fbpx

Kuva pesee videon Instagramissa

Kuvassa kamera. Kuva toimii videota paremmin Instagramissa.

Some-konsultit vannovat sisällöntuotannossa videoiden nimeen. Mikseivät vannoisi, sillä some-alustat lupaavat videoille aivan eri luokan näkyvyyttä kuin muille postauksille.

Kun peilaan tätä omaan some-käyttäytymiseen, olen ihmetellyt tätä. Jos selaan Instagram-feediäni, en juurikaan pysähdy videoiden ääreen, vaikka niitä on runsain määrin tarjolla.

Miksi? Koska suurin osa tuotannosta on toisilta kopioitua höttöä, osa jopa nolon huonolaatuista. Katson esimerkiksi yritystileiltä vain ne videot, joiden tekijöillä on aikaisempaa näyttöä korkealaatuisesta videotuotannosta.

Metricoolin tuoreessa Instagram-analyysissä kuva palautetaan sen ansaitsemaan arvoonsa: analyysin mukaan yksittäinen kuva saavuttaa ylivoimaisesti suuremman yleisön kuin muut sisällöt, kaksi kertaa enemmän kuin videot. Kuvat myös saavat aikaan reaktioita, tosin useamman kuvan karuselli hieman yksittäistä kuvaa enemmän, arvatenkin siksi, että käyttäjä viettää sen ääressä enemmän aikaa.

Miksi tämä on hyvä uutinen? Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että videoiden tekeminen on yleensä työläämpää kuin kuvan editoiminen. Säästät roimasti aikaa ja resursseja panostamalla valokuviin.

En sano, etteikö videoilla olisi paikkaansa yritysviestinnässä. Mutta, kuten yllä totean, tuotannon pitää olla hyvälaatuista. Metricoolkin nostaa esiin sen, että parhaiten video toimii, jos kohderyhmälleen haluaa välittää jonkun tietyn viestin.

Minkälainen kuva sitten toimii? Senhän me jo tiedämme. Pärstäkuva on aina hyvä – kokemukseni mukaan tykkäyksiä tulee 2–3 kertaa enemmän naamakuvalle kuin muille postauksille.

Ihminen pitää ihmisestä <3

Kuva: Pixabay / Skitterphoto

Omista sisältösi!

Some-kanavien logoja puhelimen näytöllä. Omaa näkyvyyttään ei kannata jättää vain some-jättien armoille.

Eilinen Facebookin käyttökatko oli hyvä muistutus siitä, että organisaation pitää omistaa oma sisältönsä – kaikkea sisällöntuotantoaan ei kannata laittaa somen varaan.

Tarkoitan sisällön omistamisella sitä, että kun julkaiset jotain ison sisältökonglomeraatin kanavissa, olet täysin konsernin toiminnan – tai toimimattomuuden? – armoilla. Entä jos kanava myydäänkin tai käyttöehdot muuttuvat niin, ettet enää halua/voi käyttää palvelua? Mitä sisällöllesi ja näkyvyydellesi tapahtuu siinä kohtaa?

Näenkin oman sivuston eli oman median kultaakin kalliimpana sisällön ”emoaluksena”, johon parhaimmat ideat kannattaa säilöä. Some on sivuston sisällöntuotannon hyvä mauste ja jatke. Ja luonnollisesti erinomainen keskustelualusta, koska sillä pääsee lähemmäs asiakasta.

Sisällöntuottaja salaa toivoi illalla sohvalla maatessaan, että olisipa FB-maailmassa hiljaista vielä tänäänkin. Tulisi vapaapäivä jatkuvasta pöhinästä ja ideoinnista.

Joskus on ihan hyvä olla hiljaa. Ja tylsistyä. Silloin syntyvät ne kirkkaimmat ideat.

Kuva Pexels / Tracy Le Blanc

Tuhoaako some maailmamme?

Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kakki sometilit nyt – Kustantamo S & S, 2019
Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kakki sometilit nyt – Kustantamo S & S, 2019

Sain monen lainan uusimiskerran jälkeen vihdoin luettua Jaron Lanierin 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt (Kustantamo S & S, 2019) loppuun (en suuremmin pidä amerikkalaisesta tyylistä kirjoittaa), ja täytyy sanoa, että se herätti ajatuksia.

Kirja kiinnittää huomion siihen, miten valtavat määrät tietoa meistä kerätään erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Tietoa taas hyödynnetään tuotteiden ja palveluiden mainostamiseen, mutta myös ideoiden, ajatusten ja ideologioiden syöttämiseen.

