3 pientä viestintätekoa syksyyn

Kolmella viestintäteolla saat kesällä tankatun aurinkoenergian riittämään pitkälle syksyyn.

Suurin osa on varmasti jo palannut kesälomilta työn ääreen.

Jotta kesällä tankattu aurinkoenergia riittäisi mahdollisimman pitkään syksyyn – ja ehkä jopa pimeän talven yli – ehdotan, että otat seuraavat kolme pientä viestintätekoa arkirutiiniksesi:

  1. Ole viisas sähköpostin käyttäjä. Älä spämitä työkavereitasi. Lisää vastaanottajiin vain ne henkilöt, joita asia koskee. Pyri otsikoimaan viestisi selkeästi ja rajaa sisältö yhteen aiheeseen. Älä jatka vanhaa viestiketjua uudella aiheella vaan aloita uusi.
  2. Ole mukava työkaveri. Tervehdi, kysy kuulumisia, kyhnytä. Kiitä, kun sen paikka on. Auta ja sinua autetaan. Pidä tehokkaita kokouksia, älä syö toisten työaikaa kertaamalla mummon kaverin kaiman sairaskertomusta.
  3. Muista, että muut eivät ole yhtään sen parempia ajatustenlukijoita kuin sinäkään. Kerro rakentavasti ajatuksistasi, kysy, jos et ymmärrä. Jaa ideoitasi.

Hyvää kesän jälkeistä työelämää!

Säännöllinen sisällöntuotanto tuo verkkokävijöitä – case Strumpvisbloggen

Olen pitkään pitänyt blogia Strumpvisbloggenia neulontaharrastuksestani.

Olen vuodesta papu pitänyt päiväkirjamaista käsityöblogia Strumpvisbloggenia neulontaharrastuksestani.

Olen julkaissut juttuja tekeleistäni säännöllisen epäsäännöllisesti sen enempää ajattelematta yleisöä tai sisällön optimointia tai muitakaan ammattikikkoja. Blogia ei edes ole kytketty Googlen seurantaan, vaan olen tyytynyt WP:n omaan statistiikkaan – onhan neulomisesta raportoiminen vain harrastus!

Vuosien mittaan nälkä on kuitenkin kasvanut. Ajatus blogiyleisön kasvattamisesta orgaanisin keinoin alkoi houkutella. Koska postausten tekeminen on aina ollut minulle helppoa, lähdin tekemään sisältöjä hieman skarpimmalla kärjellä tarkoituksenani kattaa yhä laajemmin neulonnan aihepiiriä.

Toistaiseksi tekemistä on ohjannut oma uteliaisuus ja halu oppia nimenomaan neulomisesta. Vaikka olenkin viestinnän ammattilainen, en ole lähtenyt selvittämään avainsanoja, joihin olisin kohdistanut sisältöjä: ensin on aina ollut käsityö, josta sitten on kasvanut blogi. Lähes kaikki tekeleeni ovatkin päässeet artikkeleiksi.

Alla muutama havainto, jonka haluan jakaa kanssanne.

Sisältö ei koskaan kuole

Sisällön elinkaari on hämmästyttävän pitkä. Blogin kaikkien aikojen luetuin artikkeli on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten.

Ensimmäiset pari vuotta se keräsi tavanomaiset kaksi, kolme lukukertaa kuukaudessa. Helmikuussa 2019 se kuitenkin jaettiin Facebookissa eräässä harrasteryhmässä, ja lukijamäärä pompsahti yli 200.

Melkein samoihin lukuihin pääsee orgaanisella kasvulla myös vuonna 2015 julkaistu suosikkipipon ohje. Siinä kasvu oli alussa maltillista, mutta on huippuvuoden jälkeen vakiintunut 50 vuosittaiseen lukijaan.

Sisällöllä on siis pitkät jäljet. Yleensä tavoittelemme pikaisia viraalihittejä, vaikka hiljaa kasvanut yleisö onkin blogin lypsylehmä. Ihan heti ei siis kannata heittää pyyhettä kehään, vaikka oman blogin kävijämäärät kasvaisivat hitaasti. Some-jakoihin on hyvä pyrkiä, jos haluaa nopeasti kasvattaa yleisöään, mutta samalla on hyvä muistaa, että laatusisältö houkuttelee vuosienkin takaa.

