Kohderyhmä ohjaa tekemistämme

Kohderyhmä eli kenelle teemme sisältöjä ohjaa tekemistämme.

Viime viikot ovat menneet miettiessä Aion olemusta; miksi ja miten, mitä ja kenelle.

Etenkin tuo kenelle on osoittautunut isoksi asiaksi. Se nimittäin määrää pitkälti myös miten – millä roolilla haluan puhua kohderyhmälleni. Olenko esimerkiksi vertaistukea antava kollega vai pikemminkin opastava asiantuntija, rinnalla kulkeva sparraaja vaiko jonkun toisen unelmia toteuttava suorittaja.

Ei siis riitä, että määrittelen itselleni kohderyhmät ja ehkä jopa jonkinlaiset mallipersoonat, vaan minun pitää myös määritellä oma suhteeni heihin. Mitä tarjottavaa minulla on heille.

Siinäpä pähkinää orastavaan kevääseen.

Oletko sinä miettinyt vastaavaa? Päädyitkö johonkin erinomaiseen?

Someseuraajien ostaminen tuo suuren yleisön – mutta kannattaako se?

Someseuraajien ostaminen ei tuo aitoa sitoutumista.The New York Times nostaa vasta ilmestyneessä artikkelissaan esiin ajankohtaisen ilmiön, someseuraajien ostamisen.

Somessa on mahdollista ostaa seuraajia – tätä harrastavat esim. julkisuuden henkilöt, jotka eivät muuten ole onnistuneet rakentamaan itselleen suurta yleisöä. Jason Schenker, eräs jutussa haastateltu seuraajia ostanut toteaa, että laaja yleisö on tärkeää uskottavuuden kannalta (”No one will take you seriously if you don’t have a noteworthy presence”).

Yleisöä hankitaan siis uskottavuuden takia. Osasyynä on varmasti myös sisältöjen automaattijaot; bottiarmejalla saadaan näennäisesti isoa liikennettä tilille.

Trafiikki antaa tietysti kuvan laajasta näkyvyydestä. Vaikuttajamarkkinoinnissa tämä on elinehto.

Mutta varmaa on se, ettei feikkiseuraajien generoima liikenne perustu aitoon kiinnostukseen tuotteeseen tai palveluun – tai henkilöön. Haluaisinko, että vaikuttajalle antamani toimeksianto tuotteen tai palvelun promoamisesta sujahtaisi keksityn yleisön jaettavaksi? En usko. Feikkiliikenne ei myöskään luo keskustelua eikä rakenna sitoutunutta fanikuntaa.

Kurjinta tässä on ehkä kuitenkin se, että osa näistä ostoseuraajista perustuu varastetuille some-identiteeteille. Twitterin laiskan feikkitilien screenauksen ansiosta sinäkin voit päätyä botiksi aidon profiilisi lähes identtisellä kopiolla.

Huh. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Ostoyleisöstä huhutaan myös joidenkin suomalaisten Twitter-käyttäjien kohdalla. Suosittelisin kuitenkin harkitsemaan kahdesti ennen kuin itse ryhdyt someseuraajien ostamiseen; en olisi vakuuttunut uskottavuuden kasvusta, jos suurin osa suomenkielisen tilisi seuraajista olisi ameriikan ihmeitä.

Miksi kirkko käännyttää kävijän ovelta?

Kirkon ovet pysyivät kiinni satunnaiselle kävijälle.Kirkko on ongelmissa.

En puhu nyt elinkaarensa lakipisteen ohittaneesta brändistä enkä edes asiakkaiden massapaosta, vaan kirkon perin erikoisesta tavasta vastaanottaa satunnainen kävijä ovellaan.

Yritimme nimittäin tänään poikani kanssa kauniin kaupunkimme tuomiokirkkoon. Siellä on joskus jouluisin ollut seimi, ja ajattelimme käydä sitä katsomassa.

Se ei käynytkään, koska #jumalanpalvelus. Vahtimestari käännytti meidän puolityhjän kirkon eteisessä, ”ei saa tulla, täällä on messu menossa”.

Pidin kieltoa pöyristyttävänä, joten kysyin entä jos haluaisimmekin juuri osallistua hengelliseen toimitukseen. Silloin olisimme kuulemma olleet tervetulleita. ”Täällä on näitä kaikenlaisia turisteja”, vahtimestari valitteli.

Oletan hänen ensisijaisesti tarkoittaneen maallisia matkailijoita. Silti en malttanut ajatella meitä jonkinlaisina hengellisinä turisteina, jotka, vaikkakin joulun henkeä tavoitellen, emme kuuluneet paikalla olleisiin frequent flyer -tason vip-asiakkaisiin – vaikka maksan ihan saman kirkollisveron kuin muut jäsenet.

