Ihana, armelias deadline

Missä olisimmekaan ilman deadlinea?Viime viikolla minulla oli deadline-päivä.

Arvatenkin en ollut ryhtynyt konkreettisiin toimiin edistääkseni asiaa ennen tuon samaisen päivän aamuneljää, jolloin heräsin ahdistuneena, kylmästä hiestä märkänä, lakana jalkojen ympärille kietoutuneena.

Tänään olisi SE päivä. Deadline, kaikkien kirjoittajien armas ystävä!

Join aamukahvini kahdeksalta sapen maku suussa. Tänään työ olisi pakko aloittaa, työstää ja päättää.

Yhdeksältä olin soittanut puhelun, jonka soittamiseen olin kerännyt voimia useamman viikon.

Kymmeneltä olin tiedustellut tarpeettomaksi käyneen parkkiruudun vuokrasopimuksen irtisanomisaikaa.

Yhdeltätoista olin korjannut painovirheen verkkosivuilla, tehnyt kuukauden FB-seurannan ja soittanut työterveyteen.

Silmälasikehyksiä selatessani havahduin. Olen ollut lukulasien tarpeessa jo pari vuotta, mutten ole edistänyt asiaa millään lailla.

Nyt, kun juttu lepäsi blankona word-pohjana tietokoneeni ruudulla, ei vielä edes alkiona aivojeni poimuissa, sainkin yhtäkkiä tehtyä tukun rästissä olleita asioita. Tärkeitä, ”pakko tehdä jossain vaiheessa kun ehtii” -asioita joilla on taipumus kasaantua, kunnes… niin, tulee se deadline.

Armelias, työntäyteinen, aikaansaava deadline. Tehokkuuden huippu, pinnistys ja palkinto!

Ikuisesti sinun orjasi kiittää.

 

Kuva: Pixabay.com

Kevätsiivous kevensi paperiarkistoja – ja mieltä

kevätsiivous kevensi paperiarkistoja

Vaihdoin päivätyössäni työhuonetta ja jouduin siivoamaan lähes kymmenen vuoden kertymät kaapeista.

Löysin ainakin tusinan paria kenkiä, yhden iPodin, viisi laturia ja useamman avatun paketin terveyssiteitä.

Olipa rojun seassa myös multimedia-cd ja pari kourallista logoilla varustettuja muistitikkuja, valikoima heijastimia sekä jalkapallomaalivahdin käsineet.

Hämmästyttävintä oli kuitenkin paperin määrä.

Kaappien unhosta putkahti esiin painettuja vuosikertamediakalentereita, kopioituja ohjeita ja artikkelikoosteita, kilpailijoiden tulostiedotteita, kampanjamateriaaleja nätisti mapitettuna, pöytäkirjoja, lehtileikkeitä, post-it lapuilla koristettuja fläppitaululakanoita sekä käsin täytettyjä muistikirjoja. Kuriositeettina mainittakoon käytikorttikirjanen, johon olen joskus katsonut tarpeelliseksi järjestää saamani käyntikortit.

Vuonna 2013 on kuitenkin tapahtunut jotain, onneksi – viimeiset massatulosteet olivat siltä vuodelta.

En ole koskaan tehnyt tietoista päätöstä paperista luopumisesta, mutta nähdessäni lattialle kertyneet pinot olen iloinen käänteestä.

Mitä tuhlausta! Kaikin puolin; ne määrät paperia ja kaikki se tila niiden säilömiseen. Ja miten vaikealukuista! Ja pölyistä!

Luojan kiitos pädeille ja puhelimille ja niiden kameroille, Apple Pencilille, LinkedInille ja digilehdille, s-postille, Slackille, Trellolle, Lyncille, Twitterille, Canvalle, Google Docsille, ryhmätyötiloille, blogeille ymv.

Mahdun nykyään paljon pienempään. Se tekee työstä mobiilimpaa, kun kaikki mahtuu reppuun.

Hyvä niin. Ei ole liikaa painolastia hillitsemässä ajattelua.

 

Kuva: Canva

Jes! Taas uusi etappi saavutettu!

Kesäopintojen palkintona HubSpot Content Marketing -sertifikaatti!No niin! Meikä on virallisestikin sertifioitu sisältömarkkinoinnin osaaja!

Suoritin laiturilla loikoilun lomassa HubSpotin Content Marketing -sertifikaatin. Kurssi muodostui videoformaatissa olevista luento-osuuksista ja testeistä sekä lopputentistä.

En osaa sanoa olenko nyt viisaampi kuin ennen, mutta kyllä kurssista oli ihan konkreettistakin hyötyä. Ilmaiskurssiksi se sisälsi ihan kelpo materiaalia, vaikka nyt sertifioituna asiantuntijana epäilenkin sen olevan osa HubSpotin omaa sisältömarkkinointia 🙂

Pariin oppiin palaan jo ensi viikolla blogin tai vinkkien muodossa, jahka saan viritettyä omia sisältöjäni.

Palaillaan! <3

Loma loppuu, toimistoarki lähestyy – 5 vinkkiä tehokkaaseen työntekoon

Viisi vinkkiä tehokkaaseen työntekoon
Vielä hetken saa tehdä töitä omaan tahtiin tässä ympäristössä; kohta pitääkin jo olla tehokkaana toimistolla.

Lupasin itselleni tehostaa töiden (tai itse asiassa ihan minkä tahansa projektin) loppuun saattamista. Aina uudesta innostuvana aloittamisen asiantuntijana kärsin valmiiksi saattamisen tuskaa.

