fbpx

Nettiraivo – voiko siltä suojautua?

Käsi näppäimistöllä

Minulta kysyttiin tässä tovi sitten, voisinko auttaa organisaatiota, joka oli kohdannut voimakasta nettiraivoa. Kerroin, että voin kyllä auttaa siinä miten asiaa lähestytään viestinnän kannalta, mutta psykologian osaamiseni tulee kyökin puolelta.

Kyseisessä organisaatiossa raivo koettiin erityisen epäreiluna koska projekti, joka sai ihmiset reagoimaan, oli kohderyhmän näkökulmasta erittäin onnistunut. Kohderyhmän ulkopuolelle jääneet olisivat halunneet projektin kohdistuvan myös heihin ja pahoittivat mielensä, kun näin ei ollut.

Jotenkin täysin nurinkurinen tilanne. Sympatiani ovat täysin tekijöiden puolella. Samalla tilanne sai miettimään raivoa ja sen mekanismeja.

Raivon dynamiikka on muuttunut

Radiojuontaja, rapartisti Ashley ”Dotty” Charles toteaa kirjassaan Raivoajat (Outraged, Johnny Kniga 2021) raivon muuttuneen someaikakauden myötä. Ennen raivo oli kelpo apu yhteiskunnallisessa muutoksessa, sillä se sai liikkeelle suuria ihmismassoja, jotka vaativat päättäjiltä muutosta.

Nykyään raivo on siirtynyt verkkoon ja siitä on tullut henkilökohtaisempaa. Käytämme raivoa omakuvamme rakentamiseen. Vihan kohteella ei välttämättä ole merkitystä. Raivoamme hetken intensiivisesti jollain kanavalla, ja kun somevirtaamme ilmestyy uusi potentiaalinen raivon kohde, siirrymme eteenpäin pahoittamaan mieltämme.

Mikä tekee vihasta niin vaarallista on sen taipumus luoda yhteenkuuluvuutta. Kun vaahtoamme verkon suoman anonymiteetin turvin porukassa jostain yhteisestä asiasta, profiloidumme osaksi haluamaamme ryhmää. Ja ryhmä liikkuu lintuparven tavoin, yhdessä säntäillen eri suuntiin, miettimättä mitä raivo kohteelleen aiheuttaa.

Koska vastaanottajan tuska jää meiltä näkemättä, kynnys nettiraivoon on matala. Mikään ei ole niin helppoa kuin somessa raivoaminen. Olen itsekin harhautunut näreissäni pilkkaan (kyllä, ja häpeän tekojani!). Ryhmän paine, yhteenkuuluvuuden tarve ja sokea usko omaan oikeassa olemiseen saavat meidät käyttäytymään sikamaisesti.

Voiko nettiraivolta suojautua?

Toivomme varmasti kaikki, että saisimme kulkea elämämme läpi kokematta sen suurempia kriisejä. Nykypäivänä somen mahdollistaessa matalan kynnyksen kannanotot, mielensäpahoittajilta ei voi täysin suojautua. Alla muutama hyväksi todettu keino, jolla tuskaa voi yrittää lievittää.

Älä syyllisty

Jonkun raivo tai kuttumainen käytös ei ole sinun vikasi, etkä voi omilla toimilla vaikuttaa siihen, miten viestiisi reagoidaan. Jokainen on itse vastuussa käytöksestään. Reaktiomme kytkeytyvät osittain persoonaamme ja hyvin paljon aiempiin kokemuksiimme.

Voit ainoastaan vaikuttaa siihen, miten itse otat vastaan palautetta. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty, eihän ne ikävät äänet sillä vaimene. Mutta jos tiedät, että teet työsi hyvin ja juuri niillä spekseillä, joista on etukäteen sovittu, on parempi yrittää unohtaa turha murina. Usko itseesi!

Raportoi esimiehellesi tapahtuneesta

Vaikka onnistuisitkin kutistamaan ikävän palautteen taustahälinäksi, raportoi asiasta esimiehellesi. Kenenkään ei pidä kohdata raivoa työssään, eikä varsinkaan tuntea itseään turvattomaksi.

Asian käsitteleminen yhdessä voi jo itsessään helpottaa oloa. Miettikää työyhteisölle yhteisiä keinoja, miten nettiraivoon tulee reagoida.

