Tuttavapiirissäni on kerrassaan erinomainen kersa.
Tällä vilkkaalla mielikuvituksella varustetulla pohdiskelevalla, syvästi tuntevalla pienellä ihmisalulla on mielenkiintoinen tapa. Hän käsikirjoittaa leikkejään ja uniaan.
Jos leikissä tulee solmukohta, eikä kaveri tiedä miten hän siitä etenisi, hän istuu alas läppärinsä eteen ja alkaa nakuttaa tarinaa. Se ja se sankari teki niin ja näin, jolloin tapahtui tätä ja tota ja kas, tapahtumat alkavat vyöryä kuin itsestään.
Joskus käsikirjoittaminen alkaa elää omaa elämäänsä ja leikki onkin sivujuoni. Tai sanotaanko, että leikki tapahtuu siinä kirjoittaessa, eikä sitä enää tarvitse erikseen käydä läpi Lego-ukkeleiden kanssa.
Käsikirjoitus on erinomainen tapa jäsentää ajatuksiaan ja hahmottaa (vaihtoehtoista) todellisuutta. Yrityksen kohdalla sitä voisi käyttää esimerkiksi strategian maalailussa:
- Henkilöhahmot ovat yrityksen sidosryhmiä
- joilla on erilaisia tarpeita, joita olemme täyttämässä. Tämä on missiomme tai purposemme.
- Juoni kertoo mikä on tavoitteemme ja miten me sinne aiomme päästä (visio).
- Yllätysmomentit ovat mahdollisia kriisejä, juonenkäänteitä, joihin on hyvä varautua etukäteen. Jos tapahtuukin näin, lopputulema kallistuu tuonne, jos taas käykin noin, päädymme johonkin ihan muualle (skenaarioanalyysi ja riskienhallintasuunnitelma).
Käsikirjoitus ei ole ollenkaan hullumpi työkalu siis. Jännä nähdä jatkaako tällä hetkellä 11-vuotias vastaavalla lailla hahmottamista kasvaessaan. Jotenkin toivoisin että kyllä.
Tiedä mihin se vielä vie.