Hybridiarki – introvertin selviytymisopas

Hybridiarjen parhaita puolia ei ole huono automaattikahvi
Toimistolla parasta ei ole huono automaattikahvi, vaan kahviseura.

Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja samalla monen toimistotyöläisen etätyöt muuntuivat vähintäänkin hybridiarjeksi.

Ekstrovertti iloitsee, introverttiä mietityttää.

Ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin

Jos oikein katsoo, onhan toimistolla työskentelyssä jotain hyviäkin puolia. Nämä kannattaa pitää mielessä siinä kohtaa, kun alkaa ahdistaa.

  • Työkaveri on lähellä. Apua saa tiukan paikan tullen huikkaamalla, ilman tiimssejä tai muita sähköisiä tekemisen kynnyksiä. Vaikeita asioita ei tarvitse pähkäillä itsekseen. Hommat etenevät, ehkäpä jopa ilman suurempia virheitä.
  • Ympäristön muutos yleensä tuulettaa ajatuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka miten jännittäisi muiden tapaamista, se avaa uusia, joskus jopa hyödyllisiä näkökulmia asioihin. Jos siis kykenee löytämään sisäisen rauhansa huomatakseen helmet ympärillään.
  • Työmatkat, lähikokoukset, kahvitauot kahviautomaatilla ja lounaat lähitienoon ravintoloissa lisäävät ottamiesi askelten määrää päivässä, mikä hyödyttää suoraan makuuhuonekonttorissa veltostunutta kehoasi.
  • Saatat huomata, että olet oikeasti kaivannut joitain työkavereitasi. Liibalaaban laskettelu rakentaa parhaimmillaan sitä luottamusta, jota tarvitaan työyhteisönne yhteishengen rakentamisessa.
  • Toimistolla huomaa, että kaikki muutkin ovat lihonneet.

Introvertti huolestuu siitä, koska työt tehdään

Ekstroverteille tiedoksi, näistä olemme huolissamme:

  • Koska työt tehdään, kun keskittyminen katkeaa koko ajan kaikenlaisiin toimistoelämän häiriöihin? Miksi minä olen se, joka aina lisää kopiokoneeseen paperia? Miksi minä olen ensimmäinen, joka häiriintyy kahvipannun karstasta?
  • Kokoukset syövät työpäivästä aimo osan. Kokouksista taas menee suurin osa turhiin jorinoihin, koska yksi ei ollut valmistautunut päivän aiheeseen, toinen myöhässä, kolmas sätti myöhässä olevaa, myöhässä oleva selitteli tullessaan miksi oli myöhässä ja odotellessa käytiin läpi mitä uusia harrastuksia lapset aloittavat syksyllä. Koska (kokouksessa syntyneet) työt tehdään?
  • Työmatkat ovat pois a) unesta, b) perheen kanssa vietetystä ajasta, c) työajasta (koska työt tehdään?)
  • Kuka meillä siivoa kotona jatkossa, kun työpäivän jälkeen pitää palautua kaikesta hälystä ja kaikista ihmisistä? Menee taas koko viikonloppu pyykätessä.
  • Muutkin huomaavat, että olen lihonnut.

Miten selviämme uudesta hybridiarjestamme?

Keino on yksinkertainen, mutta vaikeampi käytännön elämässä: pyrkimällä lempeyteen itseämme ja muita kohtaan.

Toimistostressi on introvertille ihan normaali tunne, mutta ehkä sen kestää, jos muutaman lähipäivän jälkeen voi taas viettää päivän tai kaksi kotona, omassa turvallisessa luolassaan. On okei väsyä sosiaalisista kontakteista – väsymykseen auttaa lepo. En tarkoita nyt vaakatasossa tapahtuvaa kuorsausten siivittämää nollausta, vaan hiljaisuutta ja oman sisäisen maailma tutkailua.

Iloitaan erilaisuudestamme. Muistetaan se tosiasia, että olemme kaikki ihmisiä, joilla Dalai Laman sanoja lainaten on ainutlaatuinen ajatus omasta minästämme, ja meille on yhteistä se että haluamme kokea onnea ja välttää kärsimystä”. Ekstrovertin onni on introvertin kärsimys, ja toisinpäin.

Hybridiarki tuo parhaimmat palat molemmille.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Tarinat b2b-markkinoinnissa – salainen aseesi vaikuttamiseen

Tarinoilla on paikkansa myös b2b-markkinoinnissa

B2b-maailmassa oletamme ihmisten toimivan rationaalisesti. Päätökset tehdään järkiperustein faktojen pohjalta, eikä b2b-markkinoinnissa tai myyntipuheessa tarvitse vedota tunteisiin. Tärkeintä on bisnekselle transaktioiden kautta tuotettu arvo, eikö?

Yrityspäättäjillä usein tunneside toimittajaan

Meitä hämää ajatus organisaatiosta päätöksentekijänä. Kuvittelemme, että organisaatio päättää asioista, kun todellisuudessa siellä vaikuttavat yksilöt – anteeksi ihmiset – tekevät päätöksiä. Miten arvelette, miten paljon bisnespäättäjä eroaa kuluttajasta, ts. kykenemmekö pukemaan ration päällemme ja jättämään tunteet narikkaan kun aamulla lähdemme työmaalle?

No emme tietenkään. Google on jopa tutkinut asiaa taannoin, ja selvisi, että b2b-asiakkailla on keskimääräistä vahvempi tunneside toimittajiinsa kuin mitä kuluttaja-asiakkailla.

Miksi näin? B2b-asiakkailla on yleensä paljon enemmän hävittävää kuin kuluttajilla sopimusten ollessa pitkiä ja niihin sidottujen summien isoja. Päätöksiä tehdään ei ainoastaan bisnes edellä, vaan myös henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos kovin pahasti tyrii, saattaa samalla tyriä oman uransa ja elantonsa.

Tarinoita kuluttajille – vaiko myös b2b-päättäjille?