Jollei se auta, pyydä keskusteluapua työterveydestä. Kaikkein törkeimmät hyökkäykset pitää ilmoittaa poliisille.

Ennakoi

Voit etukäteen yrittää miettiä voisivatko yllämainitut mielensäpahoittajat reagoida asiaasi ja jos reagoivat, niin miten.

Viestinnässä käytämme ns. kysymys-/vastauspatteristoja, joihin voi ideoida mitä mielikuvituksellisimpia hyökkäyksiä ja vastauksia niihin.

Ei se hyökkääjiä pysäytä, mutta auttaa muotoilemaan oikeat vastaukset nopeasti ja suht’ kivuttomasti. Lisäksi näiden miettiminen etukäteen valmistaa jo sille ajatukselle, että jollain saattaa palaa käpy. Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan pessimisti ei pety!

Blokki on ihan ok

Jos keskustelu ei pysy asiallisena, häiriköiden blokkaaminen on ihan ok.

Somessa ei ole pakko keskustella rähjääjien kanssa, etenkin jos vaarana on, että keskustelu kääntyy henkilökohtaisuuksiin. Tutkimusten mukaan meillä on taipumus netissä kritisoida miesten osaamista, kun taas naisten kohdalla mennään helposti seksuaalissävytteiseen palautteeseen (Rebecka Bohlin, ”Tackla hatet. Om näthat, hot – och hur du skyddar dig” Ordfront 2016).

Huorittelua ei tarvitse jäädä kuuntelemaan, ei vaikka olisi miten kiltti tyttö tahansa. Blokin kannattaa antaa heilahtaa kevyellä kädellä!

Sinä määräät keskustelun tahdin

Unohdamme valitettavan helposti sen, että voimme itse määrätä rajat keskustelulle (rajojen asettamisesta noin yleensä suosittelen Nedra Glover Tawwabin mainiota kirjaa ”Vedät rajat ja ota elämä haltuusi”, Gummerus 2022). Kun rajat ylitetään, voit esimerkiksi sulkea kommentoinnin.

Aktivistikollegani neuvoi perehtymään etukäteen keskusteluilmapiiriin ja scouttaamaan mahdolliset raivoajat jo ennakkoon. Alasi ammattilaisena osaat jo ehkä ennakoida, ketkä omassa yleisössäsi saattaisivat hiiltyä avauksestasi. Tämä auttaa varautumaan pahimpaan. Blokata voi myös ennakkoon!

Nettiraivolta ei voi täysin suojautua, jollei halua pysyä täysin tuppisuuna näkymättömissä. Mutta näillä neuvoilla asian kanssa ehkä oppii elämään.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Vastoinkäymiset ovat osa elämää – niiden kanssa kannattaa oppia elämään

Meillä on kotona käyty viikonlopun aikana läpi vastoinkäymisiä ja niiden kohtaamista.

Syy tähän on junnun yllättänyt syysflunssa, jonka ansiosta kauden ensimmäisen kovan luokan korispelit jäivät kaverilta väliin.

Se tietenkin aiheutti kyyneleitä ja suuttumustakin, ja jopa hieman katkeransävyistä kommentointia pelikavereiden menestyksestä.

Katsoin siinä kohtaa pienen vanhempainintervention olevan paikallaan. Vastoinkäymiset kun kuuluvat elämään, ja paras tapa kohdata ne on oppia suhtautumaan niihin oikealla tavalla.

Mikä ei siis ole mitenkään helppoa, edes tällä puolen vuosisadan pettymysten kokemuksella, saatika sitten elämänsä kevättä vasta kokevalle 12-vuotiaalle. Vastoinkäymiset saavat meidät monesti katsomaan sisimpäämme ja syyttämään itseämme tapahtuneesta, jopa siinä tapauksessa, jossa emme mitenkään olisi itse voineet vaikuttaa asioiden kulkuun. Joskus asiat vain tapahtuvat meistä riippumatta.

Suuttua saa, mutta märehtiminen on turhaa

Mitä keskustelustamme sitten jäi käteen?

Tärkeää oli meistä sallia pettymyksen tunne. Kun hommat menevät päin metsää, saa suututtaa ja kyyneleet saavat virrata.