Muistan erään toimittajan kokeen muutaman vuoden takaa (pahoittelen etten muista sen enempää detaljeja kuka ja mitä), jossa toimittaja oli päättänyt tykätä kaikista uutisvirrassaan olevista postauksista, myös niistä, joista ei ollut samaa mieltä.

Ei mennyt kuin tovi, ja hänen uutisvirtansa muuttui hyvin erilaiseksi: se tuputti hänelle ääriliikkeiden sisältöä.

Algoritmit olivat laskeneet hänen olevan kiinnostunut juuri niistä.

En tiedä tehtiinkö tällaista koetta koskaan vai onko se vain urbaani legenda, mutta Lanier on hieman samoilla jäljillä väittäessään, että algoritmeilla on valta paketoida maailmamme tietyllä tavalla: luulemme, että liikumme somessa omien ehtojemme mukaan, mutta todellisuudessa algoritmit syöttävät meille aikaisempiin valintoihimme perustuvaa todellisuutta. Ja mikä Lanierin mukaan on pelottavinta, sinun maailmasi ja minun maailmani eivät koskaan kohtaa.

Se taas johtaa siihen, että kadotamme yhteyden muihin. Minä en voi koskaan ymmärtää sinua, jollen pääse kurkistamaan maailmaasi. Some-virrasta näkyy vain se puoli, jonka itse haluat maailmalle näyttää, ei sitä puolta, jonka algoritmi valitsee sinulle näytettäväksi.

Summa summarum menetämme hiljalleen empatiakykymme, eri ajatusten vastakkainasettelu kärjistyy ja muutumme entistä riitaisimmiksi.

En tiedä, mutta kokemukseni mukaan Lanier saattaisi olla oikeassa. Ajatuksia?

Some on tärkeä myös koronakriisissä

Some-näkyvyys on tärkeää koronakriisissäkin.
Kävimme etäkokousten välissä kuvaamassa Lego-ukkelin seikkailuja junnun kanssa.

Pohdiskelimme asiakkaan kanssa tässä ennen koronaa, että someen pitää säännöllisesti tuottaa sisältöä ja keskustelunavauksia, jos siellä meinaa olla.

Some on myös koronakriisissä – tai ehkäpä juuri siksi – tärkeää.

Parhaiten comeback onnistuu niiltä, jotka eivät ole hävinneet minnekään korona-arjen aikana.

Okei, myönnän, arjen rutiinien muuttuminen ehkä vituttaa ja jatkuva Lego-ukkeleiden korjaaminen etäkoululaisen iltapäivätunneilla katkoo ilkeästi keskittymistä. Vaikka huoli läheisistä ja oman firman maksukyvystä painaa, kannattaa yrittää katsoa koronan taa. Muutokset voivat olla hyvinkin nopeita, ja iskussa kannattaa olla jo nyt.

Haasta itsesi asettamalla tavoitteita

Tekemistä helpottaa, jos asetat itsellesi jonkinlaiset (kanavakohtaiset) tekemisen tavoitteet. Nämä voivat yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä, että päätät tehdä yhden oman postauksen viikossa, yhden keskustelunavauksen, osallistua kolmeen keskusteluun ja jakaa yhden jonkun muun tekemän sisällön.

Esimerkiksi, siis. Pääasia, että päätät tehdä JOTAIN, ja pidät kiinni siitä. Tavoitteiden toteutumista kannattaa edistää kirjaamalla ne paperille asti (tai mitä metodia sitten ikinä käytätkään omassa työssäsi).

Tavoitteesta tulee silloin on paljon konkreettisempi lupaus kuin se, että mielessäsi vannot näyttäväsi koko maailmalle. Konkreettista dokumenttia on helppo välillä käydä vilkaisemassa ja muistuttaa itselleen, mihin liemeen itsensä onkaan upottanut.

Mistä aiheista kannattaa puhua?

Näissä ajoissa on hyvä katsoa asioita positiivisen kautta. Istumme kaikki samassa veneessä, eikä huopaaminen nyt auta.

Toisaalta, olemme kaikki myös saaneet osamme tsemppariviesteistä. Panostaisin ennemmin siihen, miten yrityksesi voi auttaa asiakkaitasi korona-aikana.