Kuluttajamarkkinoinnissa tunteiden tärkeys on ymmärretty. Keinona käytetään tarinoita, joiden tehtävänä on motivoida ja inspiroida. Ne välittävät syvempää tietoa arvoista, joihin voimme samaistua. Näin ne myös luovat yhteisöjä, samanmielisten heimoja, joista ajan saatossa voi kasvaa faneja.

Miksi tarinoita ei voisi hyödyntää myös b2b-markkinoinnissa? Tarinoiden voima on niiden ominaisuudessa tuottaa kokemuksia ja synnyttää tunteita. Tunteet vaikuttavat päätöksentekoomme. Tarinankerronta onkin vaikuttamiskeinona tehokkaampi kuin mitä perinteinen markkinointi ja tyrkytysmyynti – se b2b-toimija, joka osaa tätä hyödyntää, menestyy varmasti.

Miksi käyttäisit tarinoita b2b-markkinoinnissasi?

Tarinat ovat ikiaikainen tapa välittää tietoa ja oppia.

  • Tarina on sisältömuotona meille tuttu, ja siinä muodossa välitetty tieto on siksi erityisen helppo omaksua. Lisäksi ne saavat mielikuvituksemme liikkeelle ja tekevät konseptien ymmärtämisestä helpompaa.
  • Tarinoiden tunteita herättävän ominaisuuden kautta pääsemme itse osaksi tarinaa, sen sijaan että joutuisimme tyytymään pelkästään katsojan rooliin. Jos me koemme tämän yhteyden omia arvojamme vastaavaksi, syntyy tunne luottamuksesta. Luottamus on avaintekijä yritysten välisessä toiminnassa.
  • Tarinat eivät vain välitä tietoa. Hyvät tarinat herättävät keskustelua ja antavat tilaa tulkinnoille. Ne herättävät tunteita ja sitouttavat.

Esimerkkejä erinomaisesta tarinankerronnasta b2b-markkinoinnissa

Apple

Apple ja etätyön ihanuus! Oli ongelma mikä tahansa, Applelta löytyy tietenkin ratkaisu.

Philips

Philips on tehnyt todella vaikuttavan klipin unettomuudesta, jonka perimmäisenä tavoitteena on tehdä näkyväksi pitkään jatkuneen unettomuuden seuraukset. Uniapnea mainitaan sivulauseessa – Philips myy laitteita, joilla vaivaa hoidetaan. Laitteita ei tietenkään markkinoida loppukäyttäjälle, vaan potilaan hoitoa suunnitteleville sairaaloille ja lääkäreille.

Caveat

Josh Greenberg ja Evan Slater, markkinointitoimisto Caveatin perustajat, huomasivat viime vuoden keväällä kaiken mainonnan yhtäkkiä lipsahtaneen raiteiltaan toinen toistaan muistuttavaksi pandemiamössöksi: klipin alkuun soitetaan pianomusiikkia, kuvat ovat herkän kauniita ja sisältävät ainakin yhden auringonnousun sekä muutaman inspiraatiohäsän, ja lopussa katsoja ohjataan mitäänsanomattomalle pandemiasaitille jossa brändi lupaa auttavansa kaikkia.

Kaverit tuottivat tästä sitten parodiaklipin. Erinomainen muistutus meille tekijöille ja tilaajille siitä, että yksilöllisyys ja oma identiteetti ovat kultaa.

Piditkö lukemastasi? Tilaa uutiskirjeemme.

Kuva: Pexels / Dom J

Jaa tämä myös kavereillesi!

Sisältökartta on sisällöntuottajan luottotyökalu – kun kerran kokeilet, et enää halua olla ilman

Blogin kahdessadas postaus ansaitsee konfetin ja kuohuvan! Sisältökartta taas auttaa tehostamaan sisällöntuotantoa.

Tämä on blogini kahdessadas postaus. Fanfaareja ja konfetteja, kuohuviinipullon korkin poksahduksia!

Ensimmäinen postaus on jo viiden, kuuden vuoden takaa. En muistanut tarkastamatta, mitä se käsitteli (bloggaamista).

Se onkin monen yritysblogin suurin ongelma. Hyvää sisältöä menee hukkaan sen hautautuessa optimoimattoman sivuston syövereihin. Jollei sisältöä jollain lailla luetteloi ja pidä elossa, se kuolee. Ja mitä enemmän sisältöä kertyy, sitä varmemmin näin käy.

Sisältökartta auttaa

Ongelmaan on olemassa kelpo ratkaisu: niin kutsuttu sisältökartta tai -kartoitus (engl. content audit).

Sisältökartta listaa taulukkomuodossa lyhyesti sisällön teeman ja aiheen, avainsanan, linkin, ensisijaisen kohderyhmän, mihin ostoprosessin vaiheeseen sisältö on tarkoitettu, tukeeko tuotettu sisältö yrityksen/toimijan tavoitteita – oikeastaan mitä vain haluat tietää sisällöstäsi. Itse olen myös kirjannut olenko julkaissut blogin aiheesta muuntyyppistä sisältöä kuten infograafeja tai Pinterestin pinnejä ja onko sisältö hakukoneoptimoitua.

Ihan kevyestä ratkaisusta ei kuitenkaan ole kyse. Luettelointia kannattaa nimittäin tehdä samalla, kun uutta sisältöä tuottaa. Sen voi toki tehdä jälkikäteenkin, mutta se on silloin paljon työläämpää – trust me, I know. Olen työstänyt omaa sisältökarttaani tänä talvena ja keväänä enkä ole vieläkään päässyt kaikkia blogini postauksia läpi, vaikka olen pakottanut itseni viiden blogipostauksen minimitahtiin päivässä. On muuten urakka!

Minulla sisällön ”emoaluksena” toimii firman verkkosivusto. Tarkoitan tällä sitä, että sivusto on se pääasiallinen kanava, jossa julkaisen sisältöä, jota sitten jaan somessa. En ole juurikaan tuottanut itsenäistä sisältöä someen – jos olisin, sekin kannattaisi listata sisältökartoituksessa.