Strumpvisbloggenin kävijämäärän kehitys vuodesta 2014 tähän päivään – vuonna 2019 tehdään kävijäennätys
Hidasta mutta varmaa kävijäkunnan kasvua!

Kun blogi hiljenee, hiljenee myös kävijävirta

Hiljaisimmat kaudet blogissa ovat olleet niitä, kun en syystä tai toisesta ole ehtinyt julkaista mitään.

Vaikka vanhat sisällöt vetävät jonkin verran lukijoita, blogi jää paitsi uusien julkaisujen tuomat kävijät.

Miten radiohiljaisuuden saa katkaistua? Olen muutaman kerran haastanut itseni pitämällä ns. ”vauhtiviikkoja”, jolloin tuotan sisältöä JOKA IKINEN PÄIVÄ.

Se on mielenkiintoinen koe jo itsessään: vaatii taitoa nähdä sisällön arvoinen asia ympäristössään.

Jumppa on kuitenkin vaivan arvoinen – se herättää kävijät ja hämmästyttävää kyllä, jonkun merkillisen algoritmikikan ansiosta, myös vanhat postaukset alkavat vetää klikkauksia (sivuston tuoreus on hakukoneille mannaa).

Viime kesäkuun yksi julkaisu vs. heinäkuun 10 julkaisua kaksinkertaisti kävijämäärän kuussa, jolloin yleensä harrastetaan muuta kuin käsitöitä. Parhaiten toimivat muuten sisällöt, joiden jakokuvassa on oma pärstä 🙂

Kohderyhmään uppoaa sitä kiinnostava aihe

Puhun usein siitä, että sisällön tulee olla sen kuluttajalle relevanttia jollain lailla.

Strumpvisbloggenissa suosittujen neuleohjeiden ohella yleisöä vetää neulomisen tekniikkaan liittyvät julkaisut.

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa se tosiasia, että olen viime syksynä aloittanut tekniikka-sarjan, jonka taustaidea ei ole ihan täysin puhdas: sen lisäksi, että oppisin itse uusia tapoja tuottaa kauniita pintoja, se luo a) sarjana syyn kävijälle palata blogiin b) laajentaa tehokkaasti blogin avainsana-kirjastoa uusin tekniikkatermein.

Kyse on siis isommasta projektista (tilkkutäkki), joka on jaettu lukuisiin pienempiin osiin (mallitilkut). Jokainen tilkku neulotaan omalla tekniikalla. Tähän mennessä aiheen alla ilmestyneistä artikkeleista neljä on jo kaikkien aikojen top 15 luetumpien joukossa.

Laajempi avainsanakirjasto nostaa blogin yhä tarkempien hakujen osumaksi hakukoneissa. Lisäksi hakukoneet pisteyttävät sivustoja sisällön relevanssin mukaan; algoritmin arvion mukaan käyttäjiä kiinnostavat hakutulokset nousevat hakutuloksissa.

Testasin omia avainsanojani (=blogiaiheita) Googlessa ja kappas, muutaman keskeisen avainsanan kohdalla keikun hakutuloksissa kakkosena heti alan ylimmän auktoriteetin, Drops Designin takana. Se ei ole huono tulos näinkin pienen blogin kohdalla! Etenkin kun ostettua näkyvyyttä ei ole ollenkaan, sivustoon pointtaavia linkkejäkin vähän ja brändi – jos sitä on alkujaankaan – on olematon.

Johtopäätökset

Jos tuotat blogia, pidä se elossa keinolla millä hyvänsä. Tuota sisältöä, joka kiinnostaa omaa kohderyhmääsi.

Ja jaa sisältöjä. Sukkablogillani ei ole omia some-kanavia ja laiskat jaot tapahtuvat omissa henkilökohtaisissa kanavissani muun hötön seassa. Näin jälkikäteen olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitkä kävijämäärät olisi, jos blogin ympärille olisi rakentunut myös jonkinlainen yhteisö.

