Kompastuiko pääministeri ylimielisyyteen?

Seurasin alkuviikon trilleriä hallituskriisiä livenä aamupäivän.

Se päättyi niin kuin pitikin päättyä, Antti Rinteen eroon.

Hänen luisuaan pääministerin pallilta on ollut tuskallisen noloa seurata. Lausunto lausunnolta Rinne onnistui maalaamaan itsensä nurkkaan ja piirsi samalla itsestään varsin epämiellyttävän hahmon.

Viestintäkonsultti miettii, etteikö Rinne ole saanut minkäänlaista viestintäsparrausta ennen uraansa pääministerinä.

Syytä olisi ilmeisesti ollut, Wikipedian mukaan Finanssivalvonta on moittinut Rinnettä kymmenisen vuotta sitten sisäpiiritiedon vuotamisesta ennen UPM:n pörssitiedotteen julkaisua.

Samaisen artikkelin mukaan Rinteellä on myös maine aggressiivisen retoriikan työmarkkinagangsterina, jolla on ollut tapana jaella lakkouhkia keveinkin perustein.

Ehkä sama henki oli aistittavissa alkuviikon lausunnoissa. Edes sillä hetkellä, kun tammiovet levähtivät auki ja Rinne poistui omiensa joukosta, hän ei sanatarkkaan sanonut eroavansa, vaan lähtevänsä Mäntyniemeen. Toimittajan kysyessä yksityiskohtia, Rinne murisi vastaukseksi ”no viemään kirjettä”.

Tilanne on hyvin mielenkiintoinen. Mikä toimii ammattiliitossa ei toimi valtakunnan politiikassa. Ylimielisyys on myrkkyä, kun päätetään yhteisistä asioista.

Tässä kohtaa toivotan onnea ja menestystä Antti Lindtmanille ja Sanna Marinille, joista jommasta kummasta näyttäisi tulevan seuraava pääministerimme.

Molemmat tuntuvat lyhyiden lausuntojensa perusteella viestivän huomattavasti taitavammin ja johdonmukaisemmin kuin puolueensa puheenjohtaja. Se antaa kuvan vahvasta johtajuudesta.

Twitter on parhaimmillaan vapauttava kokemus

Twitter on parhaimmillaan vapauttava kokemus – usein kuitenkin toimimme täysin selkärangattomasti palvelussa.

Eräs ystäväni kysyi taannoin onko minulla yhtä kamala Twitter kuin hänellä.

Hänen virrassaan käydään asemasotaa erilaisista päivänpolttavista aiheista. Leimallista keskustelulle on vahva puolen valitseminen – jollei ole samaa mieltä, on vastaan, ja jos on vastaan, ansaitsee kunnon löylytyksen.

En tunnistanut tätä omasta virrastani. Ehkä osittain siksi, että olen siirtänyt asiakeskustelun firmani tilille (@AioViestinta), ja muu onkin sitten varsin harmitonta höttöä tilillä @KatjahNiemi.

Olen kyllä nähnyt, mitä yleisö voi saada aikaan. Olen häpeäkseni itsekin osallistunut lynkkaukseen (muistan esimerkiksi erään imetysskandaalin parin vuoden takaa), viime aikoina tosin olen pyrkinyt välttämään nokkelaa piikittelyä.

En siksi, että sensuroisin itseäni. Olen edelleen se sama tasa-arvoa kannattava vihertävä suvakki kuin aiemminkin. En vain ole kohdannut niitä keskusteluja, jotka olisivat saaneet oman kupin läikkymään yli.

En tiedä johtuuko se kuplani seesteisyydestä vai keski-iän tuomasta tyyneydestä, vaikea sanoa. Joka tapauksessa sisälläni ei enää kiehu samalla tavalla kuin ennen, enkä enää koe tarpeelliseksi osallistua yhteenkään teloituskomppaniaan.

Tyytymättömyys saa tunteet kuohumaan

Uskon, että vihaisuus kumpuaa tyytymättömyydestä. Emme ehkä jostain syystä ole onnistuneet saavuttamaan sitä, mitä olemme halunneet, ja koemme ansaitsevamme enemmän.

Paineet asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kovia. Eräs toinen ystäväni totesi saunaillan päätteeksi ”kaikkien olevan onnettomia jollain lailla”.

