fbpx

Kuva pesee videon Instagramissa

Kuvassa kamera. Kuva toimii videota paremmin Instagramissa.

Some-konsultit vannovat sisällöntuotannossa videoiden nimeen. Mikseivät vannoisi, sillä some-alustat lupaavat videoille aivan eri luokan näkyvyyttä kuin muille postauksille.

Kun peilaan tätä omaan some-käyttäytymiseen, olen ihmetellyt tätä. Jos selaan Instagram-feediäni, en juurikaan pysähdy videoiden ääreen, vaikka niitä on runsain määrin tarjolla.

Miksi? Koska suurin osa tuotannosta on toisilta kopioitua höttöä, osa jopa nolon huonolaatuista. Katson esimerkiksi yritystileiltä vain ne videot, joiden tekijöillä on aikaisempaa näyttöä korkealaatuisesta videotuotannosta.

Metricoolin tuoreessa Instagram-analyysissä kuva palautetaan sen ansaitsemaan arvoonsa: analyysin mukaan yksittäinen kuva saavuttaa ylivoimaisesti suuremman yleisön kuin muut sisällöt, kaksi kertaa enemmän kuin videot. Kuvat myös saavat aikaan reaktioita, tosin useamman kuvan karuselli hieman yksittäistä kuvaa enemmän, arvatenkin siksi, että käyttäjä viettää sen ääressä enemmän aikaa.

Miksi tämä on hyvä uutinen? Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että videoiden tekeminen on yleensä työläämpää kuin kuvan editoiminen. Säästät roimasti aikaa ja resursseja panostamalla valokuviin.

En sano, etteikö videoilla olisi paikkaansa yritysviestinnässä. Mutta, kuten yllä totean, tuotannon pitää olla hyvälaatuista. Metricoolkin nostaa esiin sen, että parhaiten video toimii, jos kohderyhmälleen haluaa välittää jonkun tietyn viestin.

Minkälainen kuva sitten toimii? Senhän me jo tiedämme. Pärstäkuva on aina hyvä – kokemukseni mukaan tykkäyksiä tulee 2–3 kertaa enemmän naamakuvalle kuin muille postauksille.

Ihminen pitää ihmisestä <3

Kuva: Pixabay / Skitterphoto

Silloin, kun maailma oli vielä mustavalkoinen

Mustavalkoinen valokuva lampaista laitumella

Lapseni viettää paljon aikaa isoisänsä kanssa.

Isoisä on maalta kotoisin ja opettaa pojalle talonpoikaisajan juttuja – sanoja, tapoja ja perinteitä. Siinä lomassa katsellaan valokuvia.

Ukin lapsuuden kuvat on mustavalkoisia, luonnollisesti. Isäni täyttää tänä syksynä 80 vuotta.

Valokuvien rajattu väriskaala sai lapseni luulemaan, että maailma oli ukin nuoruudessa mustavalkoinen.

Nauroin ensin ajatukselle, olihan se hieman huvittava johtopäätös.

Sitten tuli toisiin aatoksiin. Kuvissa on valtavasti voimaa. Ahmimme tietoa silmiemme kautta. Kuvallista viestintää käytettiin jo paljon ennen kuin opimme kirjoittamaan.

Kuvat herättävät voimakkaan tunnereaktion, mikä taas aiheuttaa vahvan muistijäljen. Näyttämällä valokuvia kuvitteellisista tapahtumista ihmisiä on saatu muistamaan asioita, joita ei ole ikinä tapahtunutkaan.

Maailma on siis sitä, miltä se näyttää.

Me luotamme näkemäämme. Tätä on vuosien saatossa käytetty vaikuttamiseen: manipuloiduilla kuvilla on manipuloitu katsojia uskomaan milloin mitäkin.

Lapsi, joka on kasvanut kamera kädessään ja joka on tottunut muokkaamaan kuvia erilaisia appseilla ja filttereillä haluamansa näköisiksi, ei voinut kuvitellakaan, että maailma muutama vuosikymmen sitten olisi ollut niin alkeellinen, että valokuvista puuttui värit.

Ilokseni ukki oli korjannut pojan luuloja.

Missä olisimmekaan, jollei olisi.