…kuinkas kiireisen sisällöntuottajan sitten kävikään?

Ou nou! Laiminlöitkö ideointivaiheen blogissasi?Kiire, kiire, kiire. Ja siksi väsy, väsy, väsy. Eikä väsyneenä osaa keskittyä.

Yhtäkkiä kaikki menee suorittamiseksi. Tehtävästä tehtävään ryntäämiseksi, nopeiden ratkaisujen metsästykseksi.

Ja sitten.

Kaikki, mikä liittyy uuden ideointiin häviää.

Kaikki heikot signaalit, vinkit, merkit tuulen tuomat tuoksut, kaikki, mikä ohjaisi uusiin ajatuksiin.

Pahoitteluni siitä. Pääni on ollut tyhjä. Olen laiminlyönyt tätä blogia.

Paluu tulee raa’alla työllä. Aloitin vähiten yleisöä keränneestä blogistani; kirjoitin tässä kuussa neljä postausta, kun tahti on ollut yksi tai alle kuukaudessa viimeisen puolen vuoden aikana.

Herättelin hidastelevaa blogiani niin ikään neljällä jutulla. Julkaisutahti on tähän mennessä tänä vuonna ollut 2–3 blogia kuukaudessa.

Kestosuosikkiani ruokin kuudella kirjoituksella. Siellä tahti on ollut reippaampaa kuin kahdessa edellisessä, peräti neljä tekstiä kuukaudessa. Toukokuu toi vuoden 2017 enkan.

14 kirjoitusta muihin blogeihin sitten tämän blogin viimeksi ilmestyneen postauksen jälkeen.

Kyse ei siis ole ns. valkoisen paperin kammosta. Pystyn hyvin tuottamaan tekstiä.

Miksen sitten pysty tuottamaan yhtään järkevää sisältöä tähän blogiin?

Koska olen kiireessäni laiminlyönyt kirjoittamisen ehkä tärkeimmän vaiheen, ideointivaiheen. Jokaisen sisällöntuottajan pitäisi huolehtia ideapankistaan ja viljellä ympäriltä tulleita virikkeitä. Ei kirjoittaminen muuten onnistu.

Mutta nyt näyttää paremmalta. Täältä noustaan ja vauhdilla!

Express yourself eli miten tehdään ylivertainen otsikko

Hyvä otsikko houkuttelee lukemaan.Annapa kun kerron totuuden.

Ihminen on itsekäs.

Olemme itsekkäitä, koska aika ja käsityskykymme ovat rajallisia. Ja kun maailma on pullollaan asioita, joihin voisi syventyä, meidän pitää olla valikoivia sen suhteen, mihin kanavoimme energiamme.

Emme kerta kaikkiaan voi perehtyä kaikkeen. Tai edes kevyesti maistella osaa vastaan tulevasta sisällöstä.

Oletko miettinyt, miksi kukaan haluaisi hakea tietoa juuri sinun tuottamasta sisällöstä? Millä keinoilla olet ajatellut houkutella verkon uumenissa räpiköivät surffailijat oman sisältösi pariin?

Sisällön pitää luonnollisesti tarjota ratkaisua johonkin lukijan ongelmaan. Sen pitäisi esittää jokseenkin oikeita faktoja ja olla tuore, eikä saisi miltään osalta johtaa harhaan.

Mielellään sisältö voisi olla myös viihdyttävä ja hyvin kirjoitettua. Mutta se on jo melko paljon vaadittu.

Huomion saamisen kannalta tärkeintä olisi panostaa ylivertaiseen otsikointiin. Lähes varmuudella voi sanoa, että otsikko pitää lukea, ja juuri sen ansiosta joko klikkaamme linkkiä – tai sitten emme.

Huoletta voi siis todeta, että otsikko on sisällön luetuin osa. Myös muutamat tekstin alussa olevat rivit silmäillään, mutta hyvin pieni osa lukijoista jaksaa jutun loppuun asti.

Houkutteleva otsikko on kuitenkin varmin tae sisällön menestykselle.

Miten kirjoitat vetävän otsikon?

