fbpx

Kategoria: Viestintä ja vuorovaikutus

Huomioita viestinnästä ja vuorovaikutuksesta – totuuksia ja toiveajattelua. Osa ongelmista syntyy vuorovaikutuksen puutteesta tai viestinnän heikkoudesta, osa taas korostuu näistä. Viestimättä ei voi johtaa!

Julkaistu

”Hei viittisiks ihan nopeesti tehä yhen jutun…?”

Ammattimainen viestintä vaatii ammattimaiset valmistelut.Kello on 16.15.
 
”Hei viittisiks nopeesti tehdä yhen jutun? Se tulee sulta kuitenkin nopeemmin, kun oot ammattilainen. Ai koska pitäis olla valmista? No huomenna. Mut kympiltä riittää, ei tartte heti kasiksi.”
 
Aivan liian usein olen saanut kuulla työssäni tämän. Viestinnän työt ovat ”yksiä juttuja” eikä niillä ole kiire, seuraava aamu riittää hyvin. Toimitus mielellään molemmilla kotimaisilla, kiitos kysymästä. ”Tekisitkö samalla hei enkuksi?”
 
”Ja joo, lyhyt yhteenveto bullet pointseina tästä 73 slaidin esityksestä ois kuule hyvä tähän loppuun. Matskun selaa nopsaan, kato tässä on pääasiassa vaan kuvia.”
 
”Ja kuva ois kiva. Eiks sulla ollut sitä kameraakin?”
 
Ensinnäkin:
  1. Me viestijät olemme ylpeitä osaamisestamme. Se tarkoittaa, että haluamme tehdä työmme hyvin. Työn huolelliseen tekemiseen kuluu aikaa.
  2. Aikaa kuluu etenkin taustamateriaaliin perehtymiseen. Esimerkiksi haastattelun runko on kivempi rakentaa faktalle kuin arvailuille. Vaikka olisimme miten taitavia, emme ole ajatustenlukijoita.
  3. Hyvä olisi tietää myös mitä tuotettavalla sisällöllä olisi tarkoitus saavuttaa, kenelle halutaan puhua ja millä äänensävyllä. Se nimittäin vaikuttaa siihen, missä muodossa sisältö kannattaa tuottaa.
  4. Harva viestijä osaa kolmea kieltä niin, että tuottaisi täysin painokelpoista tekstiä kaikilla. Kääntämistä varten on ihan omat asiantuntijansa.
  5. Juu on kamera. Entä sitten?
Laadukas, ammattimainen viestintä vaatii siis ammattimaisen valmistelun.
Kiitos.
Julkaistu

Ilmastonmuutos ja 10 muuta vaikeaa termiä yksinkertaistettuna

Ilmastonmuutos on peruttu – termistöä muuttamallaHS siteerasi tänään the Guardiania, jonka mukaan Yhdysvalloissa ministeriö olisi kieltänyt henkilökuntaansa käyttämästä ilmastonmuutokseen liittyvää sanastoa.

Se on kätevää, koska ilmiöhän häviää, jos siitä ei puhuta sen oikealla nimellä.

Taivas tosin kaataa niskaamme aiempaa enemmän vettä outoina ajankohtina kovien tuulien saattelemana. Aurinko paistaa popcornit valmiiksi jo pellossa.

Mutta siitä viis. Huolestuttavaa on se, että käyttämämme sanasto muokkaa asenteitamme ja arvomaailmaamme. Siinä mielessä sanaston vaihto vaikuttaa myös ilmiön olemassaoloon.

Entä jos ryhtyisimme koti-Suomessa samaan? Mitä negatiivisen klangin saaneita termejä voisimme sieventää yleisen hyvinvoinnin lisäämiseksi?

Ehdotan seuraavia lisäyksiä termistöömme:

Yksinhuoltaja – eksklusiivinen vastuunkantaja
Veronmaksaja – valtiosponsori
Työkyvytön – tilapäisesti työhaittainen
Työtön – tilapäisesti ilman tointa oleva
Sinkku – ei vielä sitä oikeaa löytänyt henkilö
Yrittäjä – yrityksiä perustava ja pyörittävä, mahdollisesti muita työllistävä riskinottoon pelottomasti suhtautuva henkilö (siitä on kuulkaas yrittäminen kaukana kun ryhdytään palkanmaksajaksi, silloin mennään eikä meinata!)
Syrjäytyminen – normista poikkeava, minimaalinen osallistuminen
Kilpailukykysopimus – kansan syviä rivejä koskevat yhteiset talkoot Suomen pelastamiseksi
Sote – se, toinoinniin, uudistus
Ilmastonmuutos – ilmaston sopeutuminen talouden kehitykseen
Trump – Isä aurinkoinen (värihän sen jo kertoo).