Ymmärrän tavallaan toimitukseen osallistuvien toiveen saada palvoa rauhassa, mutta… entä jos minäkin olisin halunnut hetkeksi rauhoittua, juuri siinä nimenomaisessa paikassa, juuri sillä hetkellä?

En tiedä uskonko ja jos uskon, niin mihin ja millä lailla. Luulisi kirkolla olevan intressiä houkutella minut paikalle keinoin millä hyvänsä – esimerkiksi tarjoamalla maistiaisia siitä, millaista ahkerien uskovaisten First Class Loungessa on.

Ovelta käännyttäminen on melko tyly sysäys wannabe hang around -jäsenelle, oli business mikä tahansa. Kirkon kannattaisi mielestäni vastaanottaa kaikki sinne haluavat, oli heidän osallistumistarkoituksensa seremoniallinen tai puhtaasti viihteellinen. Muutaman käyttökerran jälkeen epävarmasta kävijästä saattaa muokkautua harras fani.

Onneksi tätä nimenomaista tuotetta, uskoa, voi harjoittaa myös muualla kuin kirkon ylläpitämässä instituutiossa. Uskoni tai uskottomuuteni ei tämänpäiväisestä kokemuksesta hievahtanut suuntaan jos toiseen. Sitä jäin kuitenkin miettimään, viitsinkö maksaa palvelusta, jota en pääse kuluttamaan?

Mitä Jeesus olisi sanonut tästä?

Kesäkuvat instaan – kuvahaaste vauhdittaa sisällöntuotantoa

lataa kesäkuvat instaan #fmspad-tunnisteella ja osallistu kuva päivässä haasteeseenOsallistun kesän kunniaksi Instagramissa kuva päivässä -haasteeseen. Käy tsekkaamassa Aion tili handlella @aio_viestinta tai hae muita haastekuvia otsikolla #fmspad.

Kesällä on kaikkea muutakin tekemistä ja monen pienyrityksen somekanavat hiljenevät lähes tyystin. Samaan tahtiin hiipuu hyvään vauhtiin päässyt yleisön rakentaminen.

Kuvahaasteella saat vauhtia sisällöntuotantoon – ja vieläpä minimaalisella päänvaivalla, teemat kun tulevat valmiina #fmspadin puolesta. Sinun ei tarvitse kuin ottaa kuva!

Hauskoja kuvaushetkiä!

Ai, ai, minkä teit, Perniön Liha!

Perniön Liha teki makkaralle temputSuomalainen elintarviketuotanto on eppunormaalimaisen puhdasta. Koivun ja tähden alla ei harrasteta vippaskonsteja, kananmuniakin voi syödä raakana ja vesijohtovesi ei tapa.

Maailmalla asiat ovat tietenkin toisin. Kiinassa vauvoille juotetaan muovia ja Keski-Euroopassa syödään vanhaa ravuria nautana. Brassit ovat vieneet raakakypsennyksen käsitteen aivan uusille ulottuvuuksille.

Mutta ei meillä, ei, ei.

Paitsi että.

Turun Sanomat uutisoi tänään, että salolaista Perniön Lihaa syytetään ulkolaisen lihan myymisestä kotimaisena.

Eikä siinä vielä kaikki. Yksi valhe johtaa usein toiseen: tässä tapauksessa käyttämättä jääneitä tuotteita on hyödynnetty uusien tuotteiden raaka-aineina.

Vaikka kierrätys olisi miten tärkeää tahansa, makkaran soisi olevan neitseellistä.

Olemme silloin tällöin mökkimatkalla ostaneet paketin Perniöläistä iltapalaksi. Tuote on brändätty onnistuneesti iloisen keltaiseen ulkokuoreen, eikä maussakaan ole koskaan ollut mitään moittimista; viimeksi muutama viikko sitten ahmimme pojan kanssa aivan taivaallista Perniön riistaryynäriä.

Tai niin ainakin paketissa luki. Päivän uutisointi pisti epäilemään oliko se ollenkaan sitä, mitä lupasi.

Brändiuskollisuudessa on kyse lupauksen lunastamisesta. Jos meille kerrotaan, että on juu kotimaista, sen on parempi olla sitä. Koska jos petät luottamuksemme kerran, me alamme tutkimaan muita tarjolla olevia vaihtoehtoja. Petä meidän toisen kerran ja tee vanhoista sotkuista uuttaa pötköä, olet menettänyt meidät asiakkaina. Makkara kun on harvojen päivien herkkua. Voimme hyvin elää ilmankin.

Minkä menitkään tekemään, Perniön Liha!

 

Kuva: FreeImages.com/Frisee Max

Mainonta on kuollut – eläköön suosittelut!

