fbpx

Ei, kukaan ei kaipaa zombisisältöäsi!

Kuvassa zombinukke: zombisisältö on sisältöä, joka näyttää kivalta, mutta on tyhjää täynnä.

Onko zombisisällön konsepti sinulle tuttu?

Ei, zombit eivät tässä tapauksessa liity menneeseen Halloweenin. Zombisisältö on sisältöä, joka näyttää päälle päin hyvältä, mutta on sisältä täysin kuollutta.

Eli siis päällisin puolin supersiistin näköisiä postauksia, jotka ovat tyhjää täynnä.

Mistä zombit tulevat?

Kaikki tiedämme, miten vaikeaa on pitää some-kanavat aktiivisina. (Merkityksellisen) sisällön säännöllinen julkaiseminen on haastavaa.

Kun ideat ovat vähissä, houkutus tuikata kanaville tekohengitys-ajatuksella jotain nättiä ja kivaa, mutta auttamattomasti aiheen vierestä, kasvaa (oma verkkohittini on Taina tädin suklaapiirakka – suosittu sisältö, mutta täysin out of scope yritykseni kannalta).

Kerta ei vielä ole mitään… mutta koska näiden merkityksettömien sisältöjen tuottaminen on suhteellisen helppoa, kone voi jumittua tähän moodiin, ja kas, yhtäkkiä kanavamme täyttyvät moskasta.

Ennen pitkää seuraa väistämätön, veret seisauttava zombiapokalypsi.

Mitä zombisisältö tekee näkyvyydellesi

Zombeja kannattaa välttää jo ihan yleisönsä takia; olet heille laadukkaan ja merkityksellisen sisällön velkaa heidän sinulle uhraamastaan ajastaan.

Kun vielä hakukoneissa on se ominaisuus, että ne pyrkivät näyttämään hakutuloksissaan hakijoiden kannalta relevanttia sisältöä, eivät zombisi kauaa pidä sivustoasi hakutuloksissa korkealla.

Miten vältät zombisisällön omassa sisällöntuotannossasi?

Keinoja on monia, mutta tärkein on suunnitelmallisuus. Hyvin suunnitellulla julkaisusuunnitelmalla vältät polulta zombimetsään poikkeamiset ja pidät suunnan oikeana.

Julkaisusuunnitelmaan kokoat asiakkaitasi kiinnostavat aiheet otsikkotasolla. Näitä aiheita voi tutkailla esimerkiksi Googlen Search Console -toimintoa hyödyntämällä. Hyvä keino on myös keskustella asiakkaiden kanssa ja vastata heidän kysymyksiinsä. Kysymyksiä ja vastauksia voi ja kannattaa hyödyntää yrityksesi sisällöissä – moni muukin saattaa miettiä samoja haasteita.

Voit toki myös valita teemasi sinun kiinnostuksen perusteella – esimerkiksi jos päätät olla sukkahousujen ykkösasiantuntija maailmassa, keskityt sisällöntuotannossa sukkahousuihin (etkä suklaapiirakkaan). Voit esimerkiksi kertoa niiden ominaisuuksista, käyttötarkoituksista (Pirkka!), valmistuksesta, vastuullisuudesta, asiakkaiden kokemuksista… (suklaapiirakkaa haettiin #muuten Googlessa noin parisataa kertaa lokakuussa. 30 näistä päätyi Aion sivustolle – ihan kiva, muttei ehkä sittenkään?)

Julkaisusuunnitelman juju on sisältöjen aikataulutus. Muutaman sisällön viikkotahdilla vältät sisältöryöpyn inspiraation iskiessä ja kuivan kauden kun keskittymisesi on muualla. Ja kyllä, sisältöjä voi tehdä säilöön ja ajastaa tuleville päiville. Toimii etenkin jos kalenterisi muuten huutaa punaista.

Aikataulutus myös pakottaa lisäämään sisällön tuottamisen omaan kalenteriin – jollei tuotannolle varaa aikaa, ei sisältöjä synny.

Unohdetaan siis zombisisällöt ja keskitytään merkityksellisyyteen: annetaan yleisöllemme sitä, mitä se haluaa!

Kuva: Pixabay.com / TheDigitalArtist

Säännöllinen sisällöntuotanto tuo verkkokävijöitä – case Strumpvisbloggen

Olen pitkään pitänyt blogia Strumpvisbloggenia neulontaharrastuksestani.

