fbpx

Tehokas avainsanan käyttö optimoi tekstin hakukoneille

Tehokas avainsanan käyttö optimoi tekstin
Avainsanan käyttö on teknisten kommervenkkien lisäksi sisällön hakukoneoptimoinnin kannalta tärkeää.

Ihan miten vaan avainsanoja ei kuitenkaan kannata viljellä. Esimerkiksi lukukokemuksen kannalta tekstin sujuvuus on tärkeämpi arvo: jos lukemisesta tulee jonkun tietyn sanan liiallisen toiston ansiosta kökköä, lukijat kaikkoavat.

Muutamalla yksinkertaisella niksillä saat avainsanat tehokäyttöön.

Avainsanan käyttö – muista ainakin nämä!

  1. Sisällytä avainsana sivun otsikkoon.
  2. Avainsana pitää myös löytyä sivun osoitteesta, sen urlista.
  3. Mainitse avainsana sivun leipätekstissä ainakin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran sana löytyy sisällön ensimmäisessä kappaleessa, mielellään sen alussa. Toistamiseen se löytyy tekstin lopusta. Useamminkin voit käyttää sitä, mutta varo tukahduttamasta tekstiä liialla toistolla. Muuten siitä tulee raskasta luettavaa.
  4. Rytmitä tekstiä alaotsikoin ja kirjoita avainsana ainakin yhteen näistä.
  5. Lisää sivulle meta description, joka sisältää avainsanan. Meta description on tärkeä jo siksi, että se on tavallaan ensimmäinen kosketus sivun sisältöön, mainos sen sisällöstä. Se siis kuvaa lyhyesti sivun keskeisimmän idean.
  6. Avainsana kannattaa myös sisällyttää kuvien alt-teksteihin. Alt-teksti on vaihtoehtoinen teksti, joka näytetään, jos kuva ei syystä tai toisesta lataudu. Sen kannattaa kuvata yhdessä lauseessa mistä kuvan sisällössä on kyse.
  7. Huolehdi, että avainsana löytyy myös sivullesi osoittavien linkkien linkkiteksteistä.

Hyviä optimointeja! Tämän sivun avainsanaoptimointi näyttää muuten tältä:

Näin käytät tehokkaasti avainsanoja tekstin optimointiin

Jaa tämä myös kavereillesi!

100 blogia takana – näin se onnistui

100 blogia – näin se onnistui!Aion blogilla tulee tänään merkkipaalu vastaan – tämä on sadas postaus! 100 blogia on kivasti kartuttanut kokemuksia, ja niiden perusteella voin todeta seuraavaa:

  1. Sataan kirjoitukseen meni reilu vuosi – ensimmäinen blogi ilmestyi tammikuun lopulla. Se käsitteli – kuinkas muuten – syitä miksi jokaisen (yrityksen) kannattaa pitää blogia.
  2. Suoritus on kiitettävä sivutoimisena yrittäjänä toimivalta yh-äidiltä, joka ylläpitää muutamaa muutakin blogia. Epämääräisen tasaisella 2–3 postauksen viikkotahdilla väliin mahtuu myös hiljaisia viikkoja. Kun sisältöä kuitenkin syntyy tasaisesti, sisällöntuotannosta ei ole tarvinnut ottaa stressiä.
  3. Parhaiten yleisöä on kiinnostanut blogit, joissa suhtaudutaan kriittisesti johonkin ilmiöön. Näissä kävijäpiikit ovat korkeita, mutta juttu ”kuolee” yhtä nopeasti kuin syntyikin. Analytiikasta päätellen nämä ovat kertaluonteisia hittejä, eivätkä kasvata blogin vakituista lukijakuntaa.
  4. Kolmanneksi parhaiten yleisöä vetää kirjoitus itse blogin aihepiiriin liittyvästä ilmiöstä, viestinnästä. Viestinnän ja johtamisen suhdetta luotaava pohdinta toi pidemmän kuhinan blogiin kuin yllämainitut avautumiset ja on muodostumassa kestosuosikiksi blogin lyhyen historian aikana.
  5. Parhaiten liikennettä tuo sosiaalinen media. Facebook komeilee kanavien ykkösenä, Twitter seuraa tiivisti perässä. Instagramiakaan ei pidä unohtaa, profiili tuottaa vähän, mutta tasaisen varmasti klikkauksia!
  6. Sisällön tehokas jakaminen onkin ehdottoman tärkeää – jo julkaisuajankohta vaikuttaa yleisön määrään. Sisällöntuottajana minua painaa usein tunne, ettei valmiiksi kirjoitettua juttua ole, jollei sitä ole julkaistu. Malttia kannattaa kuitenkin harjoittaa, sillä aamuyöstä julkaistu sisältö ei taatusti tavoita kohdeyleisöään. Sisällön julkaisu ja jakaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä osia sisällöntuotannon prosessissa kuin itse kirjoittaminen – joskus tuntuu että jopa tärkeämpiä.
  7. Pitkästä blogiurasta huolimatta olen oppinut ihan älyttömän paljon. Omiin juttuihin kannattaa muutaman kuukauden kuluttua palata – sitä saattaa ihan hämmästyä, miten fiksun kuvan niistä voi itsestään saada!
  8. Kirjoittaminen on KIVAA!
  9. Siitä huolimatta tämäkin postaus olisi ollut kivemman näköinen infograafina – palataan siihen asap.
  10. Kannattiko? No ihan taatusti. Muutama asiakas on jo lähestynyt luettuaan juttujani. Kiitos heille rohkeudesta!

