Olen vanhemmiten unohtanut polveni.
Kun pudotan jotain lattialle, kuitin, mainoskuulakärkikynän tms. kurkottelen niitä polvet suorina, nippa nappa yltäen karanneeseen tavaraan.
Heti kun maltan koukistaa polviani, yllän vaikka miten hyvin.
On kuin joustamattomuus lisäisi etäisyyttä kohteeseen.
Kannattaisi ehkä säilyttää joustavuus – tilanteessa kuin tilanteessa. Joustavina yllämme perille.