fbpx

Mikä tekee verkkosivustosta uskottavan?

Mikä tekee verkkosivustosta uskottavan?Olen viime viikkoina hakenut tietoa yhtä blogia varten.

Olen surffatessa törmännyt monenlaisiin sivustoihin. Jäin miettimään minkälainen saitti herättää uskottavuutta, mikä taas ei.

Ymmärrettävyys keskiössä

Kun maallikkona etsin tietoa asiasta, jota en tunne, tärkein sivuston ominaisuus on ymmärrettävyys.

Se taas tarkoittaa, ettei tekstiä kannata tukahduttaa alan ammattikielellä. Tai no, jos tarkoitus on avata muille ortopedeille sitä, mikä dysplasialonkan innovatiivisin uusi hoito olisi, niin siitä vaan.

Mutta meille maallikoille jos puhuu, kannattaa puhua ehkä ihan vain matalan lonkkamaljan hoidosta. (Mehiläinen/Neo muuten onnistuu tässä erinomaisesti!)

Ulkonäkö on makuasia – vai onko?

Sivusto voi oikeastaan näyttää ihan miltä vain. Tärkeintä on navigoitavuus.

Lukemista haittaavat kuitenkin muutamat asiat.

ESIMERKIKSI KAIKKEA EI KANNATA HUUDATTAA SUURAAKKOSILLA. Se tuntuu kovin päällekäyvältä. Ja haittaa myös lukumukavuutta.

Sen sijaan fontin pistekoko saa olla reilu. Ruudulla toimivat parhaiten päätteettömät fontit – hyvän tiivistetyn fontti-oppaan voit lukea täältä.

Lukemiseen vaikuttaa myös sivuston värimaailma. Heikko kontrasti tekstin ja taustavärin välillä hävittää tekstin, kun taas liian kirkas taustaväri sattuu silmiin.

Ulkonäön miettiminen ei siis ole vain makuasia. Esteettisen silmän lisäksi se palvelee myös niitä silmiä, jotka toimivat muulla lailla kuin omasi. Joillain on parempi näkö, toisten on vaikea hahmottaa värejä. Viranomaisia pian koskeva EU:n saavutettavuusdirektiivi tulee vaikuttamaan käyttäjien verkkosivuille asettamiin odotuksiin myös yrityspuolella. Hyviä käytäntöjä kannattaa harjoitella jo nyt.

Ajankohtaisuus luo uskottavuutta

Ehkä kuitenkin tärkein sivuston uskottavuutta edistävä asia on sisällön ajankohtaisuus. Tieto vanhenee niin nopeasti, että jollei sivustolla ole uutta sisältöä, se vanhenee säälimättä.

Asiantuntijankin on jatkuvasti ylläpidettävä osaamistaan. Verkkosivusto heijastaa asiantuntijan osaamista sillä säännöllisesti julkaistulla sisällöllä. Eikö? (Tiedän, ammun itseäni tällä jalkaan ja pahasti. Onneksi parannuksen voi tehdä jo heti tänään.)

Tässä muutama mieleen juolahtanut asia. Täytyykin tästä seuraavaksi miettiä, miten kehittää omaa sivustoa!

Kuva: Canva

Mikä on suosittelun voima markkinoinnissa?

Kirkastaako Sillanpään käry metamfetamiinin maineen? Mietin tässä mikä on suosittelun voima markkinoinnissa jutussa, jossa kaikkien rakastama, liikennerikkomuksesta kiinni jäänyt viihdetaitelilja kertoo käyttäneensä metamfetamiinia useamman vuoden ajan piikittämällä ja polttamalla.

Metamfetamiinin käyttäjät on tavallisesti esitetty mediassa huumeidenkäyttäjien alimpana kastina. Kristalli näyttäisikin vievän käyttäjänsä jyrkkään alamäkeen (googlaa vaikka faces of meth).

Ongelmaksi muodostuu se, että kyseinen viihdetaiteilija on enemmän tai vähemmän SANKARI, suloääninen tangokuninkaallinen, viihdetaiteilija par excellence.