Yhtä tärkeää mielestämme oli se, ettei suuttumukseen jää vellomaan. On asioita, joihin emme voi vaikuttaa, ja niitä on ihan turha jäädä murehtimaan pitkäksi aikaa. Jos kyseessä on asia, johon voimme vaikuttaa, voimme miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta olisimme voineet välttää nykyisen liemen. Mutta märehtiminen itsessään on hyödytöntä, se ei johda tarvittavaan muutokseen.

Lisäksi jos keskitymme yksinomaan negatiivisiin asioihin kuten itsesyytöksin tai syyttämään muita, vaarana on, että negatiiviset ajatukset valtaavat mielemme emmekä enää kykene näkemään elämämme pieniä valopilkkuja. Niitäkin on, ja ihan varmasti vieläpä enemmän kuin niitä vapaan pudotuksen alhoja.

Junnun mieliala koheni sunnuntaita kohden, vaikka kuume itsepintaisesti jatkuikin. Vieläkin yskä vaivaa, mutta huomenna on jo yhteisestä päätöksestämme koulupäivä. Ottelutilastoissa oman nimen kohdalla ollut pyöreä nolla harmittaa, tietenkin, mutta samalla nuori myös ymmärsi sen tosiasian, ettei sairastumiselle nyt voinut mitään.

Ensi kerralla parempi onni – ja tilastoissa toivon mukaan kaksinumeroiset luvut oman nimen kohdalla!

(Jos tunnelisi on kapea ja pimeä eikä sen päässäkään näy valoa, suosittelen hakemaan apua. Tiedän kokemuksesta, että kun töitä on liikaa, parisuhdeunelmat murenevat, ystävät ovat kaikonneet ja lapset ja koko muu suku ovat yksiä vittupäitä, tunnelista tulee helposti niin kapea, ettei happea riitä hengittämiseen. Tsekkaa MIELI Suomen Mielenterveys ry:n paikallisten jäsenyhdistysten yhteystiedot tästä tai ole yhteydessä omaan työterveyshuoltoosi.)

Jaa tämä myös kavereillesi!

Miksi, miksi, miksi?

miksi

Jokainen nelivuotiaan kanssa aikaa viettänyt tuntee otsikon mantran enemmän kuin hyvin. Miksi sitä, miksi tätä, miksi tuota. Kysymysten virta on loputon.

Businessmaailmassa siihen voi lisätä vielä kaksi miksiä.

Miksi?

Koska viiden miksi-kysymyksen sarja paljastaa sinulle asian todellisen laidan, ongelmiesi juurisyyn.

Esimerkki 1, asiakastyytyväisyys on laskussa

  • Miksi asiakastyytyväisyytemme on laskussa? Koska asiakkaamme eivät ole saaneet sen tasoista palvelua, jota odottivat ja johon ovat tottuneet.
  • Miksi he eivät ole saaneet odottamaansa palvelua? Koska asiakaspalvelumme ei ole kyennyt hoitamaan hommaansa niin hyvin kuin olisi pitänyt.
  • Miksi aspa ei ole hoitanut hommaansa? Meillä on paljon uusia työntekijöitä, eivätkä he ilmeisesti ole osanneet toimia ohjeistuksen ja arvojemme mukaisesi.
  • Miksi he eivät ole osanneet toimia oikein? Heitä ei ole kunnolla perehdytetty työhönsä.
  • Miksi heitä ei ole perehdytetty työhönsä? Koska kyseisestä toiminnasta vastuussa oleva henkilö on ollut pidempään sairauslomalla.

Ongelman juurisyy: perehdytysohjelma on jäänyt puutteelliseksi, kun vastuuhenkilö ei ole kyennyt perehdyttämään eikä hänelle ole määrätty varahenkilöä.

Esimerkki 2, verkon kautta tulevien yhteydenottojen määrä on romahtanut

  • Miksi verkon kautta tulleiden yhteydenottojen määrät ovat laskussa? Koska sivusto näkyy hakutuloksissa vähemmän.
  • Miksi sivusto näkyy tuloksissa vähemmän? Koska sivusto on täysin kuollut, sitä ei ole päivitetty aikapäiviin.
  • Miksi sinne ei tuoteta uutta sisältöä? Koska meillä on ollut kiire muissa töissä.
  • Miksi muut työt ajavat oman sivuston päivityksen ohi? Koska kenellekään ei ole varsinaisesti annettu tehtäväksi tuottaa sisältöä eikä työtä ole aikataulutettu.
  • Miksi ei ole? Koska sitä ei ole koettu tärkeäksi.