Julkaistu

Mainettaan parempi sähköposti

Sähköposti voi olla tehokas viestintäkanavaTiedättekö mikä on työyhteisöjen eniten käyttämä viestintäkanava?

Aivan, sähköposti. Vaikka tarjolla olisi jos jonkinlaista pikaviestintä ja jopa puhelinta tai suoraa f2f-kontaktia, jaksamme edelleen naputella pitkiä, jäsentämättömiä vuodatuksia työkavereidemme kauhuksi.

Sähköpostiviestittelyn ei tietenkään tarvitsisi olla tehotonta.

Mutta se on, jollemme kiinnitä huomiota muutamaan keskeiseen asiaan.

Näin viestit vaikuttavasti sähköpostissa

  1. Kerro keskeisin viestin sisältö jo otsikossa. Pitkään viestiketjuun kiertämään jäänyt ”Hyvää joulua” -otsikko ei herätä avaamaan viestiä juuri ennen kesälomakauden alkua.
  2. Kiteytä ajatuksesi, kirjoita lyhyesti. Kukaan ei jaksa lukea vuodatuksia.
  3. Jos haluat lukijan tekevän jotain, pyydä sitä selkeästi. Määrittele aika, jolloin tehtävä tulisi tehdä – älä siis sano ”sitten kun ehdit”. Lukijalla on miljoona muutakin työtä kesken, joten aika tuskin riittää sinun pyyntösi toteuttamiseen.
  4. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, että annat lukijalle hyvän syyn toteuttaa toiveesi. Jos pyydät ”sitten kun ehdit, siivoaisitko tämän kansion”, riskinä on, ettei työ nouse lukijan prioriteettilistalle kovinkaan korkealle. Jos pyydät häntä ”kuun loppuun mennessä siivoamaan tämän kansion, jotta voisimme sen jälkeen jatkaa omalla proggiksellamme”, lukija ymmärtää paremmin oman osuutensa kokonaisuuden kannalta. Harva meistä haluaa tieten tahtoen hankaloittaa kollegan projektin etenemistä – me emme vain näe meille vähemmän tärkeiden asioiden arvoa muille.
  5. Muista viestin vastaanottajana huomioida myös lähettäjää. Vaikka saisimmekin tiedon, että s-posti on avattu, meillä ei ole mitään takeita, että viesti on mennyt perille, jollet esimerkiksi kiitä viestistä ja kerro omia jatkoaikeitasi sen suhteen.

Eli periaatteessa aika pitkälle samoja ideoita kuin muussakin viestinnässä – huomioi vastaanottaja eli kohderyhmäsi. Sinun tehtäväsi on tehdä viestin lukeminen hänelle helpoksi.

Julkaistu

Asiakas vai myynti, kumpi ohjaa viestintääsi?

Rakennatko viestinnälläsi asiakkaan luottamusta, vai pyritkö myymään?Oletko miettinyt, kumpi sinun viestinnän tekemistäsi ohjaa, asiakas vai myynti?

Tuotatko sisältöä asiakkaan ongelmien ratkaisemiseksi, vai onko päätavoitteesi saada ostaja vakuuttuneeksi erinomaisuudestasi palveluntuottajana?

Jos olisi pakko valita, valitsisin mutulla aina asiakkaan.

Uskon nimittäin vahvasti, että tuottamalla asiakkaalle relevanttia sisältöä myynti tulee siinä sivussa – ehkei ihan heti, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Sopivan nöyrällä call to action -kehotteella varustettu sisältö puree kohderyhmässään taatusti.

Oma erinomaisuutta korostava hörölöö-sisältö sen sijaan on lähes rikollista aikavarkautta, eikä se mielestäni palvele ketään, ei sisällöntuottajaa eikä sen kuluttajaa. Kun tuote ja palvelut lyövät läpi, brändi kasvaa niiden vanavedessä.