Ja mitä ihmeellisintä, pyöreäposkinen naapurin poika näyttäisi pysyvän kiinni yhteiskunnan syrjässä vaikka vähän nauttisikin ekstraa. Vähän väliähän tuo näkyy televisiossa pyörähtävän.

Käyttämällä ei siis tarvitse joutua helvettiin – ainakaan heti.

Mikäs sen parempi mainos huonomaineiselle mömmölle? Kun Jartsakin, niin miksen minäkin -teemalla mennään.

Huumekauppiaiden nauraessa partaansa toivon Jarille voimia päästä kuiville. Elämä on varmasti antoisampaa ilman huumeita.

 

Kuva: Freeimages.com/Charles Thompson

5 syytä, miksi pk-yrityksen kannattaa olla sosiaalisessa mediassa

Myös pk-yrityksen kannattaa panostaa näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa.Pk-yritys tarvitsee markkinointia ja viestintää siinä missä isommatkin yritykset. Helppo ja kustannustehokas tapa aloittaa on panostaa näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa.

1. Somessa on kaikki

Pienyrityksen kannattaa olla sosiaalisessa mediassa, koska siellä ovat myös pk-yrityksen asiakkaat.

DNA:n teettämän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista käyttää Facebookia päivittäin. 70 prosenttia viihtyy Facebookissa useamman kerran viikossa, ja kaikkiaan yli 80 prosentilla suomalaisista on palvelussa tili.

Muiden palvelujen kohdalla luvut eivät ole yhtä vaikuttavia. Silti noin joka neljäs käyttää Youtubea ja Instagramia joka päivä. Lähes puolet suomalaisista viettää Youtuben videoiden parissa useamman kerran viikossa. Kolmannes klikkailee Instagramia.

2. Somessa koolla ei ole väliä

Somessa pienikin voi olla suuri. Paitsi ehkä budjetissa. Mutta sen minkä häviää palkkasomettajan tehokkuudessa ja resursseissa, voitta aitoudessa.

Nimittäin aitous on se, jolla somessa pärjää. En tarkoita, että siellä tarvitsisi avautua yksityisasioistaan tai huonona päivänä äristä ärisemisen ilosta, vaan sitä, että kukaan muu ei tunne yhtä hyvin yrityksesi arvoja ja toimintatapoja kuin sinä.

Pieni voi siis somessa luoda itsestään paljon aidomman ja inhimillisemmän kuvan kuin iso kilpailija. Välitön tapa viestiä kiinnostaa ihmisiä huomattavasti enemmän kuin sliipattu mainoshöpinä.

3. Somessa pääsee lähelle asiakasta

Ei somea turhaan ole nimetty sosiaaliseksi mediaksi. Siellä kuka tahansa voi esittää kysymyksen suoraan yritykselle, ja yritys voi, riippuen siitä miten lähelle asiakastaan on asemoinut itsensä, huomioida kysymyksen tai sitten ei.

Keskusteluun kannattaa heittäytyä. Keskusteleva ote lisää sitoutumista ja osittain myös asiakaslojaliteettia. Tosifanisi ostavat sinulta helpommin uudelleen.

4. Some on portti sivustollesi

Jokainen some-jako on linkki sivustollesi. Mitä enemmän linkkejä sivustollesi on, sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on lisätä sivustosi kävijämääriä.

Mitä käytetympi sisältö, sitä parempi näkyvyys hakukoneissa. Mitä parempi näkyvyys hakukoneissa, sitä enemmän kävijöitä… jne.

5. Some on halpaa huvia

Sosiaalisessa mediassa lojaalien fanien muodostaman yleisön luominen on edelleen mahdollista hyvinkin pienellä budjetilla.

Nopeammat voitot tulevat, jos olet valmis avaamaan kukkaron nyörejä – some-alustat tekevät bisnestä näkyvyydellä, eikä ilmaista näkyvyyttä juurikaan enää ole tarjolla.

