Someseuraajien ostaminen tuo suuren yleisön – mutta kannattaako se?

Someseuraajien ostaminen ei tuo aitoa sitoutumista.The New York Times nostaa vasta ilmestyneessä artikkelissaan esiin ajankohtaisen ilmiön, someseuraajien ostamisen.

Somessa on mahdollista ostaa seuraajia – tätä harrastavat esim. julkisuuden henkilöt, jotka eivät muuten ole onnistuneet rakentamaan itselleen suurta yleisöä. Jason Schenker, eräs jutussa haastateltu seuraajia ostanut toteaa, että laaja yleisö on tärkeää uskottavuuden kannalta (”No one will take you seriously if you don’t have a noteworthy presence”).

Yleisöä hankitaan siis uskottavuuden takia. Osasyynä on varmasti myös sisältöjen automaattijaot; bottiarmejalla saadaan näennäisesti isoa liikennettä tilille.

Trafiikki antaa tietysti kuvan laajasta näkyvyydestä. Vaikuttajamarkkinoinnissa tämä on elinehto.

Mutta varmaa on se, ettei feikkiseuraajien generoima liikenne perustu aitoon kiinnostukseen tuotteeseen tai palveluun – tai henkilöön. Haluaisinko, että vaikuttajalle antamani toimeksianto tuotteen tai palvelun promoamisesta sujahtaisi keksityn yleisön jaettavaksi? En usko. Feikkiliikenne ei myöskään luo keskustelua eikä rakenna sitoutunutta fanikuntaa.

Kurjinta tässä on ehkä kuitenkin se, että osa näistä ostoseuraajista perustuu varastetuille some-identiteeteille. Twitterin laiskan feikkitilien screenauksen ansiosta sinäkin voit päätyä botiksi aidon profiilisi lähes identtisellä kopiolla.

Huh. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Ostoyleisöstä huhutaan myös joidenkin suomalaisten Twitter-käyttäjien kohdalla. Suosittelisin kuitenkin harkitsemaan kahdesti ennen kuin itse ryhdyt someseuraajien ostamiseen; en olisi vakuuttunut uskottavuuden kasvusta, jos suurin osa suomenkielisen tilisi seuraajista olisi ameriikan ihmeitä.

Kesäkuvat instaan – kuvahaaste vauhdittaa sisällöntuotantoa

lataa kesäkuvat instaan #fmspad-tunnisteella ja osallistu kuva päivässä haasteeseenOsallistun kesän kunniaksi Instagramissa kuva päivässä -haasteeseen. Käy tsekkaamassa Aion tili handlella @aio_viestinta tai hae muita haastekuvia otsikolla #fmspad.

Kesällä on kaikkea muutakin tekemistä ja monen pienyrityksen somekanavat hiljenevät lähes tyystin. Samaan tahtiin hiipuu hyvään vauhtiin päässyt yleisön rakentaminen.

Kuvahaasteella saat vauhtia sisällöntuotantoon – ja vieläpä minimaalisella päänvaivalla, teemat kun tulevat valmiina #fmspadin puolesta. Sinun ei tarvitse kuin ottaa kuva!

Hauskoja kuvaushetkiä!

Ole oma itsesi – tai esitä edes

Uskallatko olla oma itsesi?Olen viettänyt viime päivät analysoiden FB-profiileja.

Monessa jaetaan kohderyhmälleen merkityksellistä sisältöä. Klik-klik, ja potentiaalisen asiakkaan autuas onni on taattu.

Jos siis lukijan todella saa klikkaamaan linkkiä.

Monen postauksen sitoutumisaste eli klikkausten, jakojen ja tykkäysten suhde näyttöihin on nimittäin surkea.

Harva siis jaksaa silmäillä sisältöä sen lähemmin – enkä yhtään ihmettele. Sisältöjä jaetaan poskettoman puisevilla postauksilla.

En ymmärrä – miksi upeat, mahtavat, juuri minun ongelmani täsmäratkaisevat älykkäät sisällöt kääritään harmaan asialliseen vaippaan kanavassa, jossa minä olen viihtymässä?

