynnä sisältöä ja se lisääntyy eksponentiaalisesti joka päivä. Jos malttaa olla jakamatta omaa sisältöään ja laiminlyö vielä hakukoneoptimoinnin, saa olla melko rauhassa ajatuksineen.
Suosittelen siis sinullekin blogin kirjoittamista. Ja kaikille muillekin: äidillesi, kollegallesi, poikasi koripallojoukkueen valkulle ja etenkin naapurin Jaskalle.
Osaat kyllä. Bonuksena omasta maailmastasi tulee välittömästi parempi paikka.
Kuva: Canva