fbpx

Avoin viestintä rakentaa luottamusta ja edistää itseohjautuvuutta

Osallistuin viime viikolla mielenkiintoiselle luennolle, jonka aiheena oli johtaminen työelämän muutoksessa.

Puhujan esittämistä väittämistä mieleeni jäi erityisesti tämä: luottamus on itseohjautuvuuden tärkein polttoaine.

Hän lähestyi asiaa esimerkillä, jossa organisaatiossa oltiin ihmetelty työntekijöiden passiivisuutta. Kaikki olettivat, että jokainen toimisi itsenäisesti vastuuta kantaen, mutta todellisuus olikin jotain aivan muuta.

Kun asiaa alettiin perkaamaan, lähtökohtana oli kysymys MIKSI organisaatio ei kyennyt itseohjautuvuuteen kaikista sitä tukevista toimista huolimatta.

Hyvin pian organisaatiossa huomattiin, että kyse ei ollutkaan kannustuksen lisäämisestä, vaan itseohjautuvuuden esteiden purkamisesta.

Toisin sanoen organisaation johtamisessa olikin vallalla (piilo)rakenteita ja käytäntöjä, jotka luottamuksen edistämisen sijaan lisäsivätkin kontrollia. Esimerkkinä tällaisista rakenteista puhuja mainitsi etätöihin joissakin organisaatioissa liittyvän byrokratian ja raportoinnin.

…entä voisiko viestintä auttaa?

Itseohjautuvuutta voidaan rakentaa myös viestinnän keinoin.

Ensinnäkin, minkä tahansa strategian työstämiseen ja jalkauttamiseen tarvitaan tehokasta (strategia)viestintää.

Jos toiveena on itseohjautuvuuden lisääminen, se pitää terminä määritellä ei johtoryhmässä, vaan esimiesten ja työntekijöiden kesken yhdessä. Organisaation pitää löytää yhteinen näkemys siitä, mitä itseohjautuvuus merkitsee juuri heidän organisaatiossaan, miten se ohjaa heidän työtään, mitä se ei pidä sisällään. Vain keskustelemalla yhdessä organisaatio – ja sen osat – voivat määritellä selkeät tavoitteet itselleen.

Asioista pitää siis puhua. Jokaisen organisaation jäsenen on ymmärtää mistä on kyse. Kriittistä onkin juuri avoimuus ja yhdessä tekeminen. Mietipä miten usein pomo johdattelee ja tekee päätökset muiden puolesta, ihan huomaamatta?

Toiseksi, myös avoimuus ja läpinäkyvyys lisäävät luottamusta. Kun päätöksentekoprosessit ovat transparentteja, kaikille on selvää kuka teki päätöksen, millä perusteilla ja miksi. Transparentissa organisaatiossa vastuut ovat selvät; kun tunnemme oman toimivaltamme, on helpompaa toimia itsenäisesti.

Kolmanneksi, jokaisen meistä tulisi kiinnittää huomiota omaan vuorovaikutukseensa. Käytämmekö vuorovaikutuksessamme muotoiluja tai välitämmekö sanattomia viestejä, jotka ovat ristiriidassa sanomamme kanssa. Suu sanoo ”luotan”, mutta kehosi ”syö hattusi, valehtelija”.

Lopuksi pitää kuitenkin todeta, että viestinnällä ei korjata johtamisen ongelmia. Jos johto poukkoilee linjassaan tai on kykenemätön päätöksentekoon, ei näiden kolmen kohdan korjaaminen vielä auta. Viestintä onkin johdon työkalu, suljettujen ovien avaaja ja monen mahdollistaja.

Itseohjautuvuus kasvaa luottamuksesta, joka perustuu avoimeen yrityskulttuuriin

Särkänniemeen, Särkänniemeen – ja sieltä salaa pois

Särkänniemen delfiinikohu opetti kolme asiaa kriisiviestinnästäSärkänniemen delfiineistä on varmasi jo sanottu kaikki oleellinen.