Olen vuodesta papu pitänyt päiväkirjamaista käsityöblogia Strumpvisbloggenia neulontaharrastuksestani.

Olen julkaissut juttuja tekeleistäni säännöllisen epäsäännöllisesti sen enempää ajattelematta yleisöä tai sisällön optimointia tai muitakaan ammattikikkoja. Blogia ei edes ole kytketty Googlen seurantaan, vaan olen tyytynyt WP:n omaan statistiikkaan – onhan neulomisesta raportoiminen vain harrastus!

Vuosien mittaan nälkä on kuitenkin kasvanut. Ajatus blogiyleisön kasvattamisesta orgaanisin keinoin alkoi houkutella. Koska postausten tekeminen on aina ollut minulle helppoa, lähdin tekemään sisältöjä hieman skarpimmalla kärjellä tarkoituksenani kattaa yhä laajemmin neulonnan aihepiiriä.

Toistaiseksi tekemistä on ohjannut oma uteliaisuus ja halu oppia nimenomaan neulomisesta. Vaikka olenkin viestinnän ammattilainen, en ole lähtenyt selvittämään avainsanoja, joihin olisin kohdistanut sisältöjä: ensin on aina ollut käsityö, josta sitten on kasvanut blogi. Lähes kaikki tekeleeni ovatkin päässeet artikkeleiksi.

Alla muutama havainto, jonka haluan jakaa kanssanne.

Sisältö ei koskaan kuole

Sisällön elinkaari on hämmästyttävän pitkä. Blogin kaikkien aikojen luetuin artikkeli on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten.

Ensimmäiset pari vuotta se keräsi tavanomaiset kaksi, kolme lukukertaa kuukaudessa. Helmikuussa 2019 se kuitenkin jaettiin Facebookissa eräässä harrasteryhmässä, ja lukijamäärä pompsahti yli 200.

Melkein samoihin lukuihin pääsee orgaanisella kasvulla myös vuonna 2015 julkaistu suosikkipipon ohje. Siinä kasvu oli alussa maltillista, mutta on huippuvuoden jälkeen vakiintunut 50 vuosittaiseen lukijaan.

Sisällöllä on siis pitkät jäljet. Yleensä tavoittelemme pikaisia viraalihittejä, vaikka hiljaa kasvanut yleisö onkin blogin lypsylehmä. Ihan heti ei siis kannata heittää pyyhettä kehään, vaikka oman blogin kävijämäärät kasvaisivat hitaasti. Some-jakoihin on hyvä pyrkiä, jos haluaa nopeasti kasvattaa yleisöään, mutta samalla on hyvä muistaa, että laatusisältö houkuttelee vuosienkin takaa.

Strumpvisbloggenin kävijämäärän kehitys vuodesta 2014 tähän päivään – vuonna 2019 tehdään kävijäennätys
Hidasta mutta varmaa kävijäkunnan kasvua!

Kun blogi hiljenee, hiljenee myös kävijävirta

Hiljaisimmat kaudet blogissa ovat olleet niitä, kun en syystä tai toisesta ole ehtinyt julkaista mitään.

Vaikka vanhat sisällöt vetävät jonkin verran lukijoita, blogi jää paitsi uusien julkaisujen tuomat kävijät.

Miten radiohiljaisuuden saa katkaistua? Olen muutaman kerran haastanut itseni pitämällä ns. ”vauhtiviikkoja”, jolloin tuotan sisältöä JOKA IKINEN PÄIVÄ.

Se on mielenkiintoinen koe jo itsessään: vaatii taitoa nähdä sisällön arvoinen asia ympäristössään.

Jumppa on kuitenkin vaivan arvoinen – se herättää kävijät ja hämmästyttävää kyllä, jonkun merkillisen algoritmikikan ansiosta, myös vanhat postaukset alkavat vetää klikkauksia (sivuston tuoreus on hakukoneille mannaa).

Viime kesäkuun yksi julkaisu vs. heinäkuun 10 julkaisua kaksinkertaisti kävijämäärän kuussa, jolloin yleensä harrastetaan muuta kuin käsitöitä. Parhaiten toimivat muuten sisällöt, joiden jakokuvassa on oma pärstä 🙂

Kohderyhmään uppoaa sitä kiinnostava aihe

Puhun usein siitä, että sisällön tulee olla sen kuluttajalle relevanttia jollain lailla.