Ehkä sen aika tulee vielä?

Minä Aion pärjätä!

Ensimmäinen työhönpaluu lomilta yrittäjänä on jännittävä!

Tämä on jännittävä päivä. Ehkä yksi elämäni jännittävimmistä päivistä ikinä.

On nimittäin aika palata sorvin ääreen pitkän – ja hyvin tarpeellisen – kesäloman jälkeen.

Erilaisen tästä työhönpaluusta tekee sen, että se on ensimmäinen yrittäjänä.

Määrään tästä syksystä itse oman tahtini, missä teen työni ja millä tavalla. Töiden hankkiminenkin on omalla vastuulla – siitä ei sovi luistaa, muuten loppuvat hommat lyhyeen.

Pitää miettiä mitä asiakkaalle voi luvata, missä omat rajani ovat, kenelle haluan tehdä töitä. Ja voinko ylipäänsä valita, koska laskut.

Tärkeintä on tietää mitä tekee. Moni yrittäjä hämmentyy, kun tätä kysyy. Seuraa pitkä epämääräinen vatvonta jostain jota tarjotaan jollekin. Se ei lupaa hyvää kaupan kannalta. Ennen kuin asiaansa voi myydä muille, pitää itse tietää, mikä hyöty omasta tekemisestä on asiakkaalle.

Olen myös ymmärtänyt, että nöyryys on tarpeen. Asiakkaat eivät tiedä todellisia tarpeitaan, ja saadakseen jalkansa oven väliin pitänee joskus myydä sitä, mitä asiakas luulee tarvitsevansa. Kun luottamus on syntynyt, voidaan yhteistyötä syventää.

Jännä tilanne siis. Paljon on mietittävää. Sisällä kuplii kuitenkin valtava into ja ilo ja yrittämisen halu. Ja ehkä myös näyttämisen halu: minä Aion pärjätä.

Kuva: Pixabay/rawpixel

Miksi palautteen antamisesta on tullut niin vaikeaa?

Palautetta voi antaa hymiöillä – hymynaama kertoo tyytyväisyydestä!

Olen useammin kuin kerran törmännyt siihen, ettei suorassa asiakaspalvelutilanteessa ”voi antaa palautetta”. Sen sijaan pitäisi navigoida palveluntarjoajan verkkosivuille, mielellään kirjautuneena, ja lähettää ajatuksensa sähköisesti. Kerran olisi palautteenantoa varten pitänyt ladata oma appsi.

Joskus syynä on ollut se, ettei palautteita muuten voi käsitellä. Harmittavan usein syyksi on tarjottu sitä, että ”ei meidän pomot meitä kuuntele”.

Toivon hartaasti, ettei näin ole. Joka kerta, kun kuulen sen, mietin, pitäisikö palvelut ostaa joltain toiselta palveluntarjoajalta. En missään nimessä halua tukea sellaista yritystä, jonka työntekijät kokevat olevansa yhdentekeviä työnantajalleen.

No, oli miten oli, kynnys verkkosivuille menemiselle palautteen antamiseksi on useimmiten liian korkea. Ei vain viitsi. Silti jokaisen palautteen uskoisi olevan yritykselle arvokas toiminnan kehittämisen kannalta.

Missä siis vika?

Pelkäävätkö työntekijät, jotka kokevat olevansa väheksyttyjä, että palaute korvamerkitään heidän henkilökohtaiseksi tappiokseen?

Entä jos palaute onkin kiitos? Eikö palautteen olisi siinä tapauksessa hyvä kantautua myös ylimielisen pomon korviin?

Vai voiko todella olla niin, ettei palautetta voi käsitellä livenä? Puuttuuko CRM:stä sellainen vipstaaki, ettei sitä voi syöttää eteenpäin koneiston käsiteltäväksi?

Kaikissa tilanteissa ei tietenkään ole välitöntä mahdollisuutta tallentaa asiakaspalautetta järjestelmään. Tämä palaute menee kuitenkin kokonaan hukkaan.

