AI on mullistanut sisällöntuotannon viimeisen vuoden aikana. Tekoäly on näppärä työkalu ja helpottaa tekemistä monellakin tapaa. Minkäkin käytän sitä ideointiin etenkin otsikoinnissa ja käännösapuna – luonnollisesti lopputulosta muokaten omaan tyyliini ja makuuni sopivaksi. Lisäksi sillä on hyvä tarkistuttaa tekstien oikeinkirjoitusta ja tyylillisiä seikkoja.
Se on mielestäni vielä hyväksyttävää tekoälyn käyttöä. Kokonaan AI:n tuottamaa tekstiä en sen sijaan tohtisi laittaa asiakkaalle nyt enkä koskaan.
Miksi, jos se kerran on niin käyttökelpoinen työkaluna? Ihan jo siksi, että tekoälyn tuottama sisältö on (ainakin toistaiseksi) synteesi jo olemassa olevasta sisällöstä, kun taas minun tuottama sisältö on juuri minun aivojeni, kokemusteni, fiilisteni ja sanavarastoni filtteröimää. Uskon juuri tämän olevan se, miksi minulta ostetaan sisältöjä – asiakkaat pitävät juuri minun tavasta paketoida asioita.
En nyt väitä, että olisin kovinkaan uniikki ajattelijana. Mutta tekoälyn käyttöä on syytä varoa myös muista syistä.
AI = satunnainen puppugeneraattori
AI:n kanssa tsättäilyssä hämää se, että vaikka se tuntuisi hyvin aidolta keskustelulta kahden ihmisen välillä, vastassamme on koodiin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuva kone. Ja toisinaan sen tuottama sisältö on täyttä puppua.
Kokeilepa vaikka hakea itseäsi nimeltä ChatGPT:ssä. Minä sain tällaisen kuvailun itsestäni:
Katja Hautoniemi on suomalainen kirjailija ja kuvittaja. Hän on julkaissut useita lastenkirjoja ja nuortenkirjoja. Hautoniemi on tunnettu erityisesti lastenkirjoistaan, joista osa on saanut arvostusta Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös tehnyt yhteistyötä muiden kirjailijoiden ja kuvittajien kanssa erilaisissa projekteissa. Hautoniemi on tullut tunnetuksi kielellisestä taidokkuudestaan sekä herkästä kuvitustyylistään.
Jollei ChatGPT:llä ole kristallipalloa ja tämä on jonkinlainen tulevaisuudenkuva, en tunnista itseäni! En ole eläessäni kirjoittanut kirjaa, saatika kuvittanut sellaista. Haaveissa tällainen on kyllä leikitellyt, mutta julkaisemisesta ollaan vielä kovin, kovin kaukana.
Tässä innostuneena syötin puppugeneraattoriin koko sukumme ja sainpas hyvät naurut; isäni on kirjailijakollega, erikoisuutena fantasiakirjallisuus, ja kaupan alalla toimiva ekonomisiskoni kovan luokan CS:GO-ammattilainen. Totta tässä on isäni fantasiakirjainnostus; muutama vuosi sitten hän jopa lahjoitti osan kokoelmastaan alan yhdistykselle.
Tämä on vielä helposti pupuksi todennettava esimerkki. Mutta miten onkaan vähän teknisempien sisältöjen kohdalla, jossa kirjoittaja ei välttämättä ole asiantuntija? Hyvää taustatyötä asiantuntijahaastatteluineen ei voi koskaan täysin korvata AI:lla – ainakaan vielä.
Transparenssi ja muut yksityiskohdat
Olisi myös eettisesti arveluttavaa väittää tekoälyn tuottamaa sisältöä omaksi. En ota kunniaa sisällöstä, jota asiakas tai haastateltava on muunnellut tunnistamattomaksi – siinä ei enää toteudu oma näkemykseni tai punaiseksi langaksi aikomani ajatus. En myöskään jaa tällaisia sisältöjä eteenpäin omassa portfoliossani. Miksi siis väittäisin tekoälyn tuottamaa sisältöä omaksi?
Tekoälyn tuotos ei lähtökohtaisesti myöskään ole tekijänoikeuksien alainen. Se asettaa sisällön alttiiksi kopioinnille – ja sitähän kukaan sisällöntuottaja ei halua!
Voimme myös olettaa, että jossain kohtaa tekoälyn käyttöä aletaan säädellä lailla – jollei muuten, niin sen osuus sisällöntuotannossa pitää tehdä näkyväksi. Miltä tuntuisi paljastaa, että suurin osa omasta työstä onkin koneen tekemää? Voisiko asiakas kokea tulleensa huijatuksi? Vai onko sillä väliä?
Vai syntyisikö tässä kaksi tuotekategoriaa – delux-versio ihmismielen ja -käden tuottamana, kenties luomu-merkinnällä, ja koneen generoima bulkkiversio, jota olisi vain kevyesti stilisoitu? Hinnat tietenkin sen mukaan.
Kuva: Pexels.com/Ono Kosuki
Teksti on flunssaisen viestintäyrittäjän väsyneen mielen generoima.