Minäkin olisin joskus halunnut ison lasisen omakotitalon Hirvensalossa meren rannalla, veneen, kaksi lasta, koiran ja puolison, jonka kanssa jakaa vanhemmuuden arjessa. Olisin selvästi myös omasta mielestä ansainnut johtajapallin, helvetillisen palkan sekä ison työsuhdebemarin ja triathlon-menestystä.

Sen sijaan tuli yh-vanhemmuus, etäsuhde, tekonivel ja rivitalo nukkumalähiössä, irtisanominen ja yrittäjyys.

Ja kissa.

Olenko siis onneton?

Ei, en missään nimessä. Olen hyväksynyt itseni ja siksi pääsääntöisesti onnellinen, ja se riittää oikein hyvin.

Twitter vapautti kanssakäymisen

Omalla kohdallani Twitter on ollut valtavan vapauttava kokemus. Pidän ajatuksesta, että voin käydä keskustelua ihan kenen kanssa vain, mistä aiheesta tahansa, mihin aikaan tahansa paikasta riippumatta.

Ja mitä parasta, minusta riippumatta.

Kyllä – koen Twitterin tuoneen vuorovaikutukseeni etenkin tasa-arvoa.

Olen jostain syystä ollut niitä naisia, joita puristetaan metrossa tissistä ja joita kouritaan ravintolan vessajonossa. Niitä, joilta kysytään hintaa ohikulkiessa. Olen lukemattomat kerrat ollut joko huora tai lesbo, johon ei kukaan koskisi kepilläkään.

Twitterissä en ole koskaan joutunut kantamaan tätä sukupuoleni taakkaa. Siellä koen olevani ääni, jolla on sanottavaa – joskus harvoin jotain tähdellistä, useimmiten melko tyhjää.

Se jos jokin on ollut vapauttavaa.

Toivon, että muut saisivat kokea saman. En ymmärrä, miten aikuinen ihminen tulee haistattaneeksi toiselle paskat TEKSTISSÄ. Se on käsittämätöntä jo puheessakin, mutta tekstin tuottamiseen menee juuri sen verran enemmän aikaa, että siinä ehtii jo harkita tekoaan.

Miksi emme sitten tee sitä? Miksi annamme itsemme tulistua toisen sanomisista niin, että lyömme avokämmenellä takaisin? Julkisesti? Jälkiä jättäen? Koko twitteraatin kummasteltavaksi?

Mihin selkärankamme katosi?

Testasimme näppärimmät työkalut pk-yrityksen markkinointiin ja viestintään

pk-yrityksen markkinointiviestinnän tarpeisiin on tarjolla monta edullista ja jopa ilmaista työkalua

Harvalla pk-yrityksellä on varaa satsata suuria summia markkinoinnin ja viestinnän työkaluihin.

Ei tarvitsekaan, sillä tarjolla on monta edullista ja jopa ilmaista työkalua polttavimpaan tarpeeseen! Alla testaamamme ja hyväksi toteamamme palvelut.

Canvalla tuotat näyttävää visuaalista materiaalia

Selaimessa toimiva Canva on näppärä työkalu pk-yrityksen visuaalisen materiaalin suunnitteluun.

Palvelu tarjoaa valmiita kuvapohjia yleisimpiin sosiaalisen median palveluihin sekä infograafeihin, esityksiin ja eri painomateriaaleihin. Suunnittelutyön apuna on kattavan kuva- ja ikonipankki, jonka lisäksi siihen voi ladata myös omaa materiaalia kuten logoja ja kuvia. Olen itse esimerkiksi ladannut lisää ikonitarjontaa erinomaisesta The Noun Projectista, kun Canvan oma kuvasto on käynyt ahtaaksi.

Canvasta on olemassa kaksi versiota, ilmainen ja maksullinen. Pärjäsin sivutoimisena aiona erinomaisesti ilmaisversiolla jonkun aikaa, mutta nälän kasvaessa olen siirtynyt maksulliselle puolelle huokeaan 120 dollarin vuosihintaan.

Teen käytännössä kaikki Aion matskut Canvalla. Instagramiin olen jo muutaman vuoden ajan värkännyt joulukalenterin Canvan peruselementeillä – täyttää muuten kivasti syksyn askartelutarpeet! Tuotoksiini voi tutustua mm. Canvassa tai Instassa.

Facebookin Creator Studiolla päivität myös Instagramia

Facebook tarjoaa Creator Studiolla oivan työkalun Facebook- ja Instagram-päivitysten tuottamiseen, julkaisuun ja seurantaan. Työkalu on ilmainen ja kaikkien sivuja hallinnoivien käytössä.

