Viestintatoimisto AIO - Viestintäsi tekijä.

8 heinäkuun, 201729 toukokuun, 2019

Mikä saa some-gurun mokaamaan?

Mikä saa some-gurun mokaamaan? Olen viettänyt kesäpäivää laiturilla ihaillen pilviä ja seuraten pelastushelikopterin kokoisten sudenkorentojen lentoa särkien kiusaksi.

Vaikka yritin, en ole välttynyt seuraamasta loppuviikon Twitter-”gatea”.

En halua tässä ruotia tapausta sen enempää kuin todeta, että taukimpaa tuskin on kuin toisten ulkonäön kommentointi. Lisää siitä jossain tulevassa postauksessa.

Mitä kuitenkin jäin miettimään oli se, miksi ns. gurut asiantuntijuudestaan huolimatta itse astuvat miinaan ja mokaavat somessa, joskus jopa isosti.

Epäilen sen osittain johtuvan vauhtisokeudesta. Kun yleisöä ja faneja alkaa olla tuhatpäin, me saatamme erehtyä luulemaan, että voimme tehdä ihan mitä vain, välittämättä uhriksemme jääneiden tunteista. Ikään kuin tuhannet seuraajamme antaisivat mandaatin röyhkeiden töykeyksien viljelylle ja sikailulle.

Osa kämmeistä ei johdu ylimielisyydestä, vaan silkasta ajattelemattomuudesta. Erehtyminen on inhimillistä, eikä kukaan tee vahinkoa tahallaan.

Oli syynä mikä tahansa, yleisön palaute on välitöntä. Siitä kannattaa ottaa opiksi. Anteeksi pitää pyytää ja aidosti tarkoittaa sitä.

Jollei tarkoita, palaute saattaa ryöpsähtää. Yhtäkkiä puhumme kaikki etunimellä ”mokaajasta”, ikään kuin olisimme lähempiäkin tuttuja. Neuvomme miten tilanteessa olisi pitänyt tehdä, pilkkaamme lempeästi mutta terävästi. Some-gate on valmis.

Munaus kun saattaa olla suuressa ristiriidassa sen kuvan kanssa, joka meillä on töppääjästä. Pettymyksemme purkautuu kauhisteluna ja vinoiluna.

Jokainen meistä erehtyy joskus. Jossain vaiheessa, jollain areenalla, sanomme asioita joita meidän ei pitäisi, tavalla, jolla ei pitäisi.

Toivottavasti saamme itse mokata rauhassa, poissa julkisesta tilasta. Ehkä uskallamme silloin jopa pyytää reilusti anteeksi.

7 heinäkuun, 201720 toukokuun, 2019

Lukeminen on keskittymistä vaativaa kuuntelua

Lukeminen on oma taitonsa, ja se vaatii kykyä keskittyä. — Kesän lukemistoa. Sysimetsää luemme yhdessä pojan kanssa.

Lukeminen on yksi lempiharrastuksistani. Olen aina pitänyt siitä; lapsena saatoin uppoutua kirjoihin niin, että unohdin ajantajun kokonaan. Tarinoissa seikkaillessa en aina malttanut edes syödä.

Luen edelleen, mutten läheskään niin paljon kuin haluaisin. Aina se ei myöskään ole helppoa.

Olen huomannut, että kun töissä on paljon ja vapaa-ajalla kiitää paikasta toiseen, ei lukemisesta tahdo tulla oikein mitään. Kierrosten ollessa korkealla en kykene keskittymään tekstiin sen vertaa, että todella sisäistäisin – kuuntelisin – lukemaani.

Pyrin silti joka päivä lukemaan jotain. Rakastan sitä tunnetta, kun illalla juuri ennen nukahtamista rivit alkavat vilistää silmissä, ja tarina sulaa saumattomasti alkavaan uneen.

Muutama vuosi sitten viipotin kestämiseni äärirajoilla, enkä pystynyt lukemaan mitään. En edes illalla ennen nukahtamista.

Vieläkin tekstiin ja tarinaan keskittyminen voi olla vaikeaa, mutta hieman eri syistä; lapseni ilmeisesti pelkää lakkaavansa olemasta, jollen koko ajan katseella seuraa hänen tekemisiään. Keskittymisen murenemista kiihdyttävät lisäksi puhelimessa jatkuvasti surisevat digiajan ilmoitukset. Hyvä jos sivun saa päiväsaikaan katkotta kahlattua läpi.

Mutta se ilo kun se onnistuu ja saan sukeltaa kirjan tarinaan täysillä!