MUTTA, homman ihanuus on siinä, että kun olet onnistunut luomaan oman yleisösi, keskustelua syntyy usein helpommin. Yleisön koolla ei itse asiassa ole niin väliä, vaan juuri sitoutuneisuudella; kun kohderyhmässä on asiastasi aidosti kiinnostuneita ihmisiä, vuorovaikutustakin muodostuu.

Tsemppiä (sosiaalisessa mediassa) yrittämiseen!

Kuva: Canva

Ne algoritmit!

Algoritmit ohjaavat mitä verkossa näemme.

Joskus sitä ihmettelee, millä perusteella joku tietty mainos pompsahtaa eteen. Porschen mainos nauratti viime vuotisen Nordic Business Forumin jälkeen.

Tämä ei niinkään enää naurattanut.

Tietävätkö Googlen algoritmit minusta enemmän kuin mitä itsekään tiedän?

Entä jos Luther eläisi nyt – millä viestintästrategialla teesit lanseerattaisiin?

Luin viikonloppuna artikkelin, jossa ylistettiin Martti Lutherin viestintätaitoja. Jutussa todetaan leikkisästi, että modernin ajan Luther käyttäisi varmasti Twitteriä.

Jäin miettimään mitä uskonpuhdistajamme todella tekisi, jos hän nyt, lähes 500 vuotta alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin, lanseeraisi teesinsä.

Viisaana miehenä hän miettisi tietenkin viestinsä kiteyttämistä. 95 tweettiä olisi tämän päivän yleisölle aivan liikaa. Perusidean saisi varmasti sisällytettyä muutamaan nasevaan blogikirjoitukseen. Paaville, aneille ja katumusharjoituksille tietenkin omansa.

Kansan miehenä Luther ymmärtäisi selkeän ja yksinkertaisen kielen tärkeyden; kansalle pitää puhua kansan kieltä. Alan ammattisanasto eli munkkilatina on pahinta karkotetta nykyajan nopeatempoisessa, lyhyen keskittymisen maailmassa.

Sisällön pääkallonpaikka, mothership of all contentina, olisi hänen bloginsa. Vaatimattomana miehenä hän olisi rakentanut sen itse – WordPressille tietenkin.

Blogissa Luther keskustelisi jumalanpalveluksen uudistamisesta, ehtoollisen eväistä ja saamastaan valtakunnankirouksesta. Hän olisi panostanut sivustonsa visuaalisuuteen ja maustaisi teesejä niitä selittävillä infograafeilla. Sisällön kohokohtia olisi ”Jumala ompi linnamme” -räppi, jota hän antaumuksella veisaisi pikkutuhmassa musavideossa.

Kaiken kruunaisi hyvin suunniteltu somekampanja. Twitterissä pidettäisiin omalla häsärillä (#puhdistus) opeista kysymys-vastaussessioita. Facebookissa käytäisiin syvempiä keskusteluja samasta aiheesta. Instassa Luther jakaisi kuvia myös perheestään, ihan vain brändinrakentamisaikeissa.

Ja kuten asiaan kuuluu, Luther haukuttaisiin paavin palkkaamien trollien toimesta somessa paholaiseksi munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Täydeksi torveksi ja vähä-älyiseksi feministi-suvakiksi, mokomaksi naisen naijaksi.

Hurjan some-menestyksen ja onnistuneen henkilöbrändäyksen seurauksena Luther nousisi ennen pitkää myös perinteisen median tähdeksi; ensin tosi-tv:n hulluttelujen kautta, sitten jo vakavampien ajankohtaisohjelmien vakiostarbana.

Ehkä. Viestejä ja sisältöjä tuotetaan tänään ihan mahdottoman paljon. Löisikö Lutherin viesti enää tänä päivänä läpi?

Vai pitäisikö sitäkin päivittää?

Luulitko pyörittäväsi yritystä X? Haa, väärin!

Gary Vaynerchuk väittää jokaisen yrityksen oleva ensikädessä mediataloLuulitko pyörittäväsi tilitoimistoa? Tai asianajotoimistoa? Kukkakauppaa, kampaamoa? Autokorjaamoa?

