fbpx

Vuosikertomus – tiukkaa asiaa vai luovasti brändiä?

Se on vuosikertomusaika, kuulkaas. Ihan lemppareinta yritysbongauksen kannalta!

Olen vahvasti fiilisihminen. Osakesäästämistäni ohjaa vahvasti tunne – Ponssea ostin aikanani siksi, että uusi toimari oli hot. Eikä perustajankaan tarina jättänyt kylmäksi: on Einari Vidgrénin ansiota, että ylipäänsä kiinnostuin yrityksestä.

Jollei jaksa haukkana seurata yrityksiä ja koluta läpi tolkuttomia määriä verkkosivuja, vuosikertomukset ovat hyvä paikka aloittaa tutustua yritykseen – oli päämääränäsi uusi työpaikka tai osakkeiden omistaminen.

Hyvä vuosikertomus nimittäin tarjoaa luvut siistissä paketissa JA, mitä parasta, luo selkeän kuvan siitä, millaisesta yrityksestä on kyse.

Siis millainen fiilis yritykseen liittyy.

Fiilis on as good as any syy ostaa osaketta. Minä haluan omistaa sellaisia toimijoita, johon voin arvomaailmaltani identifioitua.

Vuosikertomuksessa kannattaakin panostaa brändinrakentamiseen. Tampio-omistajien lisäksi, joihin siis itse lasken itseni, sillä voidaan vaikuttaa myös potentiaalisiin työnhakijoihin positiivisesti.

Mikä vuosikertomusruletissa pisti tänä vuonna silmään?

Yllättävän moni pörssiyhtiö näyttäisi julkaisevan vuosikertomuksensa edelleen pdf-muotoisena.

En oikein osaa sanoa, miten suhtautuisin linkin takaa avautuvaan printtiin. Niiden lukeminen on yleensä ruudulta kovin hankalaa, ja tuhdin infopaketin tulostaminenkin tuntuu turhalta tuhlaukselta.

Minä suosinkin verkkovuoskareita. Niitä on yleensä helppo selata ja sisällön saa helposti haltuunsa. Verkko siinä mielessä haastava kanava, että siellä pitää osata kiteyttää kiinnostavasti sanottavansa. Moni näyttäisikin tehneen verkkokatsauksen, jota on täydennetty pdf-sisällöllä. Ei huonoa sekään.

Mistä iloitsin suuresti oli vuosikertomuksiin ilmestyneet monet infograafit – infograafit visualisoivat tehokkaasti tietoa ja houkuttelevat tutustumaan sisältöön lähemmin. Meillä ollaan tiedon visualisoimisen kanssa vielä lapsenkengissä, mutta nyt alkaa näyttää hyvältä. Lisää näitä!

Poppista näyttäisi olevan myös rinkiläkaaviot. Ne keventävät ehkä visua, mutta lisäävät harvemmin luettavuutta. Eikä niillä enää voi erottautua, kun lähes jokaisella niitä jo on. Muoti on muotia kunnes se ei sitä enää ole – ehkä nämä ovat jo passé?

Kolme omaa vuosikertomussuosikkiani

Valinta perustuu puhtaasti fiilikseen – eli miten vuosikertomus onnistuu luomaan brändimielikuvaa.

WÄRTSILÄ

Kestosuosikkini on Wärtsilä, niin osakkeena kuin vuosikertomusviestijänäkin.

Myös tänä vuonna yhtiön vuosikertomuksessa on useampia hienoja yksityiskohtia; on visualisointeja, filkkaa, karusellia, vahvoja mielikuvia luovia valokuvia…

Kokonaisuus kärsii valitettavasti tällä kertaa heikosta navigaatiosta. Hienot yksityiskohdat jäävätkin juuri siksi, hienoiksi yksityiskohdiksi, Kokonaisuuden hahmottaminen on mahdotonta, kun lukija hukkuu sivuston syövereihin ilman navin tarjoamaa pelastautumismahdollisuutta.