Juurisyy: ei ymmärretä sisällöntuotannon tärkeyttä yrityksen näkyvyyden/myyntiliidien kannalta.

Kokeilepa. Harjoitus toimii monenlaisten haasteiden kohdalla, oli alasi mikä tahansa. Varaudu yllättäviin vastauksiin. Mallissa on hyvää se, että juuriongelmiin päästään nopeasti kiinni eikä korjaustoimissa lähdetä väärään suuntaan, ts. korjaamaan jotain epäolennaista. Rahaa säästyy ja ongelmista päästään kertaheitolla.

Sisällöntuotantokeississä tekeminen tuodaan osaksi arkea esimerkiksi sisältöstrategian avulla. Kun vastuista ja aikatauluista on sovittu, tekemisestä tulee järjestelmällistä. Datalla taas valaistaan sisällöntuotannon tärkeyttä tekijöille. Jokaisen sydäntä lämmittää tietää, että oma juttu, podcasti tai video on koskettanut kohderyhmäänsä. Datan avulla tekemisestä tulee ihan eri tavalla merkityksellistä. Se taas kannustaa jatkamaan hyviä avauksia.

Ja ne kävijämäärätkin alkavat pikkuhiljaa nousta.

Kuva: Pexels.com / Ann H

Jaa tämä myös kavereillesi!

Taas nolla klikkiä! Sisällöntuottaja itkee.

Sormi klikkaa ruutua – yhä harvemmat klikkaavat linkkejä somessa

Sisällöntuottajaa risoo. Googlen analytiikka näyttää uuden verkkosisällön kohdalla vapaata pudotusta sikasiististä jutusta huolimatta.

Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa. Nolla klikkiä yleistyy hurjaa vauhtia, sillä alustat näyttäisivät suosivan yhä enemmän niille suoraan tuotettua sisältöä. Jotkut some-toimijat ovat jopa lakanneet näyttämästä sisältöä, joka ohjaa alustalta pois.

Ymmärtäähän sen. Jokainen pois alustalta suuntaava linkki on alustalle riski : mitä jos kävijä ei palaakaan? Mainostaja ei saa näyttöjä, eikä alusta tuloja.

Mikä neuvoksi nollaklikki-sisällön kohdalla?

Mitä sisällöntuottajan kannattaa tässä kohtaa tehdä?

No tuottaa sitä kaivattua natiivisisältöä somekanaviin. Sen omalle saitille tuottamasi sisällön LISÄKSI.

Kuulen huokauksesi. Mitä hittoa, eikö oma saitti enää riitä? Miksi puskea sisältöä kanaviin, joiden tulevaisuudesta ei ole mitään takeita? Omalla sivustolla sisältö on sentään jonkinlaisessa turvassa, omassa hallinnassa.

Aivan, näin on. Mutta hyvälläkään sisällöllä ei ole merkitystä, jollei sitä kukaan kuluta.

Siispä sisällöstä kannattaa tuottaa kulloisellekin somekanavalle sopivaa sisältöä. Kuten:

  • Twitteriin 10 twiitin kooste sisällön kohokohdista
  • Linkkariin lyhyt tiivistelmä, linkki kommentteihin
  • Instaan kuvakooste esim. tekstiplanssein
  • Lyhyt nosto s-postiin/uutiskirjeeseen

Ja niin edelleen. Oikeastaan kyse on vain ihan normaalista sisällön kierrättämisestä, ja siitähän olemme puhuneet jo monen monta kertaa.

Entä ne laskevat klikit? Kannattaako omalle saitille tuottaa sisältöä enää ollenkaan, jollei sinne kuitenkaan kukaan eksy?

Pitää. Omalla saitilla säilytät omistajuuden sisältöösi, kun taas alustan joutuessa ongelmiin, voit menettää koko yhteisösi ja sille tuottaman sisällön.

Jutun juju on se, että alustoilla rakennat kuvaa osaamisestasi ja itsestäsi alasi toimijana. Houkuttelet, hiukan kutittelet, maanittelet tulevaa ostajaa. Kyllä se asiakas sinne sivustollekin tulee, jahka tietää sinut luotettavaksi toimijaksi.

Pitää vain jaksaa luottaa sisällön voimaan.

Kuva: Pexels.com/Leandro Alamino

Jaa tämä myös kavereillesi!

