Lukeminen on yksi lempiharrastuksistani. Olen aina pitänyt siitä; lapsena saatoin uppoutua kirjoihin niin, että unohdin ajantajun kokonaan. Tarinoissa seikkaillessa en aina malttanut edes syödä.
Luen edelleen, mutten läheskään niin paljon kuin haluaisin. Aina se ei myöskään ole helppoa.
Olen huomannut, että kun töissä on paljon ja vapaa-ajalla kiitää paikasta toiseen, ei lukemisesta tahdo tulla oikein mitään. Kierrosten ollessa korkealla en kykene keskittymään tekstiin sen vertaa, että todella sisäistäisin – kuuntelisin – lukemaani.
Pyrin silti joka päivä lukemaan jotain. Rakastan sitä tunnetta, kun illalla juuri ennen nukahtamista rivit alkavat vilistää silmissä, ja tarina sulaa saumattomasti alkavaan uneen.
Muutama vuosi sitten viipotin kestämiseni äärirajoilla, enkä pystynyt lukemaan mitään. En edes illalla ennen nukahtamista.
Vieläkin tekstiin ja tarinaan keskittyminen voi olla vaikeaa, mutta hieman eri syistä; lapseni ilmeisesti pelkää lakkaavansa olemasta, jollen koko ajan katseella seuraa hänen tekemisiään. Keskittymisen murenemista kiihdyttävät lisäksi puhelimessa jatkuvasti surisevat digiajan ilmoitukset. Hyvä jos sivun saa päiväsaikaan katkotta kahlattua läpi.
Mutta se ilo kun se onnistuu ja saan sukeltaa kirjan tarinaan täysillä!
Koen, että käyn omaa privaattia dialogia itseni ja kirjailijan luomuksen välillä. Kirjassa on formaattina taikaa: lukiessa osan saa annettuna, osa pitää kehitellä itse oman mielikuvituksensa avulla. Voin lukiessa leikkiä jumalaa ja maalata juuri sen näköisen päähenkilön kuin haluan, tiettyyn luomaani todellisuuteen.
Juuri se lukemisessa on niin hienoa. Saan mielikuvituksen käyttämisestä valtavasti voimaa.
Mielikuvituksen herättely tosin vaatii keskittymistä. Kovin lyhyissä pätkissä lukeminen on kuin yrittäisi sentin langanpaloista neuloa sukkaa; sekin voi johtaa jonkinlaiseen lopputulokseen, mutta tuskin siihen, mihin kirjailija alunperin tähtäsi.
Näin toisen lomaviikon lähestyessä loppua lukeminen alkaa jo sujua. Kierrosten laskiessa pääsen paremmin tarinaan sisälle, pystyn paremmin kuuntelemaan lukemaani. Ja kun lukeminen sujuu, laskevat taas kierrokset.
Kohta pian pikkuinen herää ja jatkamme Sysimetsän tarinaa siitä, mihin eilen aamusta jäimme. Sitä ennen, muutama sivu Pulkkista!
Osallistun kesän kunniaksi Instagramissa kuva päivässä -haasteeseen. Käy tsekkaamassa Aion tili handlella 
Kesä kolkuttaa jo ihanasti ovella. Kohta pääsee mökille lukemaan hiirenpissaisia vuosikertajuorulehtiä, rentoutumaan ja nautiskelemaan.