Se mitä Creator Studiossa näet, riippuu siitä roolista, mikä sinulle on FB-sivulla annettu. Laajoilla oikeuksilla pääset mellestämään oikein kunnolla: voit luoda sisältöjä, seurata tilastoja, vastailla yleisösi viesteihin… Herkkuna mainittakoon äänikirjasto, jonka klippejä voi hyödyntää omien videoiden julkaisemisessa

Erityisen kätevänä pidän Instagram-postausten ajastamista. Muissa palveluissa ajastaminen tarkoittaa kännykkään tulevaa muistutusta materiaalin julkaisemisesta. Jo tämän takia Creator Studioon kannattaa tutustua!

Metricool seurantaan

Seuranta on monen pk-yrityksen haaste. Silti tekemisen tehoja on hyvä seurata – jos mikään ei herätä vastakaikua kohderyhmässä, joko tehdään vääriä asioita, tai oikeita asioita väärällä tavalla.

Eri toimien tehokkuutta voi seurata eri kanavissa. Se on kuitenkin hyvin työlästä ja vaatii usein datan poimimista käsin.

Otin itse Metricoolin käyttöön tässä aiemmin syksyllä, ja olen ollut suht tyytyväinen näkemääni. Plussia palvelussa on havainnollistavat kaaviot, sisältöjen ajastaminen (paitsi siis Instagram) ja kilpailijaseuranta. Huvittavana detaljina mainittakoon se, että palvelu näyttää uusien seuraajien lisäksi myös ne tilit, jotka ovat lakanneet seuraamasta sinua. Some-tilien lisäksi Metricoolin voi laittaa seuraamaan oman verkkosivun kävijädataa.

Miinusta on se, että pdf-raportteja ei saa ilman maksullista tiliä. Ilmaiseen tiliin ei myöskään saa liitettyä LinkedInä. Näistä puutteista huolimatta Metricool on pk-yrityksen käyttöön kelpo työkalu sekin.

Työn iloa!

Kuva: Pexels.com/Pixabay

Aion podcast-vinkit: 3 antoisinta suomalaista podcastia

Tykkään kuunnella hyviä podcasteja lenkillä.

Teen nykyään kotoa töitä, ja arkiliikuntakiintiöni uhkaa jäädä pieneksi. Olen siksi ottanut tavaksi tehdä pienen kävelyn lounaan jälkeen – hyvän podcastin seurassa.

Kuuntelen sekä ulkomaisia että kotimaisia podcasteja, aihepiireiltään laidasta laitaan mutta usein markkinointiin ja viestintään painottuen.

Koska podcasteja on pilvin pimein, ajattelin jakaa omat kolme suosikkiani tässä. Se ehkä helpottaa sinun valintaasi!

Aalto-yliopiston ”Filosofia ja systeemiajattelu”

Tämä on taltiointi Esa Saarisen viime kesään luentosarjasta ja valovoimaisuudessaan ihan parasta tällä hetkellä pimeillä pyöräteillä taivaltamiseen.

Saarisen tapa höpöttää vaikeistakin asioista niin, että ne tiivistyvät tavallisen tallaajan ymmärrettäviksi on suorastaan nerokasta. Olen löytänyt sarjasta monta oivallusta ja jopa pari ajatteluani muuttavaa oppia.

Lisäksi Saarinen on hauska. Olen monesti nauranut itsekseni pimeässä. Esimerkit omasta elämästä ovat hellyyttäviä, joskus hillittömiä – tarina malli Angelica Kallion pikkurillistä on hyvä esimerkki tästä.

Suosittelen ottamaan tämän kuunteluun vaikket olisikaan kiinnostunut filosofiasta. Jollei muuta, se tarjoaa monet hyvät naurut – ja paljon sisäistä valoa!

Ylen Avoin kysymys – konkaritoimittajien opissa

Tämän Olli Seurin erinomaisen podcast-sarjan pitäisi jokaisen haastatteluja tekevän kirjoittajan kuunnella ainakin kertaalleen.

Se nimittäin käsittelee haastattelemista, sisällöntuotannon ja journalismin keskeistä työvaihetta. Haastateltavina (haastattelemisesta) on suomalaisen journalismin huippuja.