Koen, että käyn omaa privaattia dialogia itseni ja kirjailijan luomuksen välillä. Kirjassa on formaattina taikaa: lukiessa osan saa annettuna, osa pitää kehitellä itse oman mielikuvituksensa avulla. Voin lukiessa leikkiä jumalaa ja maalata juuri sen näköisen päähenkilön kuin haluan, tiettyyn luomaani todellisuuteen.

Juuri se lukemisessa on niin hienoa. Saan mielikuvituksen käyttämisestä valtavasti voimaa.

Mielikuvituksen herättely tosin vaatii keskittymistä. Kovin lyhyissä pätkissä lukeminen on kuin yrittäisi sentin langanpaloista neuloa sukkaa; sekin voi johtaa jonkinlaiseen lopputulokseen, mutta tuskin siihen, mihin kirjailija alunperin tähtäsi.

Näin toisen lomaviikon lähestyessä loppua lukeminen alkaa jo sujua. Kierrosten laskiessa pääsen paremmin tarinaan sisälle, pystyn paremmin kuuntelemaan lukemaani. Ja kun lukeminen sujuu, laskevat taas kierrokset.

Kohta pian pikkuinen herää ja jatkamme Sysimetsän tarinaa siitä, mihin eilen aamusta jäimme. Sitä ennen, muutama sivu Pulkkista!

4 heinäkuun, 201727 toukokuun, 2019

Kesäkuvat instaan – kuvahaaste vauhdittaa sisällöntuotantoa

lataa kesäkuvat instaan #fmspad-tunnisteella ja osallistu kuva päivässä haasteeseen Osallistun kesän kunniaksi Instagramissa kuva päivässä -haasteeseen. Käy tsekkaamassa Aion tili handlella @aio_viestinta tai hae muita haastekuvia otsikolla #fmspad.

Kesällä on kaikkea muutakin tekemistä ja monen pienyrityksen somekanavat hiljenevät lähes tyystin. Samaan tahtiin hiipuu hyvään vauhtiin päässyt yleisön rakentaminen.

Kuvahaasteella saat vauhtia sisällöntuotantoon – ja vieläpä minimaalisella päänvaivalla, teemat kun tulevat valmiina #fmspadin puolesta. Sinun ei tarvitse kuin ottaa kuva!

Hauskoja kuvaushetkiä!

21 kesäkuun, 201727 toukokuun, 2019

Juhlalimppua ole hyvä. Koska sharing is caring.

Koska sharing is caring Sharing is caring, sanotaan.

Ja tottahan se on, sisällöntuotannossakin. Mitä enemmän tuotat asiakkaan kannalta relevanttia, hänen ongelmiaan ratkovaa sisältöä ja jaat sitä tehokkaasti kohderyhmäsi parissa, sitä varmemmin rakennat luottamusta osaamiseesi.

Ja tadaa, jonain päivänä voit tipauttaa määreen ”potentiaalinen” sanan ”asiakas” edestä.

Minäkin mietin mitä tänään olisin jakanut. Töissä on ollut kiireitä, joten en oikein pystynyt keskittymään blogiin aiheeseen. Silti muutaman päivän kirjoituspaasto pisti sormet polttelemaan ja haluamaan näppikselle.

Joten päätin jakaa maailman parhaimman juhlalimpun reseptin. Sen tekeminen on hävyttömän helppoa, kaikki ainekset vain sötkötetään rennon letkeästi yhteen. Taikinaa ei siis tarvitse vaivata, riittää kun voitelee vuoat huolella.

Una-tädin maailman paras juhlalimppu

1 l piimää
1 1/2 palaa hiivaa (minä en koskaan jaksa jakaa paloja, vaan laitan sovinnolla molemmat)
1 1/2 rkl suolaa
1 tl pomeranssin kuorta
3 dl vehnäleseitä
3 dl karkeita ruisjauhoja
3 dl Tuoppi-olutmallasta
3 dl siirappia
10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi, lisää hiiva, mausteet ja siirappi. Sekoita hyvin. Lisää muut ainekset. Jaa kolmeen hyvin voideltuun vuokaan, anna nousta n. 30 min. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Kumoa leivät ritilälle ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia, niin saat kauniin värin myös leivän pohjaan.

Enjoy! Naapureita harmittaa taatusti, niin hyvä tuoksu näistä tulee!