Mitä sisältökartoitus kertoo sisällöistäsi

Vaikka sisältökartan tekeminen voi tuntua työläältä, se kannattaa tehdä. Aion omasta sisällöstä selvisi muun muassa seuraavaa:

  1. Suurin osa artikkeleista käsittelee viestintää eri kanteilta, monet itsensä johtamisen perspektiivistä, mutta mukana on myös erinomaisia käytännön vinkkejä viestinnän ja markkinoinnin oto-tekijöille.
  2. Potentiaalisia asiakkaitani kiinnostavat aiheet ovat osittain alihyödynnettyjä, koska ne on julkaistu vain yhdessä muodossa eli blogitekstinä. Infograafit, meemit, videot, oppaat jne. puuttuvat lähes kokonaan. Sisällön rajaaminen ainoastaan tekstimuotoon ei huomioi erityyppisiä oppijoita.
  3. Eri sisältömuotojen puuttuessa hyväkin aihe on saatettu maailmalle ainoastaan kerran, mikä vähentää huomattavasti sisällön elinkaarta ja sitä kautta sen yleisöä.
  4. Kerran julkaistu sisältö, oli se missä muodossa tahansa, on myös tekijälleen se kaikkein raskain: ideaa on ehkä pohdittu pitkään ja hups, se on silmänräpäyksessä käytetty. Aina ei tarvitsisi keksiä uutta, kun samaa teemaa voi hyödyntää uudestaan eri kanavissa ja eri muodossa. Esimerkiksi huomasin että tietyn aiheisista blogipostauksista saan näppärästi koostettua oppaan, jota asiakkaani varmasti arvostavat. Kierrätys kunniaan!
  5. Sisältötyypit ja sisältöjen näkökulma eivät huomioi kaikkia ostoprosessin vaiheita; potentiaalisia asiakkaita kyllä kutitellaan, mutta ei saateta liideiksi asti. Tilanne on hieman parempi ”fanien” kohdalla, mutta voisi lisämyynnin näkökulmasta olla huomattavasti parempikin.
  6. Osassa alkuajan blogikirjoituksia hain selvästi näkyvyyttä omieni parissa – ihan kiva egoani hivelevä juttu, muttei vie pk-yrittäjiä palvelevaa yritystäni lähemmäs sen tavoitteita. Kun juttuja tehdään rajatuin resurssein, häröilyyn ei oikeasti ole varaa.
  7. Vain pieni osa blogikirjoituksista on hakukoneen kannalta optimoitua, eli niiden täyttä potentiaalia ei tule hyödynnettyä.

Sisältökartoitus paljastaa myös sisällön puutteet. Jos tavoite on loistaa jollain tietyllä alalla, sitä saattaakin yhtäkkiä huomata, että jokin tietty osa omasta aihepiiristä jää kokonaan käsittelemättä. Mitä jos se onkin juuri se, joka houkuttelisi asiakkaat sankoin joukoin luoksesi?

Sisältökartta siis tehostaa sisällöntuotantoa. Jos asia alkoi kiinnostaa, laita viestiä niin voin vaikka jakaa käyttämäni taulukkopohjan sinulle. Voimme myös tehdä kartoituksen puolestasi, jos siihen ryhtyminen tuntuu ylivoimaiselta.

Piditkö lukemastasi? Tilaa uutiskirjeemme.

Kuva: Canva

Jaa tämä myös kavereillesi!

Lähtisitkö lenkkikaveriksi?

Nainen lenkkeilee – lähtisitkö lenkkikaveriksi?

Olen pikku hiljaa oivaltanut miksi tämä korona-aika on niin raskasta.

Syynä ei ole etätyö eikä teamssit tai zoomit vaan se, että kaikki päivät ovat toistensa kaltaisia. Ei ole erikseen siivouspäiviä eikä herkutteluhetkiä, perjantaisiideriä tai sunnuntaipaakkelssia. Maanantai ei eroa mitenkään lauantaista kun lounaslenkin jälkeen voi iltapäivän aluksi sujahtaa saunaan oli päivä kumpi tahansa.

Kaupassa käydään pakosta maski naamalla eikä tuttuja tunnista pelkästä katseesta. Kori täyttyy niistä samoista tuotteista kuin aina muutenkin, paitsi että sen siiderin voi juoda jo torstaina. Tai hitto, tiistaina on ihan yhtä hyvä päivä.

Koronassa päivämme ovat sulautuneet ikuisuuden kestäväksi Big Brother -lähetykseksi sillä erotuksella, että ahtaasta karanteeniarjesta ei kukaan putoa pois vaikka miten keräisi yleisön ääniä.

Meitä rasittaa totaalinen virikkeettömyys.

Ei ole teatteria, ei konsertteja, ei illanistujaisia. Ei kirjaston hyllyjen välissä kävelyä ja satunnaisten opusten selailua. Ei yhteisiä lounaita, lasten pelimatkoja, leffakäyntejä irtsareineen tai museokierroksia.

Kun ei ole väittelyitä kavereiden kesken ei myöskään synny tervettä ajatustenvaihtoa tai luonnollista kaikupohjaa ideoille. Metsäpolulla ei synny uutta vaikka miten metsään yksin huutelisi. Tai no ehkä siellä syntyy, mutta nekään ideat eivät jalostu yhtä sukkelaan kun parviäly ei pääse niitä repostelemaan.

Koronassa arki on kärpäspaperissa tarpomista. Eteenpäin haluaisi mennä, mutta eteneminen on niin tahmeaa että se vie kaikki voimat. Jotenkin sitä olisi jo ihan valmis jopa torikahvilan nälkäisten lokkien lähestymisille.