Älä kuitenkaan sorru mielistelyyn ja epäaitoon välittämiseen, kuten esimerkiksi Velocity Partnersin Doug Kessler koki PayPalin lähestymisen. Jollet ole pitänyt yhteyttä asiakkaisiin tähänkään mennessä, älä pue markkinointiviestiäsi huolestuneen tiedustelun vaatteisiin. ”Olemme täällä sinua varten” on jokseenkin keinotekoinen ja teennäinen väittämä jos aiemmin olet antanut piut paut asiakkaillesi, ja näyttää erityisen oudolta tässä ajassa.

Tarkoitan, että annat ammattitaitosi asiakkaittesi käyttöön myös nyt, kun et pääse kasvokkain tapaamaan heitä. Hieroja voi muistuttaa taukojumpan tärkeydestä ja vinkata parhaista venyttelyliikkeistä, kampaaja taas kertoa, miten juurikasvun saa piiloon kun kampaajakäynnin väli venyy.

Mahdollisuudet ovat rajattomat. Selviämme tämänkin yli, jos maltamme pitää mielen virkeänä ja avoimena uudelle ajattelulle.

Some kantaa koronakriisissä!

Someseuraajien ostaminen tuo suuren yleisön – mutta kannattaako se?

Someseuraajien ostaminen ei tuo aitoa sitoutumista.The New York Times nostaa vasta ilmestyneessä artikkelissaan esiin ajankohtaisen ilmiön, someseuraajien ostamisen.

Somessa on mahdollista ostaa seuraajia – tätä harrastavat esim. julkisuuden henkilöt, jotka eivät muuten ole onnistuneet rakentamaan itselleen suurta yleisöä. Jason Schenker, eräs jutussa haastateltu seuraajia ostanut toteaa, että laaja yleisö on tärkeää uskottavuuden kannalta (”No one will take you seriously if you don’t have a noteworthy presence”).

Yleisöä hankitaan siis uskottavuuden takia. Osasyynä on varmasti myös sisältöjen automaattijaot; bottiarmejalla saadaan näennäisesti isoa liikennettä tilille.

Trafiikki antaa tietysti kuvan laajasta näkyvyydestä. Vaikuttajamarkkinoinnissa tämä on elinehto.

Mutta varmaa on se, ettei feikkiseuraajien generoima liikenne perustu aitoon kiinnostukseen tuotteeseen tai palveluun – tai henkilöön. Haluaisinko, että vaikuttajalle antamani toimeksianto tuotteen tai palvelun promoamisesta sujahtaisi keksityn yleisön jaettavaksi? En usko. Feikkiliikenne ei myöskään luo keskustelua eikä rakenna sitoutunutta fanikuntaa.

Kurjinta tässä on ehkä kuitenkin se, että osa näistä ostoseuraajista perustuu varastetuille some-identiteeteille. Twitterin laiskan feikkitilien screenauksen ansiosta sinäkin voit päätyä botiksi aidon profiilisi lähes identtisellä kopiolla.

Huh. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Ostoyleisöstä huhutaan myös joidenkin suomalaisten Twitter-käyttäjien kohdalla. Suosittelisin kuitenkin harkitsemaan kahdesti ennen kuin itse ryhdyt someseuraajien ostamiseen; en olisi vakuuttunut uskottavuuden kasvusta, jos suurin osa suomenkielisen tilisi seuraajista olisi ameriikan ihmeitä.

Kesäkuvat instaan – kuvahaaste vauhdittaa sisällöntuotantoa

lataa kesäkuvat instaan #fmspad-tunnisteella ja osallistu kuva päivässä haasteeseenOsallistun kesän kunniaksi Instagramissa kuva päivässä -haasteeseen. Käy tsekkaamassa Aion tili handlella @aio_viestinta tai hae muita haastekuvia otsikolla #fmspad.

Kesällä on kaikkea muutakin tekemistä ja monen pienyrityksen somekanavat hiljenevät lähes tyystin. Samaan tahtiin hiipuu hyvään vauhtiin päässyt yleisön rakentaminen.

Kuvahaasteella saat vauhtia sisällöntuotantoon – ja vieläpä minimaalisella päänvaivalla, teemat kun tulevat valmiina #fmspadin puolesta. Sinun ei tarvitse kuin ottaa kuva!

Hauskoja kuvaushetkiä!

Ole oma itsesi – tai esitä edes

Uskallatko olla oma itsesi?Olen viettänyt viime päivät analysoiden FB-profiileja.

Monessa jaetaan kohderyhmälleen merkityksellistä sisältöä. Klik-klik, ja potentiaalisen asiakkaan autuas onni on taattu.

Jos siis lukijan todella saa klikkaamaan linkkiä.

Monen postauksen sitoutumisaste eli klikkausten, jakojen ja tykkäysten suhde näyttöihin on nimittäin surkea.

