Ah ihana Innostus, sinua olen odottanut koko kevään! Ja nyt olet täällä – kiitos siitä.
Rakastan aikaisia aamuja jona saat minut nousemaan kukonlaulun aikaan hiomaan sanavalintoja, iltapäiviä jona saat minut peffa puuduksissa poimimaan vielä yhden tilastotiedon asiakkaan some-seurantaan.
Ylistän kykyäsi siirtää mielikuvitukseni rajoja ja luoda tilaa uudelle ajattelulle, vaikka hetkeä aikaisemmin luulin kokeilleeni jo kaikkea. Kiitän sinua tavastasi yhdistellä ennakkoluulottomasti vanhaa vanhaan, vanhaa uuteen ja uutta vanhaan, niin että pakka sekoittuu taas täysin uudella tavalla.
Mutta rajansa kaikella. Kovasti olisin kiitollinen, jos säällisen mittaisen työpäivän jälkeen rohkenisit kääntää huomioni työasioista vaikka kaunokirjallisuuteen, käsitöihin ja ulkoiluun. Tai vaikka yrttien istuttamiseen.
Arvostaisin, jos antaisit aivojeni rauhassa unessa työstää asioita myös niinä tunteina, joina yö on vasta kääntymässä aamuun. Jaksaisin paremmin seurassasi iltapäivän. Ja illan ja seuraavan päivänkin.
Mitäs siihen sanot? Sitä vain että en tiedä miten kauan jaksan ruokkia sinua, jos imet minut nyt kuiviin. Olet mielestäni ihan liian arvokas vieras näännytettäväksi.
Haluaisin kovasti jakaa päiväni kanssasi. Mutta liika on liikaa.
Annathan minulle myös omaa tilaa?
Rakkaudella,
Katja