Lisään kuitenkin vielä kolme pointtia:

  • Kriisissä asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Jos delfiinit pitää roudata yön pimeinä tunteina pressujen suojassa pois, se herättää väkisinkin epäilyt hämärähommista. Oli asian laita mikä tahansa.
  • Jos joudumme kohussa valitsemaan kummalle puolelle asetumme, valitsemme lähes aina heikomman puolen. Iso on lähtökohtaisesti paha ja pahaa pitää vastustaa.
  • Yleisö määrittelee avoimuuden laajuuden, et sinä. Jos viestintäsi koetaan salailevana ja avoimuus puutteellisena, niin – se on juuri sitä. Piste.

Ei mulla muuta. Kiitos.

 

Kuva: FreeImages.com/ Monique Stowasser

Luottamus kumpuaa avoimesta viestinnästä

Luottamus kasvaa läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta
Luottamus kasvaa läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta

Jokaisen yrityksen kannattaisi tehdä viestintää.

On luonnollista, että kun itsestään pitää ääntä, se kerää huomiota, mikä voi johtaa tunnettuuden kasvuun ja sitä kautta uusiin asiakkuuksiin. Kassaan kilisee hynää ja maailma pelastuu.

En tarkoita kuitenkaan nyt tätä viestinnästä saatavaa ilmeistä hyötyä.

Puhun viestinnän tuomasta luottamuspääoman kasvusta.

Kertomalla itsestään ja toimintatavoistaan avoimesti yritys luo potentiaalisten asiakkaiden mielissä vaikutelman luotettavuudesta.

Kun yrityksen toiminta on läpinäkyvää, asiakkaalla on turvallinen olo valita se yhteistyökumppanikseen. Läpinäkyvyys vähentää siis asiakkaan näkökulmasta yhteistyön riskejä.

Eikä luottamus houkuttele vain asiakkaita – avoimuus ja läpinäkyvyys vetää puoleensa myös työntekijöitä. Sisäisesti luottamuksella rakennetaan hyvä pohja tuottavalle työlle; avoimuus lisää organisaation tehokkuutta ja parantaa sen kannattavuutta.

Siksi jokaisen yrityksen kannattaa tehdä viestintään. Edes vähän.

Harkitsethan asiaa?

Työntekijälähettilyys kasvaa työhyvinvoinnista

Työntekijälähettilyys on hyödyntämätön markkinointikeino
Somea ja coffeeta mm. työntekijälähettilyyden ympäriltä @somecoffee

Osallistuin viime viikolla Someco Oy:n järjestämään erinomaiseen Somecoffee-tilaisuuteen, jossa keskusteltiin, niin no, mistäpä muusta kuin some-viestinnästä ja -markkinoinnista.

Eräs käsitelty aihe oli työntekijälähettilyys. Lyhyesti kyse on työntekijöiden toimesta tapahtuvasta vapaaehtoisesta yrityksen tuotteiden tai palveluiden markkinoinnista tai sen brändin puolesta puhumisesta esimerkiksi sosiaalisen median verkostoja hyödyntäen. Usein tämä on unohdettu ja hyödyntämätön markkinointiresurssi.

Ilmiönä työntekijälähettilyys ei ole uusi, kylläkin someajan vahvasti esiin nostama keino. Ihmiset ovat aina kiinnostavampia kuin itse brändi, ja usein myös paljon luotetumpia tiedonlähteitä kuin yritys. Eikä mikään ihme, miksi kukaan jakaisi sellaisen yrityksen sisältöjä, johon ei itse usko? Koska takaraivoon on painettu haulikko? Tuskinpa.

Miten jengi saadaan mukaan?

Kun lähettilyyttä lähdetään rakentamaan, muutama tekninen yksityiskohta kannattaa selvittää.

Henkilöstön pitää kokea, että heillä on ylimmän johdon tuki sisältöjen jakamiselle – työajalla osana työnkuvaa. Ylimmän johdon esimerkki toimii tässä erinomaisena kannusteena.

Henkilöstön pitää kokea, että heillä on ylimmän johdon tuki sisältöjen jakamiselle – työajalla osana työnkuvaa

Myös henkilöstön osaaminen pitää varmistaa; työnantajan postauksia jakaessa saattaa iskeä suorituspaniikki – sanonko nyt varmasti oikein, voiko joku tulkita viestini väärin. Pidä siis huoli, että some-ohjeistuksenne on ajan tasalla ja kaikkien saatavilla.