  1. Ensinnäkin, varaa otsikon kirjoittamiselle aikaa. Jos teet sisällön otsikkoa vaille valmiiksi, ei ole mitään järkeä puskea sitä maailmalle heti b-luokan hedarilla. Hyvä sisältö ja sinun työsi menevät tyystin hukkaan. Madonnan sanoin, ”Don’t go for second best baby” – olet paremman arvoinen.
  2. Mieti, saisiko otsikkosi sinut lukemaan lisää. Jollei, jatka työstämistä. Haasta meidät lukemaan!
  3. Näin [vapaavalintainen toimintaa kuvaava sana tai virke] -tyyppiset otsikot ovat nyt pop jopa ihan toimituksellisessa uutissisällössä (HS uutisoi menneellä viikolla ”Näin säästät selvää rahaa veroilmoituksella”).
  4. Myös luvut toimivat hyvin: ”3, 5, 7 – tai miksei 27,5 – ylivertaista vinkkiä hyvään blogitekstiin” houkuttelee enemmän, kuin ”Ylivertaisen blogin kirjoittaminen”. Ja luvut nimenomaan numeroina, ei auki kirjoitettuna. Olemme tottuneet ajattelemaan lukuja järjestyksen tuojina ja otsikossa ne lupaavat tarkkaa ja täsmällistä tietoa. Ja sehän on hyvä asia tässä keskinkertaisen sisällön tulvassa.
  5. Tärkeintä on olla oma uniikki itsesi. Älä kopioi. Itse asiassa, unohda kaikki yllä oleva. Kiteytä ajatuksesi ja – express yourself.

…entä jos hyödyntäisit sisältöjä uudelleen?

Hyödynnä sisältöjä uudelleen!

Sisällöntuotannossa suurin osa energiasta tuntuu menevän uusien teemojen keksimiseen.

Siis siihen, että mietitään mistä seuraavaksi tehdään juttua.

Entä jos hyödyntäisitkin vanhoja sisältöjä uudelleen?

Tuottaisit samalla teemalla jonkun muun sisällön, kuten asiakkaalle kätevän muistilistan tai vaikkapa somessa hyvin leviävän sitaattikuvan? Meemin? Tai miksei infografia?

Tai jos kerran palastelit sisällön ja teit siitä jonkun kivan kuvan, ehkä siitä voisi painattaa kortin. Tai esitteen, jos haluat tekstillä avata teemaa. Printtihän on tekemässä paluuta. Jos oikein innostut tuottamaan tekstiä, lopputuloksena voi olla julistus. Eikun pamfletti, ne ovat muotia! (etenkin moni-vituisina) Tai kirja!

Vai tuliko kuvia enemmän? Sittenhän sinulla on jo kalvosarja valmiina, ei tarvitse kuin myydä itsensä puhumaan aiheesta.

Entä jaoitko jutun väliotsikolla kappaleiksi? Voisiko jokaisesta väliotsikosta tehdä oman pienen bloginsa? Nanoblogin? Tai hei, vielä parempaa, videopätkän?

Ja jos videoon ryhdyt, viestinhän voisi sanoittaa uudestaan. Räppää se! Tai nyt mä tiedän, laula! Ei kun lausu se sittenkin runona. Tai vaihda mediaa ja höpötä siitä podcast.

Jos olet erinomainen kiteyttäjä, perusviesti voisi toimia iskulauseena. Siitä vaan rintanappeja painattamaan. Miksei muistilehtiöitä? Pipot toimivat talvella kivasti. Heijastimia?

Kahvikuppeja? Kahvia!

Mikä estää? Voit hyvin hyvin hyödyntää sisältöjä uudelleen. Vain mielikuvituksesi on rajana.

Naposteltava sisältö sulaa helpoiten

Onhan sisältösi valmiiksi palasteltu helposti naposteltavaan muotoon?Kukun sohvalla. Silmät lumpsuvat, mutta tiedän, että jos nyt menen nukkumaan, herään aamuyöstä.

Yritän tarkentaa katseeni läppärin ruudulle. Kirjaimet vilistävät silmien edessä, sumenevat, ja hyppäävät taas yhtäkkiä kirkkaana esiin.