Hieno, mutta vaikeasti hahmoteltava kokonaisuus siis.

FISKARS

Fiskars taas edustaa lyhyttä ja tehokasta viestimistä. Ikoninen oranssi väri piristää ja luo kantavan teeman yksinkertaisen tyylikkäälle kokonaisuudelle.

Jäin itse asiassa kaipaamaan lisää, kunnes huomasin, että lisätietoa löytyi vaikka hurumykke pdf-liitteistä.

Koska en fanita pdf-tiedostoja, miinuspisteitä siitä. Mutta muuten tämä oli erinomaisen kaunis ja toimiva kokonaisuus.

SPONDA

Sokerina pohjalla on Spondan verkkovuoskari.

Graafisesti tämä ei ehkä ole se kaunein kaikista, eikä edes kokeellisin – mutta ne TARINAT! Tässä on panostettu juuri olennaiseen, eli siihen mikä vetoaa potentiaaliseen omistajaan ja työntekijään. Tunne on voimakkaasti mukana. Minä pidin!

Top 3 piirrettä hyvässä vuosikertomuksessa

Mikä sitten tekee vuosikertomuksesta hyvän? Minä kiinnitän ainakin seuraaviin asioihin huomiota:

  1. Vuoskarin perusta on ehdottomasti jonkinlainen saitti – helposti navigoitava sellainen. Palvele lukijaasi, hän on sentään vaivautunut paikan päälle!
  2. Vahva visuaalisuus. Kuvat ovat kivoja! Ne herättävät katsomaan ja houkuttelevat klikkaamaan, ja niiden jakamista on vaikea vastustaa.
  3. Tarinat. Tarinat, tarinat ja tarinat! Kerro mitä teitte, kenen kanssa ja miten onnistui. Siitä me pidämme. Tarjoa meille mahdollisuus rakastua. Tarinoilla se onnistuu.

Mittaamalla teet tuloksellisempaa viestintää

Luin STT Viestintäpalvelut Oy:n ja Procom – Viestinnän ammattilaiset ry:n tuottaman viestinnän mittaamista luotaavan tutkimuksen.

Raportin viesti on tyly: viestinnän mittaaminen on tärkeä arvo, mutta harva organisaatio on asettanut viestinnälle mitään mitattavia tavoitteita.

Hups.

Herää kysymys, millä sitten perustellaan viestinnän toiminta ja koko olemassaolo? Onko tässä peräti avain viestinnän arvostuksen nostamiseen?

Tutkimus osoittaa, että vähiten seurataan viestinnän vaikuttavuutta mittaavia tekijöitä kuten ROI:ta, vaikutusta brändiarvoon ja vaikutuksia liiketoiminnan tuloksiin.

”Jokaisen yrityksen perimmäinen tavoite on tuloksen tekeminen.”

Se on sinänsä jännää, jos pitää mielessä sen, että jokaisen yrityksen perimmäinen tavoite on tuloksen tekeminen. Viestintäponnistustenkin tulisi edistää tätä tavoitetta tavalla tai toisella.

Viestinnän mittaaminen auttaa kohdentamaan viestintätoimet oikein

Viestinnällä yritys voi luoda tunnettuutta. Tunnettuus taas on perusedellytys sille, että potentiaalinen asiakas kiinnostuu yrityksestä. Mitä suurempi yleisö yrityksellä on, sitä enemmän loppupäässä syntyy kauppaa. Seuraa siis yleisösi kehitystä – the more the merrier pätee tässäkin tapauksessa.

Mittaaminen voi kertoa, että vaikka miten suoltaisit sisältöä, yleisösi ei enää kasva. Vielä pahempaa, jos tuottamasi sisältö ei saa aikaan minkäänlaista reaktiota.