Strumpvisbloggenissa suosittujen neuleohjeiden ohella yleisöä vetää neulomisen tekniikkaan liittyvät julkaisut.

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa se tosiasia, että olen viime syksynä aloittanut tekniikka-sarjan, jonka taustaidea ei ole ihan täysin puhdas: sen lisäksi, että oppisin itse uusia tapoja tuottaa kauniita pintoja, se luo a) sarjana syyn kävijälle palata blogiin b) laajentaa tehokkaasti blogin avainsana-kirjastoa uusin tekniikkatermein.

Kyse on siis isommasta projektista (tilkkutäkki), joka on jaettu lukuisiin pienempiin osiin (mallitilkut). Jokainen tilkku neulotaan omalla tekniikalla. Tähän mennessä aiheen alla ilmestyneistä artikkeleista neljä on jo kaikkien aikojen top 15 luetumpien joukossa.

Laajempi avainsanakirjasto nostaa blogin yhä tarkempien hakujen osumaksi hakukoneissa. Lisäksi hakukoneet pisteyttävät sivustoja sisällön relevanssin mukaan; algoritmin arvion mukaan käyttäjiä kiinnostavat hakutulokset nousevat hakutuloksissa.

Testasin omia avainsanojani (=blogiaiheita) Googlessa ja kappas, muutaman keskeisen avainsanan kohdalla keikun hakutuloksissa kakkosena heti alan ylimmän auktoriteetin, Drops Designin takana. Se ei ole huono tulos näinkin pienen blogin kohdalla! Etenkin kun ostettua näkyvyyttä ei ole ollenkaan, sivustoon pointtaavia linkkejäkin vähän ja brändi – jos sitä on alkujaankaan – on olematon.

Johtopäätökset

Jos tuotat blogia, pidä se elossa keinolla millä hyvänsä. Tuota sisältöä, joka kiinnostaa omaa kohderyhmääsi.

Ja jaa sisältöjä. Sukkablogillani ei ole omia some-kanavia ja laiskat jaot tapahtuvat omissa henkilökohtaisissa kanavissani muun hötön seassa. Näin jälkikäteen olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitkä kävijämäärät olisi, jos blogin ympärille olisi rakentunut myös jonkinlainen yhteisö.

Ehkä sen aika tulee vielä?

…kuinkas kiireisen sisällöntuottajan sitten kävikään?

Ou nou! Laiminlöitkö ideointivaiheen blogissasi?Kiire, kiire, kiire. Ja siksi väsy, väsy, väsy. Eikä väsyneenä osaa keskittyä.

Yhtäkkiä kaikki menee suorittamiseksi. Tehtävästä tehtävään ryntäämiseksi, nopeiden ratkaisujen metsästykseksi.

Ja sitten.

Kaikki, mikä liittyy uuden ideointiin häviää.

Kaikki heikot signaalit, vinkit, merkit tuulen tuomat tuoksut, kaikki, mikä ohjaisi uusiin ajatuksiin.

Pahoitteluni siitä. Pääni on ollut tyhjä. Olen laiminlyönyt tätä blogia.

Paluu tulee raa’alla työllä. Aloitin vähiten yleisöä keränneestä blogistani; kirjoitin tässä kuussa neljä postausta, kun tahti on ollut yksi tai alle kuukaudessa viimeisen puolen vuoden aikana.

Herättelin hidastelevaa blogiani niin ikään neljällä jutulla. Julkaisutahti on tähän mennessä tänä vuonna ollut 2–3 blogia kuukaudessa.

Kestosuosikkiani ruokin kuudella kirjoituksella. Siellä tahti on ollut reippaampaa kuin kahdessa edellisessä, peräti neljä tekstiä kuukaudessa. Toukokuu toi vuoden 2017 enkan.

14 kirjoitusta muihin blogeihin sitten tämän blogin viimeksi ilmestyneen postauksen jälkeen.

Kyse ei siis ole ns. valkoisen paperin kammosta. Pystyn hyvin tuottamaan tekstiä.

Miksen sitten pysty tuottamaan yhtään järkevää sisältöä tähän blogiin?

Koska olen kiireessäni laiminlyönyt kirjoittamisen ehkä tärkeimmän vaiheen, ideointivaiheen. Jokaisen sisällöntuottajan pitäisi huolehtia ideapankistaan ja viljellä ympäriltä tulleita virikkeitä. Ei kirjoittaminen muuten onnistu.