Siispä ehdotankin yhteisiä lounaslenkkejä: laita mulle viestiä, niin soitan sulle. Päivällä ei ole niin väliä, koska teen joka päivä lounastunnilla noin tunnin lenkin, satoi tai paistoi. Lähtö siinä 12–12.30. Jutellaan vaikka viestinnästä tai ihan mistä vaan – pääasia, että saadaan hiukan tuuletettua pääkoppaa. Verkostoidutaan.

Mitäs olet mieltä, lähtisitkö lenkkikaveriksi?

Jaa tämä myös kavereillesi!

Käsikirjoitus on oiva työkalu – sen tietää 11-vuotiaskin

Käsikirjoitus on oiva työkalu strategian työstämiseen

Tuttavapiirissäni on kerrassaan erinomainen kersa.

Tällä vilkkaalla mielikuvituksella varustetulla pohdiskelevalla, syvästi tuntevalla pienellä ihmisalulla on mielenkiintoinen tapa. Hän käsikirjoittaa leikkejään ja uniaan.

Jos leikissä tulee solmukohta, eikä kaveri tiedä miten hän siitä etenisi, hän istuu alas läppärinsä eteen ja alkaa nakuttaa tarinaa. Se ja se sankari teki niin ja näin, jolloin tapahtui tätä ja tota ja kas, tapahtumat alkavat vyöryä kuin itsestään.

Joskus käsikirjoittaminen alkaa elää omaa elämäänsä ja leikki onkin sivujuoni. Tai sanotaanko, että leikki tapahtuu siinä kirjoittaessa, eikä sitä enää tarvitse erikseen käydä läpi Lego-ukkeleiden kanssa.

Käsikirjoitus on erinomainen tapa jäsentää ajatuksiaan ja hahmottaa (vaihtoehtoista) todellisuutta. Yrityksen kohdalla sitä voisi käyttää esimerkiksi strategian maalailussa:

  • Henkilöhahmot ovat yrityksen sidosryhmiä
  • joilla on erilaisia tarpeita, joita olemme täyttämässä. Tämä on missiomme tai purposemme.
  • Juoni kertoo mikä on tavoitteemme ja miten me sinne aiomme päästä (visio).
  • Yllätysmomentit ovat mahdollisia kriisejä, juonenkäänteitä, joihin on hyvä varautua etukäteen. Jos tapahtuukin näin, lopputulema kallistuu tuonne, jos taas käykin noin, päädymme johonkin ihan muualle (skenaarioanalyysi ja riskienhallintasuunnitelma).

Käsikirjoitus ei ole ollenkaan hullumpi työkalu siis. Jännä nähdä jatkaako tällä hetkellä 11-vuotias vastaavalla lailla hahmottamista kasvaessaan. Jotenkin toivoisin että kyllä.

Tiedä mihin se vielä vie.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Tarinaa käytetään sekä hyvässä että pahassa – rokotevastainen liike on tarinamarkkinoinnin mestari

Rokotevastainen liike käyttää taitavasti tarinoita omassa propagandassaan, vaikka rokotteet todistettavasti pelastavat tappavilta sairauksilta. Kuvassa annetaan rokote.

Katsoin viime viikolla Anna Nordbeckin ja Malin Olofssonin erinomaisen ruotsalaisen dokkarin Vaccinkrigarna (Rokotevastaisuuden soturit). Se kertoo rokotevastaisen liikkeen noususta ja kasvusta mittasuhteisiin, jossa globaali kansanterveys on vaarassa.

Ymmärtäisin kiihkoilun ehkä amerikkalaisilta, joilla koulussa ainoina pakollisina aineina on englannin kieli ja Yhdysvaltojen historia. Mutta se että myös minun viiteryhmäni, saman koulujärjestelmän läpikäyneet tolkun ihmiset voivat tässä maassa hurahtaa moiseen salaliittoretosteluun, on täysin käsittämätöntä.

Katsoinkin dokkarin viestijän hattu päässä: millä keinoilla saadaan massat liikkeelle vastaavalla tavalla? Millä herätetään mielenkiinto ja ujutetaan vähintäänkin outoja ajatuksia fiksujen ihmisten mieleen?

Yksilön kokemus tärkeä

Paljastui, että liikkeen vaikuttavuus syntyy tarinoista: aatteen kannattajille on tärkeää kunkin yksilön KOKEMUS, ei se, perustuuko kokemuksesta johtuvat päätelmät tieteeseen vai ei. Itse asiassa koko tutkimus, josta liike sai alkunsa, on sittemmin todettu pätemättömäksi ja tutkimuksen tehnyt tohtori, Andrew Wakefield, on menettänyt oikeutensa toimia lääkärinä.

Rokotevastaista kampanjaa käydäänkin riipaisevilla tarinoilla lapsista, jotka ovat sairastuneet autismiin (tai ihan mihin tahansa muuhun) juuri saatuaan MPR-rokotteen. Tässä on kyse kuitenkin ajallisesta yhteensattumasta, autismi todetaan yleensä samassa iässä jolloin myös rokote annetaan. Mitään viitteitä rokotteen ja sairastumisen yhteydestä ei laajoissakaan tutkimuksissa ole löytynyt.

Wakefield ei ole pystynyt 12 potilaan otannastaan tieteellisesti todistamaan yhteyttä rokotteen ja sairastumisen välillä. Sen sijaan hän puhuu siitä, että kuunteli huolestuneita vanhempia ja antoi heille tunteen siitä, että joku välitti. Toimittajan haastaessa häntä tutkimuksen tuloksista hän tyytyy toistamaan ”The parent’s story is valid”.

Kuulluksi tulemisen kokemus on siis hyvin voimakas luottamusta herättävä tekijä, huolestuneille vanhemmille jopa tieteellistä tutkimusta tärkeämpi.

Vanhemmille tarjolla synninpäästö

Dokumenttisarjassa haastatellaan Christopher Gillbergiä, autismia tutkinutta lasten- ja nuortenpsykiatrian professoria, joka kertoo, että aiemmin autismia pidettiin vanhempien syynä. Tunnekylmät äidit kasvattivat mieleltään järkkyneitä lapsia – mikä syyllisyyden taakka vanhemmille sysättiinkään!