Haa, väärin.

Sinä johdat media-alan yritystä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että yrityksen keskeisin tehtävä on tuottaa valittuja tuotteita ja/tai palveluita asiakkailleen. Myydessään näitä yritys generoi (toivon mukaan) voittoa omistajilleen.

Nordic Business Forum 2016 -tapahtumassa viime viikolla esiintynyt sisällöntuotannon suurlähettiläs Gary Vaynerchuk haastoi tämän näkemyksen. Veen mielestä jokainen yritys on ensikädessä mediatalo. Sen tehtävä on tuottaa (relevanttia) sisältöä yleisölleen – ja vasta sen jälkeen aiemmin mainittuja tuotteita ja palveluita.

”…jokainen yritys on ensikädessä mediatalo.”

Olen samaa mieltä Vaynerchukin kanssa siitä, että jokaisen yrityksen kannattaa – ei vaan pitää! – tuottaa sisältöä.

Mainontaa on nykyään niin paljon, että se on menettänyt terävimmän tenhonsa; (kustannus)tehokkain tapa tavoittaa kohderyhmänsä on liikkua siellä missä kohderyhmäkin liikkuu (=jossain sopivassa some-kanavassa) ja tarjota sisältöä, joka kiinnostaa heitä.

Vaynerchuk menee jopa niin pitkälle, että suosittelee jokaiselle yritykselle – anteeksi mediatalolle – päätoimittajan palkkaamista!

Pieni varoituksen sana Vaynerchukin viestiin kuitenkin sisältyy. Itse asiaosaamista ei voi ulkoistaa. Parikymppinen somenatiivi ei välttämättä osaa tuoda esiin yrityksen sisintä asiakasta kiinnostavalla tavalla. Siksi jokaisen yrittäjän kannattaa, iästä huolimatta, itse opetella keskeisimmät some-kikat ja yrittää pysyä aallonharjalla eri viestintäpalveluiden tarjoamasta. Se taas onnistuu, jos mielen jaksaa pitää avoimena ja muistaa ruokkia uteliaisuuttaan.

Miltä Vaynerchukin teesit kuulostavat? Koetko johtavasi media-alan yritystä?

Myyjä, mitä ihmettä haluat minun ostavan?

Käykö myyntipuheestasi selkeästi ilmi, mitä olet myymässä?Olen viime aikoina törmännyt mitä kryptisimpiin myyntiyrityksiin.

Kaava on selvä. Ensin tulee puhelinsoitto, jossa ehdotetaan erinomaisen tuotteen X tiimoilta tapaamista.

En ole kovin hyvä puhelimessa, etenkin jos minut yllätetään kesken jonkun keskittymistä vaativan työtehtävän, joten pyydän aina lisätietoja s-postiini. Sieltä on hyvä rauhassa tutkailla mistä oikein onkaan kyse.

Valitettavan usein myyntimeilit ovat kuitenkin täyttä soopaa.

Teksti vilisee omaan epämääräisyyteensä kompastuvia muotoiluja (mikä esimerkiksi on ”intuitiivinen ja helposti omaksuttava digitaalisen aineistonhallinnan modulaarinen ratkaisu”?), tai se kertoo kyllä tuotteen nimen (kustannustehokas 3DEXPERIENCE Mid-Market paketointi), mutta unohtaa kertoa, minkä tehtävän tuotteen tai palvelun on tarkoitus täyttää.

Joskus, jos epäilen että asia saattaisi edes etäisesti kiinnostaa minua, käyn yrityksen verkkosivuilla hakemassa lisätietoja. Aina sekään ei kirkasta tuotteen tai palvelun tarkoitusta.

Nämä lähestymisyritykset jäävätkin minun agendallani juuri siksi, yrityksiksi. Aikani on kortilla, eikä mielestäni ole minun tehtäväni selvittää tarvitsenko mahdollisesti minulle tarjottua tuotetta. Jos tarjouksesta käy ilmi mitä ollaan myymässä, saatan vastata myöntävästi tapaamiskutsuun – edellyttäen tietenkin, että minulle lukiessa syntyy mielikuva siitä, että voisin tarvita tuotetta.