Luottamus ja avoimuus työntekijälähettilyyden kulmakiviä

Lähettilyyttä ei voi ostaa, vaan se perustuu luottamukseen ja avoimuuteen. Suurin lähettilyyttä edistävä tekijä onkin korkea työhyvinvointi.

Jollei työpaikalla viihdytä ja työtä koeta mielekkääksi, on turha kuvitella, että siitä riemuiten kerrottaisiin eteenpäin kavereille. Firman sisällön jako on kuitenkin aina jonkinlainen suositus – tää on hyvä juttu, osta tää!

Hyvä työhyvinvointi taas rakentuu hallinnan tunteesta ja vaikutusmahdollisuuksista. Molemmat ovat kytköksissä hyvään johtamiseen, kuten tavoitteiden ja toimintatapojen selkeyteen.

Tilaisuuteen osallistuneen panelistin sanoja lainaten: ”Jos hoidat sisäisen hyvinvoinnin hyvin, saat myös jengiä mukaan viestintään.”

Sinäkin, Brutukseni, tai miten avoimuudella voidaan korjata luottamusta

Kun johto ymmärtää tapahtuneen vaikutukset yhtiön brändiin, avoimuus korjaa kolhiintunutta mainetta.Tänään vilppiuutisointi osuikin jo omaan salkkuun Wärtsilän kerrottua omasta testimanipulaatiostaan.

Tuloskikkailu koskee yhtiön mukaan rajattua määrää merimoottoreita ja niiden polttoainetestausta. Näiden kohdalla poikkeamia on aiheuttanut rajallinen määrä ihmisiä, jotka ovat toimineet yhtiön sisäisten ohjeiden vastaisesti.

Mitä tekee yhtiö? Järjestää aiheesta analyytikko- ja lehdistöpuhelinkonferenssin, jossa pyytää anteeksi hallituksen puheenjohtajan ja konsernijohtajan voimalla. Asia käydään tilaisuudessa seikkaperäisesti läpi ja yhtiö kertoo toimista, joihin on vilpin suhteen ryhtynyt.

Joku voisi tietenkin kysyä, olisiko Wärtsilä tuonut asian julkisuuteen jollei toinen suomalainen pörssiyhtiö olisi juuri jäänyt kiinni testivilpistä. Vilppihän koski vain muutamaa sataa yhtiön tuottamaa moottoria. Vai oliko tämä peräti hyvä ajankohta astua julkisuuteen, kun toinen tapauksemme ei ilmiselvästi täysin hallitse kriisiviestinnän perusteita ja on huomion keskiössä?

Ulostuloon vaikutti ensisijaisesti yhtiön maine transparenttina ja avoimena toimijana.

Hallituksen puheenjohtajan Mikael Liliuksen mukaan ulostuloon vaikutti ensisijaisesti yhtiön maine transparenttina ja avoimena toimijana. Johto ymmärtää tapahtuneen vaikutukset yhtiön brändiin, ja haluaa tällä korjata sitä luottamuspulaa, joka testimanipulaatiosta on syntynyt.

Joka tapauksessa, tämä on näin kolmannen polven Wärtsiläläiselle pettymys. Osakesäästäjänä koen kuitenkin jotenkin suurempaa luottamusta yhtiöön, jonka toimintaa ohjaa avoimuus ja joka viestii rehellisesti tapahtuneesta.

Pörssikin kohteli Wärtsilää lempeämmin kuin Nokian Renkaita, pudotusta päivässä parisen prosenttia rengasvalmistajan kurssin sukellettua huomattavasti reilummin.

Ehkä tästä kannattaisi ottaa opiksi?

Kriisiviestinnässä iso pyörä pyörii – tai sitten ei

Surullisena olen tänään lukenut Nokian Renkaiden väitetystä testivilpistä. Ajan itsekin Nokialaisilla, koska ostin ”testivoittajat”, poikani ja omaa turvallisuutta ajatellen.

Kuinkas sitten kävikään. Lehdistö esittää, että yhtiö olisi teettänyt testejä varten parempia renkaita, niin erinomaisia, ettei heillä olisi ikinä ollut varaa tuottaa niitä sarjatuotannossa. Syy testirenkaiden sormeiluun löytyy väitetysti voitontavoittelusta, niin yksilö- kuin yhtiötasollakin.