Tästä näkökulmasta Wakefieldin tarjoama selitys sairastumiselle on varmasti otettu avosylin vastaan. Kukaan ei halua kantaa syyllisyyttä lapsensa sairastumisesta ja rokotteesta saatiin helppo syntipukki.

Vanhemmille Wakefieldistä tuleekin näin tarinan (traaginen) sankari joka epätoivoisesti taistelee hyväksi uskomansa asian puolesta. Hänen alistunut asemansa kaltoinkohdeltuna ex-lääkärinä ja tutkijana on omiaan herättämään kohderyhmän sympatiaa. Wakefieldiä pidetäänkin liikkeen parissa jonkilaisena rocktähtenä, jota globaali eliitti pitää sylkykuppinaan.

Tarinan viattomat uhrit ovat tietenkin sairastuneet lapset, kun taas rokotteet ja niiden taustalla häärivä lääketeollisuus ja päättäjät joutuvat pahiksen rooliin. Koossa on kaikki klassisen tarinan ainekset!

Liike puhuu propagandasta, ei viestinnästä

Nordbeck ja Olfsson onnistuivat soluttautumaan amerikkalaisen rokotevastaisen liikkeen sisäpiiriin ja tutustuivat mm. liikkeen somestrategiasta vastaavaan Dana Gormaniin.

Gorman paljastaa miten propagandaa tehdään – sana on Gormanin itsensä käyttämä. Tärkeää on, ettei tietoa etsivälle heti paljasteta kaikkia riskejä, vaan häneen istutetaan epäilyksen siemen. Vanhemmat on saatava epäilemään ovatko he varmasti kaivaneet esiin tarpeeksi tietoa lastensa hyväksi; voisiko esimerkiksi se että lapsi joutuu käyttämään astmapiippua olla rokotteiden syytä.

Pikku hiljaa epäilystä aletaan syventää ja ruokkia klikkiotsikoilla (tyyliin kuvapari, jossa ’ennen’-versiossa on hymyilevä lapsi ja ’jälkeen’-versiossa pienen pieni ruumisarkku). Lopulta vanhempi on koukussa.

Mietin haluaisinko itse kuulla olleeni propagandan kohde – se kuulostaa jotenkin kamalan rumalta. Ihan kuin minua olisi vedetty höplästä. Pidetty tyhmänä. Okei, pyrin omassa työssäni myös vaikuttamaan ja mietinkin pitkään miten se eroaa tästä, paitsi siinä että minun käyttämät keinot eivät ole yhtä härskejä ja tavoite yhtä perverssin nurinkurinen. Antaisinko osaamiseni rokotevastaiseen kampanjaan? En ikinä. Ennemmin pistäisin putiikin ja kiinni ja menisin kunnon töihin.

Miten tähän voisi vastata?

Samalla mitalla, sanoisin.

Tiedeviestinnässä kompastutaan usein siihen, että asiat esitetään kylmänä faktana. Meillä on kuitenkin suuri tarve tarinoille – mitä enemmän tunteita tarinat liikuttavat, sitä vaikuttavampia ne ovat ja sitä paremmin ne jäävät mieleemme. Faktat on helppo ohittaa ja unohtaa, koska ilman kehystarinaa niillä on vaikea herättää tunteita.

Rokoteasiassa ongelmana on, että mitä parempi rokotekattavuus, sitä vähemmän meillä on klikkiotsikkotarinoita kerrottavana. Rokotteet ratkovat taruntatautiongelman niin tehokkaasti, ettei itse ongelman vakavuutta enää hahmota. Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko tiivistyvät tänään vaarattomaan kirjainlyhenteeseen, emmekä osaa pelätä niiden mahdollisesti aiheuttamia vakavia seurauksia kuten keskushermoston vaurioita, lapsettomuutta, sikiön pysyviä vaurioita tai jopa kuolemaa.

Esimerkiksi New York Times tekee hyvää työtä koronauutisoinnissaan. Lehti pyrkii järjestelmällisesi antamaan kasvot sairaudelle. Kaunis ”Those we’ve lost” -sarja nostaa lyhyillä muistokirjoituksilla esiin koronaan kuolleita ja pitkää covidia sairastavien oireita  esitellään henkilökuvilla. Terveydenhoidon tukalaa tilannetta valotetaan ”Death, through a nurse’s eyes” -videolla (itkin #muuten tätä katsoessa).

Päivittäinen lounastaukoni kuluu Hesarin koronatilaston parissa. Jotain jää kuitenkin puuttumaan – keitä lukujen taakse piiloutuu? Ehkä tämän konkretisointi auttaisi jaksamaan jopa kiristyneitä rajoituksia.

Kuva: Canva

Piditkö lukemastasi? Tilaa uutiskirjeemme.

Jaa tämä myös kavereillesi!

5 tarinatyyppiä pk-yrityksen markkinointiin ja viestintään

Kädet kirjoituskoneella kirjoittavat eri tarinatyyppejä.

Tarinat ovat ehkä jo tuttuja markkinoinnin työkaluja (ainakin jos olet seurannut Aion blogia!). Mutta mistä niitä hyviä tarinoita sitten löytyy? Alla viisi eri tarinatyyppiä, jolla pääset tarinamarkkinoinnissasi alkuun.

1. Syntytarina tai perustamistarina

Kätevin tapa aloittaa tarinoiden kerääminen on muotoilla yrityksesi syntytarina, se miten sinusta ja possestasi tuli te. Mikä teitä yhdisti, mihin te uskoitte, minkä halusitte muuttuvan kun ryhdyitte yhteiseen yritykseen.

Hyviä esimerkkejä tämän kategorian tarinoista ovat esim. Applen, Coca Colan tai Ben & Jerry’s-jäätelöfirman perustamistarinat. Meille suomalaisille tuttu on Einari Widgrénin ja Ponssen tarina.