On selvää, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa haastatella. Jokainen, joka on siihen hommaan joskus joutunut, tietää, että paljon on myös haastateltavasta kiinni. Joskus ei tarvitse esittää kuin yksi kysymys, ja vastapuoli puhua pulputtaa tunnin. Siinä ei tarvitse paljoa muuta kuin puhtaaksi kirjoittaa, ja juttu on kuta kuinkin valmis.

Joskus taas keskustelu tyrehtyy lyhyisiin kyllä/ei-turahduksiin, tai ehkä ennakkoon harjoiteltuihin mallivastauksiin, joista saa irti hyvin vähän.

Kaikki apu on siis tervetullutta. Ja tästä blogista sitä saa ammattinsa parhailta!

ProComin Procast

Viestinnän ammattilaisten ProCom-järjestön Procast on puhetta siitä itsestään, eli viestinnästä monelta eri kantilta.

Mikä tekee Procastista niin erinomaisen, on sen hyvä käsikirjoitus, erinomainen vetäjä ja asiantuntevat vieraat. Näin hyvin tehtyä podcastia on ilo kuunnella!

Ammattimaisesti tehtyjä podcasteja on muuten harvassa. Siitä tämänkin lyhyen listauksen idea syntyi; halusin jakaa omat suosikkini. Kuunteluiloa!

Kouludiskon vapaaehtoisuus teki elämästä Whatsapp-helvetin

Kouludiskon vapaaehtoisuus teki elämästä Whatsapp-helvetin

Junnulla on koulussa varainkeruudisko leirikoulua varten. Olen ilmoittautunut mukaan vapaaehtoiseksi järjestäjäksi, koska yrittäjänähän minulla on rajattomasti aikaa tukea lapseni koulunkäyntiä.

Vapaaehtoisuus tiesi osallisuutta useammassa Whatsapp-ryhmässä.

En ole koskaan ollut kovin aktiivinen Whatsappaaja. Käyn keskusteluni muissa kanavissa.

En ole nytkään aktivoitunut, oma osallistumiseni pitää sisällään muutaman viestin. Muutoin discoon liittyvissä keskusteluissa on muutaman viikon aikana vaihdettu jo useampi sata, jollei tuhat viestiä.

Tähän mennessä ryhmissä on keskusteltu siitä, paljonko poppareita tuodaan (säkillinen) , minkä kokoinen säkki on (6 litran pussia), minkälaiset pussit olisivat hyviä pakkaamiseen (minigripit), paljonko mokkapaloja tarvitaan (8 pellillistä per luokka), moneenko palaan pelti leikataan (16), entä jos onkin iso pelti (tulee niin isoja paloja), mistä limskat ostetaan, paljonko niitä ostetaan, minkä kokoisia ostetaan, vai olisiko isot pullot ja mukit sittenkin parempia, miksei muuten sekamehu käy. Oma virtansa on syntynyt gluteenittomista ja vegaanisista versioista keskustelusta.

Liika on liikaa. Olen lakannut seuraamasta ryhmiä. Se tarkoittaa, että jotain tärkeää saattaa mennä ohi. Toisaalta se tärkeä voi yhtä hyvin myös hukkua viestien paljouteen.

Keskustelimme asiasta junnun kanssa ja hän nauroi ääneen tuskaani. Hänen luokkansa ryhmässä viestejä oli kertynyt 500 ennen kuin kaikki olivat ehtineet edes ryhmässä käymään.

Ja se on vain yksi kaikista rajapinnoistamme maailmaan.

Voisimmeko koettaa skarpata tämän suhteen? Osallistujistahan se on kiinni. Kaikkeen ei esimerkiksi ole pakko kommentoida mitään. Omalle kontolle nakitetun asian edistymistä ei tarvitse raportoida osissa. Ja samaa mieltä voi olla, vaikka ei osoittaisi sitä peukulla.

Onneksi disco on jo pian ohi. Lopputtoman tuntuisten digitaalisten torikokousten loppu häämöttää jo. Jäljelle jää paljon maltillisemmat harrasteryhmät ja muutamat ystävät.

Pilkahdus toivoa tähän helvettiin.

Kuva pexels.com

Hyvä tarinankerronta hellii aivoja

Nordic Business Forumissa opittiin mm. tehokas formaatti tarinankerrontaan.

Tiesitkö, että aivomme käyttävät vuorokaudessa 600–800 kaloria pelkästään tiedon käsittelemiseen?

Siksi olemme usein niin väsyneitä koulutuspäivien jälkeen, StoryBrandin Donald Miller kertoi Nordic Business Forumissa 10.10.