Haastattelun tekeminen on yhtä tunteiden vuoristorataa

Vuoristorata: haastattelun tekeminen on yhtä tunteiden vuoristorataa

Rakastan työtäni. Sen helmiä ovat yrittäjähaastattelut – viestintäkonsulttina tehtäväni on siitä kiitollinen, että haastattelut tehdään aina haastateltavan kannalta positiivisissa merkeissä. Keskustelumme ovat siis poikkeuksetta hyvin mukavia, ja jos jotain tummempaa virettä ilmenee, se harvemmin kohdistu minuun tai edustamaani tahoon tai aiheeseen, josta puhumme.

Liekö sitten kyse toisen tunteiden ja ajatusten välittämisen vaikeudesta vai mistä, mutta lähes aina haastatteluissa on samankaltainen, toistuva tapahtumien ja tunnelmien kaari. Leimaavaa tälle on tunteiden vaihtelu tuskasta hurmioon (asia, jota en muuten koskaan miettinyt ennen yrittäjäksi ryhtymistä!).

Haastattelun eri vaiheet

  • Ooo, jee, kivakiva, tosi mielenkiintoinen haastateltava! Taas oppii jotain uutta, oon aina ihaillut kyseistä henkilöä ja nyt pääsen jutustelemaan hänen kanssaan ihan itse! Wohoo!
  • Ei saamari että ihmisiä voi olla vaikea saada kiinni…
  • No huh, sainpas sovittua haastattelun! Ja vielä neljä päivää ennen deadlinea! Jos vähän nipistää iltalenkistä, jutun ehtii vielä kääntää ennen kuin laittaa asiakkaalle!
  • Hiton sanelimesta on taas hiton patterit hyytyneet. Justhan mä vaihdoin ne! Onneksi puhelimessa on varalla kuusi eri sanelinapplikaatiota. Kait niistä joku toimii!
  • Olipa mukava keskustelu! Olisinpa vain huomannut hammastahnatahran paidassani ennen kuin lähdin kotoa. No, ehkä haastateltava ei huomannut sitä. Paitsi että olihan se aika keskeisellä paikalla vasemman rinnan päällä.
  • Hitto että ollaan puhuttu paljon kaikkea.
  • Miksi olen kysynyt tällaisia asioita? Näähän on täysin epäoleellisia asioita jutun jujun näkökulmasta.
  • Ei v**** miten tästä saa aikaan mitään järkevää?
  • Huh, tulihan siitä jotain. Ja itse asiassa ihan hyvä, vaikka nyt itse sanonkin!
  • Miksei haastateltava palaa juttuun? Oliko siinä jotain vikaa? Mitä jos meili ei mennyt perille? Jätinkö jakamatta Driven oikeudet? Jos se ei osaakaan käyttää Driveä? Pitäiskö laittaa .docx perään?
  • Huh, vain muutama muutos. Oli tykännyt muuten. Ehkä tää onkin ihan ok?
  • Sitten vaan tilaajalle.
  • Miksei tilaaja palaa juttuun? Oliko siinä jotain vikaa? Mitä jos meili ei mennyt perille? Jätinkö jakamatta Driven oikeudet? Jos se ei osaakaan käyttää Driveä? Pitäiskö laittaa .docx perään?
  • Jaahas se onkin jo julkaistu. Ilmeisesti pitivät!

Eräs asiakkaani sanoi kerran, että yrittäminen on maanis-depressivistä. Yhtenä hetkenä sitä liitää korkealla pilvien yläpuolella, ja hetkeä myöhemmin kulkee syvällä kuilun pohjalla.

Näyttäisi haastattelun tekeminen noudattavan samaa kaavaa.

Kuva: Pexels.com/Soly Moses

Jaa tämä myös kavereillesi!

Pari sanaa kääntämisestä

Avonaisia kirjoja

Olen urani aikana saanut kääntää lukuisia erilaisia tekstejä eri kielistä eri kielille, yleensä kamalassa kiireessä hutkien, deadlinea venyttäen.

Haluaisin tähdentää, että kääntäminen on ihan oma taitonsa, ja vaatii aikaa onnistuakseen optimaalisesti.

Kyllä, käännöksiä voi myös tehdä koneellisesti, mutta jollei sinulla ole tukku rahaa käytettävissä, niiden laatu on vielä heikko.