2. Vaikeuksien kautta voittoon -tarina

Yrittäminen on joskus yhtä ylä- ja alamäkeä. Joskus tuntuu kuin alamäellä ei olisi loppua ollenkaan – mutta juuri ennen lopullista pohjakosketusta suunta kuitenkin muuttuu.

Tiesitkö esimerkiksi että peliyhtiö Rovio oli lähellä kaatumista kun se vihdoin sai julkaistua hittipelinsä Angry Birdsin vuonna 2009? Angry Birds oli vuonna 2003 perustetun yhtiön 52. peli.

Ehkä sinullakin on inspiroiva tarina kerrottavanasi. Minä vaikutuin Virpi Kostiaisen, korppoolaisen muotialan yrittäjän, tarinasta. Vaikka Virpin yrittäjäura on kohdannut monta mutkaa, nainen jaksaa aina vaan puskea eteenpäin. Sama tinkimättömyys näkyy myös Virpin muotoilussa.

3. Bränditarina

Ehkä sinulla on käsissäsi kilpailijoista brändillään erottuva tuote, juuri sellainen joka halutaan siksi, että se edustaa jotain tiettyä maailmankuvaa, johon kuluttaja haluaa identifioitua. Tuote ei välttämättä itsessään ole ominaisuuksiltaan ylivertainen – mutta mielikuva siitä on.

On esimerkiksi moottoripyöriä ja moottoripyöriä. Ja sitten on Harley-Davidsoneja. On kelloja ja Rolexeja. Saksia ja Fiskarsin saksia. Suklaata ja Fazerin sinistä.

Olisiko sinusta THE vauvanvaatevalmistajaksi? Tai kaupungin kovimmaksi hääkampausten tekijäksi? Mikä tekee Sinun brändistäsi ainutlaatuisen?

4. Tuotetarina

Tuotteellasi saattaa olla erikoinen syntytarina. Ehkä tuotteesi on olemassa jotain tiettyä tarkoitusta varten, tai sen taustalla on onnellisten yhteensattumien sarja.

Esimerkiksi Coca-Cola oli alkujaan tarkoitettu päänsärkylääkkeeksi. Laboratorioapulainen kuitenkin söhri sekoitukseen hiilihapotettua vettä, ja kas, cokis näki päivänvalon.

Post it-lappujen liima kehitettiin lentokoneteollisuuden superliimaksi, mutta sen keksijän, Spencer Silverin epäonneksi liima osoittautuikin täydeksi sudeksi. Onneksi tämä ei kuitenkaan lannistanut 3M:n kehittäjiä, ja reilu 10 vuoden päästä epäonnisesta superliimakokeilusta post it-laput näkivät päivänvalon. Kuka meistä pärjää enää ilman näitä työelämässä?

Muita hienoja tuotetarinoita löytyy mm. Kellogg’sin corn flakesien, mikroaaltouunin ja penisilliinin takaa.

5. Asiakastarina

Voimakkaimmillaan tarina on asiakkaan kertomana. Asiakastarina vetoaa parhaimmillaan tunteisiin ja saa potentiaalisen asiakkaan sydämen sykkimään brändillesi.

Asiakastarina voi olla sinun tai viestintäammattilaisen tekemä asiakashaastattelu, jota käytetään eri markkinointimateriaaleissa. Yksinkertaisimmillaan – ja samalla vaikeimmin hallittavana – on asiakkaalta asiakkaalle leviävät word-of-mouth -tarinat.

Miksi asiakastarinat ovat niin tehokkaita? Koska ne jakavat kanssakuluttajamme aidon kokemuksen tuotteesta. Käyttäjän suositus on aina yrityksen ääntä vahvempi.

Näistä viidestä tarinatyypistä on hyvä aloittaa. Ajan mittaan silmä harjaantuu ja alat nähdä tarinoita myös muualla. Jos kaipaat apua, ota yhteyttä!

Kuva: Pexels / Min An

Piditkö lukemastasi? Tilaa uutiskirjeemme.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Mikä on yritystarina ja miksi sinunkin yrityksesi tarvitsee sellaisen?

Mikä on yritystarina? Leirinuotioilla on vuosituhansien aikana välitetty kertomuksilla tärkeää heimotietoa nuoremmille polville. Yritystarinoilla viestitään asiakkaille yrityksen erottavista tekijöistä.

Harva tuote tai palvelu on niin uniikki, että se itsessään erottuisi kilpailijoiden vastaavista.

Siksi tarvitsemme tarinoita. Tarinoilla välitetään syvempää tietoa yrityksen identiteetistä sekä visiosta ja arvoista, jotka tasavarmasti erottavat meidät kilpailijoistamme. Tarinat rakentavat merkityksiä brändin ympärille ja luovat näin lisäarvoa asiakkaille.

Tarina luo tunteen – ja vakuuttaa

Tarinoihin liittyy olennaisesti tunne – ne aiheuttavat emotionaalisen reaktion, puhuttelevat useampaa aistia samanaikaisesti ja jättävät siksi paljon vahvemman muistijäljen kuin pelkkien faktojen lateleminen: tutkimusten mukaan sisäistämme tarinamuodoin välitettyä informaatiota jopa kolme kertaa tehokkaammin faktasisältöön verrattuna. Leirinuotioilla onkin vuosituhansien aikana välitetty kertomuksilla tärkeää heimotietoa nuoremmille polville.

Parhaimmillaan yritystarinat synnyttävät tunnesiteen tuotteeseen, halun kuulua niiden joukkoon, jotka käyttävät samaa tuotetta. Kumpaa esimerkiksi sinä juot, Pepsiä vai Cokista? Vai onko sillä väliä? (Eräs nuorimies väitti #muuten aikoinaan, että R-kioskista ostettu Coca-Cola on paremman makuista kuin muualta ostettu!) Vai oletko kenties Apple-fani?

