fbpx

Oh yes, me niin rakastamme hyvää tarinaa!

Hyvä tarina aiheuttaa meissä kemiallisen myrskyn, oikean oksitosiiniaallon.

Moni viestintäopas tuputtaa meille tarinankerrontaa keinoksi sisältömarkkinoinnissa. Mukaansatempaava, hyvä tarina muuttavat väitetysti asenteitamme, uskomuksiamme ja käyttäytymistämme.

Fine. Yleensä väite jää tähän, eikä sitä perustella millään faktalla. Tai no, joo, tarinat luovat ”siltoja ihmisten välille ja tutustuttavat meidän heidän tapoihinsa” yms. yms.

Minusta tämä kuulostaa kovin mutu-tyyppiseltä selitykseltä.

Löysin kuitenkin interneetin ihmeellisestä maailmasta Harvard Business Reviewn artikkelin, joka luo jonkinlaisen tieteellisesti uskottavan selityksen tarinoiden voimalle.

Se ei ole pelkkää kuvitelmaa – vaan kemiaa!

Tie ihmisten sydämeen käy aivojen kautta. Hyvä tarina aiheuttaa nimittäin meissä oksitosiiniaallon.

Oksitosiini edistää empatian tunnetta. Empatia taas saa meidät samastumaan tarinan henkilöihin. Koukuttavan tarinan jälkeen päädymme kuin vaivihkaa toistamaan tarinan sankareiden tunteita ja käytöstä – haluamme tehdä samoja asioita, ostaa samoja tuotteita kuin sankarimme.

Tarinoilla onkin helpompi vakuuttaa kuin puhtaalla datalla. Puhdas data on vaikea ymmärtää, eikä siihen oikein voi samastua.

Tämä tarkoittaa sitä, että se miten sanot, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanot.

Jos siis vain voit, kerro se tarinan avulla. Ja koukuta lukijasi!

Kuva: FreeImages.com/Jean Scheijen

Tunne on tärkein – myös viestinnässä

Tarina välittää tehokkaasti tunteen, jota tarvitaan päätöksenteossa.Tunne on tärkeää, jos haluamme vaikuttaa viestinnällämme.

Brexit-äänestys on tästä hyvä esimerkki. Järjellä ei ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, päätös tehtiin tunteella.

Tutkimus on osoittanut, että onnelliset ihmiset ovat haluttomia vaarantamaan onnellisuuden tunteensa. He eivät tee päätöksiä, joiden lopputulema on epävarma tai heille epäsuotuisa.

Tyytymättömät ihmiset ovat taas valmiimpia ottamaan riskiä. Heillä ei ole mitään hävittävää, joten peliin voidaan laittaa kaikki. Tyytymättömyys johtaa pikavoittojen tavoitteluun, jotka yleensä edellyttävät myös suurempaa riskinottoa.

Media onnistui maalaamaan EU:sta hyvin negatiivisen kuvan brittiyleisön silmissä. Jopa niinkin, että äänestystulos taisi olla yllätys myös Ei-puolen kampanjajohtajille.

Tarina välittää tiedon lisäksi tunteen

Miten viestinnällä sitten vedotaan tunteisiin? No kertomalla tarinoita. Mitä vahvemman tarinan onnistut kertomaan, sitä voimakkaamman muistijäljen jätät vastaanottajaan. Tarinaan eläytyminen myös synnyttävät vahvaa ryhmätunnetta, ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Tarinat ovat vanha tapa välittää tietoa. Ennen lukutaitoa nuoremmille sukupolville välitettiin selviytymisen kannalta tärkeitä tietoja ja taitoja nuotion ääressä. Nyt opimme mm. empatiaa lukemalla kaunokirjallisuutta.

Brexit-äänestyksen tulos kertoo, että faktalla on hyvin vaikeata kontrata tunnetta. Yhteinen tarina kun luo luottamusta.

Olisikohan Kyllä-puoli menestynyt paremmin, jos se olisi myös vedonnut tunteisiin? Jos se vaikka olisi esittänyt jäsenyyden edut tai eron haitat yksilön kannalta? Kertonut nuorten menetetyistä mahdollisuuksista yhteisillä työmarkkinoilla?

No, se pohdiskelu on nyt myöhäistä. Mutta oppi kannattaa silti ottaa talteen! Tunne ennen faktaa!

 

Kuva: FreeImages.com/Fabio Pusterla