Ihmiskääntäjä on oman alansa ammattilainen ja tehdäkseen työnsä laadukkaasti, hänelle pitää suoda työrauha. Kiireessä ei ammattilaiseltakaan synny priimaa. Melkein priimaa ehkä, hyvässä tapauksessa, mutta se terävin kärki jää mitä todennäköisimmin uupumaan.

Et varmaankaan halua kampanjasi kieliversioiden kärsivän huonosta suunnittelusta. Kiire on nimittäin suurimmaksi osaksi huonoa suunnittelua. Jos mielit tehdä laadukkaita kieliversioita, käännöksille on syytä varata aikaa.

Mumbo jumbo on sitä myös käännöstekstissä

Kääntämisen suurimmaksi haasteeksi laskisin kuitenkin heikkolaatuiset alkuperäistekstit, vaikka tiukka aikataulutus vaikeuttaakin työtä.

Tekstin puutteet paljastuvat nimittäin viimeistään siinä kohtaa, kun sitä aletaan kääntää toiselle kielelle: vaikka alkuperäinen kirjoitus kuullostaisikin hienolta ja ajanmukaiselta ja viljelisi tuttuja muotitermejä (!), ajatuksen hähmäisyyden kyllä huomaa heti. Tyhjät sanasalaatit, lausekyhäelmät ja puolitiehen jääneet pohdiskelut ovat tyhjiä myös käännöksessä, ja jollei kirjoittaja tarjoa selkeää ajatuspolkua, ei kääntäjäkään sitä löydä.

Oikein kaoottisen tekstin äärellä minulle on kääntäjänä herännyt kiusaus korjata tekstiä käännöksessä. Se taas herättää eettisen kysymyksen: saako niin tehdä? Teksti on aina kirjoittajansa lapsi, olkoonkin shaibaa. Mikä oikeus kääntäjällä on lopulta sorkkia sitä? Ja jos valitsisikin sorkkimisen, mistä voi olla varma, että on ymmärtänyt korjata oikein?

Kovin ihmeellistä ei siis saa aikaan, jos lähtökohta on huono. Heikkolaatuinen käännös ei siis välttämättä ole kääntäjän ammattitaidon puutetta (tai edes kiireellisen aikataulun syytä), vaan kuvastaa alkuperäistekstin vajaavuutta. Käännöksellä on lähes mahdotonta pelastaa huonoa tekstiä.

Lue Aion lisää tarjoamista käännöspalveluista täältä!

Kuva: Pexels

Jaa tämä myös kavereillesi!

Ei, kukaan ei kaipaa zombisisältöäsi!

Kuvassa zombinukke: zombisisältö on sisältöä, joka näyttää kivalta, mutta on tyhjää täynnä.

Onko zombisisällön konsepti sinulle tuttu?

Ei, zombit eivät tässä tapauksessa liity menneeseen Halloweenin. Zombisisältö on sisältöä, joka näyttää päälle päin hyvältä, mutta on sisältä täysin kuollutta.

Eli siis päällisin puolin supersiistin näköisiä postauksia, jotka ovat tyhjää täynnä.

Mistä zombit tulevat?

Kaikki tiedämme, miten vaikeaa on pitää some-kanavat aktiivisina. (Merkityksellisen) sisällön säännöllinen julkaiseminen on haastavaa.

Kun ideat ovat vähissä, houkutus tuikata kanaville tekohengitys-ajatuksella jotain nättiä ja kivaa, mutta auttamattomasti aiheen vierestä, kasvaa (oma verkkohittini on Taina tädin suklaapiirakka – suosittu sisältö, mutta täysin out of scope yritykseni kannalta).

Kerta ei vielä ole mitään… mutta koska näiden merkityksettömien sisältöjen tuottaminen on suhteellisen helppoa, kone voi jumittua tähän moodiin, ja kas, yhtäkkiä kanavamme täyttyvät moskasta.

Ennen pitkää seuraa väistämätön, veret seisauttava zombiapokalypsi.

Mitä zombisisältö tekee näkyvyydellesi

Zombeja kannattaa välttää jo ihan yleisönsä takia; olet heille laadukkaan ja merkityksellisen sisällön velkaa heidän sinulle uhraamastaan ajastaan.

Kun vielä hakukoneissa on se ominaisuus, että ne pyrkivät näyttämään hakutuloksissaan hakijoiden kannalta relevanttia sisältöä, eivät zombisi kauaa pidä sivustoasi hakutuloksissa korkealla.