Harva siis jaksaa silmäillä sisältöä sen lähemmin – enkä yhtään ihmettele. Sisältöjä jaetaan poskettoman puisevilla postauksilla.

En ymmärrä – miksi upeat, mahtavat, juuri minun ongelmani täsmäratkaisevat älykkäät sisällöt kääritään harmaan asialliseen vaippaan kanavassa, jossa minä olen viihtymässä?

Missä on nokkelat klikkaamaan houkuttelevat introt, provosoivat kysymykset, tunteisiin vetoavat haasteet, pysähtymään pakottavat visuaalisesti vahvat kuvat?

Missä SINÄ ja elävä persoonasi ovat?

Vasta oma leimasi erottaa sinut ja sisältösi kilpailijan vastaavista – sinä ja uniikki tapasi katsoa maailmaa tuovat lisäarvoa lukijalle.

Sillä lopulta me kaikki perustamme sisältömme samaan faktatietoon. Persoona ratkaisee.

Uskalla olla oma itsesi.

Tai esitä edes.

 

Kuva: FreeImages.com/rubenshito

Erään puudelin kuolema

Salliiko anteeksipyyntö ihan minkä käytöksen vaan?Kun oikein pahasti mokaa, ensimmäinen kriisiviestinnän neuvo on myöntää heti kaikki ja pyytää anteeksi.

”Sori mä mokasin, ei ollut tarkoitus loukata” herättää yleensä sympatiat yleisössä. ”No sattuuhan noita”, ”mitäs pienistä”, me vastaamme kuorossa, ja rapsutamme näin eteemme selälleen kellahtaneen puudelin vatsaa.

Nykyään mokailu on kasvanut omaksi taiteenlajiksi: harkittuja töppäyksiä hyödynnetään julkisuuden saamiseksi.

Tällä skandaalimarkkinoinnilla saa aiheutettua sopivan kohun oman asiansa ympärillä. Huomio on taattu ja maine sen kuin kasvaa. Ja kun pyytää anteeksi, synninpäästö on varma. Matkaa voi jatkaa omatunto puhtaana, piirun verran tunnetumpana tekijänä kuin tovi sitten.

Somessa näitä ”puudeleita” näkee harva se päivä. Mitä tahansa voi sanoa ja tehdä, törkeyksiäkin, jos niitä jälkikäteen pyytää anteeksi. Koska mehän kuitenkin annamme anteeksi, automaattisesti, sehän kuuluu asiaan.

Vaan eipä enää. Lopulta kävi nimittäin niin, että anteeksiannon sijaan puudeli pantiin päiviltä. Urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuoren työsuhde purkautui hiljattain hänen some-käyttäytymisensä takia.

Olen miettinyt olikohan tässä some-etiketin käännekohta? Tuleeko rähjäämisellemme loppu, kun sillä onkin mahdollisesti jonkinlaisia vakavia, omakohtaisia seurauksia? Lakkaammeko pönkittämästä omaa egoamme räyhäämällä?

Eikö huomiota todellakaan saa olemalla nöyrä oma itsensä? (Saa. Katso @j_sjoman 1 like = 1 fact about me -ketju Twitterissä. Miestä on avautumisen jälkeen ihan pakko rakastaa.)

Emmehän rähjää kadulla vastaantuleville tuntemattomillekaan.

Emmehän?

Vai?

Ei kai?

Voi apua.

(Some-käyttäytymisen ohjeita voit kerrata täällä.)

Misä, kui, häh? Miten jaat tehokkaasti sisältöjäsi

Mikä kanava on paras sisältösi jakamiseen?

Kaikken kalleinta sisältöä on sisältö, jota kukaan ei kuluta.

Siksi jokaisen yrityksen kannattaa miettiä, miten jakaa sisältönsä tehokkaasti.

Verkkosivusto on must (vai onko?)(on!), kuten myös some-kanavat. Mutta mistä kanavasta saa ulos parhaimmat tehot?

Uusia some-palveluita syntyy kuin hyttysiä sadekesänä. Kaikkea tekee mieli kokeilla, mutta aika – ja osaaminen – ovat usein kortilla.

Valitse huolella – kaikkialla ei tarvitse olla mukana

Jokaiseen uuteen hypeen ei tarvitse lähteä mukaan. Alkumetreillä yleisöäkään ei usein ole panostus–tuotto-kannattavuuden saavuttamiseksi.