Mutta nyt näyttää paremmalta. Täältä noustaan ja vauhdilla!

Express yourself eli miten tehdään ylivertainen otsikko

Hyvä otsikko houkuttelee lukemaan.Annapa kun kerron totuuden.

Ihminen on itsekäs.

Olemme itsekkäitä, koska aika ja käsityskykymme ovat rajallisia. Ja kun maailma on pullollaan asioita, joihin voisi syventyä, meidän pitää olla valikoivia sen suhteen, mihin kanavoimme energiamme.

Emme kerta kaikkiaan voi perehtyä kaikkeen. Tai edes kevyesti maistella osaa vastaan tulevasta sisällöstä.

Oletko miettinyt, miksi kukaan haluaisi hakea tietoa juuri sinun tuottamasta sisällöstä? Millä keinoilla olet ajatellut houkutella verkon uumenissa räpiköivät surffailijat oman sisältösi pariin?

Sisällön pitää luonnollisesti tarjota ratkaisua johonkin lukijan ongelmaan. Sen pitäisi esittää jokseenkin oikeita faktoja ja olla tuore, eikä saisi miltään osalta johtaa harhaan.

Mielellään sisältö voisi olla myös viihdyttävä ja hyvin kirjoitettua. Mutta se on jo melko paljon vaadittu.

Huomion saamisen kannalta tärkeintä olisi panostaa ylivertaiseen otsikointiin. Lähes varmuudella voi sanoa, että otsikko pitää lukea, ja juuri sen ansiosta joko klikkaamme linkkiä – tai sitten emme.

Huoletta voi siis todeta, että otsikko on sisällön luetuin osa. Myös muutamat tekstin alussa olevat rivit silmäillään, mutta hyvin pieni osa lukijoista jaksaa jutun loppuun asti.

Houkutteleva otsikko on kuitenkin varmin tae sisällön menestykselle.

Miten kirjoitat vetävän otsikon?

  1. Ensinnäkin, varaa otsikon kirjoittamiselle aikaa. Jos teet sisällön otsikkoa vaille valmiiksi, ei ole mitään järkeä puskea sitä maailmalle heti b-luokan hedarilla. Hyvä sisältö ja sinun työsi menevät tyystin hukkaan. Madonnan sanoin, ”Don’t go for second best baby” – olet paremman arvoinen.
  2. Mieti, saisiko otsikkosi sinut lukemaan lisää. Jollei, jatka työstämistä. Haasta meidät lukemaan!
  3. Näin [vapaavalintainen toimintaa kuvaava sana tai virke] -tyyppiset otsikot ovat nyt pop jopa ihan toimituksellisessa uutissisällössä (HS uutisoi menneellä viikolla ”Näin säästät selvää rahaa veroilmoituksella”).
  4. Myös luvut toimivat hyvin: ”3, 5, 7 – tai miksei 27,5 – ylivertaista vinkkiä hyvään blogitekstiin” houkuttelee enemmän, kuin ”Ylivertaisen blogin kirjoittaminen”. Ja luvut nimenomaan numeroina, ei auki kirjoitettuna. Olemme tottuneet ajattelemaan lukuja järjestyksen tuojina ja otsikossa ne lupaavat tarkkaa ja täsmällistä tietoa. Ja sehän on hyvä asia tässä keskinkertaisen sisällön tulvassa.
  5. Tärkeintä on olla oma uniikki itsesi. Älä kopioi. Itse asiassa, unohda kaikki yllä oleva. Kiteytä ajatuksesi ja – express yourself.

…entä jos hyödyntäisit sisältöjä uudelleen?

Hyödynnä sisältöjä uudelleen!

Sisällöntuotannossa suurin osa energiasta tuntuu menevän uusien teemojen keksimiseen.

Siis siihen, että mietitään mistä seuraavaksi tehdään juttua.

Entä jos hyödyntäisitkin vanhoja sisältöjä uudelleen?

Tuottaisit samalla teemalla jonkun muun sisällön, kuten asiakkaalle kätevän muistilistan tai vaikkapa somessa hyvin leviävän sitaattikuvan? Meemin? Tai miksei infografia?

