Eilinen Facebookin käyttökatko oli hyvä muistutus siitä, että organisaation pitää omistaa oma sisältönsä – kaikkea sisällöntuotantoaan ei kannata laittaa somen varaan.
Tarkoitan sisällön omistamisella sitä, että kun julkaiset jotain ison sisältökonglomeraatin kanavissa, olet täysin konsernin toiminnan – tai toimimattomuuden? – armoilla. Entä jos kanava myydäänkin tai käyttöehdot muuttuvat niin, ettet enää halua/voi käyttää palvelua? Mitä sisällöllesi ja näkyvyydellesi tapahtuu siinä kohtaa?
Näenkin oman sivuston eli oman median kultaakin kalliimpana sisällön ”emoaluksena”, johon parhaimmat ideat kannattaa säilöä. Some on sivuston sisällöntuotannon hyvä mauste ja jatke. Ja luonnollisesti erinomainen keskustelualusta, koska sillä pääsee lähemmäs asiakasta.
Sisällöntuottaja salaa toivoi illalla sohvalla maatessaan, että olisipa FB-maailmassa hiljaista vielä tänäänkin. Tulisi vapaapäivä jatkuvasta pöhinästä ja ideoinnista.
Joskus on ihan hyvä olla hiljaa. Ja tylsistyä. Silloin syntyvät ne kirkkaimmat ideat.
Kiire, kiire, kiire. Ja siksi väsy, väsy, väsy. Eikä väsyneenä osaa keskittyä.
Yhtäkkiä kaikki menee suorittamiseksi. Tehtävästä tehtävään ryntäämiseksi, nopeiden ratkaisujen metsästykseksi.
Ja sitten.
Kaikki, mikä liittyy uuden ideointiin häviää.
Kaikki heikot signaalit, vinkit, merkit tuulen tuomat tuoksut, kaikki, mikä ohjaisi uusiin ajatuksiin.
Pahoitteluni siitä. Pääni on ollut tyhjä. Olen laiminlyönyt tätä blogia.
Paluu tulee raa’alla työllä. Aloitin vähiten yleisöä keränneestä blogistani; kirjoitin tässä kuussa neljä postausta, kun tahti on ollut yksi tai alle kuukaudessa viimeisen puolen vuoden aikana.
Herättelin hidastelevaa blogiani niin ikään neljällä jutulla. Julkaisutahti on tähän mennessä tänä vuonna ollut 2–3 blogia kuukaudessa.
Kestosuosikkiani ruokin kuudella kirjoituksella. Siellä tahti on ollut reippaampaa kuin kahdessa edellisessä, peräti neljä tekstiä kuukaudessa. Toukokuu toi vuoden 2017 enkan.
14 kirjoitusta muihin blogeihin sitten tämän blogin viimeksi ilmestyneen postauksen jälkeen.
Kyse ei siis ole ns. valkoisen paperin kammosta. Pystyn hyvin tuottamaan tekstiä.
Miksen sitten pysty tuottamaan yhtään järkevää sisältöä tähän blogiin?
Olemme itsekkäitä, koska aika ja käsityskykymme ovat rajallisia. Ja kun maailma on pullollaan asioita, joihin voisi syventyä, meidän pitää olla valikoivia sen suhteen, mihin kanavoimme energiamme.
Emme kerta kaikkiaan voi perehtyä kaikkeen. Tai edes kevyesti maistella osaa vastaan tulevasta sisällöstä.
Oletko miettinyt, miksi kukaan haluaisi hakea tietoa juuri sinun tuottamasta sisällöstä? Millä keinoilla olet ajatellut houkutella verkon uumenissa räpiköivät surffailijat oman sisältösi pariin?
Sisällön pitää luonnollisesti tarjota ratkaisua johonkin lukijan ongelmaan. Sen pitäisi esittää jokseenkin oikeita faktoja ja olla tuore, eikä saisi miltään osalta johtaa harhaan.
Mielellään sisältö voisi olla myös viihdyttävä ja hyvin kirjoitettua. Mutta se on jo melko paljon vaadittu.
Huomion saamisen kannalta tärkeintä olisi panostaa ylivertaiseen otsikointiin. Lähes varmuudella voi sanoa, että otsikko pitää lukea, ja juuri sen ansiosta joko klikkaamme linkkiä – tai sitten emme.
Huoletta voi siis todeta, että otsikko on sisällön luetuin osa. Myös muutamat tekstin alussa olevat rivit silmäillään, mutta hyvin pieni osa lukijoista jaksaa jutun loppuun asti.
Houkutteleva otsikko on kuitenkin varmin tae sisällön menestykselle.
Miten kirjoitat vetävän otsikon?
Ensinnäkin, varaa otsikon kirjoittamiselle aikaa. Jos teet sisällön otsikkoa vaille valmiiksi, ei ole mitään järkeä puskea sitä maailmalle heti b-luokan hedarilla. Hyvä sisältö ja sinun työsi menevät tyystin hukkaan. Madonnan sanoin, ”Don’t go for second best baby” – olet paremman arvoinen.