15 kesäkuun, 201727 toukokuun, 2019

Tehokas perehdytys luo vahvan pohjan hyvälle asiakaspalvelulle

Tehokas perehdytys toimii karttana yrityksen arvoihin Kesä kolkuttaa jo ihanasti ovella. Kohta pääsee mökille lukemaan hiirenpissaisia vuosikertajuorulehtiä, rentoutumaan ja nautiskelemaan.

Sitä ennen pitäisi vielä kestää muutama päivä vieraaksi käynyttä kotikaupungin vilskettä.

Turku on nimittäin kaapattu, kesätyöntekijöiden toimesta.

Eilen söimme lounaalla nakkeja punaviinikastikkeessa ja kanaa stroganoffissa. Toissa päivänä lounasravintolan tarjoilija luikki pakoon kysyessämme josko pitsa-annokseen kuuluisi myös salaattia.

Ei kuulunut, ja sekin olisi vielä ollut ok, jos tarjoilijaneiti punaisissa poskissaan olisi malttanut ottaa vastaan palautteemme. Ei malttanut.

Miksi, oi miksi hyvät työnantajat, palveluntuottajat joille me rahamme selkä kumarassa kannamme, miksi ette panosta kesätyöntekijöidenne perehdyttämiseen?

Jos teille on yrityksenä tärkeää huomioida asiakkaanne, sen pitäisi olla ensimmäisiä asioita joita kerrotte henkilökuntanne uusille jäsenille. Antakaa heille kartta, se oppi, jolla he pystyvät kaikissa tilanteissa navigoimaan arvojenne mukaisesti, oli vastassa minkälainen asiakas tahansa.

Se on tärkeää sekä yrityksen että työntekijän kannalta. Yritys haluaa luonnollisesti säilyttää asiakkaansa ja työntekijä hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin. Tehokas perehdytys palvelee siis molempia osapuolia.

Asiakasuskollisuus voi olla pienestä kiinni. Hyvä palvelukin on lopulta pienestä kiinni – kuten hyvästä perehdyttämisestä yrityksen arvoihin ja toimintatapoihin.

(Kuvassa Aleksandra ja Daniel Mizielińskin valloittavan ihana ”Suuri Karttakirja”, Kustannusosakeyhtiö Nemo 2014)

13 kesäkuun, 2017

Mainettaan parempi sähköposti

Sähköposti voi olla tehokas viestintäkanava Tiedättekö mikä on työyhteisöjen eniten käyttämä viestintäkanava?

Aivan, sähköposti. Vaikka tarjolla olisi jos jonkinlaista pikaviestintä ja jopa puhelinta tai suoraa f2f-kontaktia, jaksamme edelleen naputella pitkiä, jäsentämättömiä vuodatuksia työkavereidemme kauhuksi.

Sähköpostiviestittelyn ei tietenkään tarvitsisi olla tehotonta.

Mutta se on, jollemme kiinnitä huomiota muutamaan keskeiseen asiaan.

Näin viestit vaikuttavasti sähköpostissa

Kerro keskeisin viestin sisältö jo otsikossa. Pitkään viestiketjuun kiertämään jäänyt ”Hyvää joulua” -otsikko ei herätä avaamaan viestiä juuri ennen kesälomakauden alkua.
Kiteytä ajatuksesi, kirjoita lyhyesti. Kukaan ei jaksa lukea vuodatuksia.
Jos haluat lukijan tekevän jotain, pyydä sitä selkeästi. Määrittele aika, jolloin tehtävä tulisi tehdä – älä siis sano ”sitten kun ehdit”. Lukijalla on miljoona muutakin työtä kesken, joten aika tuskin riittää sinun pyyntösi toteuttamiseen.
Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, että annat lukijalle hyvän syyn toteuttaa toiveesi. Jos pyydät ”sitten kun ehdit, siivoaisitko tämän kansion”, riskinä on, ettei työ nouse lukijan prioriteettilistalle kovinkaan korkealle. Jos pyydät häntä ”kuun loppuun mennessä siivoamaan tämän kansion, jotta voisimme sen jälkeen jatkaa omalla proggiksellamme”, lukija ymmärtää paremmin oman osuutensa kokonaisuuden kannalta. Harva meistä haluaa tieten tahtoen hankaloittaa kollegan projektin etenemistä – me emme vain näe meille vähemmän tärkeiden asioiden arvoa muille.
Muista viestin vastaanottajana huomioida myös lähettäjää. Vaikka saisimmekin tiedon, että s-posti on avattu, meillä ei ole mitään takeita, että viesti on mennyt perille, jollet esimerkiksi kiitä viestistä ja kerro omia jatkoaikeitasi sen suhteen.