Yritän lukea samaa kappaletta ehkä kolmatta kertaa. En saa kiinni ajatuksesta.

Uudestaan! Keskityn. Yläkerran naapuri aloittaa jokailtaisen konserttinsa. Osaisipa se edes laulaa! Välillä en tiedä kärsiikö se, vai nauttiiko. Paha siitä vinkunasta on sanoa.

Ai niin se artikkeli. Yritän koota itseni.

Havahdun kun pääni retkahtaa. Teksti vilahtaa näkökentästäni jonnekin oikealle. Kädet lipsuvat näppäimistöllä.

Tavaan sanoja. Entä jos yrittäisin tviitata jutun kohokohtia? Saisinko sen ideasta silloin kiinni?

Nousen keittääkseni kupin teetä. Astun lego-palikkaan; niitä on joka puolella. Saakura sentään! Tämä oli joskus siisti designkämppä, taidetta seinillä ja lasiesineitä Artekin raheilla.

Vaan eipä ole enää. Vaasit ja kulhot on siivottu keittiön yläkaappeihin. Taulut roikkuvat edelleen seinillä, mutta niiden täysipainoinen ihaileminen edellyttäisi kuivaustelineen ja kitarakotelon siirtämistä.

Ai niin se tee. Ja teksti. Lego herätti kivasti. Avaisiko jutun pädillä samalla kun juo tiskivuoren vieressä keittiössä teetä?

Naah. Raahustan takaisin sohvalle. Mihin jäinkään? Facessa on käynnissä joku mielenkiintoinen keskustel…

Tuntuuko tutulta? Tällaista lapsiperheen arki on. Miljoona asiaa on pidettävä mielessä. Ja asiat, joita ei tarvitsisi pitää mielessä, tunkevat sinne väkisin.

Miksi sen pitäisi kiinnostaa sisällöntuottajaa? Koska tähän todellisuuteen me tuotamme (meidän mielestä) tärkeää sisältöä. Jotta viestimme menisi perille, sen on siis oltava tarpeeksi yksinkertaista, tarpeeksi palasteltua – mielellään naposteltavaa.

Siinäpä ajateltavaa seuraavaa asiakaskirjettä varten!

Enemmän sisältöä on enemmän

Enemmän makua, enemmän väriä, enemmän sisältöäLaskin kaikkiin blogeihini viime vuonna julkaisemani blogipostaukset.

Pääsin kahteensataan, ja lopetin laskemisen.

Enemmän sisältöä on selvästi enemmän omassa julkaisustrategiassani. Tässäkin blogissa kirjoituksia oli viime vuonna lähes 80.

Jäin pohtimaan kirjoitusten laatua. Eivät ne kaikki tietenkään mitään huipputeoksia ole, mutta satunnaisotannalla tuotan ihan käypää kamaa.

Harjoituksesta ei ainakaan ole puutetta 🙂

Määrä ei siis aina syö laatua. Uskon vakaasti siihen, että mitä enemmän tuotamme sisältöä, sitä enemmän joukosta löytyy myös kultahippusia. Ajatus jalostuu ja opimme ilmaisemaan itseämme.

Enemmän on siinäkin mielessä enemmän, että suurempi sisältövolyymi tuo yleensä enemmän kävijäliikennettä. Jokaisesta sadasta blogikävijästä valuu muutama klikkailemaan muitakin kirjoituksia. Joku jopa saattaa fanistua ja palaa.

Oman mutun mukaan tärkeää on pitää sisällön fokus joten kuten kirkkaana. Itselläni se on johtanut neljän eri aiheisen blogin syntyyn. Täällä Aion sivuilla keskityn laajasti viestintään ja markkinointiin koukaten asiakaspalvelun kautta. Lavea linjani pitää myös jatkossa.

Aion tänäkin vuonna tuottaa ihan hitosti sisältöä. Tavoitteena on pukata maailmalle vähintään yhtä paljon kamaa kuin viime vuonna. Suuntaan energiaa myös ilmaisun kehittämiseen ja ehkä lisään sisältötyyppien valikoimaa – uuden oppiminen kun on valtavan hauskaa.

