Luin juuri Sparktoro-blogista Rand Fishkinin jokseenkin masentavan arvion markkinoinnin ja sisällöntuotannon trendeistä vuonna 2026 .
Ihan pikkasen alkoi ahdistaa.
Sisällön lukeminen on kymmenessä vuodessa romahtanut. Enää kolmannes raportoi lukevansa verkossa kohtaamiaan sisältöjä – ja näistäkin vain puolet viettää tilastojen mukaan verkkosivuilla tarpeeksi aikaa todella lukeakseen mitään.
Erilaiset indeksointibotit ovat kuitenkin kiinnostuneita tuottamastamme sisällöistä. Ne lukevat jokaisen sanan, pilkun ja pisteen ja tuottavat sisällöistä yhteenvetoja tekoälyn käyttöön. Näihin yhteenvetoihin me kyllä jaksamme perehtyä!
Isossa maailmassa se tarkoittaa sitä, että yhä enemmän sisältöä tehdään suoraan koneiden luettavaksi, sen sijaan että niillä yritettäisiin vakuuttaa ja vaikuttaa toiseen ihmiseen.
Ajatus tuntuu jotenkin kovin… masentavalta. Ja kolkolta – minä haluan ainakin ajatella edelleen kirjoittavani ihmiseltä ihmiselle. Se luo toivoa siitä, että minä sanavalinnoillani ja ajatuksillani saan rakennettua yhteyden toiseen ihmiseen. Se on minulle tärkeää, jopa perustavanlaatuinen arvokysymys. En minä halua tuottaa sisältöjä vain koneille!
Toisaalta, verkkokäyttäytymisemme on Fishkinin mukaan muutenkin muuttumassa. Suurin osa selausajastamme kuluu eri alustoilla kuten Instassa, TikTokissa yms. Näiden toimintalogiikka perustuu käyttäjien koukuttamiseen alustan omaan sisältövirtaan, eikä niiden olekaan tarkoitus tuupata kävijöitä esimerkiksi tätä blogia lukemaan.
Miten sisällöntuotantoon kannattaa vuonna 2026 suhtautua?
Vaikea sanoa, etenkin kun Fishkin vielä arpoo, ettei aitoudella ennen pitkää juurikaan ole sijaa maailmassa, jossa algoritmit nostavat esiin milloin millekin ideologialle rakentuvaa, tunteita päätehtävänään herättävää, pahimmassa tapauksessa sponsoroitua influensserisisältöä.
Uskallan silti antaa ääneni aitoudelle. Omassa pienessä piirissämme aitous on valtava valtti – tarvitsemme aitoja, syvällisiin keskusteluihin perustuvia asiakastarinoita ja -referenssejä, yritystarinoita ja yrittäjän näkemyksiä kyetäksemme tekemään omiin arvoihimme perustuvia päätöksiä. Oma verkkosivusto on hyvä alusta julkaista omaa sisältöä, sillä silloin sisältö pysyy omissa käsissä ja omassa omistuksessa, mutta sen lisäksi tarvitaan myös somea (vaikka se tuntuisi miten vastenmieliseltä tahansa). Siellä se yleisö luuraa.
Yhteenvetona: ei anneta sisällöntuotantoa koneiden käsiin, eihän? Ja tuotetaan jatkossakin sisältöjä ihka oikeille ihmisille. Vaikka tekniikka muuttuu nopeasti, ihmisen kehitys on huomattavasti hitaampaa: aivomme ovat edelleen virittyneet tarinoille ja niiden kerronnalle. Tarinat herättävät meissä tunteita, jotka ohjaavat päätöksentekoon jopa ennen kuin itse sitä huomaamme.
Kuva on Geminin luoma promptilla ”Jos loisit itsestäsi kuvituskuvan blogiini, millainen se olisi?”.