Miten vältät zombisisällön omassa sisällöntuotannossasi?

Keinoja on monia, mutta tärkein on suunnitelmallisuus. Hyvin suunnitellulla julkaisusuunnitelmalla vältät polulta zombimetsään poikkeamiset ja pidät suunnan oikeana.

Julkaisusuunnitelmaan kokoat asiakkaitasi kiinnostavat aiheet otsikkotasolla. Näitä aiheita voi tutkailla esimerkiksi Googlen Search Console -toimintoa hyödyntämällä. Hyvä keino on myös keskustella asiakkaiden kanssa ja vastata heidän kysymyksiinsä. Kysymyksiä ja vastauksia voi ja kannattaa hyödyntää yrityksesi sisällöissä – moni muukin saattaa miettiä samoja haasteita.

Voit toki myös valita teemasi sinun kiinnostuksen perusteella – esimerkiksi jos päätät olla sukkahousujen ykkösasiantuntija maailmassa, keskityt sisällöntuotannossa sukkahousuihin (etkä suklaapiirakkaan). Voit esimerkiksi kertoa niiden ominaisuuksista, käyttötarkoituksista (Pirkka!), valmistuksesta, vastuullisuudesta, asiakkaiden kokemuksista… (suklaapiirakkaa haettiin #muuten Googlessa noin parisataa kertaa lokakuussa. 30 näistä päätyi Aion sivustolle – ihan kiva, muttei ehkä sittenkään?)

Julkaisusuunnitelman juju on sisältöjen aikataulutus. Muutaman sisällön viikkotahdilla vältät sisältöryöpyn inspiraation iskiessä ja kuivan kauden kun keskittymisesi on muualla. Ja kyllä, sisältöjä voi tehdä säilöön ja ajastaa tuleville päiville. Toimii etenkin jos kalenterisi muuten huutaa punaista.

Aikataulutus myös pakottaa lisäämään sisällön tuottamisen omaan kalenteriin – jollei tuotannolle varaa aikaa, ei sisältöjä synny.

Unohdetaan siis zombisisällöt ja keskitytään merkityksellisyyteen: annetaan yleisöllemme sitä, mitä se haluaa!

Kuva: Pixabay.com / TheDigitalArtist

Jaa tämä myös kavereillesi!

Asian voi sanoa niin monella eri tavalla

Kanelipullia vadilla – niistähän kotiäiti tunnetaan!

Viestin huolellisella muotoilulla luomme merkityksiä.

Kuulin lapseni selittävän eilen kaverilleen pleikkapelin lomassa, että ”äiti on aina kotona”.

En voinut olla huomauttamatta, että minähän teen töitä kotoa käsin, ja että yhtä hyvin hän olisi voinut muotoilla asian ”äiti on aina töissä”.

Vaikka asia on sama, muuttuvat sävy ja merkitys tyystin.

Kumpaan sitten identifioidun? Johonkin näiden välistä, ehkä. On totta että kotikonttorilla voi puuhastella myös paljon kotihommia, mutta kyllä tässä yrityksen ja asiakkaiden eteen myös tehdään hommia. Pidän kotikonttorin tuomasta vapaammasta aikataulutuksesta; ei tarvitse skrapata auton ikkunoita aamulla, ei miettiä onko bussikortissa saldoa ja taskussa kasvomaskia. Aamupalan jälkeen kun piipahtaa suihkussa onkin jo työpaikalla.

Sama iltapäivällä; työmatkani on 8 askelta. Kätevää. Pujahdan yrittäjän roolista sukkelaakin sukkelampaa kotiäidin esiliinaan.

Tykkään.

Kuva: Pixabay LUM3N

Jaa tämä myös kavereillesi!

Infograafi on näppärä tapa kiteyttää tietoa

Värikkäästi maalatut kasvot katsovat kameraan – hyvä infograafi huomataan!
Hyvä infograafi huomataan

Vanhan sanonnan mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lainaan tätä ja väitän, että infograafi kertoo tarinan visuaalisessa muodossa.

Mikä infograafi siis on? Se on graafisesti muotoiltu kuvallinen esitys, joka tiivistää keskeiset kohdat viestistäsi. Sen kuvien, tekstien ja lukujen avulla voi havainnollistaa monimutkaisiakin asioita.

