Ilmastonmuutos ja 10 muuta vaikeaa termiä yksinkertaistettuna

Ilmastonmuutos on peruttu – termistöä muuttamallaHS siteerasi tänään the Guardiania, jonka mukaan Yhdysvalloissa ministeriö olisi kieltänyt henkilökuntaansa käyttämästä ilmastonmuutokseen liittyvää sanastoa.

Se on kätevää, koska ilmiöhän häviää, jos siitä ei puhuta sen oikealla nimellä.

Taivas tosin kaataa niskaamme aiempaa enemmän vettä outoina ajankohtina kovien tuulien saattelemana. Aurinko paistaa popcornit valmiiksi jo pellossa.

Mutta siitä viis. Huolestuttavaa on se, että käyttämämme sanasto muokkaa asenteitamme ja arvomaailmaamme. Siinä mielessä sanaston vaihto vaikuttaa myös ilmiön olemassaoloon.

Entä jos ryhtyisimme koti-Suomessa samaan? Mitä negatiivisen klangin saaneita termejä voisimme sieventää yleisen hyvinvoinnin lisäämiseksi?

Ehdotan seuraavia lisäyksiä termistöömme:

Yksinhuoltaja – eksklusiivinen vastuunkantaja
Veronmaksaja – valtiosponsori
Työkyvytön – tilapäisesti työhaittainen
Työtön – tilapäisesti ilman tointa oleva
Sinkku – ei vielä sitä oikeaa löytänyt henkilö
Yrittäjä – yrityksiä perustava ja pyörittävä, mahdollisesti muita työllistävä riskinottoon pelottomasti suhtautuva henkilö (siitä on kuulkaas yrittäminen kaukana kun ryhdytään palkanmaksajaksi, silloin mennään eikä meinata!)
Syrjäytyminen – normista poikkeava, minimaalinen osallistuminen
Kilpailukykysopimus – kansan syviä rivejä koskevat yhteiset talkoot Suomen pelastamiseksi
Sote – se, toinoinniin, uudistus
Ilmastonmuutos – ilmaston sopeutuminen talouden kehitykseen
Trump – Isä aurinkoinen (värihän sen jo kertoo).

Poliittisen retoriikan täyskäännös – valheesta tuli arkea

Valheella on pitkät jäljet – luottamus on politiikassa tärkeää.Politiikassa on aina ollut takinkääntäjiä, väyrysiä, jotka vaihtavat mielipidettä yhtä usein kun me muut alusvaatteita.

Nyt maailman mahtavimman maan johtoon on astunut poliitikoksikin erikoinen persoona, mies jonka koko olemus huokuu oman edun tavoittelua.

Trump ei pelkää valehdella kääntääkseen asiat itselleen sopivaan asentoon. Presidenttiyttä ei ole kuin muutama päivä takana ja jo on mies jäänyt kiinni muutamasta valheesta.

No, se ei varsinaisesti ehkä ollut yllätys. Sama meno on tuttua jo kampanjoinnin ajalta. Kaiken lisäksi Trump on kunnostautunut räksyttämällä kriitikoilleen ja läksyttämällä heitä julkisesti.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että Trump ei näytä olevan ainoa valheisiin turvautuva poliitikko.

Yle esitti lauantaina erinomaisen dokumentin newyorkilaisen Anthony Weinerin vaalikampanjasta hänen pyrkiessään suurkaupungin pormestariksi.

Weiner oli demokraattien kongressiedustaja kunnes jäi kiinni kikkelikuvien (!) lähettämisestä vieraille naisille. Tähdennettäköön se, että kuvissa komeili edustajan oma sukuelin.

Mikäs siinä, mutta kun Weiner oli ja on vielä toistaiseksi naimisissa Hillary Clintonin lähimmän avustajan Huma Abedinin kanssa.

Okei, ihminen on erehtyväinen; kerrankos sitä saattaa erehtyä räpsäisemään kuvan nivusistaan. Ja hups, voihan kuva kiitos nakkisormien karata kenelle vaan Twitterissä. Tiedättekö, kiireessä tekevälle sattuu.

Weiner tosin jäi useamman kerran kiinni seksiviesteistä.

Eikä hän koskaan oikeastaan kantanut vastuutaan teoistaan tai osoittanut katumusta, vaan kävi sanallisesti median ja suuren yleisön kimppuun jos nämä uskalsivat kyseenalaistaa hänen käytöstään.

Miksi tästä kannattaa olla huolissaan?

Molemmissa tapauksissa itse valhe tai valheen kohde on toissijainen. Tärkeää on havaita se nurinkurinen fakta, että meidän on syytä epäillä molempien lähtökohtaisesti valehtelevan.

Trump puhuu vallan palauttamisesta kansalle, kansakunnan yhdistämisestä ja sen suuruuden palauttamisesta. Siinä projektissa luulisi luottamuksen olevan keskeisessä roolissa.

Valheella on pitkät jäljet. Sydän syrjällä saamme seurata miten meidän käy. Luottamuksen pettäminen rapauttaa pahimmassa tapauksessa demokratian perusteita.

Onko meillä siihen varaa?

 

Kuva: Freeimages.com/Jeremy Brown