100 blogia on saavutus, josta on syytä iloita. Voi olla, että tää poikii vielä pullakahvit iltapäivälle. Tällä kokemuksella voin suositella bloggausta lämpimästi ihan kaikille, yrittäjille ja yrityksille nyt ainakin!

Jaa tämä myös kavereillesi!

Palautteen antaminen on vaikeaa – nämä vinkit auttavat

Palautteen antaminen on vaikeaaPalautteen antaminen on ehkä vaikeinta ihmistenvälisessä viestinnässä.

Sama se, kehuuko vai valittaako, mutta joka kerta sanojaan on hyvä miettiä tarkkaan.

Milloin sitä on liian jyrkkä, milloin taas epäuskottavan ylistävä. Milloin jonkun unohtaa ulkopuolelle. Milloin taas puhuu liian laajalle yleisölle, kun pitäisi puhua vain sille yhdelle jota asia todellakin koskee.

Olen huomannut, että asialliseksikin tarkoitettu palaute voi johtaa katastrofaalisiin mittasuhteisiin ja järisyttäviin reaktioihin.

Sekin on inhimillistä. Jokaisen viestintätilanteen rasitteena on erilaiset häiriöt kuten kuulijan ennakko-odotukset, aiemmat kokemukset ja jopa sen hetkinen virkeystila. Näiden ansiosta viesti vääristyy vastaanottajan herkissä reseptoreissa ja tulkitaan pahimmassa tapauksessa jopa täysin eri lailla kuin mitä aikomuksena oli.

Voimme silti panostaa palautteen antamiseen ja yrittää minimoida väärinymmärryksen mahdollisuudet.

Näin annat palautetta – lempeästi mutta tehokkaasti!

  1. Anna suora kritiikki aina kahden kesken. Syön lounasta lähes joka päivä kaupungilla. Olen monesti joutunut nolona kuuntelemaan, kun kahvilahenkilökunta sättii kollegaa latteja ja lounassalaatteja odottavien kahvilavieraiden edessä. Kun palautteen uhrina olevan poskipäitä alkaa koristaa kirkas puna, tekisi mieli rynnätä kassan ohi halaamaan kannustavasti.
  2. Puhu asiasta, älä henkilöstä. Käännä huomio kahvin oikeaoppiseen keittoon, sen sijaan että huutaisit keittäjän tekemistä virheistä. Jaa omat vinkkisi, ”olen huomannut että näin homma toimii”. Märän, kahvinpuruja täynnä olevan suodattimen heittäminen mielenosoituksellisesti tiskialtaseen ei ole rakentava tapa jakaa neuvoja.
  3. Ole jämpti, kohdista palaute aina johonkin tiettyyn asiaan. Älä leijaile: ”en tykkää”, on kamalan vaikea ohjenuora jos haluaa korjata tekemisiään. Pitääkö nolatun kahvilatyöntekijän todellakin arpoa, mikä tällä kertaa meni pieleen? Tarkenna ennemmin mistä et pidä ja miksi, ja kollega voi nopeammin muuttaa toimintaansa.
  4. Ehdota konkreettisia parannuskeinoja. Kiitos.
  5. Aloita ja päätä aina kehulla. Se tekee niiden välissä annettavan kritiikin helpommaksi vastaanottaa ja sulattaa.
Jaa tämä myös kavereillesi!