Missä on nokkelat klikkaamaan houkuttelevat introt, provosoivat kysymykset, tunteisiin vetoavat haasteet, pysähtymään pakottavat visuaalisesti vahvat kuvat?

Missä SINÄ ja elävä persoonasi ovat?

Vasta oma leimasi erottaa sinut ja sisältösi kilpailijan vastaavista – sinä ja uniikki tapasi katsoa maailmaa tuovat lisäarvoa lukijalle.

Sillä lopulta me kaikki perustamme sisältömme samaan faktatietoon. Persoona ratkaisee.

Uskalla olla oma itsesi.

Tai esitä edes.

 

Kuva: FreeImages.com/rubenshito

Erään puudelin kuolema

Salliiko anteeksipyyntö ihan minkä käytöksen vaan?Kun oikein pahasti mokaa, ensimmäinen kriisiviestinnän neuvo on myöntää heti kaikki ja pyytää anteeksi.

”Sori mä mokasin, ei ollut tarkoitus loukata” herättää yleensä sympatiat yleisössä. ”No sattuuhan noita”, ”mitäs pienistä”, me vastaamme kuorossa, ja rapsutamme näin eteemme selälleen kellahtaneen puudelin vatsaa.

Nykyään mokailu on kasvanut omaksi taiteenlajiksi: harkittuja töppäyksiä hyödynnetään julkisuuden saamiseksi.

Tällä skandaalimarkkinoinnilla saa aiheutettua sopivan kohun oman asiansa ympärillä. Huomio on taattu ja maine sen kuin kasvaa. Ja kun pyytää anteeksi, synninpäästö on varma. Matkaa voi jatkaa omatunto puhtaana, piirun verran tunnetumpana tekijänä kuin tovi sitten.

Somessa näitä ”puudeleita” näkee harva se päivä. Mitä tahansa voi sanoa ja tehdä, törkeyksiäkin, jos niitä jälkikäteen pyytää anteeksi. Koska mehän kuitenkin annamme anteeksi, automaattisesti, sehän kuuluu asiaan.

Vaan eipä enää. Lopulta kävi nimittäin niin, että anteeksiannon sijaan puudeli pantiin päiviltä. Urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuoren työsuhde purkautui hiljattain hänen some-käyttäytymisensä takia.

Olen miettinyt olikohan tässä some-etiketin käännekohta? Tuleeko rähjäämisellemme loppu, kun sillä onkin mahdollisesti jonkinlaisia vakavia, omakohtaisia seurauksia? Lakkaammeko pönkittämästä omaa egoamme räyhäämällä?

Eikö huomiota todellakaan saa olemalla nöyrä oma itsensä? (Saa. Katso @j_sjoman 1 like = 1 fact about me -ketju Twitterissä. Miestä on avautumisen jälkeen ihan pakko rakastaa.)

Emmehän rähjää kadulla vastaantuleville tuntemattomillekaan.

Emmehän?

Vai?

Ei kai?

Voi apua.

(Some-käyttäytymisen ohjeita voit kerrata täällä.)

Misä, kui, häh? Miten jaat tehokkaasti sisältöjäsi

Mikä kanava on paras sisältösi jakamiseen?

Kaikken kalleinta sisältöä on sisältö, jota kukaan ei kuluta.

Siksi jokaisen yrityksen kannattaa miettiä, miten jakaa sisältönsä tehokkaasti.

Verkkosivusto on must (vai onko?)(on!), kuten myös some-kanavat. Mutta mistä kanavasta saa ulos parhaimmat tehot?

Uusia some-palveluita syntyy kuin hyttysiä sadekesänä. Kaikkea tekee mieli kokeilla, mutta aika – ja osaaminen – ovat usein kortilla.

Valitse huolella – kaikkialla ei tarvitse olla mukana

Jokaiseen uuteen hypeen ei tarvitse lähteä mukaan. Alkumetreillä yleisöäkään ei usein ole panostus–tuotto-kannattavuuden saavuttamiseksi.

