fbpx

Ihana, armelias deadline

Missä olisimmekaan ilman deadlinea?Viime viikolla minulla oli deadline-päivä.

Arvatenkin en ollut ryhtynyt konkreettisiin toimiin edistääkseni asiaa ennen tuon samaisen päivän aamuneljää, jolloin heräsin ahdistuneena, kylmästä hiestä märkänä, lakana jalkojen ympärille kietoutuneena.

Tänään olisi SE päivä. Deadline, kaikkien kirjoittajien armas ystävä!

Join aamukahvini kahdeksalta sapen maku suussa. Tänään työ olisi pakko aloittaa, työstää ja päättää.

Yhdeksältä olin soittanut puhelun, jonka soittamiseen olin kerännyt voimia useamman viikon.

Kymmeneltä olin tiedustellut tarpeettomaksi käyneen parkkiruudun vuokrasopimuksen irtisanomisaikaa.

Yhdeltätoista olin korjannut painovirheen verkkosivuilla, tehnyt kuukauden FB-seurannan ja soittanut työterveyteen.

Silmälasikehyksiä selatessani havahduin. Olen ollut lukulasien tarpeessa jo pari vuotta, mutten ole edistänyt asiaa millään lailla.

Nyt, kun juttu lepäsi blankona word-pohjana tietokoneeni ruudulla, ei vielä edes alkiona aivojeni poimuissa, sainkin yhtäkkiä tehtyä tukun rästissä olleita asioita. Tärkeitä, ”pakko tehdä jossain vaiheessa kun ehtii” -asioita joilla on taipumus kasaantua, kunnes… niin, tulee se deadline.

Armelias, työntäyteinen, aikaansaava deadline. Tehokkuuden huippu, pinnistys ja palkinto!

Ikuisesti sinun orjasi kiittää.

 

Kuva: Pixabay.com

Loma loppuu, toimistoarki lähestyy – 5 vinkkiä tehokkaaseen työntekoon

Viisi vinkkiä tehokkaaseen työntekoon
Vielä hetken saa tehdä töitä omaan tahtiin tässä ympäristössä; kohta pitääkin jo olla tehokkaana toimistolla.

Lupasin itselleni tehostaa töiden (tai itse asiassa ihan minkä tahansa projektin) loppuun saattamista. Aina uudesta innostuvana aloittamisen asiantuntijana kärsin valmiiksi saattamisen tuskaa.

Verkko on pullollaan jos jonkinlaista vinkkiä tehokkaaseen työntekoon. Poimin vastaan tulleista viisi uutta, joita aion kokeilla. Enempään en usko omien kykyjeni – tai kärsivällisyyteni – tänä syksynä riittävän. Näistä on kuitenkin hyvä lähteä viilaamaan omia rutiineja.

Minun 5 vinkkiä tehokkaaseen työntekoon

Suurin tehokkuuden este minulla on työinnon ylläpitäminen. Kun joku asia on aloitettu, se muuttuu puuduttavaksi rutiiniksi ja äh niin tuskaiseksi edistää. Uuteen kun on mukavampi tarttua, siinä voi soveltaa osaamistaan, loistaa tähtenä – nauttia jännityksestä.

Neulojat tuntevat tämän toisen sukan syndroomana – ensimmäinen sukka syntyy valtavalla draivilla, kun taas silmukoiden luominen toista identtistä kappaletta varten tekee jo melkein pahaa.

Vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mikään ei kuitenkaan ole valmista ennen kuin kaikki työvaiheet on suoritettu.

  1. Käyn päivän päätteeksi läpi mitä sain päivän aikana tehtyä, mitä jäi vielä tekemättä. Tarkkailen, sisältääkö päiväni ajallista tyhjäkäyntiä, jolloin en tee mitään tuottavaa. Venyvätkö esimerkiksi työtä tauottavat mikrobreikit tai hölisenkö asian vierestä kokouksissa.
  2. Listaan seuraavalle päivälle kolme tärkeintä asiaa, jotka on tehtävä ensi kädessä. Paino sanalla ”tärkeintä”; se pakottaa priorisoimaan tehtäviä ja jättämään kylmästi epäoleelliset työt tekemättä, tai ainakin siirtämään ne mappi ö:hön. Jaan tehtävät pienempiin osatehtäviin ja etappeihin, jolloin niiden tekeminen helpottuu.
  3. Pidän tehotunnin aamulla, jolloin teen pois tai edistän ainakin yhtä näistä. Mikään mikrotason säätäminen tai ad hoc -työ ei saa viedä huomiota näistä. Pyrin siis välttämään ”olen niiiiiin kiireinen etten ehdi tehdä töitä” -ansaa.
  4. Ideoin uutta kerran viikossa, kirjaan kritiikittä ideat Trelloon, annan niiden muhia ja lajittelen ne kehittämispotentiaalin mukaan joko ”just do it”-, ”joo, mut vaatii selvittelyä”- ja ”ehkä joskus” -kategorioihin. Listalta on sitten helppo nostaa tehtäviä työn alle.
  5. Pidän parempaa huolta rapistuvasta kehostani venyttelemällä säännöllisesti. Kipu tuhoaa tehokkaasti keskittymisen, eikä töiden teosta tule mitään.

Jännä nähdä pysynkö ruodussa!

Mitä uutta vuodelle 2017? Joko asetit tavoitteesi?

En tee uudenvuodenlupauksia. Pidän kuitenkin tärkeänä, että itselleen asettaa tavoitteita.En tee lupauksia uuden vuoden kunniaksi. Mutta aika ajoin on ehkä hyvä asettaa itselleen jonkinlaisia tavoitteita, ainakin jos tarkoituksena on saada aikaan jotain muutosta.