Eli periaatteessa aika pitkälle samoja ideoita kuin muussakin viestinnässä – huomioi vastaanottaja eli kohderyhmäsi. Sinun tehtäväsi on tehdä viestin lukeminen hänelle helpoksi.

11 kesäkuun, 2017

Asiakas vai myynti, kumpi ohjaa viestintääsi?

Rakennatko viestinnälläsi asiakkaan luottamusta, vai pyritkö myymään? Oletko miettinyt, kumpi sinun viestinnän tekemistäsi ohjaa, asiakas vai myynti?

Tuotatko sisältöä asiakkaan ongelmien ratkaisemiseksi, vai onko päätavoitteesi saada ostaja vakuuttuneeksi erinomaisuudestasi palveluntuottajana?

Jos olisi pakko valita, valitsisin mutulla aina asiakkaan.

Uskon nimittäin vahvasti, että tuottamalla asiakkaalle relevanttia sisältöä myynti tulee siinä sivussa – ehkei ihan heti, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Sopivan nöyrällä call to action -kehotteella varustettu sisältö puree kohderyhmässään taatusti.

Oma erinomaisuutta korostava hörölöö-sisältö sen sijaan on lähes rikollista aikavarkautta, eikä se mielestäni palvele ketään, ei sisällöntuottajaa eikä sen kuluttajaa. Kun tuote ja palvelut lyövät läpi, brändi kasvaa niiden vanavedessä.

Sitä paitsi, asiantuntijuuden lunastaminen ennen kauppoja rakentaa luottamusta, mikä taas helpottaa päätöksentekoa. Asiakkaasta voi ja kannattaa huolehtia jo paljon ennen kuin hänestä tulee asiakas.

Kumpi sinua ohjaa? Jollet vielä ole päättänyt, suosittelen asiakasta.

10 kesäkuun, 201727 toukokuun, 2019

Miksi viestintä on tärkeää?

Viestintä on tärkeää, koska se rakentaa merkittyksiä Terveisiä teekupin ääreltä.

Muutaman päivän elämä on näin introvertin näkökulmasta ollut hurjan vauhdikasta.

Kävin nimittäin isolla kylällä kääntymässä. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja myös vanhoja tuttuja. Tutuille olen kertonut kuulumisia, uusille esitellyt itseäni.

Siinä pitchatessani itseäni ja ajatuksiani tuli mieleen, miten tärkeä rakennuspalikka viestintä onkaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Viestintä nimittäin luo merkityksiä. Se on tärkeä keino ihan minkä tahansa suhteen lujittamiseksi, sillä sen avulla voimme rakentaa yhteistä näkemystä ja yhteenkuuluvuutta.

Työyhteisössä viestintä luo edellytykset työlle. Ei voi johtaa, jollei viesti. Ja jos tavoitteet ja arvot jäävät huonon johtamisen takia epäselviksi, töitä ei tehdä tehokkaasti. Merkitysten tuojana viestintä luo työyhteisöön yhteisöllisyyttä ja yhteistä kulttuuria. Itse asiassa viestintä on niin tärkeää yhteisön kannalta, että ilman sitä organisaatiota ei ole.

Ystävyyssuhteet kuihtuvat, parisuhteet muuttuvat merkityksettömiksi jollei suhdetta ruokita vuorovaikutuksella.

Siksi viestintä on tärkeää.

30 toukokuun, 2017

…kuinkas kiireisen sisällöntuottajan sitten kävikään?

Ou nou! Laiminlöitkö ideointivaiheen blogissasi? Kiire, kiire, kiire. Ja siksi väsy, väsy, väsy. Eikä väsyneenä osaa keskittyä.

Yhtäkkiä kaikki menee suorittamiseksi. Tehtävästä tehtävään ryntäämiseksi, nopeiden ratkaisujen metsästykseksi.

Ja sitten.

Kaikki, mikä liittyy uuden ideointiin häviää.

Kaikki heikot signaalit, vinkit, merkit tuulen tuomat tuoksut, kaikki, mikä ohjaisi uusiin ajatuksiin.

Pahoitteluni siitä. Pääni on ollut tyhjä. Olen laiminlyönyt tätä blogia.

Paluu tulee raa’alla työllä. Aloitin vähiten yleisöä keränneestä blogistani; kirjoitin tässä kuussa neljä postausta, kun tahti on ollut yksi tai alle kuukaudessa viimeisen puolen vuoden aikana.

Herättelin hidastelevaa blogiani niin ikään neljällä jutulla. Julkaisutahti on tähän mennessä tänä vuonna ollut 2–3 blogia kuukaudessa.