Tai jos kerran palastelit sisällön ja teit siitä jonkun kivan kuvan, ehkä siitä voisi painattaa kortin. Tai esitteen, jos haluat tekstillä avata teemaa. Printtihän on tekemässä paluuta. Jos oikein innostut tuottamaan tekstiä, lopputuloksena voi olla julistus. Eikun pamfletti, ne ovat muotia! (etenkin moni-vituisina) Tai kirja!

Vai tuliko kuvia enemmän? Sittenhän sinulla on jo kalvosarja valmiina, ei tarvitse kuin myydä itsensä puhumaan aiheesta.

Entä jaoitko jutun väliotsikolla kappaleiksi? Voisiko jokaisesta väliotsikosta tehdä oman pienen bloginsa? Nanoblogin? Tai hei, vielä parempaa, videopätkän?

Ja jos videoon ryhdyt, viestinhän voisi sanoittaa uudestaan. Räppää se! Tai nyt mä tiedän, laula! Ei kun lausu se sittenkin runona. Tai vaihda mediaa ja höpötä siitä podcast.

Jos olet erinomainen kiteyttäjä, perusviesti voisi toimia iskulauseena. Siitä vaan rintanappeja painattamaan. Miksei muistilehtiöitä? Pipot toimivat talvella kivasti. Heijastimia?

Kahvikuppeja? Kahvia!

Mikä estää? Voit hyvin hyvin hyödyntää sisältöjä uudelleen. Vain mielikuvituksesi on rajana.

Naposteltava sisältö sulaa helpoiten

Onhan sisältösi valmiiksi palasteltu helposti naposteltavaan muotoon?Kukun sohvalla. Silmät lumpsuvat, mutta tiedän, että jos nyt menen nukkumaan, herään aamuyöstä.

Yritän tarkentaa katseeni läppärin ruudulle. Kirjaimet vilistävät silmien edessä, sumenevat, ja hyppäävät taas yhtäkkiä kirkkaana esiin.

Yritän lukea samaa kappaletta ehkä kolmatta kertaa. En saa kiinni ajatuksesta.

Uudestaan! Keskityn. Yläkerran naapuri aloittaa jokailtaisen konserttinsa. Osaisipa se edes laulaa! Välillä en tiedä kärsiikö se, vai nauttiiko. Paha siitä vinkunasta on sanoa.

Ai niin se artikkeli. Yritän koota itseni.

Havahdun kun pääni retkahtaa. Teksti vilahtaa näkökentästäni jonnekin oikealle. Kädet lipsuvat näppäimistöllä.

Tavaan sanoja. Entä jos yrittäisin tviitata jutun kohokohtia? Saisinko sen ideasta silloin kiinni?

Nousen keittääkseni kupin teetä. Astun lego-palikkaan; niitä on joka puolella. Saakura sentään! Tämä oli joskus siisti designkämppä, taidetta seinillä ja lasiesineitä Artekin raheilla.

Vaan eipä ole enää. Vaasit ja kulhot on siivottu keittiön yläkaappeihin. Taulut roikkuvat edelleen seinillä, mutta niiden täysipainoinen ihaileminen edellyttäisi kuivaustelineen ja kitarakotelon siirtämistä.

Ai niin se tee. Ja teksti. Lego herätti kivasti. Avaisiko jutun pädillä samalla kun juo tiskivuoren vieressä keittiössä teetä?

Naah. Raahustan takaisin sohvalle. Mihin jäinkään? Facessa on käynnissä joku mielenkiintoinen keskustel…

Tuntuuko tutulta? Tällaista lapsiperheen arki on. Miljoona asiaa on pidettävä mielessä. Ja asiat, joita ei tarvitsisi pitää mielessä, tunkevat sinne väkisin.

Miksi sen pitäisi kiinnostaa sisällöntuottajaa? Koska tähän todellisuuteen me tuotamme (meidän mielestä) tärkeää sisältöä. Jotta viestimme menisi perille, sen on siis oltava tarpeeksi yksinkertaista, tarpeeksi palasteltua – mielellään naposteltavaa.

Siinäpä ajateltavaa seuraavaa asiakaskirjettä varten!

Enemmän sisältöä on enemmän

Enemmän makua, enemmän väriä, enemmän sisältöäLaskin kaikkiin blogeihini viime vuonna julkaisemani blogipostaukset.

Pääsin kahteensataan, ja lopetin laskemisen.

Enemmän sisältöä on selvästi enemmän omassa julkaisustrategiassani. Tässäkin blogissa kirjoituksia oli viime vuonna lähes 80.