Pienyrittäjä, joka tekee sisältömarkkinointia omin voimin, voikin pitää osaamistaan ja omaa kiinnostustaan hyvänä osallistumisen ohjenuorana. Helpointa on tehdä sitä, mitä osaa, ja palvella niissä kanavissa, jotka tuntuvat omalta kannalta kaikkein helpoimmilta ja kiinnostavimmilta.

Tärkein kriteeri kanavavalinnalle on kuitenkin se, löytääkö kohderyhmäsi sisältösi sieltä. Eli käyttävätkö mahdolliset asiakkaasi kanavaa, ja hakevatko he sieltä tietoa juuri sinun alastasi ja tarjoamistasi tuotteista.

Sinun kannattaa myös selvittää missä kilpailijasi hääräävät. Se saattaa antaa osviittaa siitä, missä yhteiset asiakkaanne liikkuvat.

Se voi tosin myös hämätä ja ajaa hyvinkin aktiiviseen keskustelun, johon ei kuitenkaan osallistu yhtään asiakasta – elämmehän somessa omassa kuplassamme, jossa kohtaamme vain toisia samanmielisiä.

Miksi oma verkkosivu on edelleen tärkeä yritykselle?

Sosiaalinen media ei edelleenkään ole korvannut yrityksen omaa sivustoja. Oma verkkosivu on jonkinlainen sisällön emoalus. Siellä sinä määräät bileiden tahdin ja sen, mitä julkaiset sekä määrittelet mitä ja miten myyt.

Somessa tapahtuvan keskustelun onkin tarkoitus tuoda saitillesi (potentiaalisia ostajia) kävijöitä (huomaa, vilkas keskustelu oman asiantuntijaryhmän kanssa vahvistaa osaamistasi, mutta tuoko se sivustollesi bisneksesi kannalta relevantteja kävijöitä?). Niihin kanaviin, joista liike sivustolle on reipasta, kannattaakin panostaa.

Mistä sitten tietää, mikä kanava toimii? No seurannalla tietenkin. Mutta siitä enemmän joskus toiste.

 

Kuva:FreeImages.com/Joe Zlomek

6 kuukautta blogia takana – miten on mennyt?

Aion blogia on noin kuusi kuukautta takana. Merkkipaalun kunniaksi päätin pitää itseni kanssa kehityskeskustelun ja kuulostella, miten on mennyt – noin omasta mielestä.

Blogia on nyt 6 kuukautta takana – mitkä ovat päällimmäiset fiilikset?

No jaa, siisse, ei kait tämä mikään järjetön suksee ole ollut – vielä. Mutta ei tämä nyt ihan huonostikaan ole mennyt. Jotain yksittäisiä hittejä on kyllä tullut. Uskon kyllä että tämä lähtee lentoon.

Uskot. Onko se uskon asia?

No ei… kai se töitäkin vaatii.

No ihan varmasti! Oletko miettinyt minkälaista panostusta se vaatisi?

Mmmjoo, no varmasti säännöllistä sisällöntuotantoa.

No tuotatko säännöllisesti sisältöä?

Pyrin kyllä, mutta aina se ei onnistu. On niin paljon muuta.

Ja ajattelit kuitenkin että porukka eksyisi blogiisi?

Öööh… joo? Mähän olen hyvä. Tai siis mun jutut on hauskoja. Tai siis ainakin joskus. Ehkä. Vai…?

Miten varmistat se, että tavoitat lukijasi näillä, ”hauskoilla” jutuillasi?

No mä jaan niitä somessa. Omissa kanavissa. Ja Aion.

Järjestelmällisesti? Silloin siinä kanavassa jossa suurin yleisösi liikkuu?

…ehkä. Joo kait. Tai… niin olen ainakin ajatellut.

Oletko hei Katja edes miettinyt sitä kenelle teet näitä?