Pienyrittäjä, joka tekee sisältömarkkinointia omin voimin, voikin pitää osaamistaan ja omaa kiinnostustaan hyvänä osallistumisen ohjenuorana. Helpointa on tehdä sitä, mitä osaa, ja palvella niissä kanavissa, jotka tuntuvat omalta kannalta kaikkein helpoimmilta ja kiinnostavimmilta.

Tärkein kriteeri kanavavalinnalle on kuitenkin se, löytääkö kohderyhmäsi sisältösi sieltä. Eli käyttävätkö mahdolliset asiakkaasi kanavaa, ja hakevatko he sieltä tietoa juuri sinun alastasi ja tarjoamistasi tuotteista.

Sinun kannattaa myös selvittää missä kilpailijasi hääräävät. Se saattaa antaa osviittaa siitä, missä yhteiset asiakkaanne liikkuvat.

Se voi tosin myös hämätä ja ajaa hyvinkin aktiiviseen keskustelun, johon ei kuitenkaan osallistu yhtään asiakasta – elämmehän somessa omassa kuplassamme, jossa kohtaamme vain toisia samanmielisiä.

Miksi oma verkkosivu on edelleen tärkeä yritykselle?

Sosiaalinen media ei edelleenkään ole korvannut yrityksen omaa sivustoja. Oma verkkosivu on jonkinlainen sisällön emoalus. Siellä sinä määräät bileiden tahdin ja sen, mitä julkaiset sekä määrittelet mitä ja miten myyt.

Somessa tapahtuvan keskustelun onkin tarkoitus tuoda saitillesi (potentiaalisia ostajia) kävijöitä (huomaa, vilkas keskustelu oman asiantuntijaryhmän kanssa vahvistaa osaamistasi, mutta tuoko se sivustollesi bisneksesi kannalta relevantteja kävijöitä?). Niihin kanaviin, joista liike sivustolle on reipasta, kannattaakin panostaa.

Mistä sitten tietää, mikä kanava toimii? No seurannalla tietenkin. Mutta siitä enemmän joskus toiste.

 

Kuva:FreeImages.com/Joe Zlomek

6 kuukautta blogia takana – miten on mennyt?

Aion blogia on noin kuusi kuukautta takana. Merkkipaalun kunniaksi päätin pitää itseni kanssa kehityskeskustelun ja kuulostella, miten on mennyt – noin omasta mielestä.

Blogia on nyt 6 kuukautta takana – mitkä ovat päällimmäiset fiilikset?

No jaa, siisse, ei kait tämä mikään järjetön suksee ole ollut – vielä. Mutta ei tämä nyt ihan huonostikaan ole mennyt. Jotain yksittäisiä hittejä on kyllä tullut. Uskon kyllä että tämä lähtee lentoon.

Uskot. Onko se uskon asia?

No ei… kai se töitäkin vaatii.

No ihan varmasti! Oletko miettinyt minkälaista panostusta se vaatisi?

Mmmjoo, no varmasti säännöllistä sisällöntuotantoa.

No tuotatko säännöllisesti sisältöä?

Pyrin kyllä, mutta aina se ei onnistu. On niin paljon muuta.

Ja ajattelit kuitenkin että porukka eksyisi blogiisi?

Öööh… joo? Mähän olen hyvä. Tai siis mun jutut on hauskoja. Tai siis ainakin joskus. Ehkä. Vai…?

Miten varmistat se, että tavoitat lukijasi näillä, ”hauskoilla” jutuillasi?

No mä jaan niitä somessa. Omissa kanavissa. Ja Aion.

Järjestelmällisesti? Silloin siinä kanavassa jossa suurin yleisösi liikkuu?

…ehkä. Joo kait. Tai… niin olen ainakin ajatellut.

Oletko hei Katja edes miettinyt sitä kenelle teet näitä?

Eeeehhh…

Et siis ole määritellyt kohderyhmääsi?

No en. Tai joo, olen, pk-yritykset. Ne vois tarvita mun tyyppistä reipasta jeesiä. Tutoria. Aioa, kato!

Niin, niin… Tiesitkö, että 96 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä putoaa tohon kategoriaan? Tarkoittaa sitä, että siihen mahtuu jos jonkinlaista tekijää. Ja ihan oikein, joku saattaisi tarvita sinuakin. Miten ajattelit tästä eteenpäin jatkaa?

Ööö… Täytyy varmaan tehdä jonkinlainen julkaisusuunnitelma. Voisko se toimia?

Sehän on erinomainen idea Katja! Teepä se!


Näillä vinkeillä pääset alkuun!

Julkaisusuunnitelma