Palaute ON tärkeää

Palaute on välitön reaktio tuottamaasi palveluun. Prosesseja kehitetään usein omien tarpeiden pohjalta – tekemällä näin helpotan omaa elämääni, jouhevoitan asioiden kulkua ja saan säästöjä.

Se on inhimillistä. Ja taloudellista. Samalla asiakkaan näkökulma asiaan unohtuu.

Siksi asiakasta kannattaa kuunnella, oli kyse sitten rakentavasta kritiikistä tai kiitoksesta. Asiakas ei ole aina oikeassa, muttei lähtökohtaisesti myöskään aina väärässä.

Kuva: Pixabay/athree23

Miksi kirjoittaa yritysblogia?

Yritysblogi kannattaa – se on erinomainen keino kasvattaa tunnettuutta ja luoda uskottavuutta.

Ollakko yritysblogi vaiko ei, siinäpä kysymys.

Mieti asiaa näin: sinä et ehkä blogia kaipaa, mutta asiakkaasi saattavat tarvita tietoa juuri siitä, missä sinä olet hyvä.

Vastaamalla heidän tiedontarpeeseensa luot ensimmäisen kontaktin potentiaaliseen asiakkaaseen. Hyvässä lykyssä jätät muistijäljen ja pääset short listalle yrityksistä, joilta hän palvelun tai tuotteen jonain päivänä ostaa.

Laita oma osaaminen loistamaan

Blogi tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tuoda esiin omaa osaamista.

Heti kirjoitukset eivät välttämättä tuota rahaa, mutta ajan mittaan lisää verkkokävijöitä, tunnettuutta ja ennen pitkää myös liidejä.

Ennen kaikkea blogi vahvistaa osaamisestasi asiakkaan silmissä – edellyttäen tietenkin, että olet valinnut näkökulmaksi asiakkaan ongelmien ratkaisun.

Kun suunnittelet blogia, sinun kannattaakin asettua hetkeksi asiakkaan asemaan ja miettiä, millä lailla voisit olla hänelle avuksi. Tutki, mitä hakuja hakukoneissa tehdään, vertaa niihin tarjottuja vastauksia. Mikä niissä on hyvää, mikä huonoa? Millä omalla osaamisellasi voisit täydentää jo annettuja vastauksia?

Tunne on tärkeä

Teemme päätöksiä tunteella. Aina. Järki astuu peliin vasta kun haluamme perustella päätöksemme itsellemme.

Siksi tiukka asiaan keskittyminen ei ole tehokas tapa viestiä yrityksesi asioista. Jos haluat blogillasi luoda tietynlaista mielikuvaa yrityksestäsi, rakentaa sen brändiä, tarvitaan viestinnässä myös muuta kuin faktoja ja lukuja

Blogi jos mikään on erinomainen kanava tarinankerronnalle.

Yleensä riittää, että päästät empatian valloilleen. Pue ne asiakkaan saappaat omiin jalkoihisi.

Saatat yllättyä, mistä kohtaa kenkä puristaa.

Kuva: Pixabay

Asiakasystävällinen verkkosivu täyttää saavutettavuuskriteerit – joko sinun sivustosi on tikissä?

Tiesitkö, että yksistään Suomessa on yli miljoona ihmistä, joilla on haasteita verkossa asioimisen kanssa?

Kyse voi olla eriasteisesta näkövammasta kärsivistä henkilöistä, muistisairaista, aivovammapotilaista, epileptikoista, ikäihmisistä, Suomessa asuvista ulkomaalaisista tai vaikka oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevista.

Suomessa on yli miljoona ihmistä, joilla on rajoitteita tai haasteita verkkoasioinnissa.
Suomessa on yli miljoona ihmistä, joilla on rajoitteita tai haasteita verkkoasioinnissa.

Internet on lähtökohtaisesti KAIKKIEN verkko. Yhteiskunta ohjaa meitä yhä enenevässä määrin hoitamaan asioitamme sähköisesti.

Usein verkkosivustomme eivät kuitenkaan käytettävyydeltään vastaa käyttäjien moninaista kirjoa.