Miten infograafi eroaa tavallisesta powerpointista? Ei välttämättä mitenkään – powerpointissa on kuitenkin usein paljon enemmän sisältöä kuin infograafissa, jossa sisältö tiivistetään yleensä yhteen kuvaan.

Hyvä infograafi on helppo lukea ja tulkita. Se tekeekin niiden suunnittelusta haastavaa – usein meillä on paljon sanottavaa, emmekä haluaisi jättää mitään tärkeää pois. Kiteytys on kuitenkin kaiken A ja O kun haluat visualisoida viestisi.

Missä infograafeja voi käyttää?

Oikeastaan ihan missä vaan 🙂 Mutta mitä jos kokeilisit kuvata visuaalisesti vaikka:

  • tilinpäätöksen kohokohtia – tiivistä avainluvut
  • asiakasohjetta – tee näin, osallistuaksesi kampanjaan / ostaaksesi tuotteen
  • tuotteen ominaisuuksisa – näitä ominaisuuksia tuotteella on, mutta sillä voi tehdä myös tätä
  • ilmiöitä – jos, niin näin.

Sisällön kierrättämisessä infograafi on oiva tapa tuoreuttaa jo kertaalleen julkaistua sisältöä. Oppijoina olemme kaikki erilaisia, yhdelle toimii teksti, toiselle kuva, jonkun pitää itse tehdä, että ymmärtää. Visuaalinen tarinankerronta vois siis laajentaa yleisöäsi.

Hyvillä alt-teksteillä varustetut infograafit saavat myös näkyvyyttä hakukoneissa. Klikkaapas ensi kerralla Kuvahaku-otsikkoa hakutulosten kohdalla – saatat yllättyä! Kaikki kuvat toimivat myös erinomaisesti sosiaalisessa mediassa.

Infograafi, jossa käydään lyhyesti läpi äänensävyn merkitystä yritysviestinnässä.

Esimerkki Aion tekemästä yksinkertaisesta infograafista.

Artikkelikuva: Pexels / Sharon McCutcheon

Jaa tämä myös kavereillesi!

Kuva pesee videon Instagramissa

Kuvassa kamera. Kuva toimii videota paremmin Instagramissa.

Some-konsultit vannovat sisällöntuotannossa videoiden nimeen. Mikseivät vannoisi, sillä some-alustat lupaavat videoille aivan eri luokan näkyvyyttä kuin muille postauksille.

Kun peilaan tätä omaan some-käyttäytymiseen, olen ihmetellyt tätä. Jos selaan Instagram-feediäni, en juurikaan pysähdy videoiden ääreen, vaikka niitä on runsain määrin tarjolla.

Miksi? Koska suurin osa tuotannosta on toisilta kopioitua höttöä, osa jopa nolon huonolaatuista. Katson esimerkiksi yritystileiltä vain ne videot, joiden tekijöillä on aikaisempaa näyttöä korkealaatuisesta videotuotannosta.

Metricoolin tuoreessa Instagram-analyysissä kuva palautetaan sen ansaitsemaan arvoonsa: analyysin mukaan yksittäinen kuva saavuttaa ylivoimaisesti suuremman yleisön kuin muut sisällöt, kaksi kertaa enemmän kuin videot. Kuvat myös saavat aikaan reaktioita, tosin useamman kuvan karuselli hieman yksittäistä kuvaa enemmän, arvatenkin siksi, että käyttäjä viettää sen ääressä enemmän aikaa.

Miksi tämä on hyvä uutinen? Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että videoiden tekeminen on yleensä työläämpää kuin kuvan editoiminen. Säästät roimasti aikaa ja resursseja panostamalla valokuviin.

En sano, etteikö videoilla olisi paikkaansa yritysviestinnässä. Mutta, kuten yllä totean, tuotannon pitää olla hyvälaatuista. Metricoolkin nostaa esiin sen, että parhaiten video toimii, jos kohderyhmälleen haluaa välittää jonkun tietyn viestin.

Minkälainen kuva sitten toimii? Senhän me jo tiedämme. Pärstäkuva on aina hyvä – kokemukseni mukaan tykkäyksiä tulee 2–3 kertaa enemmän naamakuvalle kuin muille postauksille.

Ihminen pitää ihmisestä <3

Kuva: Pixabay / Skitterphoto

Jaa tämä myös kavereillesi!