Avainsana: introvertti

Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja samalla monen toimistotyöläisen etätyöt muuntuivat vähintäänkin hybridiarjeksi.

Ekstrovertti iloitsee, introverttiä mietityttää.

Ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin

Jos oikein katsoo, onhan toimistolla työskentelyssä jotain hyviäkin puolia. Nämä kannattaa pitää mielessä siinä kohtaa, kun alkaa ahdistaa.

• Työkaveri on lähellä. Apua saa tiukan paikan tullen huikkaamalla, ilman tiimssejä tai muita sähköisiä tekemisen kynnyksiä. Vaikeita asioita ei tarvitse pähkäillä itsekseen. Hommat etenevät, ehkäpä jopa ilman suurempia virheitä.
• Ympäristön muutos yleensä tuulettaa ajatuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka miten jännittäisi muiden tapaamista, se avaa uusia, joskus jopa hyödyllisiä näkökulmia asioihin. Jos siis kykenee löytämään sisäisen rauhansa huomatakseen helmet ympärillään.
• Työmatkat, lähikokoukset, kahvitauot kahviautomaatilla ja lounaat lähitienoon ravintoloissa lisäävät ottamiesi askelten määrää päivässä, mikä hyödyttää suoraan makuuhuonekonttorissa veltostunutta kehoasi.
• Saatat huomata, että olet oikeasti kaivannut joitain työkavereitasi. Liibalaaban laskettelu rakentaa parhaimmillaan sitä luottamusta, jota tarvitaan työyhteisönne yhteishengen rakentamisessa.
• Toimistolla huomaa, että kaikki muutkin ovat lihonneet.

Introvertti huolestuu siitä, koska työt tehdään

Ekstroverteille tiedoksi, näistä olemme huolissamme:

• Koska työt tehdään, kun keskittyminen katkeaa koko ajan kaikenlaisiin toimistoelämän häiriöihin? Miksi minä olen se, joka aina lisää kopiokoneeseen paperia? Miksi minä olen ensimmäinen, joka häiriintyy kahvipannun karstasta?
• Kokoukset syövät työpäivästä aimo osan. Kokouksista taas menee suurin osa turhiin jorinoihin, koska yksi ei ollut valmistautunut päivän aiheeseen, toinen myöhässä, kolmas sätti myöhässä olevaa, myöhässä oleva selitteli tullessaan miksi oli myöhässä ja odotellessa käytiin läpi mitä uusia harrastuksia lapset aloittavat syksyllä. Koska (kokouksessa syntyneet) työt tehdään?
• Työmatkat ovat pois a) unesta, b) perheen kanssa vietetystä ajasta, c) työajasta (koska työt tehdään?)
• Kuka meillä siivoa kotona jatkossa, kun työpäivän jälkeen pitää palautua kaikesta hälystä ja kaikista ihmisistä? Menee taas koko viikonloppu pyykätessä.
• Muutkin huomaavat, että olen lihonnut.

Miten selviämme uudesta hybridiarjestamme?

Keino on yksinkertainen, mutta vaikeampi käytännön elämässä: pyrkimällä lempeyteen itseämme ja muita kohtaan.

Toimistostressi on introvertille ihan normaali tunne, mutta ehkä sen kestää, jos muutaman lähipäivän jälkeen voi taas viettää päivän tai kaksi kotona, omassa turvallisessa luolassaan. On okei väsyä sosiaalisista kontakteista – väsymykseen auttaa lepo. En tarkoita nyt vaakatasossa tapahtuvaa kuorsausten siivittämää nollausta, vaan hiljaisuutta ja oman sisäisen maailma tutkailua.

Iloitaan erilaisuudestamme. Muistetaan se tosiasia, että olemme kaikki ihmisiä, joilla Dalai Laman sanoja lainaten on ainutlaatuinen ajatus omasta minästämme, ja meille on yhteistä se että haluamme kokea onnea ja välttää kärsimystä”. Ekstrovertin onni on introvertin kärsimys, ja toisinpäin.

Hybridiarki tuo parhaimmat palat molemmille.