Viestintäsi ei siis saavuta vaikuttavuustavoitteitaan.  Puhut ehkä väärälle yleisölle, viestisi on väärän muotoinen, tai olet yksinkertaisesti liikkeellä väärään aikaan.  Mittaamalla ja seuraamalla voit reagoida oikealla tavalla ja saada aikaan toivotun korjausliikkeen – ja panna viestintään panostamasi eurot tuottamaan.

Vanhan viisauden mukaan sitä saa mitä mittaa. Kannattaisi ainakin kokeilla!

Menestyvässä yrityksessä kaikki viestivät

Viestintäkonsultti Jukka Hakala kirjoittaa tuoreessa Talouselämä-lehden TEbatissa siitä, että tulevaisuuden menestysyrityksissä viestintä integroituu kiinteäksi osaksi jokaisen työntekijän perusosaamista.

Olen samaa mieltä Hakalan kanssa. Merkittäviin tehtäviin ei enää edetä, jollei viestintäosaaminen ole vahvaa. Päätöksentekoakin ohjaa se, mitä jokin teko tai päätös nähdään viestivän.

Hakala on jopa niin optimisti, että maalailee viestintäosastoille loppua viimeistään vuonna 2030. Sitä ennen viestijät jalkautuvat organisaatioon ja vievät osaamisensa muiden jalostettavaksi.

Olisi hienoa, jos niin todella kävisi. Maailmassa, jossa jokaisella meillä on mahdollisuus viestiä ajasta ja paikasta riippumatta suurellekin yleisölle ja jossa keskustelu on arkipäivää, myös yritysten olisi hyvä toimia avoimesti ja luoda elävää keskustelukulttuuria. Mihin totumme siviilissä, osaamme odottaa myös työpaikalla.

Mutta… nähdäkseni se vaatisi suurta muutosta monen yrityksen johtamistavoissa. Ja työntekijäpuolelta suurta uskallusta osallistua. Epäonnistumisten todellista hyväksymistä.

Ehkä Hakala on oikeassa. Ehkä me emme enää tarvitse viestintäosastoja 15 vuoden päästä. Ehkä muutos on jo käynnissä.

Toivotaan ainakin niin. Yhdessä voisimme saada niin paljon enemmän aikaan.

Ja vasta kun osaamme tasapuolisesti käydä keskustelua, olemme todella yhdessä.

Kuuntele mua, perkele!

Usein sanotaan, että viestinnässä tärkeintä on kuunteleminen. Onhan meillä vain yksi suu, ja sentään kaksi korvaa.

Vaikka kielikuva suuresti ärsyttääkin minua, se on harvinaisen totta.

Mikään ei ärsytä kuten se, että joku puhuu päälle tai räplää puhelintaan tai järjestelee papereita kirjoituspöydällään silloin kun itse yrität välittää hänelle tärkeää sanomaa. Kaikkein raivostuttavinta on kysyä viidettä kertaa murulta, miten huomisten illanistujaisten kävi, tuleeko meille vieraita ja koska.

Minussa se ainakin herättää hyvin vahvan ”haista home” -reaktion. Paskaako edes yrittää, kun toinen ei ole pennin vertaa vastaanottavainen.

Taitava viestijä jaksaakin myös kuunnella. Viestintä ei ole vain tiedon yksisuuntaista välittämistä, vaan parhaimmillaan se luo yhteistä ymmärrystä, yhteisöllisyyttä.

Ja uskon vahvasti siihen, että kaksi mieltä tuottaa (useimmiten) älykkäämmän ratkaisun kun yksi. Asioista kannattaa keskustella. Lopputulos kun pohjautuu laajempaan näkemykseen kuin mihin yksin ihminen omalla kokemuksellaan ja osaamisellaan koskaan yltäisi.

Hyvä johtaja on hyvä viestijä

IMG_1345
Johtaminen vaatii tehokasta viestintää.

Johtaminen on viestintää, julistaa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri Akavalainen-verkkolehdessä tänään.

Enemmän ei Sauri voisi olla oikeassa.

