Olen vuodesta papu pitänyt päiväkirjamaista käsityöblogia Strumpvisbloggenia neulontaharrastuksestani.
Olen julkaissut juttuja tekeleistäni säännöllisen epäsäännöllisesti sen enempää ajattelematta yleisöä tai sisällön optimointia tai muitakaan ammattikikkoja. Blogia ei edes ole kytketty Googlen seurantaan, vaan olen tyytynyt WP:n omaan statistiikkaan – onhan neulomisesta raportoiminen vain harrastus!
Vuosien mittaan nälkä on kuitenkin kasvanut. Ajatus blogiyleisön kasvattamisesta orgaanisin keinoin alkoi houkutella. Koska postausten tekeminen on aina ollut minulle helppoa, lähdin tekemään sisältöjä hieman skarpimmalla kärjellä tarkoituksenani kattaa yhä laajemmin neulonnan aihepiiriä.
Toistaiseksi tekemistä on ohjannut oma uteliaisuus ja halu oppia nimenomaan neulomisesta. Vaikka olenkin viestinnän ammattilainen, en ole lähtenyt selvittämään avainsanoja, joihin olisin kohdistanut sisältöjä: ensin on aina ollut käsityö, josta sitten on kasvanut blogi. Lähes kaikki tekeleeni ovatkin päässeet artikkeleiksi.
Alla muutama havainto, jonka haluan jakaa kanssanne.
Sisältö ei koskaan kuole
Sisällön elinkaari on hämmästyttävän pitkä. Blogin kaikkien aikojen luetuin artikkeli on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten.
Ensimmäiset pari vuotta se keräsi tavanomaiset kaksi, kolme lukukertaa kuukaudessa. Helmikuussa 2019 se kuitenkin jaettiin Facebookissa eräässä harrasteryhmässä, ja lukijamäärä pompsahti yli 200.
Melkein samoihin lukuihin pääsee orgaanisella kasvulla myös vuonna 2015 julkaistu suosikkipipon ohje. Siinä kasvu oli alussa maltillista, mutta on huippuvuoden jälkeen vakiintunut 50 vuosittaiseen lukijaan.
Sisällöllä on siis pitkät jäljet. Yleensä tavoittelemme pikaisia viraalihittejä, vaikka hiljaa kasvanut yleisö onkin blogin lypsylehmä. Ihan heti ei siis kannata heittää pyyhettä kehään, vaikka oman blogin kävijämäärät kasvaisivat hitaasti. Some-jakoihin on hyvä pyrkiä, jos haluaa nopeasti kasvattaa yleisöään, mutta samalla on hyvä muistaa, että laatusisältö houkuttelee vuosienkin takaa.
Kun blogi hiljenee, hiljenee myös kävijävirta
Hiljaisimmat kaudet blogissa ovat olleet niitä, kun en syystä tai toisesta ole ehtinyt julkaista mitään.
Vaikka vanhat sisällöt vetävät jonkin verran lukijoita, blogi jää paitsi uusien julkaisujen tuomat kävijät.
Miten radiohiljaisuuden saa katkaistua? Olen muutaman kerran haastanut itseni pitämällä ns. ”vauhtiviikkoja”, jolloin tuotan sisältöä JOKA IKINEN PÄIVÄ.
Se on mielenkiintoinen koe jo itsessään: vaatii taitoa nähdä sisällön arvoinen asia ympäristössään.
Jumppa on kuitenkin vaivan arvoinen – se herättää kävijät ja hämmästyttävää kyllä, jonkun merkillisen algoritmikikan ansiosta, myös vanhat postaukset alkavat vetää klikkauksia (sivuston tuoreus on hakukoneille mannaa).
Viime kesäkuun yksi julkaisu vs. heinäkuun 10 julkaisua kaksinkertaisti kävijämäärän kuussa, jolloin yleensä harrastetaan muuta kuin käsitöitä. Parhaiten toimivat muuten sisällöt, joiden jakokuvassa on oma pärstä 🙂
Kohderyhmään uppoaa sitä kiinnostava aihe
Puhun usein siitä, että sisällön tulee olla sen kuluttajalle relevanttia jollain lailla.
Strumpvisbloggenissa suosittujen neuleohjeiden ohella yleisöä vetää neulomisen tekniikkaan liittyvät julkaisut.
Tässä kohtaa on pakko tunnustaa se tosiasia, että olen viime syksynä aloittanut tekniikka-sarjan, jonka taustaidea ei ole ihan täysin puhdas: sen lisäksi, että oppisin itse uusia tapoja tuottaa kauniita pintoja, se luo a) sarjana syyn kävijälle palata blogiin b) laajentaa tehokkaasti blogin avainsana-kirjastoa uusin tekniikkatermein.
Kyse on siis isommasta projektista (tilkkutäkki), joka on jaettu lukuisiin pienempiin osiin (mallitilkut). Jokainen tilkku neulotaan omalla tekniikalla. Tähän mennessä aiheen alla ilmestyneistä artikkeleista neljä on jo kaikkien aikojen top 15 luetumpien joukossa.
Laajempi avainsanakirjasto nostaa blogin yhä tarkempien hakujen osumaksi hakukoneissa. Lisäksi hakukoneet pisteyttävät sivustoja sisällön relevanssin mukaan; algoritmin arvion mukaan käyttäjiä kiinnostavat hakutulokset nousevat hakutuloksissa.
Testasin omia avainsanojani (=blogiaiheita) Googlessa ja kappas, muutaman keskeisen avainsanan kohdalla keikun hakutuloksissa kakkosena heti alan ylimmän auktoriteetin, Drops Designin takana. Se ei ole huono tulos näinkin pienen blogin kohdalla! Etenkin kun ostettua näkyvyyttä ei ole ollenkaan, sivustoon pointtaavia linkkejäkin vähän ja brändi – jos sitä on alkujaankaan – on olematon.
Johtopäätökset
Jos tuotat blogia, pidä se elossa keinolla millä hyvänsä. Tuota sisältöä, joka kiinnostaa omaa kohderyhmääsi.
Ja jaa sisältöjä. Sukkablogillani ei ole omia some-kanavia ja laiskat jaot tapahtuvat omissa henkilökohtaisissa kanavissani muun hötön seassa. Näin jälkikäteen olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitkä kävijämäärät olisi, jos blogin ympärille olisi rakentunut myös jonkinlainen yhteisö.
Ehkä sen aika tulee vielä?