Suosittelen lämpimästi, sinunkin kannattaisi kokeilla!

Kolme oppia 7-vuotiaan kirjoitusläksystä

Yksinkertainen on kaunista kirjoittamisessaEkaluokkalainen poikani oli tänään saanut ensimmäisen kirjoitusläksynsä.

Aiheena oli mennyt joululoma ja mitä kaikkea kivaa hän oli sen aikana kokenut.

Illalla ruokapyödän ääressä hän pyöritteli kynäänsä tuskaisen näköisenä. Otsa oli syvässä kurtussa, täytekynän lyijy napsahteli tämän tuosta poikki.

”Äh, emmä osaa”, hän tuhisi hetken ähellettyään vihon yllä.
”Miten niin et osaa. Tietenkin osaat! Vai mitä tarkalleen tarkoitat, kun sanot ettet osaa?”
”No… näistä kirjaimista tulee ihan kamalia. Rumia ja eri kokoisia.”
”Entä sitten? Tärkeintä on se mitä sanot, ei se miltä se näyttää. Sitä paitsi en muista koska olisin itse viimeksi edes kirjoittanut käsin. Osaisinko edes enää? Ei käsialalla ole merkitystä”
”Aah…” Ilme oli edelleenkin epäluuloinen.
”Mikä nyt mietityttää?”
”Ööö… mä en tiedä mitä mä kirjoittaisin.”
”Ootko miettinyt, mitä haluat sanoa?”
”Eeeh… en.”
”No sitten et kyllä voi kirjoittaakaan. Ekaksi pitää päättää mitä haluaa kertoa.”
”Okei. Ei muuten tyhmä idea.”
”Jeps. Paras neuvo, monessakin asiassa, mutta etenkin kirjoittamisessa. Kirjoittamisesta tulee muuten tosi helppoa, jos kirjoittaa ihan sen minkä olisi äsken kertonut kaverilleen. Sana sanasta jopa. Puheessa tarina on yleensä parhaimmassa muodossaan.”

Tajusin yhtäkkiä luennoivani, vaikka opettaja oli nimenomaisesti kieltänyt sen. Tosin uskon, että kiinnitin huomiota ehkä hieman eri asioihin kuin ei työkseen kirjoittavat vanhemmat.

Muoto ei tässä kohtaa ollut tärkeää (se on harvoin muuallakaan), vaan se, että tarinaa syntyy (ihan kuten muuallakin).

Hetken tuumailun jälkeen vihko alkoikin täyttyä tekstistä. Yhteen sivuun tiivistyi joulun herkut, lahjat, pulkkailut sun muut huvit.

Aika hyvin ekaluokkalaiseksi. Vaikka luinkin lapsena paljon, aineiden kirjoittaminen oli minulla aina yhtä tuskaa.

En koskaan tiennyt mitä kirjoittaa. En myöskään osannut pukea haluamaani sanoiksi. Mutta täytekynällä tehtyjen loputtomien kirjoitusharjoitusten ansiosta käsialani rokkasi.

Luulitko pyörittäväsi yritystä X? Haa, väärin!

Gary Vaynerchuk väittää jokaisen yrityksen oleva ensikädessä mediataloLuulitko pyörittäväsi tilitoimistoa? Tai asianajotoimistoa? Kukkakauppaa, kampaamoa? Autokorjaamoa?

Haa, väärin.

Sinä johdat media-alan yritystä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että yrityksen keskeisin tehtävä on tuottaa valittuja tuotteita ja/tai palveluita asiakkailleen. Myydessään näitä yritys generoi (toivon mukaan) voittoa omistajilleen.

Nordic Business Forum 2016 -tapahtumassa viime viikolla esiintynyt sisällöntuotannon suurlähettiläs Gary Vaynerchuk haastoi tämän näkemyksen. Veen mielestä jokainen yritys on ensikädessä mediatalo. Sen tehtävä on tuottaa (relevanttia) sisältöä yleisölleen – ja vasta sen jälkeen aiemmin mainittuja tuotteita ja palveluita.