Mietin pitkään, mihin olen elämässäni jotenkin tyytymätön ja mihin kaipaisin parannusta.

Päällisin puolin kaikki on hyvin, olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen kaikkeen.

Tai ainakin lähes kaikkeen.

No ehkä voisin olla hieman fokusoidumpi. Kaipaisin itseltäni lisää voimia asioiden loppuun saattamiseen. Rakastan uuden ideoimista ja uusien hankkeiden aloittamista. Haasteellisinta minulle onkin rykäistä se viimeinen lyhyt keskittyminen, jolla puristan työt pisteeseen asti. Elättelen toiveita, että se edelleen tässä vaiheessa elämää olisi opittavissa.

Haluaisin myös lukea enemmän. Kaikenlaista, faktan lisäksi romaaneja ja näytelmiä, jopa runoja; eri kielillä eri kulttuureista. Ja mielellään viimeiseen sivuun asti.

Toivoisin myös olevani suvaitsevaisempi kuin ennen, vaikka tiedän jo nyt katsovani maailmaa melko avaralla perspektiivillä. Haluaisin oppia ymmärtämään myös heitä, joiden mielipiteet ovat vastakkaisia omiini nähden. Tai ainakin heidän tarkoitusperiään.

Haluaisin oppia ilmaisemaan itseäni niin, etten loukkaisi ihmisiä. Faktaidioottina (olenhan suomalainen, lähes insinööri siis itsekin) menen asioihin usein liian suoraan, ja se saattaa hämmentää monia.

Olisi nastaa, jos jokaisessa tilanteessa voisin olla mielenrauhansa säilyttävä zen-kissa, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Että silloinkin uskoisin itseeni ja osaamiseeni. Ja jos kaaoksessa huomaisinkin osaamisessani jonkinlaisen puutteen tai särön, osaisin suhtautua siihen avoimen uteliaasti, ratkaisua etsien.

Nämä siis terveellisten elämäntapojen, riittävän levon yms yms lisäksi. Tällä hetkellä, sohvalla viltin alla hieman flunssaisena kaikki näyttää hyvin lupaavalta. Jopa valoisalta; muutos on vielä täysin mahdollinen.

Jotta tavoitteiden saavuttaminen tuntuisi liian vaikealta, taidan aloittaa siitä helpoimmasta päästä, lukemisesta. Iltapuuro hedelmien kera on jo syöty. Tarvitsemme onnistumisen tunteita, jotta jaksamme tavoitella muutosta.

Yöpöydälläni odottaakin kymmenittäin aloitettuja pokkareita, lehtiä ja kovakantisia opuksia. On paksua, ohutta, taidokkaasti toimitettua ja hartaasti harkittua. On käännettyä, on alkuperäiskielellä.

Urakkaa siis on.

Mutta pidemmittä puheitta – lähdenpä tästä kirjan kimppun. Hyviä  tavoitteenasetteluja sinulle, moi!

Multitaskaus ja tehokkuuden illuusio

Multitaskaus
Tehostaako multitaskaus työtä, vai onko se vain illuusio?

Päivän ajatus liittyy etäisesti eiliseen postaukseeni ajankäytöstä.

Jos tavoitteena on tehokas ajankäyttö, kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Olen itse surkea tässä; pidän asioiden aloittamisesta ja saan suurta tyydytystä onnistuessani jongleeraamaan monen pallon kanssa samanaikaisessa – koen silloin olevani oikea tehopakkaus ja varsin aikaansaava.

Ja kuten meillä niin usein on tapana, projisoin omaa todellisuuttani muihin; pojallekin papatan esimerkiksi siivoamisesta taukoamatta (nosta tuo, vie kengät eteiseen, futiskorteilla on oma paikkansa jne. Kyllä te tiedätte!).

Ongelmana multitaskauksessa on se, ettei silloin tule keskityttyä mihinkään asiaan kunnolla. Kun rajalliset resurssimme jaetaan äärettömän monen kohteen välillä, lähentelee tulos nollaa.

Sunnuntaina mökiltä palatessamme sata asiaa oli väärässä paikassa. Urputin ja marmatin, kuten lähes jokainen äiti olisi tehnyt.

Poika keräili lattialta jalkapallokortteja, kun huomautin kesän sohvalla viettäneestä pyjamasta ja olohuoneen lattialle pesiytyneestä kynäkorista. Hän kuitenkin kuittasi nerokkaasti:

Minä. Keskityn. Nyt. Yhteen. Asiaan.

Hyvä poika! Tässähän on ratkaisu ajanhallintahaasteeseemme: yksi tavoite, yksi tehtävä, lähes sataprosenttinen keskittyminen, maali.

Helppoa, eikö?

Aika on arvokkain resurssisi

Aika on tärkein resurssisiAika on resurssi, joka päivä päivältä vähenee.

Vaikka mitä tekisi, aikaa ei saa lisää. Rahaa, mainetta, jopa viisautta, saa iän karttuessa, mutta ei aikaa.

Lopulta se loppuu kokonaan.

Kannattaa siis tarkkaan miettiä, mitä ajallaan tekee. Edistääkö tekemiset tärkeitä asioita, vai kuluuko aika jonninjoutaviin. Vai kannattaisiko tehdä jotain, joka edes välillisesti vie oikeaan suuntaan.

Harha-askeliin ei oikeastaan ole varaa. Ihmiselo on sen verran lyhyt. Huomenna, kun palaan taas työpöydän ääreen, lupaan itselleni keskittyä kehittämään ajankäyttöäni tehokkaammaksi. Asetan päämäärät, ja pusken jääräpäisesti niitä kohti.

Olen sen arvoinen.

 

Kuva: FreeImages.com/Andre Larsson