Jäin pohtimaan kirjoitusten laatua. Eivät ne kaikki tietenkään mitään huipputeoksia ole, mutta satunnaisotannalla tuotan ihan käypää kamaa.

Harjoituksesta ei ainakaan ole puutetta 🙂

Määrä ei siis aina syö laatua. Uskon vakaasti siihen, että mitä enemmän tuotamme sisältöä, sitä enemmän joukosta löytyy myös kultahippusia. Ajatus jalostuu ja opimme ilmaisemaan itseämme.

Enemmän on siinäkin mielessä enemmän, että suurempi sisältövolyymi tuo yleensä enemmän kävijäliikennettä. Jokaisesta sadasta blogikävijästä valuu muutama klikkailemaan muitakin kirjoituksia. Joku jopa saattaa fanistua ja palaa.

Oman mutun mukaan tärkeää on pitää sisällön fokus joten kuten kirkkaana. Itselläni se on johtanut neljän eri aiheisen blogin syntyyn. Täällä Aion sivuilla keskityn laajasti viestintään ja markkinointiin koukaten asiakaspalvelun kautta. Lavea linjani pitää myös jatkossa.

Aion tänäkin vuonna tuottaa ihan hitosti sisältöä. Tavoitteena on pukata maailmalle vähintään yhtä paljon kamaa kuin viime vuonna. Suuntaan energiaa myös ilmaisun kehittämiseen ja ehkä lisään sisältötyyppien valikoimaa – uuden oppiminen kun on valtavan hauskaa.

Suosittelen lämpimästi, sinunkin kannattaisi kokeilla!

Kolme oppia 7-vuotiaan kirjoitusläksystä

Yksinkertainen on kaunista kirjoittamisessaEkaluokkalainen poikani oli tänään saanut ensimmäisen kirjoitusläksynsä.

Aiheena oli mennyt joululoma ja mitä kaikkea kivaa hän oli sen aikana kokenut.

Illalla ruokapyödän ääressä hän pyöritteli kynäänsä tuskaisen näköisenä. Otsa oli syvässä kurtussa, täytekynän lyijy napsahteli tämän tuosta poikki.

”Äh, emmä osaa”, hän tuhisi hetken ähellettyään vihon yllä.
”Miten niin et osaa. Tietenkin osaat! Vai mitä tarkalleen tarkoitat, kun sanot ettet osaa?”
”No… näistä kirjaimista tulee ihan kamalia. Rumia ja eri kokoisia.”
”Entä sitten? Tärkeintä on se mitä sanot, ei se miltä se näyttää. Sitä paitsi en muista koska olisin itse viimeksi edes kirjoittanut käsin. Osaisinko edes enää? Ei käsialalla ole merkitystä”
”Aah…” Ilme oli edelleenkin epäluuloinen.
”Mikä nyt mietityttää?”
”Ööö… mä en tiedä mitä mä kirjoittaisin.”
”Ootko miettinyt, mitä haluat sanoa?”
”Eeeh… en.”
”No sitten et kyllä voi kirjoittaakaan. Ekaksi pitää päättää mitä haluaa kertoa.”
”Okei. Ei muuten tyhmä idea.”
”Jeps. Paras neuvo, monessakin asiassa, mutta etenkin kirjoittamisessa. Kirjoittamisesta tulee muuten tosi helppoa, jos kirjoittaa ihan sen minkä olisi äsken kertonut kaverilleen. Sana sanasta jopa. Puheessa tarina on yleensä parhaimmassa muodossaan.”

Tajusin yhtäkkiä luennoivani, vaikka opettaja oli nimenomaisesti kieltänyt sen. Tosin uskon, että kiinnitin huomiota ehkä hieman eri asioihin kuin ei työkseen kirjoittavat vanhemmat.

Muoto ei tässä kohtaa ollut tärkeää (se on harvoin muuallakaan), vaan se, että tarinaa syntyy (ihan kuten muuallakin).

Hetken tuumailun jälkeen vihko alkoikin täyttyä tekstistä. Yhteen sivuun tiivistyi joulun herkut, lahjat, pulkkailut sun muut huvit.

Aika hyvin ekaluokkalaiseksi. Vaikka luinkin lapsena paljon, aineiden kirjoittaminen oli minulle aina yhtä tuskaa.