Eeeehhh…

Et siis ole määritellyt kohderyhmääsi?

No en. Tai joo, olen, pk-yritykset. Ne vois tarvita mun tyyppistä reipasta jeesiä. Tutoria. Aioa, kato!

Niin, niin… Tiesitkö, että 96 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä putoaa tohon kategoriaan? Tarkoittaa sitä, että siihen mahtuu jos jonkinlaista tekijää. Ja ihan oikein, joku saattaisi tarvita sinuakin. Miten ajattelit tästä eteenpäin jatkaa?

Ööö… Täytyy varmaan tehdä jonkinlainen julkaisusuunnitelma. Voisko se toimia?

Sehän on erinomainen idea Katja! Teepä se!


Näillä vinkeillä pääset alkuun!

Julkaisusuunnitelma

Työntekijälähettilyys kasvaa työhyvinvoinnista

Työntekijälähettilyys on hyödyntämätön markkinointikeino
Somea ja coffeeta mm. työntekijälähettilyyden ympäriltä @somecoffee

Osallistuin viime viikolla Someco Oy:n järjestämään erinomaiseen Somecoffee-tilaisuuteen, jossa keskusteltiin, niin no, mistäpä muusta kuin some-viestinnästä ja -markkinoinnista.

Eräs käsitelty aihe oli työntekijälähettilyys. Lyhyesti kyse on työntekijöiden toimesta tapahtuvasta vapaaehtoisesta yrityksen tuotteiden tai palveluiden markkinoinnista tai sen brändin puolesta puhumisesta esimerkiksi sosiaalisen median verkostoja hyödyntäen. Usein tämä on unohdettu ja hyödyntämätön markkinointiresurssi.

Ilmiönä työntekijälähettilyys ei ole uusi, kylläkin someajan vahvasti esiin nostama keino. Ihmiset ovat aina kiinnostavampia kuin itse brändi, ja usein myös paljon luotetumpia tiedonlähteitä kuin yritys. Eikä mikään ihme, miksi kukaan jakaisi sellaisen yrityksen sisältöjä, johon ei itse usko? Koska takaraivoon on painettu haulikko? Tuskinpa.

Miten jengi saadaan mukaan?

Kun lähettilyyttä lähdetään rakentamaan, muutama tekninen yksityiskohta kannattaa selvittää.

Henkilöstön pitää kokea, että heillä on ylimmän johdon tuki sisältöjen jakamiselle – työajalla osana työnkuvaa. Ylimmän johdon esimerkki toimii tässä erinomaisena kannusteena.

Henkilöstön pitää kokea, että heillä on ylimmän johdon tuki sisältöjen jakamiselle – työajalla osana työnkuvaa

Myös henkilöstön osaaminen pitää varmistaa; työnantajan postauksia jakaessa saattaa iskeä suorituspaniikki – sanonko nyt varmasti oikein, voiko joku tulkita viestini väärin. Pidä siis huoli, että some-ohjeistuksenne on ajan tasalla ja kaikkien saatavilla.

Luottamus ja avoimuus työntekijälähettilyyden kulmakiviä

Lähettilyyttä ei voi ostaa, vaan se perustuu luottamukseen ja avoimuuteen. Suurin lähettilyyttä edistävä tekijä onkin korkea työhyvinvointi.

Jollei työpaikalla viihdytä ja työtä koeta mielekkääksi, on turha kuvitella, että siitä riemuiten kerrottaisiin eteenpäin kavereille. Firman sisällön jako on kuitenkin aina jonkinlainen suositus – tää on hyvä juttu, osta tää!

Hyvä työhyvinvointi taas rakentuu hallinnan tunteesta ja vaikutusmahdollisuuksista. Molemmat ovat kytköksissä hyvään johtamiseen, kuten tavoitteiden ja toimintatapojen selkeyteen.

Tilaisuuteen osallistuneen panelistin sanoja lainaten: ”Jos hoidat sisäisen hyvinvoinnin hyvin, saat myös jengiä mukaan viestintään.”