Johtaja ei voi saada aikaan toivottua liikettä jollei kommunikoi joukoilleen minne ollaan menossa, miksi ja millä vauhdilla.

Onnistuakseen viestintä taas vaatii taustalleen kirkkaan ajatuksen, kiteytetyn idean, päätöksen – miksi sitä nyt haluaa kutsua. Siis jonkinlaisen itse johtamiseen liittyvän teon.

Henkilöstötutkimusten kestovalituskohde näyttäisi olevan viestintä: viestintä ei toimi, sitä ei ole riittävästi tai se on vääränlaista.

Mutta onko kyse aina huonolaatuisesta viestinnästä? Vai voisiko syy löytyä vielä hieman kauempaa – huonosta johtamisesta? Entä jos se kirkas ajatus, kiteytys tai päätös puuttuvat?

Voiko viestinnällä paikata huonoa johtamista?

Ei voi. Kiteytetty viesti pohjautuu aina kirkkaaseen ajatuksen. Siksi väitän, ettei Sauri ole vain taitava viestijä, vaan myös hyvä johtaja.

Sisäinen viestintä selventää organisaation suunnan

IMG_1252Minulta kysyttiin taannoin sisäisen viestinnän merkitystä.

Kuvittele seisovasi portin edessä. Portin takana ei ole mitään, vain villiintynyt niitty, jota uhkaa risuinvaasio.

Houkutteleeko maisema jatkamaan matkaa portin läpi? Entä jos heinikon alla onkin kuoppia, ansoja, joihin vahingossa voit astua ja satuttaa itsesi? Miksi edes pitäisi jatkaa matkaa, eihän siellä ole mitään? Sehän voi vaarallista. Jolle muuta, niin ainakin siellä on punkkeja.

Sisäinen viestintä kirkastaa yrityksen valitseman suunnan ja sen tavoitteet yksilötasolla. Kun tässä onnistutaan, työntekijät tietävät miten he omalla työllään voivat vaikuttaa organisaation tavoitteiden saavuttamiseen.

Tehokkaalla viestinnällä varmistat myös yhtiön arvojen sisäistämisen organisaatiossa.

Viestimällä annat siis syyn uskaltaa portin toiselle puolelle. Ja kun arvopohja on selvä, tarjoat myös kartan ryteikön halki. Ja ehkä jopa punkkisprayn.

Ei siis sen kummempaa. Johtaminen on viestimistä. Sitä ei oikein ole vara jättää tekemättä.

Pam pam Paulin uutiskirje

Sain meiliä Pauli A-S:ltä.

Pauli A-S on ihana.

I-H-A-N-A.

Ja nyt Pauli A-S on muistanut minua. Muistaako Pauli A-S minut?

Jännityksellä klikkaan kirjeen auki.

Höh. Se on siis UUTISKIRJE.

Pauli A-S lähettää minulle brändätyn uutiskirjeen asioista, joita hän pitää tärkeänä.

Fine. Katsotaan. Onhan Pauli A-S ihana. I-H-A-N-A!

”Hei, X” se alkaa.

X! Pauli A-S ei siis muistakaan minua. Tätä pitää tutkia enemmän.

Wau.fi osaa kertoa, että uutiskirje palasi kuin ihmeen kaupalla puolikuolleista mm. Lena Dunhamin esimerkkiä seuraten. Uusi kuratoitu uutiskirje helpottaa infoähkyä tarjoamalla lukijalle kiinnostavia aiheita ja rakentaa samalla hallinnan tunnetta infotulvassa suunnistavalle lukijapololle.

Jee.

Mutta siis X?

Aller.fi mainostaa hyvän uutiskirjeen olevan hyvin kohdennettu, viihdyttävä ja henkilökohtainen.

X. Täyttääkö tämä yllä olevat kriteerit?

Mielestäni ei.

Pauli A-S, X saa minut kadottamaan hallinnan tunteeni. X ei ole henkilökohtaista.

Eikä X yksinään myöskään ole kovin viihdyttävää.