Sitä paitsi, asiantuntijuuden lunastaminen ennen kauppoja rakentaa luottamusta, mikä taas helpottaa päätöksentekoa. Asiakkaasta voi ja kannattaa huolehtia jo paljon ennen kuin hänestä tulee asiakas.

Kumpi sinua ohjaa? Jollet vielä ole päättänyt, suosittelen asiakasta.

Julkaistu

Miksi viestintä on tärkeää?

Viestintä on tärkeää, koska se rakentaa merkittyksiäTerveisiä teekupin ääreltä.

Muutaman päivän elämä on näin introvertin näkökulmasta ollut hurjan vauhdikasta.

Kävin nimittäin isolla kylällä kääntymässä. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja myös vanhoja tuttuja. Tutuille olen kertonut kuulumisia, uusille esitellyt itseäni.

Siinä pitchatessani itseäni ja ajatuksiani tuli mieleen, miten tärkeä rakennuspalikka viestintä onkaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Viestintä nimittäin luo merkityksiä. Se on tärkeä keino ihan minkä tahansa suhteen lujittamiseksi, sillä sen avulla voimme rakentaa yhteistä näkemystä ja yhteenkuuluvuutta.

Työyhteisössä viestintä luo edellytykset työlle. Ei voi johtaa, jollei viesti. Ja jos tavoitteet ja arvot jäävät huonon johtamisen takia epäselviksi, töitä ei tehdä tehokkaasti. Merkitysten tuojana viestintä luo työyhteisöön yhteisöllisyyttä ja yhteistä kulttuuria. Itse asiassa viestintä on niin tärkeää yhteisön kannalta, että ilman sitä organisaatiota ei ole.

Ystävyyssuhteet kuihtuvat, parisuhteet muuttuvat merkityksettömiksi jollei suhdetta ruokita vuorovaikutuksella.

Siksi viestintä on tärkeää.

Julkaistu

Moderni kerronta etenee valon nopeudella – pysymmekö mukana?

Moderni ilmaisu on tempoltaan intensiivistä.Kävimme tänään elokuvissa pojan kanssa. Näimme uusimman Lego Batman-elokuvan.

Olin hengästyä jo ensimmäisillä minuuteilla – vauhti oli niin hurjaa: räjähdyksiä, välähdyksiä, huimia kaarroksia lentävällä vempeleellä Gotham Cityn pilvenpiirtäjien ympärillä, värejä; älyttömän paljon kaikkea ihan hurjalla tempolla tykitettynä.

Ja ääniä, paljon kovia ja yllättäviä ääniä!

Huh.

Muistelin oman lapsuuteni suuria elokuvia; ET:tä, Annieta, alkuperäisiä Ghostbusterseja. Gremlinsejä. Vähän vanhempana nähtyjä Poliisiopistoja, Top Gunia ja Beverly Hills kyttää.

Kerronta oli huomattavasi leppoisampaa silloin. Ja jollain lailla ohuempaa, suoraviivaisempaa tai litteämpää – miten sitä kuvailisi – puhtaampaa ehkä, ilman aisteja kuormittavaa informaatiotulvaa.

Yritimme itse asiassa jouluna katsoa jonkun sen aikakauden suuren komedian. Siitä ei tullut mitään, tylsistyimme jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen (taisi muuten juuri olla Eddie Murphyä).

Kerronta on muuttunut. Tempo on paljon intensiivisempi nyt kuin vielä muutama kymmennen vuotta sitten. Nykylapset kasvavat ihan erityyppiseen ilmaisuun kuin mihin me kasvoimme.

Se pistää miettimään. Miten 100 lasissa -tyyppinen elokuvakerronta vaikuttaa muussa mediassa tapahtuvaan tiedonvälitykseen kuten kirjoittamiseen? Vai vaikuttaako mitenkään? Kirjoitetaanko jatkossa enää mitään 140 merkkiä pidempää? Vai onko Twitter tulevaisuuden novelli? Jaksaako kukaan enää lukea?

Mitä  tapahtuu ajattelemiselle, jos kaikki tapahtuu valon nopeudella?

Miten tärkeä tieto (äänestämisestä–verojen maksamisesta–rokottamisesta–sosiaaliturvasta–oikeuksista yms yms) saadaan välitettyä nuorille, jos kukaan ei jaksa keskittyä?

Miten me tavoitamme toisemme jatkossa?

Ja pysymmekö kaikki mukana?

Julkaistu

Ehdokkuus antaa luvan nälviä – miksi?