Epäselvä viestintä on siis täysin pois heitettyä aikaa, sekä myyjän että minun kannalta. Myyjällä on pelissä myös rahaa; surkean myyntipuheen tuotantoon on kulunut aikaa ja vaivaa, eikä se täytä tehtäväänsä, eli myy. Selkeään viestintään kannattaa siis panostaa.

Myyntipuheen 5 kultaista sääntöä

  1. Ole selkeä. Nokkelat sanavalinnat eivät tee tarjoomastasi hienompaa tai haluttavampaa.
  2. Jollei tuotteesi ole totaalinen hitti, jonka käyttötarkoituksen peräkylän mummokin osaisi luetella puoliunessa Emmerdalen mainoskatkolla, muista kertoa tuotteen nimen lisäksi myös sen käyttötarkoitus. Älä oleta, että tuntisin työsi tuotosta. En ehkä ole kohdannut sitä aiemmin, enkä vielä tiedä tarvitsevani sitä, joten kerro minulle tarpeeni.
  3. Jos haluat pysyä kryptisenä, kohdenna viestisi niille vastaanottajille, jotka jo tietävät haluavansa ostaa juuri sinun tuotteesi. Oikeaan aikaan tullut tarjous voi olla juuri sitä, mitä ostaja kaipaa. Siinäkin tapauksessa muista, että
  4. Selkeys helpottaa ostamista.
  5. Selkeää viestintää edeltää kirkas ajatus. Tiedätkö itse, mitä olet myymässä?

Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, laita viestiä. Sparraan mielelläni sinua huipputason sisällöntuottajaksi!

 

Kuva: FreeImages.com/channah

Oh yes, me niin rakastamme hyvää tarinaa!

Hyvä tarina aiheuttaa meissä kemiallisen myrskyn, oikean oksitosiiniaallon.

Moni viestintäopas tuputtaa meille tarinankerrontaa keinoksi sisältömarkkinoinnissa. Mukaansatempaava, hyvä tarina muuttavat väitetysti asenteitamme, uskomuksiamme ja käyttäytymistämme.

Fine. Yleensä väite jää tähän, eikä sitä perustella millään faktalla. Tai no, joo, tarinat luovat ”siltoja ihmisten välille ja tutustuttavat meidän heidän tapoihinsa” yms. yms.

Minusta tämä kuulostaa kovin mutu-tyyppiseltä selitykseltä.

Löysin kuitenkin interneetin ihmeellisestä maailmasta Harvard Business Reviewn artikkelin, joka luo jonkinlaisen tieteellisesti uskottavan selityksen tarinoiden voimalle.

Se ei ole pelkkää kuvitelmaa – vaan kemiaa!

Tie ihmisten sydämeen käy aivojen kautta. Hyvä tarina aiheuttaa nimittäin meissä oksitosiiniaallon.

Oksitosiini edistää empatian tunnetta. Empatia taas saa meidät samastumaan tarinan henkilöihin. Koukuttavan tarinan jälkeen päädymme kuin vaivihkaa toistamaan tarinan sankareiden tunteita ja käytöstä – haluamme tehdä samoja asioita, ostaa samoja tuotteita kuin sankarimme.

Tarinoilla onkin helpompi vakuuttaa kuin puhtaalla datalla. Puhdas data on vaikea ymmärtää, eikä siihen oikein voi samastua.

Tämä tarkoittaa sitä, että se miten sanot, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanot.

Jos siis vain voit, kerro se tarinan avulla. Ja koukuta lukijasi!

Kuva: FreeImages.com/Jean Scheijen

Kun autokauppiaalta lähti bemarikauppa käsistä

Autokauppiaita yleensä parjataan huonoiksi asiakaspalvelijoiksi.

Kaikki eivät tietenkään ole huonoja, on erinomaisiakin. Ja on jotain siltä väliltä.

