Luovuuden taustalla autuas tylsyys

Luovuus kumpuaa tylsyydestä
Luin aamulla mielenkiintoisen artikkelin ihmisen tarpeesta olla tekemättä mitään.

Tylsyys tai tylsistyminen on tarpeen luovuutemme herättämiseksi. Jos koko ajan syötämme mielikuvitustamme valmiilla paketeilla (tv:llä, pädillä, peleillä yms.) mielikuvituksemme ei kehity.

Mielikuvitus taas on tärkeää empatian tuntemiselle. Jollei meillä ole mielikuvitusta, emme myöskään kykene asettumaan toisen asemaan.

Vahvalla mutulla voin sanoa, että asiassa on perää. Liika stimulaatio kuristaa luovuuden sen sijaan, että ruokkisi sitä. Vasta kun kohtaamaansa pääsee sulattelemaan rauhassa, voi luoda uutta.

Pidätkö sinä huolta omasta luovuudestasi? Miten?

Deadline pukkaa päälle – mitä tehdä?

Kirjoittamisenhan pitäisi olla rutiinihomma, samperi soikoon!Jokainen meistä on ollut siinä tilanteessa. Deadline pukkaa päälle, eikä tekstiä tunnu syntyvän millään konstilla.

Kädet hikoavat, suu tuntuu kuivalta. On pakko-pakko-pakko saada jotain paperille.

Kello käy, stressi puskee hikikarpaloita niskaan.

Kaikki syksyn mittaan kerätyt juttuideat tuntuvat latteilta, luonnokset yksioikoisilta höpinöiltä ja viimeistä silausta vailla olevat tekstit täysiltä raakileilta.

Kirjoittamisenhan pitäisi tällä tekniikalla olla rutiinihomma, samperi soikoon! Kävin jopa lenkillä, eikä se kirkastanut jutun juonta ollenkaan!

Tuntuuko tutulta? Oletko miettinyt, miksi homma ei luista?

Minulla luominen vaatii seesteisen mielen. Ajatukset hidastuvat, kun olen viettänyt yön pimeimmät tunnit pohdiskellessani (työ)juttuja. En saa mitään järjestelmästä ulos, eikä se myöskään ole vastaanottavainen uusille ideoille.

Silloin ei parane syöttää stressiä puristamalla väkipakolla sisältöä ulos. Riskinä on, että se ei täyttäisi omia saatika lukijoiden laatuvaatimuksia.

Elämä on liian lyhyt huonon sisällön tuottamiseen. Kierrosten laskeminen auttaa asiaan.

Siksi aionkin seuraavaksi neuloa. Palataan näihin juttuihin taas muutaman päivän päästä!

Moi!

Kuunteleminen on (asiakas)viestinnän tärkein osa

Asiakkaan kuunteleminen on tärkeääUsein sanotaan, että tärkein osa viestintää on kuunteleminen; onhan meille annettu kaksi korvaa ja vain yksi suu.

Se on totta. Jollemme kuuntele, emme tiedä mitä toisella on sanottavana, ja meidän on vaikea osallistua keskusteluun.

Kuuntelemisessa on kuitenkin vielä tärkeämpää se, minkä tunteen se tuottaa puhujalle. Kuuntelemalla annat arvon toiselle. Kuunteleminen myös mahdollistaa toisen näkemyksen ymmärtämisen ja uuden oppimisen.

Mietipä, miltä tuntuu kun sinua ei kuunnella? Turhauttaa varmasti. Ahdistaakin. Joskus jopa vituttaa.

Oletko sinä hyvä kuuntelija?

Oletko miettinyt millä lailla sinä kuuntelet? Hiljaa, katse maisemassa, vai kannustatko puhujaa hymyllä tai pienillä ynähdyksillä jatkamaan?

Pahin kuuntelija on kuin musta aukko, joka imaisee itseensä jokaisen sanan, mutta ei anna minkäänlaista merkkiä siitä, että olisi sisäistänyt sanottavasi.

Mustalle aukolle puhuminen onkin turhauttavaa. Puhuja ei voi koskaan tietää, onko kuulija todella kuullut häntä.

Yrityksen kannattaa opetella kuuntelemaan asiakastaan

Yritysviestinnässä kuuntelemisella on ihan oma arvonsa. Jollemme kuuntele asiakasta, miten voimme vastata hänen tarpeisiinsa? Miten voisimme oppia yrityksemme kehittämisen kannalta tärkeää uutta, jos fokus on vain omassa tekemisessä?

Pääsääntöisesti omista tuotteistaan ja palveluistaan paasaava yritys luo myös hyvin äkkiä itsestään ylimielisen kuvan. Siksi jokaisen yrityksen kannattaisikin kehittää omaa kykyään kuunnella asiakasta. Niitä mustia aukkoja löytyy jo pilvin pimein alalta kuin alalta.

Millä lailla sinä kuuntelet asiakkaitasi? Koska viimeksi nostit luurin ja juttelit luottoasiakkaasi kanssa? Tai kävit lounaalla hänen kanssaan?

Kokeilepa. Se lujittaa varmasti suhdettanne. Hurjimmassa tapauksessa voit saada uusia ideoita toimintasi kehittämiselle!

 

Kuva: FreeImages.com/Mario Alberto Magallanes Trejo