Saavutettavuus luo pohjan hyvälle käytettävyydelle

EU-lainsäädäntöä on totuttu pitämään turhana ja pikkuasioihin takertuvana.

Kuin vaivihkaa voimaan tullut saavutettavuusdirektiivi pakottaa kuitenkin viranomaiset ja siihen rinnastettavat toimijat huomioimaan asiakkaidensa erityistarpeet – sivuston on jatkossa oltava mahdollisimman toimiva mahdollisimman monelle.

Käytännössä saavutettavuus merkitsee digitaalista esteettömyyttä.

Hyvä sivusto on teknisesti virheetön ja standardien mukaan koodattu, ja sen sisältö on silmäiltävää ja helposti ymmärrettävää. Käyttöliittymä on selkeästi hahmotettavissa.

Kun nämä kriteerit täyttyvät, sivuston käytöstä tulee sujuva esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Saavutettava verkkosivusto on teknisesti virheetön ja sisällöltään ymmärrettävä. Sen käyttöliittymä on selkeästi hahmotettavissa.
Saavutettava verkkosivusto on teknisesti virheetön ja sisällöltään ymmärrettävä. Sen käyttöliittymä on selkeästi hahmotettavissa.

Saavutettava verkkosivu ei ole vain viranomaisjuttu

Vaikka direktiivi koskeekin vain tiettyjä verkkosisällön tuottajia, ei ole syytä, miksi et pk-yrittäjänä miettisi samoja asioita oman yrityksesi kohdalla: saavutettavaa sivustoa on helppo käyttää ja se on teknisesti toimintavarma.

Molemmat ovat asioita, jotka edistävät myönteistä asiakaskokemusta. Myönteinen asiakaskokemus taas edesauttaa myyntiä. Kun selaamisesta tulee helppoa, tavoitat parhaimmillasi aivan uusia kohderyhmiä tuotteillesi ja palveluillesi.

Hakukoneita ei myöskään pidä unohtaa. Saavutettavat verkkosivut ovat lähtökohtaisesti toimivat, ja saavat siksi enemmän näkyvyyttä hakukoneissa. Se tuo sinulle selvän kilpailuedun muihin toimijoihin nähden.

Joko saavutettavuus-asiat ovat sinulla hallussa? Verkostomme järjestää syksyllä käytännönläheisiä sisällöntuottajan saavutettavuus-koulutuksia, jos kaipaat sparrausapua asiaan. Lue lisää koulutuksesta Joy & Orderin sivuilta.

Lukeminen on taito, joka vaatii ylläpitämistä

lukeminen on taito, joka vaatii ylläpitämistä

Pidän lukemisesta. Mutta jos tässä väittäisin, että olen kirjojen suurkuluttaja, valehtelisin.

Ostelen edelleen paljon kirjoja, mutta siinä nuo tomuttuvat kyvyttömyyteni edessä. Tuntuu ihan pahalta vain hipelöidä kansia ja samalla tietää, etten tätäkään teosta koskaan takaliparetta pidemmälle lue. Kirjoista on viime vuosien aikana tullut minulle mukavan ajanvietteen sijaan sisustuselementti.

Jostain syystä en vain ole kyennyt keskittymään lukemiseen. Lukeminen on taito, jota pitää ylläpitää, ja siihen kirjan selaaminen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ei riitä. Päivisin jaksan lukea yhtäjaksoisesti ehkä 20 minuuttia, sitten mieli rientääkin jo muuhun, usein someen tai johonkin arkiseen askareeseen.

Lukukokemusta on, myönnettäköön, viimeiset vuodet häirinnyt koko ajan vahvistuva ikänäkö. Ja ehkä myös 9-vuotias kämppikseni jatkuva, lähes tauoton selostus ajan kulumisesta. Kroonisen kiireen aiheuttamalla lyhyellä pinnalla on varmasti myös ollut vaikutuksensa.

Viime perjantaina sain kuitenkin nollattua kaikki häiriötekijät.

Koska työhuoneeni sijaitsee kotona, päätin pötkötellä sadepäivän kissan kanssa sängyssä. Ja lukea!