Kävimme miehen kanssa lomalla sadepäivän ratoksi autokaupoilla. Tarkoituksemme oli koeajaa etukäteen katsottu menopeli, hieman fiilistellä ja hakea ajotuntumaa, tavoitteena valmistautuminen ajatukseen uudesta raudasta.

Heti ensimmäisessä kaupassa natsasi. Myyjä selvitti tarpeemme ja esitteli sitten ylpeänä eri malleja, kehuen niitä vuolaasti.

Hän jopa selvitti välirahan miehen nykyisestä autosta.

Siinä vaiheessa minäkin olin jo ihan fiiliksissä. Minun puolentoista ihmisen taloudessa selviäisimme kaksipaikkaisella autolla, huomasin ajattelevani. Ja miten kaunista olikaan saksalainen design! Sporttisen punaisilla nahkaistuimilla varustettuna! Ekstraleveillä vanteilla! Ja uuh, neljällä pakoputkella! Aijaijaijaiii!

Istuuduimme myyntineuvottelijan kanssa alas sopimaan koeajosta – tai näin ainakin luulimme.

Mukavasta ja hyväntuulisesta automyyjästä kuoriutui nimittäin yhtäkkiä hyvin päällekäyvä myyntitykki.

Tähän väliin on todettava, että mieheni on harvinaisen fiksu ja ulospäin aina äärimmäisen rauhallinen kaveri. Hän kuitenkin epäröi sadasosasekunnin kuullessaan välirahan suuruuden – odotukset oman rakkaan auton kohdalla olivat luonnollisesti suuremmat.

Tässä vaiheessa myyjältä lähti mopo käsistä.

”Eikö väliraha tyydytä sinua? Ymmärräthän sen, että myymme autosi alle tuon sinun arviosi välirahasta.”
”Aah”, mies soperteli vastaukseksi. ”No jos se on markkinahinta…”
”Eli sua ei nyt sitten tämä hinta tyydytä?”
”Eeeh… jos siis haluan auton, ostan sen. Ei erotuksella siinä kohtaa ole niin suurta merki…”
”Mä yritän tässä nyt kato selvittää, millä toi auto lähtee sulle.”

Siinä vaiheessa aina niin rauhallinen mieheni jo kiemurteli tuolissaan. Kädet painautuivat ristiin rinnalle.

”No enhän mä vielä tällä… siis sehän pitäis päästä koeajamaankin…?”
”Kai sä ymmärrät, ettei me täältä noin vaan anneta autoja koeajoon. Kuka tahansa vois tulla tänne hakemaan auton testattavaksi. Me sovitaan tässä nyt ekaksi millä toi auto lähtee sulle. Vai etsä halua sitä? Se menee heti, jollet sä ota sitä.”

Harva haluaa ostaa sikaa säkissä, tai edes antaa lupausta näin isosta hankinnasta kokeilematta, onko hankinta hintansa väärti. Lähdimme kaupasta.

Paluumatkalla mietimme mitä oikein tapahtui. Epäilimme vahvasti, että kyseinen automyyjä oli saanut myyntikoulutuksen, jossa alleviivattiin jonkinlaisen psykologisen sopimuksen aikaansaamista asiakkaan kanssa: myyjä halusi painostaa potentiaalista ostajaa ostolupaukseen ennen koeajoa. Lupaus kun on lupaus ja ”pakko” lunastaa koeajon jälkeen.

En ole myynnin asiantuntija, mutta mielestäni myyjän suurin virhe oli olla kuuntelematta potentiaalista ostajaa – ainakin loppumetreillä hänen tavoitteensa oli pikemminkin klousata väkisin kauppa, kuin tarjota asiakkaalle asiakkaan tarpeita tyydyttävää ratkaisua.

Jos myyjämme olisi vaivautunut kuuntelemaan, hän olisi ehkä kuullut sen tärkeimmän: välirahalla ei olisi ollut kaupan syntymisen kannalta merkitystä.

Ja niin lähti tältä myyjältä bemarikauppa käsistä.