Millerin mukaan rakas keskusyksikkömme pitää selkeydestä. Sisäistämme vain ne asiat, jotka on kiteytetty tarpeeksi yksinkertaiseen tarinan muotoon. Tämä johtuu siitä, että aivomme ovat virittyneet kahteen toimintaan, selviämiseen ja energian säästämiseen. Skannaamme ympäristöstä tietoa, joka edistää molempia – kun emme enää pysty prosessoimaan uutta, alamme haaveilla.

Viesti selkeästi – tai unohdu

Tämä tarkoittaa, ettemme välttämättä osta parasta tuotetta, vaan tuotteen, jonka tarina on helpoin käsittää.

Tällä on vaikutuksensa markkinointiviestintäämme. Keskiverto ihminen kohtaa noin 3000 mainosviestiä päivittäin. Brändeillä on 8 sekuntia aikaa vakuuttaa potentiaalinen asiakas, tai viestit ohitetaan.

Viestimme pitää siis olla aivoja hellivä, eli kiteytetty ja selkeä. Miten moni meistä on onnistunut kertomaan asiakkaalleen parilla rivillä, minkä ongelman hänelle ratkaisee?

Jos haluat viestisi menevän perille, muista siis selkeys. Harva kuluttaja nimittäin viitsii uhrata aikaansa epäselvien markkinointiviestien tulkitsemiseen.

Mikä viesteissämme mättää?

Vikaa on Millerin mukaan sekä sanavalinnoissa ja itse tarinan kerronnassa.

Puhumme usein oman alamme salakieltä, jota asiakkaamme ei tunnista. Tavallista on myös olla sanavalinnoissa niin ympäripyöreä, että viestistä katoaa kokonaan merkitys.

Tarinankerronnan Miller rinnastaa musiikkiin: sarja sekalaisia ääniä on hälyä, jota emme kuulemamme jälkeen enää muista. Musiikki taas on säännönmukaista, tiettyyn malliin puristettua ääntä. Ja voilà, voilà, kappaleita me muistammekin ihan eri lailla!

Maailman paras tarinamalli on jo melkein 2500 vuotta vanha

Ratkaisuksi tarinankerronnan ongelmaamme Miller tarjoaa mallia, joka pohjautuu Aristoteleen runousoppiin.

Jokaisessa tarinassa pitää olla sankari (=asiakas), jolla on ongelma, johon opas (=sinä) tarjoaa ratkaisua (=tuotteesi ja palvelusi) . Tarvitaan myös konkreettinen call to action, jotta asiakas voi reagoida. Kerro lopuksi tuloksista: mitä tapahtuu, jos asiakkaasi ostaa tuotteesi, ja miten käy, jollei ostakaan.

Kuulostaa helpommalta kuin on, eikö? Itse kiteyttäisin tämänkin vanhaan KISS-malliin: Keep It Simple, Stupid.

Ohjenuorana voisi vielä käyttää Millerinkin mainitsemaa empatiaa. Hän jopa kehottaa meitä rakastamaan asiakastamme.

Ei huonompi neuvo. Meidän tehtävänä kun on oppaana auttaa tarinan sankaria eli asiakasta menestymään.

Blogiaihe hukassa? Nämä 5 vinkkiä auttavat

Moni kirjoittaja miettii mistä keksisi hyvän blogiaiheen.

Moni ei niin rutinoitunut kirjoittaja painii tutun ongelman kanssa; mistä löytää hyvä blogiaihe.

Älä tee asiasta itsellesi ongelmaa – ideoita löytyy vaikka millä mitalla, kunhan maltat katsoa ympärillesi.

Alla muutama itse käyttämäni kikka blogiaiheiden muhitukseen. Asiaa helpottaa, jos kokoat ideat itsellesi ns. sisältösuunnitelmaan. Käytännössä teet listan aiheista ja aikataulutat niiden julkaisun (aikataulutus toimii hyvänä kannustimena kirjoittamisessa!). Suunnitelmaan on hyvä myös kirjata, mistä näkökulmasta blogitekstisi kirjoitat (mieti kenelle teet tekstin ja mikä hänen saama hyöty sen lukemisesta olisi) ja missä kanavassa aiot tekstejä jakaa.

Kuuntele asiakasta

Poimi asiakkaalta saatu kysymys blogin aiheeksi. Moni muukin (potentiaalinen asiakkaasi) saattaa pohtia samaa!