Hyvä asiakaspalvelu on pieniä tekoja

viikon asiakasviestintäteoksi! Kiitos Elisa!Hyvä asiakaspalvelu on lopulta pienistä asioista kiinni.

Pienistä teoista, jotka saavat asiakkaan tuntemaan itsensä erityiseksi, tai jotka pelastavat asiakkaan päivän.

Tänään kiitos menee Elisalle, joka on kehittänyt hienon tavan muistuttaa unohtuneista veloituksista.

Meillä kodin puhelinlaskut tulevat s-postiin. Ilmeisesti Gmail – vaiko omat nakkisormet? – saattaa sortata sisääntulevan laskuliikenteen suoraan roskiin, ja jollei laskua äkkää etsiä sieltä, niin – voi voi.

Oli miten oli, helmikuun lasku oli jäänyt meiltä maksamatta.

Hyvä asiakaspalvelu on pieniä tekojaAlkuviikosta puhelin piippasi. Sain muistutuksen tarjouksella, josta oli vaikea kieltäytyä; jos maksun suoritti viikon sisään viestistä, sen saattoi tehdä ilman muistutuskuluja.

Sain maksettua laskun heti illalla. Pakko sanoa, että Elisan kannalta tämä oli erityisen hieno veto: asiakkaalta säästyi vaivaa ja harmia. Puhelinoperaattorilta tämä oli varmasti pieni panos, jossa hyödynnettiin olemassa olevaa asiakastietoa ja järjestelmää asiakkaan ongelman ratkaisemiseksi. Voittajakonsepti siis!

Nimeän tämä omavaltaisesti viikon asiakasviestintäteoksi! Kiitos Elisa!

Jaa tämä myös kavereillesi!

Ai, ai, minkä teit, Perniön Liha!

Perniön Liha teki makkaralle temputSuomalainen elintarviketuotanto on eppunormaalimaisen puhdasta. Koivun ja tähden alla ei harrasteta vippaskonsteja, kananmuniakin voi syödä raakana ja vesijohtovesi ei tapa.

Maailmalla asiat ovat tietenkin toisin. Kiinassa vauvoille juotetaan muovia ja Keski-Euroopassa syödään vanhaa ravuria nautana. Brassit ovat vieneet raakakypsennyksen käsitteen aivan uusille ulottuvuuksille.

Mutta ei meillä, ei, ei.

Paitsi että.

Turun Sanomat uutisoi tänään, että salolaista Perniön Lihaa syytetään ulkolaisen lihan myymisestä kotimaisena.

Eikä siinä vielä kaikki. Yksi valhe johtaa usein toiseen: tässä tapauksessa käyttämättä jääneitä tuotteita on hyödynnetty uusien tuotteiden raaka-aineina.

Vaikka kierrätys olisi miten tärkeää tahansa, makkaran soisi olevan neitseellistä.

Olemme silloin tällöin mökkimatkalla ostaneet paketin Perniöläistä iltapalaksi. Tuote on brändätty onnistuneesti iloisen keltaiseen ulkokuoreen, eikä maussakaan ole koskaan ollut mitään moittimista; viimeksi muutama viikko sitten ahmimme pojan kanssa aivan taivaallista Perniön riistaryynäriä.

Tai niin ainakin paketissa luki. Päivän uutisointi pisti epäilemään oliko se ollenkaan sitä, mitä lupasi.

Brändiuskollisuudessa on kyse lupauksen lunastamisesta. Jos meille kerrotaan, että on juu kotimaista, sen on parempi olla sitä. Koska jos petät luottamuksemme kerran, me alamme tutkimaan muita tarjolla olevia vaihtoehtoja. Petä meidän toisen kerran ja tee vanhoista sotkuista uuttaa pötköä, olet menettänyt meidät asiakkaina. Makkara kun on harvojen päivien herkkua. Voimme hyvin elää ilmankin.

Minkä menitkään tekemään, Perniön Liha!

 

Kuva: FreeImages.com/Frisee Max

Jaa tämä myös kavereillesi!

