fbpx

Entä jos Luther eläisi nyt – millä viestintästrategialla teesit lanseerattaisiin?

Luin viikonloppuna artikkelin, jossa ylistettiin Martti Lutherin viestintätaitoja. Jutussa todetaan leikkisästi, että modernin ajan Luther käyttäisi varmasti Twitteriä.

Jäin miettimään mitä uskonpuhdistajamme todella tekisi, jos hän nyt, lähes 500 vuotta alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin, lanseeraisi teesinsä.

Viisaana miehenä hän miettisi tietenkin viestinsä kiteyttämistä. 95 tweettiä olisi tämän päivän yleisölle aivan liikaa. Perusidean saisi varmasti sisällytettyä muutamaan nasevaan blogikirjoitukseen. Paaville, aneille ja katumusharjoituksille tietenkin omansa.

Kansan miehenä Luther ymmärtäisi selkeän ja yksinkertaisen kielen tärkeyden; kansalle pitää puhua kansan kieltä. Alan ammattisanasto eli munkkilatina on pahinta karkotetta nykyajan nopeatempoisessa, lyhyen keskittymisen maailmassa.

Sisällön pääkallonpaikka, mothership of all contentina, olisi hänen bloginsa. Vaatimattomana miehenä hän olisi rakentanut sen itse – WordPressille tietenkin.

Blogissa Luther keskustelisi jumalanpalveluksen uudistamisesta, ehtoollisen eväistä ja saamastaan valtakunnankirouksesta. Hän olisi panostanut sivustonsa visuaalisuuteen ja maustaisi teesejä niitä selittävillä infograafeilla. Sisällön kohokohtia olisi ”Jumala ompi linnamme” -räppi, jota hän antaumuksella veisaisi pikkutuhmassa musavideossa.

Kaiken kruunaisi hyvin suunniteltu somekampanja. Twitterissä pidettäisiin omalla häsärillä (#puhdistus) opeista kysymys-vastaussessioita. Facebookissa käytäisiin syvempiä keskusteluja samasta aiheesta. Instassa Luther jakaisi kuvia myös perheestään, ihan vain brändinrakentamisaikeissa.

Ja kuten asiaan kuuluu, Luther haukuttaisiin paavin palkkaamien trollien toimesta somessa paholaiseksi munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Täydeksi torveksi ja vähä-älyiseksi feministi-suvakiksi, mokomaksi naisen naijaksi.

Hurjan some-menestyksen ja onnistuneen henkilöbrändäyksen seurauksena Luther nousisi ennen pitkää myös perinteisen median tähdeksi; ensin tosi-tv:n hulluttelujen kautta, sitten jo vakavampien ajankohtaisohjelmien vakiostarbana.

Ehkä. Viestejä ja sisältöjä tuotetaan tänään ihan mahdottoman paljon. Löisikö Lutherin viesti enää tänä päivänä läpi?

Vai pitäisikö sitäkin päivittää?

Tukeeko kielten opiskelu viestijän ammatissa?

Kielten opiskelu kannattaa aina
Kielten opiskelu kannattaa aina

Minua on huomenna pyydetty puhumaan kielten opiskelijoille. Aiheena on työelämään sijoittuminen.

Mietin mitä näille nuorille kertoisin.

Kiteytettynä päädyin siihen, että mihin ikinä ryhtyvätkään, tärkeintä on kyky viestiä.

Kielten opiskelijoina heillä on se etu, että he joutuvat (saavat) opintojensa aikana harjoitella paljonkin luetun ymmärtämistä ja kielen tehokasta käyttöä. Monelle muulle opiskelijalle nämä jäävät sivuosaan. Lähdetään ikään kuin siitä olettamuksesta, että kaikkihan osaavat kirjoittaa.

Ei se niin yksinkertaista ole. Uskallan väittää, että yhdenkin kielen syvällinen oppiminen edistää muidenkin kielten osaamista. Vierasta kieltä ei voi oppia, jollei osaa omaa äidinkieltään.

Päädyin itse aikanaan vahingossa ranskan kieltä pänttäämään. Liekö sitten ollut omaa laiskuuttani vai mitä, mutta sille tielle jäin.

Ei se mitään, kyllä humanistikin voi olla onnellinen. Ja kielten opiskelija voi sijoittua työelämään.

Ranskaa käytän enää vain omaksi huvikseni, viestintä taas on kietoutunut elämääni hyvinkin tiiviisti. Gallien kielen perinpohjainen opetteleminen on luonut hyvän pohjan viestintäammatilleni.

Vaan onko enää näin? Perustuuko kokemukseni tekstikeskeiseen viestimiseen? Puhummeko samoista enää asioista? Maailma on 20 vuodessa ehtinyt muuttua aivan hirmuisesti.

No, saa nähdä pitävätkö minua ihan kalkkiksena. Vai voisiko minulla olla heille vielä annettavaa.