Käsittele kysymystä blogissa ikään kuin vastaisit kysyjälle parhaimman asiantuntemuksesi mukaan. Tarjoa asiakkaalle palkkioksi lukemisesta ratkaisu hänen ongelmaan.

Seuraa alaasi koskevaa keskustelua

Nosta joku mediassa/somessa ajankohtainen aihe käsiteltäväksi ja tuo oma näkemyksesi asiaan. Näitä löytyy, kun seuraat oman alasi uutisia ja keskustelua.

Osallistumalla keskusteluun saat uusia näkökulmia asiaan. Pidä mieli avoimena ja ole valmis yhdistämään ajatuksia tuoreella tavalla. Haasta itsesi!

Kerro työstäsi

Kulttuurimme erityispiirre on se, että moni haluaa tietää, mitä teet työksesi. Lyhyen hissipuheen jälkeen huomaat, että vaikka asia olisi sinulle hyvin selvä (onko?), muut eivät yleensä ymmärrä selityksen jälkeenkään työsi kaikkia hienouksia. Avaa tätä blogissa.

Monelle voi myös olla epäselvää alallasi käytetty terminologia. Kerro mitä pitää sisällään ”viestintäsuunnitelma” tai ”työyhteisösovittelu” ja miksi asiakkaan kannattaisi ostaa sellainen juuri sinulta.

Googleta asiasanoja

Selvitä esimerkiksi Googlen ennakoivan haun avulla. Kirjoita selaimen hakuruutuun sanan alku ja katso mitä Google ehdottaa jatkeeksi. Sana ”tiedote” esimerkiksi antaa myös sanan ”tiedotepohja” – olisiko siinä hyvä seuraava aihe minulle?

Lähemmin hakusanatrendeihin voi tutustua Google Trends -työkalussa. Sieltä näet esimerkiksi missä päin maata tehdään eniten hakuja tietyllä hakusanalla. Jos hakuja on tarpeeksi, työkalu kertoo myös aiheeseen liittyvistä hauista: ”kosteusvaurio” haun yhteydessä on tehty myös hakuja homeesta ja kosteusvaurion oireista.

Vakoile

Yleensä kaikki hyvät ideat on jo keksitty – seuraa siis tarkkaan, mitä blogiaiheita kilpailijasi ovat käsitelleet.

Parhaimmista paloista kannattaa ottaa opiksi – kopiointi ei tietenkään ole soveliasta, mutta osaat varmaan tarjota aiheisiin uuden näkökulman oman yrityksesi toimintafilosofian ja arvopohjan perusteella.

Ei muuta kuin kirjoitusiloa!

Tökkiikö silti? Tutustu ”Kirjoittajasta killerisisällön tuottajaksi” -valmennuksemme.

Kuva: Pixabay/Pexels

5 kokemuksen tuomaa neuvoa kirjoittamiseen

Kirjoittamiseen ei ole kiveen hakattuja  sääntöjä – nämä viisi neuvoa toimivat minulle.

Saimme luovan kirjoittamisen kurssilla tehtäväksi miettiä, mitkä säännöt ohjaavat omaa kirjoittamistamme.

Ajattelin jakaa tässä oman työkalupakkini myös sinulle, ehkä siitä on iloa kun oma kynä tekee tenän?

Kirjoittaminen on työtä

Kyllä, työtä. Inspiraatiolla on vähän tekemistä tekstin tuottamisen kanssa.

Olen ajatellut, että kirjoittamisen ammattilaisena minun on pystyttävä tuottamaan tekstiä kaikissa olosuhteissa. Myös silloin, kun väsyttää, on kiire tai mieli on verottajan lähettämän tuhansien eurojen yllätyslaskun ansiosta sirpaleina. Hammaslääkärikin paikkaa päivittäin reikiä, vaikka ammatti miten ottaisi pannuun.

Vaikeus ei olekaan itse tekstin tuottamisessa. Pikemminkin koen haasteellisena aiheiden keksimisen.

Se että ylipäänsä näkee asioita ympärillään on välillä vaikeaa. Asioiden jäsentäminen joksikin järkeväksi pohdinnaksi on vielä piirun verran vaikeampaa.