”…jokainen yritys on ensikädessä mediatalo.”

Olen samaa mieltä Vaynerchukin kanssa siitä, että jokaisen yrityksen kannattaa – ei vaan pitää! – tuottaa sisältöä.

Mainontaa on nykyään niin paljon, että se on menettänyt terävimmän tenhonsa; (kustannus)tehokkain tapa tavoittaa kohderyhmänsä on liikkua siellä missä kohderyhmäkin liikkuu (=jossain sopivassa some-kanavassa) ja tarjota sisältöä, joka kiinnostaa heitä.

Vaynerchuk menee jopa niin pitkälle, että suosittelee jokaiselle yritykselle – anteeksi mediatalolle – päätoimittajan palkkaamista!

Pieni varoituksen sana Vaynerchukin viestiin kuitenkin sisältyy. Itse asiaosaamista ei voi ulkoistaa. Parikymppinen somenatiivi ei välttämättä osaa tuoda esiin yrityksen sisintä asiakasta kiinnostavalla tavalla. Siksi jokaisen yrittäjän kannattaa, iästä huolimatta, itse opetella keskeisimmät some-kikat ja yrittää pysyä aallonharjalla eri viestintäpalveluiden tarjoamasta. Se taas onnistuu, jos mielen jaksaa pitää avoimena ja muistaa ruokkia uteliaisuuttaan.

Miltä Vaynerchukin teesit kuulostavat? Koetko johtavasi media-alan yritystä?

Kuoleeko, jollei tuota sisältöä?

Onko sisältöä pakko tuottaa?Aikamme mantra on ”sisältö.”

Sitä on pakko jokaisen puljun ja nyrkkipajankin tuottaa, koska muuten kuolee.

Ja sisällön on parasta olla hyvää ellei peräti laadukasta, koska jollei se ole sitä, silloinkin kuolee.

Ja ennen kaikkea sisällön pitää olla potentiaalisen asiakkaan kannalta relevanttia. Jollei ole, kuol…

Entä jollei osaa? Tai jos sisällöntuotannolle ei kerta kaikkiaan löydy aikaa? Kuoleeko heti vai vasta kunnon kärsimyksen jälkeen?

Yrityksen perimmäinen kohtalonkysymys on, miksi kukaan ostaisi siltä mitään. Jos yrityksesi on tuotteineen ja palveluineen täysin tuntematon toimija, pitäisi asiakkaiden huomio jollain lailla herättää.

Eikä huomio vielä riitä. Satunnainen lukija ei välttämättä vielä osta mitään. Yrityksen pitääkin nousta potentiaalisen asiakkaan silmissä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Vaihtoehdoksi kohoaminen syntyy luottamuksesta.

Ja luottamusta rakennat parhaiten kertomalla omasta osaamisestasi ja siitä, miten asiakas osaamisestasi hyötyy. Eli tuottamalla sitä ihteään. Sisältöä.

Niin että kuoleeko sisällön tuottamisen puutteeseen? Ei. Silloin ei välttis edes ehdi syntyä.

Jollei osaa tai jaksa itse, laittaa ystävällisesti viestiä.

 

Kuva: FreeImages.com/Marco Michelini

Oh yes, me niin rakastamme tarinoita!

Tie ihmisen sydämeen kulkee aivojen kauttaMoni viestintäopas tuputtaa meille tarinankerrontaa keinoksi sisältömarkkinoinnissa. Mukaansatempaavien tarinoiden väitetään muuttavat asenteitamme, uskomuksiamme ja käyttäytymistämme.

Fine. Yleensä väite jää tähän, eikä sitä perustella millään faktalla. Tai no, joo, tarinat luovat ”siltoja ihmisten välille ja tutustuttavat meidän heidän tapoihinsa” yms. yms.

Minusta tämä kuulostaa kovin mutu-tyyppiseltä selitykseltä.

Löysin kuitenkin interneetin ihmeellisestä maailmasta Harvard Business Reviewn artikkelin, joka luo jonkinlaisen tieteellisesti uskottavan selityksen tarinoiden voimalle.