Tunteella on päätöksenteossa iso rooli. Mekanismia ei täysin vielä tunneta, mutta näyttäisi siltä, että monesti tunne ohjaa meitä päätöksen pariin jo paljon ennen kuin itse tiedostamme asian. Miksi emme siis hyödyntäisi tarinoiden tunteita synnyttävää ominaisuutta viestinnässämme?

Kari Tervonen kirjoittaa kolumnissaan että vain joka neljäs kauppa tehdään tuotteiden välisten kovien faktaerojen perusteella. Kolme neljäsosaa valinnoista perustuu vaikutelmiin. Yritystarinoilla luodaan juuri näitä vaikutelmia.

Miten syntyy oiva yritystarina?

Tarina voidaan välittää suullisesti, kirjallisesti tai vaikka kuvallisessa muodossa. Sen fyysisellä muodolla ei siis ole väliä.

Ei myöskään ole yksittäistä tapaa tai kaavaa, jolla saisi kehitettyä voittajatarinan. Tärkeintä on pureutua yrityksen arvoihin – nehän erottavat tekemisesi alan muista toimijoista.

Oleellista ei siis ole se mitä myyt. Asiakkaina osaamme kyllä lukea tuoteselostuksia ja palvelukuvauksia ja tehdä vertailevaa tutkimusta eri ominaisuuksista. Mistä kaipaamme lisätietoa on miksi asioita tehdään juuri sinun yrityksessäsi tietyllä tavalla. Päätöksentekoomme vaikuttaa yhä enemmän se, että löydämme omiin arvoihimme sopivan palveluntuottajan.

Tiedätkö muuten mikä on Kamprad-leivos? No korppu tietenkin. Tarina kertoo oivalla tavalla Ingvar Kampradin filosofiasta Ikean toiminta-ajatuksen takana, smoolantilaisesta säästeliäisyydesta ja arjen konstailemattomuudesta.

Voisiko ajatuksen välittää tehokkaammin globaalin toimijan eri kulttuureissa toimiville alaosastoille? Epäilen ettei smoolantilaisuuden sisin olemus kuulu opetussuunnitelmiin missään päin maailmaa.

Tarinan avulla tämä kuitenkin onnistuu.

Onko tarinan oltava tosi?

Ei välttämättä, jos se tuntuu aidolta ja luo aidon yhteyden asiakkaaseen. Tärkeää on tarinan uskottavuus suhteessa todellisuuteen – pystytkö seisomaan tarinan sanoman takana, vaikka sitä olisikin kevyesti kaunisteltu?

Jo mummini tiesi sanoa, että paras tarina syntyy, jos mukaan laittaa hieman omaa. Joskus tarinaa väritetäänkin yksityiskohdilla, jotka eivät ole täysin todenmukaisia: Heinzin ketsuppipullossa oleva 57 varieties ei tarinan mukaan kerro sloganin syntyhetken tuotevalikoimasta, vaan on yhdistelmä yrittäjän ja tämän vaimon onnennumeroista – ehkä.

Oikeastaan sillä ei ole väliä, miten Heinzin tarina on syntynyt. Olemme valmiita arvostamaan väritettyäkin tarinaa ja vastaanottamaan sen mahdollisesti välittämän viestin, jos se tuntuu aidolta (kuten esimerkiksi Kamprad-leivoksen tapauksessa).

Joskus asiakas ei ymmärrä, että tarina ei olekaan tosi – kun tämä valkenee asiakkaalle, hän saattaa tuntea itsensä huijatuksi. Hyvää tarkoittanut kertomus kääntyykin itseään vastaan, ja mielikuva yrityksestä muuttuu negatiiviseksi.

Myönnän, etten autistipiirteineni täysin ymmärtänyt Heinzin 57 tarkoitusta, ennen kuin kuulin onnennumeroselityksen. Asia ei kuitenkaan ollut niin merkityksellinen, että sen takia olisin tuominnut taloutemme ketsuppihovihankkijan.

Totuus on kuitenkin usein tarua ihmeellisempää. Koska jokainen on yritys on ainutlaatuinen, tarinankerronnalla on mahdollista luoda täysin oman näköistä markkinointia. Aitojakin tarinoita siis löytyy, kaikista yrityksistä. Ne pitää vain löytää.

Mikä on sinun yritystarinasi? Ota yhteyttä, jos kaipaat apua sen kertomiseen.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Sisällöntuotanto on kestävyyslaji – näillä vinkeillä jaksat maaliin

Sisällöntuotanto on kestävyyslaji – maratonilla maaliin jaksavat vain sinnikkäimmät

Sisällöntuotanto on kestävyyslaji, ei nopeiden somehittien pikapyrähdys. Jos haluaa tuloksia, on jaksettavaa puurtaa, vaikka samasta aiheesta puhuminen maistuisikin jo puulta.

Mutta miten pk-yrittäjä jaksaa puhua samasta aiheesta aina uudestaan ja uudestaan? Voiko somettamisen jättää vähemmälle, kun kiire painaa päälle? Asiakkaathan ovat kuitenkin prioriteettilistalla ykkösiä.

Alla kolme tavallista estettä sisällön tuottamiseen – ja miten ne taklaat tyylikkäästi.

1. Sisällöntuotantoon ei yksinkertaisesti ole aikaa tai resursseja

Sisältö on arvokas osa yrityksesi julkisesta näkyvyydestä. Yhdessä asiakkaiden kokemusten (ja heidän mahdollisesti tuottaman sisällön) kanssa se muodostaa vahvan mielikuvan yrityksestäsi toimijana.

Suhtaudu sisällöntuotantoon siis vakavasti. Sisältöjen tuottaminen on osa työtäsi, ei ylimääräistä fancy pancyä ekstraa, jonka voi kiireen tullessa jättää tekemättä.

2. Raivaa tekemisen esteet

Olen huomannut, että ainakin minulla sisällön tuottaminen voi kompastua moneen täysin merkityksettömään asiaan.

