Tajunnanvirta syö lukuilon – 5 vinkkiä hyvään tekstiin

Kuohuava tajunnanvirta vie lukuilonHesarissa pohdittiin viikonloppuna erityyppisiä lukijoita.

Laiska osuu ehkä lähimmäs sanana kuvaamaan minun lukemistani.

Haluan lukiessa päästä nopeasti asiaan. Teksti saa herättää ajatuksia, olematta kuitenkaan itsessään niin monimutkainen, että joudun miettimään tekstin ja kerronnan rakennetta kesken lukemisen. Rakastan vaivattomasti soljuvaa tarinaa, flowta.

Janoan selkeyttä. Jutun pointin pitää olla kristallinkirkas. Jollei se ole, koen, ettei kirjoittaja itsekään ole tiennyt, mitä haluaa sanoa. Hänellä vois myös olla vakavia hahmottamiseen liittyviä ongelmia.

Joka tapauksessa, jollei ole mitään sanottavaa, tekstin tuottaminen luettavaksi on ajan varastamista toiselta.

Tajunnanvirrasta saan hengenahdistusta. Fiktiossa siedän jaarittelua, jos se edistää loppuhuipentumaa jollain lailla. Faktatekstissä se on murhaa.

Ei sillä, kyllä minäkin osaan nauttia kielestä. Minua viehättää ajatus ymmärtämisestä, joten googlailen minulle vieraita sanoja ja ilmiöitä. Erityisen viehtynyt olen murresanoista – pohojalaasista etenkin, juuristani johtuen.

Miksi näin?

Koska olen väsynyt. Ja minulla on kiire. Aika ei riitä, jos joudun tavaamaan kappaleita pöytäkirjassa tai kollegan blogissa. Saati työohjeessa.

Näin kirjoitat hyvää tekstiä

Jokainen meistä pystyy kirjoittamaan hyvää tekstiä, kunhan muistaa muutaman tärkeän pointin. Eli:

  1. Määrittele päämääräsi – mitä haluat lukijan oivaltavan jutustasi
  2. Etene etapeissa – mitä lukijan on ymmärrettävä, jotta hän ymmärtäisi myös loppupäätelmäsi
  3. Pidä teksti rakenteeltaan yksinkertaisena – palvele lukijaa soljuvalla lukuergonomialla
  4. Älä hämmennä vaikeaselkoisilla sanavalinnoilla
  5. Kirjoita omalla tunnistettavalla tyylillä.

Naposteltava sisältö sulaa helpoiten

Onhan sisältösi valmiiksi palasteltu helposti naposteltavaan muotoon?Kukun sohvalla. Silmät lumpsuvat, mutta tiedän, että jos nyt menen nukkumaan, herään aamuyöstä.

Yritän tarkentaa katseeni läppärin ruudulle. Kirjaimet vilistävät silmien edessä, sumenevat, ja hyppäävät taas yhtäkkiä kirkkaana esiin.

Yritän lukea samaa kappaletta ehkä kolmatta kertaa. En saa kiinni ajatuksesta.

Uudestaan! Keskityn. Yläkerran naapuri aloittaa jokailtaisen konserttinsa. Osaisipa se edes laulaa! Välillä en tiedä kärsiikö se, vai nauttiiko. Paha siitä vinkunasta on sanoa.

Ai niin se artikkeli. Yritän koota itseni.

Havahdun kun pääni retkahtaa. Teksti vilahtaa näkökentästäni jonnekin oikealle. Kädet lipsuvat näppäimistöllä.

Tavaan sanoja. Entä jos yrittäisin tviitata jutun kohokohtia? Saisinko sen ideasta silloin kiinni?

Nousen keittääkseni kupin teetä. Astun lego-palikkaan; niitä on joka puolella. Saakura sentään! Tämä oli joskus siisti designkämppä, taidetta seinillä ja lasiesineitä Artekin raheilla.

Vaan eipä ole enää. Vaasit ja kulhot on siivottu keittiön yläkaappeihin. Taulut roikkuvat edelleen seinillä, mutta niiden täysipainoinen ihaileminen edellyttäisi kuivaustelineen ja kitarakotelon siirtämistä.

Ai niin se tee. Ja teksti. Lego herätti kivasti. Avaisiko jutun pädillä samalla kun juo tiskivuoren vieressä keittiössä teetä?

Naah. Raahustan takaisin sohvalle. Mihin jäinkään? Facessa on käynnissä joku mielenkiintoinen keskustel…

Tuntuuko tutulta? Tällaista lapsiperheen arki on. Miljoona asiaa on pidettävä mielessä. Ja asiat, joita ei tarvitsisi pitää mielessä, tunkevat sinne väkisin.

Miksi sen pitäisi kiinnostaa sisällöntuottajaa? Koska tähän todellisuuteen me tuotamme (meidän mielestä) tärkeää sisältöä. Jotta viestimme menisi perille, sen on siis oltava tarpeeksi yksinkertaista, tarpeeksi palasteltua – mielellään naposteltavaa.

Siinäpä ajateltavaa seuraavaa asiakaskirjettä varten!

Laastarin leikkaaminen eli oppitunti selkeässä viestimisessä

Selkeä viestiminen on A ja O
Kuusivuotiaan kokemuksella ja annetuilla ohjeilla laastarin leikkaaminen sujui näin.

Kuusivuotias poikani satutti sormensa viikonloppuna.

Haava oli niin pieni, etten ensin edes nähnyt sitä. Se vaati kuitenkin kuusivuotiaan mielestä laastarihoitoa.

Sovimme, että hän isona poikana leikkaa itse rullasta sopivan kokoisen palan.

”Leikkaat tosta kato palan, mä voin auttaa että saadaan se paikalle”, sanoin hiustenkuivaaja toisessa kädessä.

Tulos oli tämä.

No, voiko kuusivuotiaalta odottaa muuta, ohjeistushan on selvästi ollut puutteellinen hänen kokemustasoonsa verrattuna.

Entä jos kyse olisi ollut asiakkaasta käyttämässä sinun myymää tuotetta tai palvelua?

Viestitkö sinä tarpeeksi selkeästi omille asiakkaillesi?