Toistaiseksi olen aina päässyt käyntiin:

  • Minulla ei kirjoittamisen suhteen ole minkäänlaista itsekritiikkiä. Tai ainakin se on hyvin olematon. En mieti maneereja, kielioppia tai omaperäisyyttä. En pelkää, että minulle nauretaan. Sinunkaan ei kannata. Ihmisillä ei yleensä riitä energiaa kovin pitkään pohtia, miksi joku sanoi jotain jostain – oma napa kiinnostaa aina enemmän. Anna palaa vaan, ja jos joku pitää sinua tyhmänä, se on hänen ongelmansa.
  • Kirjoittaminen edellyttää, että uskaltaa nähdä katsomaansa. Se kuulostaa ehkä itsestään selvältä, mutta usein kuljemme laput silmillä. Tuttu haalistuu ja käy ennen pitkää näkymättömäksi, häviää. Säröt ovat hyviä, ne tekevät asioista usein paljon mielenkiintoisempia. Samalla ne myös pelottavat. Katso ympärillesi, tai sisimpääsi. Uskalla nähdä. Myös ne säröt.
  • Haastan joskus itseni tuottamaan tekstiä viikon ajan joka päivä. Laadusta en mene takuuseen, mutta kun blogeja on julkaistuna jo kuusi, pelkästä vauhdista julkaisee ainakin kolme lisää. Kokeile joskus. Voit yllättää itsesi.

Tekstin pitää istua suuhun

Tehokkain sujuvan tekstin mittari on ääneen lukeminen. Jos jossain kohtaa takeltelet, kadotat rytmin tai et saa henkeä, kirjoita kohta uudelleen.

Hyvä teksti istuu suuhun. Se leikki kielellä, sujahtaa vauhdilla hampaiden yli, hyväilee kitapurjetta, tuntuu makunystyröissä.

Kokeile joskus lukea kirjaa ääneen. Hyvin kirjoitettu kirja tulee ulos kuin kuunnelma, juuri oikeilla äänenpainoilla, juuri oikealla tempolla.

Muistan kun vuosia sitten luin Rosa Liksomin Hytti nro 6 mökillä alkukesästä. Oli tuulista ja kylmää, mutta teksti oli niin voimakasta, että sitä teki mieli huutaa mäkeen pelkässä yöpaidassa.

En enää muista teinkö sitä, ehkä, hyvin todennäköisesti. Melko varmasti. Luulen niin. Koin hyvin vahvasti, ettei tekstin nauttiminen pelkkien silmien kautta riittänyt. Halusin myös kuulla sen. Halusin tuntea sanat tuulen tuomana ihollani.

Suurin osa kirjoitetusta on turhaa

Jokaista tekstiluonnosta on vara karsia. Yksinkertainen on kaunista.

Yksinkertainen kieli ei ole lukijan aliarvioimista. Päinvastoin, se palvele lukijaa (olin kirjoittaa asiakasta!) tehokkaana viestinviejänä. Oma mielesi on meiltä muilta suljettu ratkaisematon arvoitus, johon kieli on avain.

Erehdymme joskus myös puolittaiseen kerrontaan. Viemme tarinaa liian innokkaina eteenpäin, liian suoraviivaisesti, eikä lukija pysy mukanamme. Ajatuksistamme ei muodostu ehyttä kokonaisuutta, vaan siinä on katkoksia, aukkoja, joihin lukija voi eksyä.

Joskus kompastumme nokkeluuksiin. Pitää olla niin perkeleen älykäs, tekstin loistava, Pulitzer-tasoa. Harva meistä kykenee siihen. Yksinkertainen on tässäkin tehokkaampaa.

Sisäpiiriä ei saa suosia. Ulkopuolista lukijaa ei saa kurittaa viittauksilla sisäpiirin viisauksiin, jollei niitä selitä.

Kaikki tämä, siinä, siis, -kin, myös, sulkumerkit, ajatusviivat jne voi poistaa. Tätä haluaisin itseltäni enemmän, mutta harvoin onnistun.

Teksti tekeytyy levossa

Olen suunnattoman tehokas blogisti. Tuotan tekstiä aivan hirvittävällä tahdilla. Sutaisen juttuni tunnissa ja julkaisen ne saman tien. Huomaan ajatuksen epäloogisuudet ja kerronnan katkot vasta seuraavana päivänä.

Haluaisin oppia enemmän malttia. Tekstiin pitäisi osata suhtautua kuin hapanleipätaikinaan. Senkin pitää rauhassa tekeytyä.