Maanantai on toivoa täynnä

Maanantai on toivoa täynnäMoni inhoaa maanantaita.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi.

Maanantaihan on päivistä parhain: lupauksia täynnä, valoisa, energinen.

Maanantai on toivoa täynnä. Torstai sen sijaan on viikon väsynein päivä: lähes, muttei ihan vielä viikonloppu. Kiusallisen kaukana siis. Jotenkin jopa ylimääräinen.

Maanantaissa taas on draivia. Levänneenä on hyvä tarttua asioihin, niin uusiin kuin niihin pöydänkulmalle asumaan jääneisiinkin. Maanantaina hommat hoituu.

Sieltä se kattojen yli pilkisti tänäänkin. Maanantai <3

Jaa tämä myös kavereillesi!

Moderni kerronta etenee valon nopeudella – pysymmekö mukana?

Moderni ilmaisu on tempoltaan intensiivistä.Kävimme tänään elokuvissa pojan kanssa. Näimme uusimman Lego Batman-elokuvan.

Olin hengästyä jo ensimmäisillä minuuteilla – vauhti oli niin hurjaa: räjähdyksiä, välähdyksiä, huimia kaarroksia lentävällä vempeleellä Gotham Cityn pilvenpiirtäjien ympärillä, värejä; älyttömän paljon kaikkea ihan hurjalla tempolla tykitettynä.

Ja ääniä, paljon kovia ja yllättäviä ääniä!

Huh.

Muistelin oman lapsuuteni suuria elokuvia; ET:tä, Annieta, alkuperäisiä Ghostbusterseja. Gremlinsejä. Vähän vanhempana nähtyjä Poliisiopistoja, Top Gunia ja Beverly Hills kyttää.

Kerronta oli huomattavasi leppoisampaa silloin. Ja jollain lailla ohuempaa, suoraviivaisempaa tai litteämpää – miten sitä kuvailisi – puhtaampaa ehkä, ilman aisteja kuormittavaa informaatiotulvaa.

Yritimme itse asiassa jouluna katsoa jonkun sen aikakauden suuren komedian. Siitä ei tullut mitään, tylsistyimme jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen (taisi muuten juuri olla Eddie Murphyä).

Kerronta on muuttunut. Tempo on paljon intensiivisempi nyt kuin vielä muutama kymmennen vuotta sitten. Nykylapset kasvavat ihan erityyppiseen ilmaisuun kuin mihin me kasvoimme.

Se pistää miettimään. Miten 100 lasissa -tyyppinen elokuvakerronta vaikuttaa muussa mediassa tapahtuvaan tiedonvälitykseen kuten kirjoittamiseen? Vai vaikuttaako mitenkään? Kirjoitetaanko jatkossa enää mitään 140 merkkiä pidempää? Vai onko Twitter tulevaisuuden novelli? Jaksaako kukaan enää lukea?

Mitä  tapahtuu ajattelemiselle, jos kaikki tapahtuu valon nopeudella?

Miten tärkeä tieto (äänestämisestä–verojen maksamisesta–rokottamisesta–sosiaaliturvasta–oikeuksista yms yms) saadaan välitettyä nuorille, jos kukaan ei jaksa keskittyä?

Miten me tavoitamme toisemme jatkossa?

Ja pysymmekö kaikki mukana?

Jaa tämä myös kavereillesi!

Tajunnanvirta syö lukuilon – 5 vinkkiä hyvään tekstiin

Kuohuava tajunnanvirta vie lukuilonHesarissa pohdittiin viikonloppuna erityyppisiä lukijoita.

Laiska osuu ehkä lähimmäs sanana kuvaamaan minun lukemistani.

Haluan lukiessa päästä nopeasti asiaan. Teksti saa herättää ajatuksia, olematta kuitenkaan itsessään niin monimutkainen, että joudun miettimään tekstin ja kerronnan rakennetta kesken lukemisen. Rakastan vaivattomasti soljuvaa tarinaa, flowta.

Janoan selkeyttä. Jutun pointin pitää olla kristallinkirkas. Jollei se ole, koen, ettei kirjoittaja itsekään ole tiennyt, mitä haluaa sanoa. Hänellä vois myös olla vakavia hahmottamiseen liittyviä ongelmia.

Joka tapauksessa, jollei ole mitään sanottavaa, tekstin tuottaminen luettavaksi on ajan varastamista toiselta.