Joskus työpöytäni on keskittymiseen liian sotkuinen, tai kotikonttorin kylppärissä pyykkiläjät kaatuvat päälle. En löydä juttuun sopivaa kuvaa tai sen käyttöoikeudet ovat epäselvät. Tai näplään leuan näppyä niin kauan, että se käyttää kaiken ajatuskapasiteettini.

Nämä ovat kaikki helposti taklattavia ”ongelmia”. Älä anna niiden tulla sisältösi ja sinun väliisi!

  • Ilmaisia, laaja käyttöoikeuden kuvia saa esimerkiksi Pexelsistä ja Pixabaystä. Haut toimivat myös suomeksi.
  • Ikoneja löytyy esimerkiksi The Noun Projectin sivuilta.
  • Kuvia voi muokata esimerkiksi Canvassa.
  • Siivoa pöytä, laita pyykkikone päälle, imuroi – ne tuovat loistavan mahdollisuuden tauottaa työtä! Pyykkien ripustamisen voi nähdä taukojumppana, jos oikein suurieleisesti ryhdyt hommaan.

3. Aloita!

Niin banaalilta kuin se kuulostaakin, tärkeintä on aloittaa. Aloittamatta kun ei synny sisältöä edes muokattavaksi.

Mitä epäselvempi oma ajatuksesi on, sitä vaikeampaa aloittamisesta tulee. Selvitä siis ensin omat ajatuksesi – hähmäisestä ajatuksesta ei synny kuin hähmäistä lopputulosta. Mitämiksikenelle auttavat matkalla.

  • Kirjoita vaikka lista ajatuksistasi.
  • Esitä itsellesi kysymyksiä – jos asiakkaalla on tällainen tarve, mitä tietoa hän tarvitsee ostopäätöksen tekemiseen? Entä jos asiakkaan tilanne onkin toinen, miten voisit auttaa häntä silloin?
  • Haasta oma ajattelusi – mieti mitä vasta-argumentteja sisältösi saattaa herättää. Miten vastaisit niihin?
  • Vinkkejä blogaiheisiin voit lukea täältä (tosin ne sopivat ihan minkämuotoisen sisällön tuottamiseen tahansa)

Maratonilla sinnikkyys vie maaliin. Ihmiskehon energiavarannot kestävät kuulemma 36 kilometriin asti – sen jälkeen eteneminen on korvien välistä kiinni. Sisällöntuotanto toimii samalla lailla.

Onnea matkaan!

Kuva: Pexels / Snapwire

Piditkö lukemastasi? Tilaa uutiskirjeemme.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Facebook – pk-yrittäjän unelma vai painajainen?

Facebook on pk-yrittäjälle kätevä työkalu – jos sitä osaa käyttää

Olen viettänyt enemmän aikaa Facebookissa tänä syksynä kuin koskaan aiemmin.

Ei, en ole postaillut mukavia elämästäni tai työstäni. Siihen käytän Instagramia (no joo joo, same same but different!).

Sen sijaan olen selvitellyt asiakkaille erinäisiä asioita. Muutama huomio matkan varrelta:

  1. Facebook on maailman suurimpia mainosalustoja sen keräämän massiivisen käyttäjädatan ansiosta. Mainostaja voi kohdentaa mainoksensa todella tarkkaan – jos osaa.
  2. Facebook haluaa olla kaikkien pk-yrittäjien kaveri. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi helppoa ja johdonmukaista käyttöliittymää – todellisuudessa mainontaa ja sisältöjä voi tehdä monella eri tapaa (+) , mutta kaikkea ei voi tehdä kaikkialla (-). Työkaluja ollaan yhdenmukaistamassa, mutta toistaiseksi koko paletin hallitseminen on työlästä.
  3. Varmista, että jokaisella sivulla / Business Suite tai Business Manager -tilillä on vähintään kaksi ylläpitäjää. Jos toinen yllättäen ei enää kykenekään toimimaan ylläpitäjänä, sivu ei huku ja jää tuuliajolle.
  4. Vastoin yleistä näkemystä, olen kokenut Facebookin kanssa asioimisen yllättävän jouhevaksi. Jos olet aikojen saatossa hukannut sivusi jonkun entisen työntekijän business-tilille, sivun siirtoa voi anoa Facebookilta takaisin. Asiakaspalvelu vastaa nopeasti ja asiantuntevasti, ja kaiken lisäksi palvelu on periamerikkalaiseen tapaan ihanan korrektia. Tosin siirto vaatii enemmän byrokratiaa kuin kuningaskunnassa oleskeluluvan hankkiminen – mutta mahdotonta se ei ole.
  5. Koskaan ei tiedä onko jokin toiminto enää huomenna käytössä, tai mistä se jatkossa löytyy. Pörssiyhtiö karsii palveluja sen mukaan, mikä on sille edullista ja mikä tuottaa parhaimman tuoton sen omistajille.
  6. Mainoksia on suht’ helppo tehdä, ja Facebook ohjaa lähes kädestä pitäen prosessissa. Kuvia voi poimia omalta sivulta tai vaikka Facebookin omasta mediapankista. Käynnissä olevia mainoskampanjoita voi tutkia mainoskirjastosta. Mainoskäytännöt kertovat mitä saa ja mitä ei saa mainostaa ja ohjeistavat myös millä lailla mainontaa saa tehdä. Näihin kannattaa tutustua, sillä yllättävät asiat saattavat olla kiellettyjä.

Yrittäjälle Facebook ei ole ollenkaan paha. Se on itse asiassa varsin kätevä työkalu, edellyttäen että sitä osaa käyttää. Yksityishenkilölle tilanne on ehkä eri, ottaen huomioon miten paljon se kerää meistä tietoa.

Toisaalta, onhan se tässä ajassa varsin kätevä kanava olla yhteydessä ihmisiin?

(Jos kaipaat apua Facebook-mainonnan kanssa, ota yhteyttä. Katsotaan mitä voimme tehdä!)

Kuva: Canva

Jaa tämä myös kavereillesi!