En koskaan tiennyt mitä kirjoittaa. En myöskään osannut pukea haluamaani sanoiksi. Mutta täytekynällä tehtyjen loputtomien kirjoitusharjoitusten ansiosta käsialani rokkasi.

Luulitko pyörittäväsi yritystä X? Haa, väärin!

Gary Vaynerchuk väittää jokaisen yrityksen oleva ensikädessä mediataloLuulitko pyörittäväsi tilitoimistoa? Tai asianajotoimistoa? Kukkakauppaa, kampaamoa? Autokorjaamoa?

Haa, väärin.

Sinä johdat media-alan yritystä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että yrityksen keskeisin tehtävä on tuottaa valittuja tuotteita ja/tai palveluita asiakkailleen. Myydessään näitä yritys generoi (toivon mukaan) voittoa omistajilleen.

Nordic Business Forum 2016 -tapahtumassa viime viikolla esiintynyt sisällöntuotannon suurlähettiläs Gary Vaynerchuk haastoi tämän näkemyksen. Veen mielestä jokainen yritys on ensikädessä mediatalo. Sen tehtävä on tuottaa (relevanttia) sisältöä yleisölleen – ja vasta sen jälkeen aiemmin mainittuja tuotteita ja palveluita.

”…jokainen yritys on ensikädessä mediatalo.”

Olen samaa mieltä Vaynerchukin kanssa siitä, että jokaisen yrityksen kannattaa – ei vaan pitää! – tuottaa sisältöä.

Mainontaa on nykyään niin paljon, että se on menettänyt terävimmän tenhonsa; (kustannus)tehokkain tapa tavoittaa kohderyhmänsä on liikkua siellä missä kohderyhmäkin liikkuu (=jossain sopivassa some-kanavassa) ja tarjota sisältöä, joka kiinnostaa heitä.

Vaynerchuk menee jopa niin pitkälle, että suosittelee jokaiselle yritykselle – anteeksi mediatalolle – päätoimittajan palkkaamista!

Pieni varoituksen sana Vaynerchukin viestiin kuitenkin sisältyy. Itse asiaosaamista ei voi ulkoistaa. Parikymppinen somenatiivi ei välttämättä osaa tuoda esiin yrityksen sisintä asiakasta kiinnostavalla tavalla. Siksi jokaisen yrittäjän kannattaa, iästä huolimatta, itse opetella keskeisimmät some-kikat ja yrittää pysyä aallonharjalla eri viestintäpalveluiden tarjoamasta. Se taas onnistuu, jos mielen jaksaa pitää avoimena ja muistaa ruokkia uteliaisuuttaan.

Miltä Vaynerchukin teesit kuulostavat? Koetko johtavasi media-alan yritystä?

Kuoleeko, jollei tuota sisältöä?

Onko sisältöä pakko tuottaa?Aikamme mantra on ”sisältö.”

Sitä on pakko jokaisen puljun ja nyrkkipajankin tuottaa, koska muuten kuolee.

Ja sisällön on parasta olla hyvää ellei peräti laadukasta, koska jollei se ole sitä, silloinkin kuolee.

Ja ennen kaikkea sisällön pitää olla potentiaalisen asiakkaan kannalta relevanttia. Jollei ole, kuol…

Entä jollei osaa? Tai jos sisällöntuotannolle ei kerta kaikkiaan löydy aikaa? Kuoleeko heti vai vasta kunnon kärsimyksen jälkeen?

Yrityksen perimmäinen kohtalonkysymys on, miksi kukaan ostaisi siltä mitään. Jos yrityksesi on tuotteineen ja palveluineen täysin tuntematon toimija, pitäisi asiakkaiden huomio jollain lailla herättää.

Eikä huomio vielä riitä. Satunnainen lukija ei välttämättä vielä osta mitään. Yrityksen pitääkin nousta potentiaalisen asiakkaan silmissä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Vaihtoehdoksi kohoaminen syntyy luottamuksesta.

Ja luottamusta rakennat parhaiten kertomalla omasta osaamisestasi ja siitä, miten asiakas osaamisestasi hyötyy. Eli tuottamalla sitä ihteään. Sisältöä.

Niin että kuoleeko sisällön tuottamisen puutteeseen? Ei. Silloin ei välttis edes ehdi syntyä.

Jollei osaa tai jaksa itse, laittaa ystävällisesti viestiä.

 

Kuva: FreeImages.com/Marco Michelini