Professori Scott Gallowayn mukaan mainonta haisee.

Olemme kulutuksessamme perinteisesti turvautuneet brändeihin: kun tyhjentävää tietoa tuotteista tai palveluista ei ole ollut saatavilla, varminta on ollut valita jo tunnettu tuotemerkki – se on ikään kuin taannut tuotteen laadun.

Brändejä taas on perinteisesti rakennettu mainonnan avulla. Mitä isompi mediamassi, sitä suurempi näkyvyys, eli rahakkain selvisi useimmiten kisasta voittajana.

Markkinoinnin professori Scott Gallowayn mukaan ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Ja syy muutokseen on Google.

Advertising sucks – Scott Galloway, Nordic Business Forum 2016

Google räjäytti tullessaan tiedonsaannin ja mahdollisti meille jokaiselle täydellisen tuotteen metsästyksen, turvallisesti ja nopeasti kotosohvalta käsin.

Algoritmin avulla hakutulosten Top 10:iin alkoi nousta käyttäjien suosittelemia tuotteita niin tehokkaasti, että unohdimme vanhat suosikkibrändimme.

Jollei brändi määrä ostopäätöstä, niin mikä sitten?

Nykyään hakukoneen suositus on kasvanut brändin perimätietoa tärkeämmäksi päätöksentekoperusteeksi. Erityisen houkuttelevia tuotteita ovat ne, joita käyttävät (nuoret ja) menestyvät ihmiset. Nämä vaikuttajat ovat ihmisiä, joihin haluaisimme identifioitua.

Miten brändin tulisi sitten toimia, jotta pääsisi paistattelemaan näiden suosittelupalveluiden puolijumalien armossa?

No ei ainakaan mainostaa. Kuten Galloway asian kiteyttää, advertising sucks. Se näkyy siinä, että olemme tänä päivänä valmiita maksamaan mainoksettomasta mediasta. Mainoksenestopalvelut yleistyvät ja telkkariakin katsotaan suoratoistopalveluista.

Mutta on yksi tapa tavoittaa nuoret vaikuttajat – some. Nuoret vaikuttajat viettävät yhä enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa. Siksi brändienkin pitää olla siellä – rakentamassa tarinoilla omaa fanikuntaa, omaa suosittelijoiden heimoaan.

Joko sinun brändisi on somessa? Missä ja miksi?

 

Professori Scott Galloway puhui Nordic Business Forumissa Helsingissä 6.10.2016.

Ostaisitko sinä palveluita mulkulta?

Jos toteaisit nimekkään konsultin hänen somekäyttäytymisensä perusteella täydeksi tolvanaksi, ostaisitko konsultilta palveluita?

Vai lisäisikö hävytön kyykyttäminen peräti hänen vetovoimaansa?

Onko käyttäytymisellä edes minkäänlaista merkitystä? Steve Jobs oli totaalinen ääliö, ja loi silti valtavan imperiumin.

Tosin me loppupään kuluttajat emme koskaan joutuneet Jobsin kanssa kasvotusten tekemisiin. Olisiko kuvamme Applen tuotteista muuttunut, jos Jobs olisi stressaantuneena päästellyt paineita viattomien niskaan julkisesti esimerkiksi Twitterissä?

Mahdollisesti. Varmaahan se ei ole, mutta saattaa olla, että riehuminen olisi aiheuttanut jonkinlaisen särön muuten niin sliipattuun ibrändien kirjoon.

Hiuksenhieno murtuma Jobsin (henkilö)brändissä olisi vuosien saatossa puolestaan saattanut räsähtää railoksi kuluttajien ja yrityksen välillä.

Kulutamme erottuaksemme massasta. Haluamme samaistua ostamaamme tuotteeseen, paistatella sen loisteessa. Ja ainakin kuvitella olevamme yhtä menestyneitä kuin se brändi, jota tuote edustaa.

Mitä tapahtuu kun brändi osoittautuukin täydeksi fuulaksi ja sen keulakuva häikäilemättömäksi paskiaiseksi?

Minä ainakin joutuisin miettimään suhtautumistani uudelleen.

Tai helppohan se on sanoa. Puhelimesta ja siihen liittyvästä ekosysteemistä olisi vaikea luopua.

Siihen konsultinperkeleeseen en koskisi tikullakaan. Mulkku on mulkku vaikka voissa paistaisi.

Syökö tarjoamasi palvelu erinomaisen tuotteesi lounaaksi?

Palvelun brändääminen on myös tärkeää.
Kuvan annos ei liity juttuun mitenkään.

Kävin tänään sushi-lounaalla erään vanhan ystäväni kanssa.

Paikka oli viehättävä, vasta painosta tullut lounaslista komea ja ruokakin hyvää, jopa esteettiset arvot täyttävää.