Verkko on pullollaan jos jonkinlaista vinkkiä tehokkaaseen työntekoon. Poimin vastaan tulleista viisi uutta, joita aion kokeilla. Enempään en usko omien kykyjeni – tai kärsivällisyyteni – tänä syksynä riittävän. Näistä on kuitenkin hyvä lähteä viilaamaan omia rutiineja.

Minun 5 vinkkiä tehokkaaseen työntekoon

Suurin tehokkuuden este minulla on työinnon ylläpitäminen. Kun joku asia on aloitettu, se muuttuu puuduttavaksi rutiiniksi ja äh niin tuskaiseksi edistää. Uuteen kun on mukavampi tarttua, siinä voi soveltaa osaamistaan, loistaa tähtenä – nauttia jännityksestä.

Neulojat tuntevat tämän toisen sukan syndroomana – ensimmäinen sukka syntyy valtavalla draivilla, kun taas silmukoiden luominen toista identtistä kappaletta varten tekee jo melkein pahaa.

Vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mikään ei kuitenkaan ole valmista ennen kuin kaikki työvaiheet on suoritettu.

  1. Käyn päivän päätteeksi läpi mitä sain päivän aikana tehtyä, mitä jäi vielä tekemättä. Tarkkailen, sisältääkö päiväni ajallista tyhjäkäyntiä, jolloin en tee mitään tuottavaa. Venyvätkö esimerkiksi työtä tauottavat mikrobreikit tai hölisenkö asian vierestä kokouksissa.
  2. Listaan seuraavalle päivälle kolme tärkeintä asiaa, jotka on tehtävä ensi kädessä. Paino sanalla ”tärkeintä”; se pakottaa priorisoimaan tehtäviä ja jättämään kylmästi epäoleelliset työt tekemättä, tai ainakin siirtämään ne mappi ö:hön. Jaan tehtävät pienempiin osatehtäviin ja etappeihin, jolloin niiden tekeminen helpottuu.
  3. Pidän tehotunnin aamulla, jolloin teen pois tai edistän ainakin yhtä näistä. Mikään mikrotason säätäminen tai ad hoc -työ ei saa viedä huomiota näistä. Pyrin siis välttämään ”olen niiiiiin kiireinen etten ehdi tehdä töitä” -ansaa.
  4. Ideoin uutta kerran viikossa, kirjaan kritiikittä ideat Trelloon, annan niiden muhia ja lajittelen ne kehittämispotentiaalin mukaan joko ”just do it”-, ”joo, mut vaatii selvittelyä”- ja ”ehkä joskus” -kategorioihin. Listalta on sitten helppo nostaa tehtäviä työn alle.
  5. Pidän parempaa huolta rapistuvasta kehostani venyttelemällä säännöllisesti. Kipu tuhoaa tehokkaasti keskittymisen, eikä töiden teosta tule mitään.

Jännä nähdä pysynkö ruodussa!

Epämukavuusalueella syntyy uutta – sinne kannattaa eksyä säännöllisesti

Mukavuusalueen tuolla puolen syntyy uutta.

Pidimme kesällä lapsille muutaman luurittoman päivän; alkunurinoiden jälkeen…

Posted by Viestintätoimisto Aio on Tuesday, 25 July 2017

Uuden aloittaminen on kivaa, mutta valmista tulee vasta kun ryhtyy hommiin

Uuden aloittaminen on kivaa. Mutta valmista tulee vasta kun ryhtyy hommiin.Ah tätä valmiiksi saattamisen iloa!

Sain pääteltyä pitkäaikaisen käsityöprojektin viime viikolla.

Olen luonteeltani aloittaja, joten hankkeiden valmistuminen tuottaa minulle erityisen suurta iloa.

Uuden aloittaminen korostuu erityisesti käsityöharrastuksessani. Kaikki se jännitys kun tutustuu ennalta tuntemattomaan ohjeeseen, tekniikkakikat jotka pitää selvittää, puhumattakaan kaikista ihanista lankojen kuiduista, väreistä ja juoksevuuksista, tuottavat lähes humaltumiseen verrattavaa euforiaa. Keskeneräisten töiden korissani onkin lukuisia sukkapuolipareja, huivien aihioita ja yksinäisiä tumppuja.

Sen toisen parin tekeminen onkin sitten jo rutiinia, puuduttavaa toistoa, eikä se ole koskaan oikein napannut.

Kuitenkin, valmiin huivin tuottamat ylpeys ja ilo hämmästyttivät.

Yleensä neulomukseni jumiutuvat joko jo mainittuun toistoon, tai sitten virheeseen, jota en jaksa ryhtyä selvittelemään.

Ajattelutyössä kun ei ongelmia välttämättä tarvitse selvitellä. Asioilla on ajan mukaan taipumus löytää ratkaisunsa vaikka niille ei aktiivisesti tekisikään mitään. Alitajuntamme työstää asioita salaa, ja yhtäkkiä kaikki on täysin selvää.

Tuottavassa työssä jossain vaiheessa pakko ryhtyä suorittamaan. Isääni lainatakseni, ”ei ne hommat itsekseen valmiiksi tule”.

Tämä olkoon itseni johtamisessa tulevan syyskauden kehittämiskohde. Vaikka uudesta innostuminen on tietysti vahvuus sinänsä, valmista tulee vasta kun malttaa ryhtyä hommiin.

Siinä meikäläisellä on kehittymisen paikka.