Se on kätevää, koska ilmiöhän häviää, jos siitä ei puhuta sen oikealla nimellä.
Taivas tosin kaataa niskaamme aiempaa enemmän vettä outoina ajankohtina kovien tuulien saattelemana. Aurinko paistaa popcornit valmiiksi jo pellossa.
Mutta siitä viis. Huolestuttavaa on se, että käyttämämme sanasto muokkaa asenteitamme ja arvomaailmaamme. Siinä mielessä sanaston vaihto vaikuttaa myös ilmiön olemassaoloon.
Entä jos ryhtyisimme koti-Suomessa samaan? Mitä negatiivisen klangin saaneita termejä voisimme sieventää yleisen hyvinvoinnin lisäämiseksi?
Ehdotan seuraavia lisäyksiä termistöömme:
Yksinhuoltaja – eksklusiivinen vastuunkantaja
Veronmaksaja – valtiosponsori
Työkyvytön – tilapäisesti työhaittainen
Työtön – tilapäisesti ilman tointa oleva
Sinkku – ei vielä sitä oikeaa löytänyt henkilö
Yrittäjä – yrityksiä perustava ja pyörittävä, mahdollisesti muita työllistävä riskinottoon pelottomasti suhtautuva henkilö (siitä on kuulkaas yrittäminen kaukana kun ryhdytään palkanmaksajaksi, silloin mennään eikä meinata!)
Syrjäytyminen – normista poikkeava, minimaalinen osallistuminen
Kilpailukykysopimus – kansan syviä rivejä koskevat yhteiset talkoot Suomen pelastamiseksi
Sote – se, toinoinniin, uudistus
Ilmastonmuutos – ilmaston sopeutuminen talouden kehitykseen
Trump – Isä aurinkoinen (värihän sen jo kertoo).
Politiikassa on aina ollut takinkääntäjiä, väyrysiä, jotka vaihtavat mielipidettä yhtä usein kun me muut alusvaatteita.