Se ei ole pelkkää kuvitelmaa – vaan kemiaa!

Tie ihmisten sydämeen käy aivojen kautta. Hyvä tarina aiheuttaa nimittäin meissä oksitosiiniaallon.

Oksitosiini edistää empatian tunnetta. Empatia taas saa meidät samastumaan tarinan henkilöihin. Koukuttavan tarinan jälkeen päädymme kuin vaivihkaa toistamaan tarinan sankareiden tunteita ja käytöstä – haluamme tehdä samoja asioita, ostaa samoja tuotteita kuin sankarimme.

Tarinoilla onkin helpompi vakuuttaa kuin puhtaalla datalla. Puhdas data on vaikea ymmärtää, eikä siihen oikein voi samastua.

Tämä tarkoittaa sitä, että se miten sanot, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanot.

Jos siis vain voit, kerro se tarinan avulla. Ja koukuta lukijasi!

 

Kuva: FreeImages.com/Jean Scheijen

Misä, kui, häh? Miten jaat tehokkaasti sisältöjäsi

Mikä kanava on paras sisältösi jakamiseen?

Kaikken kalleinta sisältöä on sisältö, jota kukaan ei kuluta.

Siksi jokaisen yrityksen kannattaa miettiä, miten jakaa sisältönsä tehokkaasti.

Verkkosivusto on must (vai onko?)(on!), kuten myös some-kanavat. Mutta mistä kanavasta saa ulos parhaimmat tehot?

Uusia some-palveluita syntyy kuin hyttysiä sadekesänä. Kaikkea tekee mieli kokeilla, mutta aika – ja osaaminen – ovat usein kortilla.

Valitse huolella – kaikkialla ei tarvitse olla mukana

Jokaiseen uuteen hypeen ei tarvitse lähteä mukaan. Alkumetreillä yleisöäkään ei usein ole panostus–tuotto-kannattavuuden saavuttamiseksi.

Pienyrittäjä, joka tekee sisältömarkkinointia omin voimin, voikin pitää osaamistaan ja omaa kiinnostustaan hyvänä osallistumisen ohjenuorana. Helpointa on tehdä sitä, mitä osaa, ja palvella niissä kanavissa, jotka tuntuvat omalta kannalta kaikkein helpoimmilta ja kiinnostavimmilta.

Tärkein kriteeri kanavavalinnalle on kuitenkin se, löytääkö kohderyhmäsi sisältösi sieltä. Eli käyttävätkö mahdolliset asiakkaasi kanavaa, ja hakevatko he sieltä tietoa juuri sinun alastasi ja tarjoamistasi tuotteista.

Sinun kannattaa myös selvittää missä kilpailijasi hääräävät. Se saattaa antaa osviittaa siitä, missä yhteiset asiakkaanne liikkuvat.

Se voi tosin myös hämätä ja ajaa hyvinkin aktiiviseen keskustelun, johon ei kuitenkaan osallistu yhtään asiakasta – elämmehän somessa omassa kuplassamme, jossa kohtaamme vain toisia samanmielisiä.

Miksi oma verkkosivu on edelleen tärkeä yritykselle?

Sosiaalinen media ei edelleenkään ole korvannut yrityksen omaa sivustoja. Oma verkkosivu on jonkinlainen sisällön emoalus. Siellä sinä määräät bileiden tahdin ja sen, mitä julkaiset sekä määrittelet mitä ja miten myyt.

Somessa tapahtuvan keskustelun onkin tarkoitus tuoda saitillesi (potentiaalisia ostajia) kävijöitä (huomaa, vilkas keskustelu oman asiantuntijaryhmän kanssa vahvistaa osaamistasi, mutta tuoko se sivustollesi bisneksesi kannalta relevantteja kävijöitä?). Niihin kanaviin, joista liike sivustolle on reipasta, kannattaakin panostaa.

Mistä sitten tietää, mikä kanava toimii? No seurannalla tietenkin. Mutta siitä enemmän joskus toiste.

 

Kuva:FreeImages.com/Joe Zlomek