Tajunnanvirrasta saan hengenahdistusta. Fiktiossa siedän jaarittelua, jos se edistää loppuhuipentumaa jollain lailla. Faktatekstissä se on murhaa.

Ei sillä, kyllä minäkin osaan nauttia kielestä. Minua viehättää ajatus ymmärtämisestä, joten googlailen minulle vieraita sanoja ja ilmiöitä. Erityisen viehtynyt olen murresanoista – pohojalaasista etenkin, juuristani johtuen.

Miksi näin?

Koska olen väsynyt. Ja minulla on kiire. Aika ei riitä, jos joudun tavaamaan kappaleita pöytäkirjassa tai kollegan blogissa. Saati työohjeessa.

Näin kirjoitat hyvää tekstiä

Jokainen meistä pystyy kirjoittamaan hyvää tekstiä, kunhan muistaa muutaman tärkeän pointin. Eli:

  1. Määrittele päämääräsi – mitä haluat lukijan oivaltavan jutustasi
  2. Etene etapeissa – mitä lukijan on ymmärrettävä, jotta hän ymmärtäisi myös loppupäätelmäsi
  3. Pidä teksti rakenteeltaan yksinkertaisena – palvele lukijaa soljuvalla lukuergonomialla
  4. Älä hämmennä vaikeaselkoisilla sanavalinnoilla
  5. Kirjoita omalla tunnistettavalla tyylillä.
Jaa tämä myös kavereillesi!

Muna vasemmassa kädessä konteksti kirkkaaksi

Konteksti on kaikki kaikessa!Konteksti on kaikki kaikessa.

Asiayhteydestään irrotettu lause tai ajatus voi muuttaa täysin merkitystään.

Vai mitä sanotte tästä:

”Ota muna vasempaan käteen.”

Mmm. Keittiö- vai makkarihommia, mitä veikkaatte?

”Varo, ettei munaketju kierry.”

Hetkinen. Mikä on munaketju? Liittyykö pääsiäiseen vai kananmunien tuotantoon? Miten tuotantoprosessi voi kiertyä?

”Muotoile muna käsin mieleiseen muotoon.”

Ehkä sittenkin leivontaan liittyvää?

”Voit tässä kohtaa käyttää hakaneuloja pitämään munat kurissa.”

…vai sittenkin jotain härskiä?

Joko arvaat mistä on kyse?

No virkkauksesta tietenkin.

Täysin päivänselvää kun asia on tuttu.

Vain sinulla on sisällöntuottajana täydellinen kuva sisällöstä ja kontekstista, jossa sen pitäisi näyttäytyä. Vastaanottaja tulkitsee omien kokemustensa kautta. Kontekstin kirkastamiseen kannattaa panostaa – älä oleta, että vastaanottaja ymmärtää.

Ei se kuitenkaan ymmärrä. Ja silläkin voi olla vilkas mielikuvitus.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Ehdokkuus antaa luvan nälviä – miksi?

#kuntavaalit2017

Kunnallisvaalit lähestyvät. Sadat toiveikkaat ovat ehdolla yhteisiä asioitamme hoitamaan.

Kuten myös eräs ystäväni.

Hän käy kampanjaansa pääasiassa Facebookissa.

Profiili on avoin, kuten vaaliprofiilin pitääkin olla, eli kuka tahansa voi antaa palautetta ja kommentoida postauksia.

Odotimme kampanjan alkumetreillä lämminhenkistä keskustelua, kysymyksiä, ehkä haasteitakin.

Mitä tuli? Kysymyksiä ja haasteita kyllä, mutta keskustelua ei senkään vertaa.

Sen sijaan sarkastista vittuilua ja ehdokkaan kykyjen vähättelyä. Panettelua.

Huvittavinta on, että hapokkaimmat kommentit tulevat toisilta ehdokkailta. Silti samat kommentoijat kehuvat kampanjaa torilla.

Mikä meitä vaivaa? Ehdokkaathan haluavat päästä päättämään yhteisistä asioista – meidän äänestämään nipinnapin jaksavien laiskamatojen puolesta.

Ja me vain vittuilemme heille?

Mikä järki siinä on?

Miksi ylipäänsä vittuilla? Osaatko sanoa?

Jaa tämä myös kavereillesi!