Näin [vapaavalintainen toimintaa kuvaava sana tai virke] -tyyppiset otsikot ovat nyt pop jopa ihan toimituksellisessa uutissisällössä (HS uutisoi menneellä viikolla ”Näin säästät selvää rahaa veroilmoituksella”).
Myös luvut toimivat hyvin: ”3, 5, 7 – tai miksei 27,5 – ylivertaista vinkkiä hyvään blogitekstiin” houkuttelee enemmän, kuin ”Ylivertaisen blogin kirjoittaminen”. Ja luvut nimenomaan numeroina, ei auki kirjoitettuna. Olemme tottuneet ajattelemaan lukuja järjestyksen tuojina ja otsikossa ne lupaavat tarkkaa ja täsmällistä tietoa. Ja sehän on hyvä asia tässä keskinkertaisen sisällön tulvassa.
Tärkeintä on olla oma uniikki itsesi. Älä kopioi. Itse asiassa, unohda kaikki yllä oleva. Kiteytä ajatuksesi ja – express yourself.
Selkeä teksti houkuttelee lukemaan. Luettava teksti syntyy sujuvan kielen lisäksi selkeästä tekstin rakenteesta ja muotoilusta.
Miksi selkeyteen kannattaa panostaa?
Kultakalan keskittymiskyky on parempi kuin digiajan ihmisen. Jaksaako sisältösi kiinnostaa pidempää?
Microsoftin väitetään tutkineen keskittymistämme: mobiilivallankumouksen jälkeen yhtäjaksoinen keskittymisemme on laskenut alle sen, mihin kultakala pystyy, eli 8 sekuntiin. Kultakala pesee ihmisen sekunnilla.
Kestääkö sisältösi yli tuon kahdeksan sekuntia?
Nykyisessä ärsyketulvassa se saattaa tehdä tiukkaa. Kaikki keinot houkuttelevuuden lisäämiseksi kannattaa siis ottaa käyttöön. Optimaalinen sisältö on silmäiltävää ja helposti omaksuttavissa.
Hyvän tekstin tasapainoinen anatomia
Luulitko tekstin koostuvan sanoista, lauseista ja virkkeistä?
No niistäkin. Mutta tärkeimmät tekstin elementit ovat otsikko, ingressi ja leipäteksti.
Hyvä teksti houkuttelee jo otsikollaan lukemaan. Otsikko vihjaa mitä on tulossa, herättää kiinnostuksen. Täysin tekstiin istumaton otsikko huijaa lukijaa.
Otsikkoa seuraa johdanto, ingressi, joka kertoo pääpiirteissä, mistä sisällössä on kyse. Ingressiä seuraavat kappaleet eli leipäteksti syventävät sisältöä.
Mitä pidemmälle teksti kulkee, sen syvemmälle aiheeseen voi sukeltaa. Lopussa voit kertoa taustatietoja sille sitkeälle sissille, joka on jaksanut puurtaa sisällön loppuun asti.
Massiivisia tekstiblokkeja on ahdistava lukea
Silmää ei ole tehty lukemaan skrollattavaa tekstiä. Pitkät kappaleet ovat myrkkyä lukukokemukselle.
Pätki teksti muutaman rivin kappaleisiin, jossa vasen reuna on kiinteä. Anna oikean liehua – palstaan pakotettua tekstiä on vaikeampi lukea. Se saattaa myös rivittää tekstiin hassun näköisiä, peikon hammasrivistöä muistuttavia aukkoja.
Väliotsikot tuovat rytmiä
Väliotsikot antavat ryhtiä tekstillesi ja tuovat rytmiä lukemiseen.
Niiden tehtävänä on kuljettaa tekstiä eteenpäin, joten pyri rakentamaan niistä siltoja eri tekstin osioiden väliin.
Kuvilla on esteettisyyden lisäksi muukin funktio
Kuvien käyttö lisää lukumukavuutta Silmä tarttuu kuviin huomattavasti helpommin kuin tekstimassoihin. Sisältösi erottuu somen viestivirrasta paremmin ja kerää klikkauksia ja jakoja enemmän, jos siihen on liitetty kuva.
Kuvat myös lisäävät tekstin ymmärrettävyyttä ja vaikuttavuutta. Visualisoi tietoa esimerkiksi infograafeilla tai kaavioilla. Hyviä työkaluja tähän ovat esimerkiksi Piktochart ja Canva.
Tekstin pelastavat graafiset kikka kolmoset
Korosta tekstiäsi eri elementeillä kuten
luetteloilla
taulukoilla
inforuuduilla.
Oikeastaan ihan mikä tahansa katkos tekstivuodatuksen toimii. Verkossa – ja yhä enenevässä määrin myös muualla – tärkeintä on tuottaa nopeasti omaksuttavaa sisältöä.
Ja kun tässä kohta nopeus = helppous = silmäiltävyys, sanat eivät yksin riitä.
Sisältöä tuotetaan ihan julmetun paljon joka sekunti. Pare tehdä kerralla hyvää!
Kiire, kiire, kiire. Ja siksi väsy, väsy, väsy. Eikä väsyneenä osaa keskittyä.
Annapa kun kerron totuuden.