Prosessiin pitää vain luottaa. Hapanleipä nousee hitaasti, leipominen on työlästä ja voi kestää monta päivää, mutta jokainen vaihe kehittää lopputulosta. Kukapa ei haluaisi ihanan sitkoista, hyvin noussutta rapeakuorista limppua? Kerronnallisesti johdonmukaista, loppua kohden huipentuvaa rapsakkaa tarinaa?

Kukaan ei ole kone

Ajattelu on energiaa vievää työtä. Jossain vaiheessa ajatus ei enää pysy sormien vauhdissa ja teksti valjuuntuu.

Kirjoittamisessa pitää pitää taukoja. Mielellään liikunnallisia sellaisia. Kävelylenkki olisi paras, mutta sen puutteessa kierros kämpässä tai työhuoneessa saa veren taas virtaamaan suonissa. Hae vaikka kahvia, ripusta pyykit. Nouse seisomaan, liikuttele hartioita. Pidä pieni pilates-hetki.

Olen huomannut, että keskittymiseni kestää noin 20 minuuttia. Sen jälkeen huomioni alkaa kiinnittyä muuhun kuin siihen, mitä olen juuri tekemässä. Annan mieleni vaeltaa ja pidän ns. mikrotauon; se tarkoittaa yleensä Instagramin selailua tai kissan silittelyä. Twitter on huono, sinne saattaa kadottaa itsensä koko iltapäiväksi. Joskus vain tuijottelen ulos. Kerran painelin ilmanvaihdon säätönappeja kunnes sain ahdistuskohtauksen, sitä en voi suositella.

Keksi jotain joka katkaisee virran, ennen kuin se ehtyy. Jotain joka patoaa sen ja tuo sille uutta voimaa.

Sen jälkeen voi taas jatkaa.

Mitä yhteistä on luovalla kirjoittamisella ja sisällöntuotannolla?

Sisällöntuotanto ei lopulta eroa paljoakaan luovasta kirjoittamisesta

Osallistuin eilen ensimmäiselle luovan kirjoittamisen proosan luennolle.

Mieleeni jäi kolme pientä ajatusta, jotka mielestäni toimivat myös sisällöntuotannon puolella:

  1. Kirjoittaminen on ajattelemista. Kyllä, se vaatii hieman työtä, koska ajatteleminen ON välillä raskasta. Mutta yksikään mestariteos – oli kyse sitten kaunokirjallisesta teoksesta tai napakasta blogista – ei ole syntynyt väkisin vain kirjoittamalla, ilman ajatusta. Kirjoita, luonnostele, piirrä, kirjoita uudestaan. Niin syntyy hyvää tekstiä.
  2. Aloita edes huonolla tekstillä. Huonolla tekstillä on se etu tyhjään paperiin verrattuna, että sitä voi työstää paremmaksi. Joskus lopputulos on jotain ihan muuta kuin mistä lähdit liikkeelle. Tärkeää on päästä alkuun jollain versiolla. Ei se teksti kirjoittamalla kulu.
  3. Luominen on leikkimistä. Unohda turha itsekritiikki – lapsetkaan eivät leiki hyvää tai huonoa leikkiä. Leikki itsessään on tärkeä. Moni lupaava kirjoittaja jättää homman kesken liiallisen itsekritiikin takia. Jokainen sana, jokainen versio tekstistä, kehittää kirjoittajaa.

Luennolla puhuttiin myös paljon inspiraatiosta. Jotkut odottavat sitä, toiset välttelevät – yhtä kaikki, se nostettiin lähes mystiseen asemaan luomisprosessissa.

Itse olen sitä mieltä, että kirjoittaminen on työtä siinä missä muukin tekeminen. En usko mihinkään jumalaiseen johdatukseen, joka antaisi tekstin virrata lävitseni näppikselle ja siitä edelleen lukijan silmiin.

Sen sijaan uskon siihen, että kun hommaan ryhtyy, se alkaa sujua. Ja kun kirjoittaminen sujuu, syntyy hyvä vire, joka synnyttää lisää tekemisen iloa, eli tässä tapauksessa tekstiä.

Tosin jos yllämainitut kohdat 1 ja 3 jostain syystä eivät natsaa, ei myöskään synny ”inspiraatiota”. Joko emme ole ehtineet pohtia tarpeeksi ongelmaamme, tai pelkäämme tarttua siihen. Kohta 2 jää silloin syntymättä, emmekä pääse alkuun muokkaamaan edes sitä paskaa ensimmäistä versiota.

Kuva: Pixabay/Free Photos