Palvelu oli vain niin vietävän tylyä, etten kyllä toiste paikkaan poikkea.

Ravintolan omistajana miettisin tarkkaan mikä on brändäämisen arvoista. Ei riitä että tuote on kunnossa, tai että se olisi edes erinomainen, markkinoiden paras, jos se myydään sapenkatkuisessa myrkyllisessä kääreessä.

Kiitos, mutta ei kiitos. Saan päänsärkyä niin monesta muustakin asiasta.

Arvelimme ystävämme kanssa, ettei paikka voi enää kauaa olla pystyssä. Pienessäkin sushi-baarissa kun on tapana täystyöllistää yksi riisinkääntäjä, yksi kalanleikkaaja ja yksi rahastaja. Ja tässä maassahan työ maksaa, etenkin jos suorassa asiakaskontaktissa hääräävä rahantekoautomaatti/asiakaspalvelija puuttuu.

Kun brändäät, mieti siis pisteleekö asiakaspalvelusi erinomaisen tähtituotteesi poskiinsa ennen kuin ehdit luoda selviytymisesi kannalta järkevän kokoisen asiakaskunnan.

Vai kannattaisiko panostaa myös asiakaspalveluun.

 

Kuva: FreeImages.com/lekyu

Sisällön puhuttelusävy kertoo brändistä enemmän kuin tuhat sanaa

Väitin viime viikolla, että suurin osa brändilupauksista on päälleliimattuja itsestäänselvyyksiä.

Sen sijaan, että käyttäisimme totuttuja latteuksia kuvaamaan yritystämme tai tuotettamme, ominaisuudet kannattaisi sisällyttää tapaan, jolla puhumme asiakkaillemme.

Moderni on rento

Jos siis haluat olla moderni (mitä lisäarvoa ”moderni” muuten tuo asiakkaalle?), ei varmasti kannata teititellä.

Tai käyttää kovin monimutkaisia lauserakenteita – saatat äkkiä kuulostaa Santralta, joka vanhassa Suomi-leffassa joutuu pehtoorin vikittelemäksi. Ja kuinkas siinä kävikään…!

Pois siis muodollisuus, tilalle rentous.

Selkeys on osa ammattitaitoa

Jos haluat olla asiakaslähtöinen, unohda ammattisanasto. Asiakas on usein ummikko, kunnioita sitä. Sinun tehtävänäsi on opettaa, tukea ja johtaa hänet oikealle ostopolulle.

Muistathan myös sen tosiasian, että me ummikotkin pidämme ajatuksesta, että ymmärrämme mistä on kyse – ole siis selkeä. Yksinkertaista tekstisi!

Jollet sitten myy ekstraspessumonimutkaista relettä vasenkätisille, punaisiin sukkiin pukeutuneille koodareille. Silloin sinun pitää puhua kuten vasenkätisille, punaisiin sukkiin pukeutuneille koodareille puhutaan.

Nöyrä ja virheetön asiantuntija

Jos haluat antaa kuvan ammattitaidosta, vältä virheitä.

Älä myöskään pröystäile – mikä sinun korvissasi kirjoittaessa kuulostaa kivalta mainoslauseelta, saattaa lukijasta tuntua nololta itsekehuskelulta.

Perustele erinomaisuutesi ennemmin faktoilla. Nöyryys kantaa pitkälle.

”Me” vai ”Oy Yritys Ab”?

Mieti myös, puhutko yrityksestäsi sen nimellä, vai käytätkö siitä sanaa ”me”.

Me kertoo siitä, että lasket itsesi – ja kollegasi – mukaan yritykseen; se toimii ikään kuin henkilökohtaisena vakuutenasi palvelun laadulle.

Me muodostuu ihmisistä, lihasta ja verestä, tunteesta ja moraalista, kun taas yritys on huomattavasti epämääräisempi toimija. Kaikki epämääräisyys lisää epäluuloa.

Ole johdonmukainen puhuttelussasi

Tärkeää on myös olla johdonmukainen asiakkaan puhuttelussa.

Jos olet päättänyt sinutella, tee niin jokaisessa kohtaamisessa. Myös niissä vähemmän mukavissa; usein unohdamme kaiken lämmön kun asiat alkavat mennä pieleen. Saatat huomaamattasi myydä minulle (hei sinä siellä, osta tämä tuote), mutta kun tuote rätsähtääkin huolimattomuutani käsiini, minusta puhutaankin jo ”asiakkaana” (asiakkaan velvollisuus on pitää huolta…)

Sisältöjesi puhuttelusävy kertoo siis enemmän yrityksestäsi kuin mitkään kiireellä valitut yleispätevät totuudet. Tähän kannattaa perehtyä huolella!