#kuntavaalit2017

Kunnallisvaalit lähestyvät. Sadat toiveikkaat ovat ehdolla yhteisiä asioitamme hoitamaan.

Kuten myös eräs ystäväni.

Hän käy kampanjaansa pääasiassa Facebookissa.

Profiili on avoin, kuten vaaliprofiilin pitääkin olla, eli kuka tahansa voi antaa palautetta ja kommentoida postauksia.

Odotimme kampanjan alkumetreillä lämminhenkistä keskustelua, kysymyksiä, ehkä haasteitakin.

Mitä tuli? Kysymyksiä ja haasteita kyllä, mutta keskustelua ei senkään vertaa.

Sen sijaan sarkastista vittuilua ja ehdokkaan kykyjen vähättelyä. Panettelua.

Huvittavinta on, että hapokkaimmat kommentit tulevat toisilta ehdokkailta. Silti samat kommentoijat kehuvat kampanjaa torilla.

Mikä meitä vaivaa? Ehdokkaathan haluavat päästä päättämään yhteisistä asioista – meidän äänestämään nipinnapin jaksavien laiskamatojen puolesta.

Ja me vain vittuilemme heille?

Mikä järki siinä on?

Miksi ylipäänsä vittuilla? Osaatko sanoa?

Julkaistu

Vittu saatana!

Vaalityö on alkamassa ja tuntuma ensimmäisiin "vittu saatanoihin" otettu.¯¸
Laskiaspulla palauttaa voimat – jopa hektisen vaalityön jälkeen

Osallistuin tukijoukoissa elämäni ensimmäiseen vaalijippoon eilen.

Kyse oli toritapaamisesta, jossa ehdokkaat olivat kaiken kansan tavattavissa, ja tarjolla oli myös pullakahvit – kuinkas muuten.

Seisoin pöydän ääressä hörppimässä kahviani kun viereeni tuli pieni, selvästikin vihainen (ja humalainen) mies.

”Vittu saatana, noilla on 8 000 palkat ja, ja, ja, saatana, ei sais kiroilla, mutta vittu kun on ihan pakko, sanon nyt kuitenkin vittu saatana, että mulla on saatana 400 euron tulot kuukaudessa”, mies sanoi ja pui vielä vakuudeksi nyrkkiään ilmassa.

Rispaantunut hihansuu tuskin peitti revenneiden käsineiden paljaaksi jättämät ranteet.

En osannut vastata miehelle mitään, oli selvää, että olen häneen verrattuna etuoikeutettu ihan millä mittapuulla tahansa.

”Ottaisitko kahvit, jos tarjoan”, änkytin miehelle ehdokaskaverini kanssa.
”Vittu saatana, tuolla se on ilmaista”, mies sanoo ja huitoo toisen puolueen kahvikojua kohti. ”En varmana ota!”
”Eikun mä voin hakea sulle!”

Se sai miehen lopulta pysähtymään. Hän nosti katseensa, mittaili, siristeli silmiään, kuin ei olisi uskonut näkemäänsä. Uhon takaa pilkisti epävarmuus, pienen ihmisen suuri tuska.

Lopulta hän kysyi ”Ootko vapaa nainen?”

Vastasin etten ollut.

”Vittu saatana, sekin meni ihan vituiksi…!!!”

Uho peitti taas hetken esillä olleen herkkyyden.

”Saanko kuitenkin tulla vielä jutteleen sulle?”
”Tietenkin saat!”

Kaikesta huolimatta, uhosta, erilaisuudesta, pelosta, epävarmuudesta, koen, että löysimme jonkinlaisen yhteyden. Hän sai avautua, ja minä jaksoin kuunnella.

Se on kaiken vuorovaikutuksen perusta.

Julkaistu

Poliittisen retoriikan täyskäännös – valheesta tuli arkea

Valheella on pitkät jäljet – luottamus on politiikassa tärkeää.Politiikassa on aina ollut takinkääntäjiä, väyrysiä, jotka vaihtavat mielipidettä yhtä usein kun me muut alusvaatteita.

Nyt maailman mahtavimman maan johtoon on astunut poliitikoksikin erikoinen persoona, mies jonka koko olemus huokuu oman edun tavoittelua.

Trump ei pelkää valehdella kääntääkseen asiat itselleen sopivaan asentoon. Presidenttiyttä ei ole kuin muutama päivä takana ja jo on mies jäänyt kiinni muutamasta valheesta.