Yhtiö vastaa 

Miten yhtiö vastaa syytöksiin? Verkkosivuillaan perjantai-iltaan mennessä hyvin ohuesti. Toimitusjohtaja pyytää kylläkin anteeksi ja kiistää hallituksen päättäneen optio-ohjelmasta, jolla olisi kannustettu testivilppiin. Silmiinpistävää on se, että pari päivää aiemmin, samana päivänä kuin toimitusjohtaja antoi haastattelunsa Kauppalehdelle, yhtiö on muuttanut kannustinohjelmaansa.

Samalla yhtiö myöntää Facebookissa parannelleensa renkaita testejä varten. Postauksessa jopa käytetään sanaa ”vilppi” – tosin vilpillä on tässä kohtaa paranneltu jo valmiiksi erinomaista tuotetta, eli kai sillä niin väliä. Jos tuote on jo valmiiksi erinomainen, vilppi on vain kosmetiikkaa.

Kriisiviestintä rakentaa menetettyä luottamusta

Kriisissä avoimuudella voidaan pelastaa paljon. Avoimella viestinnällä voidaan rakentaa uudelleen perustukset sille luottamukselle, jonka kriisi on romuttanut.

Kriisiviestien sisältö voidaan kuitenkin helposti vesittää.

Vai mitä mieltä olette yhtiön verkkosivuston fiiliskuvasta?

Minussa se ainakin herättää kysymyksen siitä, pitääkö yhtiö vilppiä vastuullisena. Entä voidaanko tässä kohtaa enää puhua ”tinkimättömästä työstä” turvallisen liikkumisen hyväksi? Ja jos hankkii testivoittajan tittelin vilpillä, onko ihmisten turvallisuus silloin todellakin sydämen asia?

Voiko yhtiön kriisiviestintää tämä ristiriidan valossa enää pitää uskottavana?

Kriisiviestintä rakentaa menetettyä luottamusta
Kuva Nokian Renkaiden verkkosivulta www.nokianrenkaat.fi.

Kriisissä iso pyörä pyörii. Sen vauhtiin on hypättävä, vaikka päätä huimaisikin. Jos kriisiviestinnässä epäonnistuu, edessä onkin jo paljon vakavampi asia – mainekriisi.

Menestyvässä yrityksessä kaikki viestivät

Viestintäkonsultti Jukka Hakala kirjoittaa tuoreessa Talouselämä-lehden TEbatissa siitä, että tulevaisuuden menestysyrityksissä viestintä integroituu kiinteäksi osaksi jokaisen työntekijän perusosaamista.

Olen samaa mieltä Hakalan kanssa. Merkittäviin tehtäviin ei enää edetä, jollei viestintäosaaminen ole vahvaa. Päätöksentekoakin ohjaa se, mitä jokin teko tai päätös nähdään viestivän.

Hakala on jopa niin optimisti, että maalailee viestintäosastoille loppua viimeistään vuonna 2030. Sitä ennen viestijät jalkautuvat organisaatioon ja vievät osaamisensa muiden jalostettavaksi.

Olisi hienoa, jos niin todella kävisi. Maailmassa, jossa jokaisella meillä on mahdollisuus viestiä ajasta ja paikasta riippumatta suurellekin yleisölle ja jossa keskustelu on arkipäivää, myös yritysten olisi hyvä toimia avoimesti ja luoda elävää keskustelukulttuuria. Mihin totumme siviilissä, osaamme odottaa myös työpaikalla.

Mutta… nähdäkseni se vaatisi suurta muutosta monen yrityksen johtamistavoissa. Ja työntekijäpuolelta suurta uskallusta osallistua. Epäonnistumisten todellista hyväksymistä.

Ehkä Hakala on oikeassa. Ehkä me emme enää tarvitse viestintäosastoja 15 vuoden päästä. Ehkä muutos on jo käynnissä.

Toivotaan ainakin niin. Yhdessä voisimme saada niin paljon enemmän aikaan.

Ja vasta kun osaamme tasapuolisesti käydä keskustelua, olemme todella yhdessä.