”Nyt tai ei koskaan” -ajatuksella ryhdyin toimeen vaikka houkutus vilkaista puhelinta pienimmänkin surahduksen kohdalla oli suuri. Kämppäkin oli oudon hiljainen – toisaalta lintujen laulu soi yllättävän kovaa.

Aloitin toiveikkaana, mutta pettymyksekseni siitä ei ollut tulla mitään. Luin useamman sivun kunnes tajusin, ettei lukemastani ollut tarttunut mieleeni mitään.

Aloitin uudestaan. Tukahdutin haluni katsoa uusimmat tviitit. Tulin myös siihen tulokseen, että sänkyni mukavassa lämmössä mökkipaikkakunnan lämpötilalla ei ollut merkitystä, joten sitäkään ei tarvinnut tarkastaa. Eikä myöskään koulun ensi viikon aikatauluja.

Oli vain minä ja tarina ja lupa keskittyä lukemiseen.

Pikku hiljaa homma alkoi sujua. En mitenkään voi sanoa, että se olisi ollut helppoa. Sain kuin sainkin luettua reilusti yli parisataa sivua – mistä olen erittäin tyytyväinen.

Lukeminen on taito, jota pitää harjoittaa. Harjoituksen puutteessa taito rapistuu. Ajatuksia on hyvä välillä tuuletta tuomalla vaikutteita muilta ajattelijoilta. Ja fiktion lukeminen kehittää empatian kykyä.

Nyt mietin, mitkä muut kykyni ovat vuosien saatossa rapistuneet. Ajattelu, innostuminen, kilpailuhenkisyys? Kaikki leimallisesti persoonaani liittyviä kykyjä.

Tai ainakin näin olen tottunut ajattelemaan. Ehkä näidenkin kohdalla olisi pieni reality check paikallaan?

Sannikissan lisäksi seuranani olivat Yuval Noah Hararin ”Homo Deus – Huomisen lyhyt historia” (Bazar Kustannus Oy 2017), Anna Soraisen ”Sori – Johtaja ja julkisuus kriisissä” (Alma Talent 2018), Mark Mansonin ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – Nurinkurinen opas hyvään elämään (Atena Kustannus Oy 2018) sekä Chimamanda Ngozi Adichien ”En halv gul sol” (Bonnier Pocket 2008).

Koolla ei välttämättä olekaan väliä – jos yleisö on oikea

yleisön koolla ei ole väliä
Yleisön koolla ei välttämättä ole väliä, jos se koostuu yrityksesi toiminnan kannalta relevanteista päättäjistä.

Maailman suurin massamedia, internet, onkin mikromedia, väittää markkinointiguru Seth Godin.

Setä Sethin kanssa on vaikea olla eri mieltä.

Mikromedialla Godin tarkoittaa sitä, että vaikka internetiä käyttää lähes 4,5 miljardia ihmistä, kyse ei ole yhtenäisestä ryhmästä. Käyttäjissä on monta alaryhmää ja niiden alaryhmää.

Yritykselle se tarkoittaa, että sen viestintätoimet pitää kohdentaa. Riittää kunhan puhuu tarpeeksi isolle yleisölle. Se voi tarkoittaa sataa, tai tuhatta, tai kymmentätuhatta yksilöä, jotka ovat valmiita vastaanottamaan yrityksen viestejä. Ei siis tarvitse puhutella koko internetin käyttäjien kirjoa.

Usein tavoittelemme sokeasti suurta yleisöä. Mutta koolla ei olekaan väliä, eikä seuraajamäärillä ole merkitystä, sillä pienikin yleisö riittää, jos se koostuu yrityksesi toiminnan kannalta relevanteista päättäjistä.

Laatu, ystävät, laatu ennen kaikkea. Tässäkin asiassa. Keskittykäämme siis relevantin sisällön tuottamiseen meille tärkeille kohderyhmille.

Kuva: Pixabay

Mentori opastaa uralla – suosittelen sitä jokaiselle

Mentori opastaa uralla
Kuva on Viesti ry:n mentorointiohjelman päätösillalliselta Ravintola Penélopesta.