No, se ei varsinaisesti ehkä ollut yllätys. Sama meno on tuttua jo kampanjoinnin ajalta. Kaiken lisäksi Trump on kunnostautunut räksyttämällä kriitikoilleen ja läksyttämällä heitä julkisesti.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että Trump ei näytä olevan ainoa valheisiin turvautuva poliitikko.

Yle esitti lauantaina erinomaisen dokumentin newyorkilaisen Anthony Weinerin vaalikampanjasta hänen pyrkiessään suurkaupungin pormestariksi.

Weiner oli demokraattien kongressiedustaja kunnes jäi kiinni kikkelikuvien (!) lähettämisestä vieraille naisille. Tähdennettäköön se, että kuvissa komeili edustajan oma sukuelin.

Mikäs siinä, mutta kun Weiner oli ja on vielä toistaiseksi naimisissa Hillary Clintonin lähimmän avustajan Huma Abedinin kanssa.

Okei, ihminen on erehtyväinen; kerrankos sitä saattaa erehtyä räpsäisemään kuvan nivusistaan. Ja hups, voihan kuva kiitos nakkisormien karata kenelle vaan Twitterissä. Tiedättekö, kiireessä tekevälle sattuu.

Weiner tosin jäi useamman kerran kiinni seksiviesteistä.

Eikä hän koskaan oikeastaan kantanut vastuutaan teoistaan tai osoittanut katumusta, vaan kävi sanallisesti median ja suuren yleisön kimppuun jos nämä uskalsivat kyseenalaistaa hänen käytöstään.

Miksi tästä kannattaa olla huolissaan?

Molemmissa tapauksissa itse valhe tai valheen kohde on toissijainen. Tärkeää on havaita se nurinkurinen fakta, että meidän on syytä epäillä molempien lähtökohtaisesti valehtelevan.

Trump puhuu vallan palauttamisesta kansalle, kansakunnan yhdistämisestä ja sen suuruuden palauttamisesta. Siinä projektissa luulisi luottamuksen olevan keskeisessä roolissa.

Valheella on pitkät jäljet. Sydän syrjällä saamme seurata miten meidän käy. Luottamuksen pettäminen rapauttaa pahimmassa tapauksessa demokratian perusteita.

Onko meillä siihen varaa?

 

Kuva: Freeimages.com/Jeremy Brown

Julkaistu

Avoin keskustelu on jokaisen suhteen peruspilareita

Keskustelu on jokaisen suhteen peruspilareita.Tapasin eilen yhden yhteistyökumppaneistamme.

Hän on tuttu vuosien takaa, villistä nuoruudestani.

Vaihdoimme tietenkin kuulumisia. Omia lapsia ei hänelle ollut siunaantunut, mutta kummilapsia sitäkin enemmän, kokonaista kuusi kappaletta.

Puolisokin oli sama kuin lähes neljännesvuosisataa sitten.

Välillä oli kuulemma mennyt paremmin, välillä huonommin, mutta aina kaikesta oltiin selvitty.

Yhteistyökumppani epäili suhteen pelastukseksi koituneen hänen ja puolison välisen avoimen keskusteluyhteyden.

Uskon hänen olevan oikeassa. Avoin keskusteluyhteys on jokaisen (ihmis)suhteemme peruspilari, oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä, esimies–alainen-suhteesta, vanhemmuudesta…

Millä me muuten selvitämme erimielisyytemme? Ja jaamme onnen hetkemme?

Käytän sanaa keskustelu, koska se kertoo molempien osapuolten aktiivisuudesta. Molempien pitää tasavertaisena osallistua vuorovaikutustilanteeseen ja olla läsnä. Kun toinen kysyy, toinen vastaa, ja toisin päin; kysyminen on ihan yhtä lailla velvollisuus kuin vastaaminenkin.

Eihän se helppoa ole, ainakaan meille hiljaisuuteen tottuneille suomalaisille. Kun ei oikein ole mitään sanottavaa. Ja mitä se toinenkin aloitteestani ajattelisi? Pitäisi varmaan hulluna.

No joka tapauksessa. Suhde kuin suhde perustuu luottamukseen. Varttivuosisadan luottamusputkeen päästäkseen on pakko hieman joustaa vaikenemisen periaatteistaan.

Suosittelen kokeilemaan.