Kestosuosikkiani ruokin kuudella kirjoituksella. Siellä tahti on ollut reippaampaa kuin kahdessa edellisessä, peräti neljä tekstiä kuukaudessa. Toukokuu toi vuoden 2017 enkan.

14 kirjoitusta muihin blogeihin sitten tämän blogin viimeksi ilmestyneen postauksen jälkeen.

Kyse ei siis ole ns. valkoisen paperin kammosta. Pystyn hyvin tuottamaan tekstiä.

Miksen sitten pysty tuottamaan yhtään järkevää sisältöä tähän blogiin?

Koska olen kiireessäni laiminlyönyt kirjoittamisen ehkä tärkeimmän vaiheen, ideointivaiheen. Jokaisen sisällöntuottajan pitäisi huolehtia ideapankistaan ja viljellä ympäriltä tulleita virikkeitä. Ei kirjoittaminen muuten onnistu.

Mutta nyt näyttää paremmalta. Täältä noustaan ja vauhdilla!

6 toukokuun, 201720 toukokuun, 2019

Express yourself eli miten tehdään ylivertainen otsikko

Hyvä otsikko houkuttelee lukemaan. Annapa kun kerron totuuden.

Ihminen on itsekäs.

Olemme itsekkäitä, koska aika ja käsityskykymme ovat rajallisia. Ja kun maailma on pullollaan asioita, joihin voisi syventyä, meidän pitää olla valikoivia sen suhteen, mihin kanavoimme energiamme.

Emme kerta kaikkiaan voi perehtyä kaikkeen. Tai edes kevyesti maistella osaa vastaan tulevasta sisällöstä.

Oletko miettinyt, miksi kukaan haluaisi hakea tietoa juuri sinun tuottamasta sisällöstä? Millä keinoilla olet ajatellut houkutella verkon uumenissa räpiköivät surffailijat oman sisältösi pariin?

Sisällön pitää luonnollisesti tarjota ratkaisua johonkin lukijan ongelmaan. Sen pitäisi esittää jokseenkin oikeita faktoja ja olla tuore, eikä saisi miltään osalta johtaa harhaan.

Mielellään sisältö voisi olla myös viihdyttävä ja hyvin kirjoitettua. Mutta se on jo melko paljon vaadittu.

Huomion saamisen kannalta tärkeintä olisi panostaa ylivertaiseen otsikointiin. Lähes varmuudella voi sanoa, että otsikko pitää lukea, ja juuri sen ansiosta joko klikkaamme linkkiä – tai sitten emme.

Huoletta voi siis todeta, että otsikko on sisällön luetuin osa. Myös muutamat tekstin alussa olevat rivit silmäillään, mutta hyvin pieni osa lukijoista jaksaa jutun loppuun asti.

Houkutteleva otsikko on kuitenkin varmin tae sisällön menestykselle.

Miten kirjoitat vetävän otsikon?

Ensinnäkin, varaa otsikon kirjoittamiselle aikaa. Jos teet sisällön otsikkoa vaille valmiiksi, ei ole mitään järkeä puskea sitä maailmalle heti b-luokan hedarilla. Hyvä sisältö ja sinun työsi menevät tyystin hukkaan. Madonnan sanoin, ”Don’t go for second best baby” – olet paremman arvoinen.
Mieti, saisiko otsikkosi sinut lukemaan lisää. Jollei, jatka työstämistä. Haasta meidät lukemaan!
Näin [vapaavalintainen toimintaa kuvaava sana tai virke] -tyyppiset otsikot ovat nyt pop jopa ihan toimituksellisessa uutissisällössä (HS uutisoi menneellä viikolla ”Näin säästät selvää rahaa veroilmoituksella”).
Myös luvut toimivat hyvin: ”3, 5, 7 – tai miksei 27,5 – ylivertaista vinkkiä hyvään blogitekstiin” houkuttelee enemmän, kuin ”Ylivertaisen blogin kirjoittaminen”. Ja luvut nimenomaan numeroina, ei auki kirjoitettuna. Olemme tottuneet ajattelemaan lukuja järjestyksen tuojina ja otsikossa ne lupaavat tarkkaa ja täsmällistä tietoa. Ja sehän on hyvä asia tässä keskinkertaisen sisällön tulvassa.
Tärkeintä on olla oma uniikki itsesi. Älä kopioi. Itse asiassa, unohda kaikki yllä oleva. Kiteytä ajatuksesi ja – express yourself.