Jos uraltani pitäisi löytää jotain, jota kadun, olkoon se se, etten koskaan hankkinut itselleni mentoria.

Nyt, vasta keski-iän kinttaalla, tämä on kirkastunut minulle: mentori opastaa uralla.

Eikä se nytkään olisi selvinnyt, jollei minua olisi itseä pyydetty mentoriksi.

Olen saanut viime syksynä ja tänä talvena saanut tutustua kahteen aivan mielettömän hienoon ihmiseen. Kahteen eteenpäin pyrkivään, itselleen tavoitteita asettavaan naiseen jotka ovat päättäneet nostaa uransa uudelle tasolle.

Toinen on nykyään päällikköasemassa isohkossa yrityksessä, toinen pienyrittäjä.

Olen otettu, että juuri minua pyydettiin sparraajaksi. Olen otettu, että osaamiseeni uskottiin. Olen otettu, että sain päivittää oman osaamiseni näiden kahden ammattilaisen kanssa.

Koska se on mentorina toimimisen arvokkain anti, uuden oppiminen. On tietenkin imartelevaa, että joku pyytää minua avukseen. Mutta vielä hienompaa on, että kun sparraa toista, ymmärtää omasta tekemisestään aivan uusia asioita.

Silti, tässä kohtaa elämää ja uraa, harmittaa etten ole itse vaivautunut hankkimaan opasta. Epäilen sen johtuneen ikuisesta kiireestä pikemminkin kuin kaikkitietävästä röyhkeydestä.

Onneksi tämänkin asian eteen ehtii vielä tehdä jotain.

Älä siis ylläty, jos jossain vaiheessa saat lounas- tai kahvittelukutsun. Siitä voi olla meille molemmille hyötyä!

Ja sinäkin siellä, viestijä. Hanki mentori! Viesti ry:n mentorointiohjelma pyörähtää käyntiin myös ensi syksyllä. Seuraahan ilmoittelua Viesti ry:n verkkosivuilta.

Vapaata pudotusta identiteettikriisiin – iiks!

työroolin muututtua voi iskeä identiteettikriisi

Olen koko kevään odottanut koska se iskee. Identiteettikriisi.

Eilen se kolahti. Täysiverinen omakuvan ravistelu hengenahdistuksineen ja kylmine hikineen rymisti päälleni kuin erikoispitkä rekka motarilla.

19-vuotinen työurani päättyy virallisesti ensi kuussa. Tajusin aamulla, etten sitten enää olekaan yksi ”meistä”, ettei työnantajani asiat enää ole minun murheitani eikä alan haasteet enää minun päänvaivojani.

Vapauden sijaan tulikin tyhjiö

Tunne identiteettini murenemisesta tuli yllätyksenä.

Olin jotenkin odottanut päinvastaista reaktiota. Helpotusta pitkän limbon päättymisestä, humalluttavaa onnentunnetta vihdoin koittaneesta (yrittäjän) vapaudesta (joka muuten myös sitoo!), iloa uudesta.

Sen sijaan putosinkin tyhjiöön.

Vaikka en koskaan ole nimenomaisesti ripustautunut työnantajani brändiin henkilökohtaisella tasolla, joudun silti kysymään itseltäni kuka olen jatkossa, jollen ole tätä? Mitä teen? Missä? Kenelle? Ja miksi?

Onneksi on kevät

Onneksi on kevät. Onneksi on valoa. Onneksi tiedän olevani hyvä. Muutkin näyttävät tietävän, ainakin päätellen niistä lukuisista entisistä yhteistyökumppaneista, jotka soittelevat ehdottaakseen yhteistyötä.

Näistä saan voimaa. Eikä millään onneksi ole tulipalokiire. Voin ajan kanssa miettiä kuka olen. Rakentaa tulevaa, piirtää suuntaviivoja.

Kyllä se vielä kirkastuu se omakuvakin. Lohduttava ajatus on, että vanhasta tiimistäni kaikki muut ovat nyt löytäneet paikkansa.

Seuraavaksi on oma vuoroni.

Kuva: Pixabay/Schwoaze