Minulla oli aikanaan kollega, joka aina hoki ”se on asenteesta kiinni”, oli kyse sitten masennuksesta, työpaikkakiusaamisesta tai muuten vaan työhön kyllästymisestä.
Pidin sitä varsin raivostuttavana.
Näin kokeneempana ymmärrän häntä paremmin. En kuitenkaan puhuisi asenteesta siinä mielessä, että sitä (vain) muuttamalla korjattaisiin perustavanlaatuisia ongelmia työpaikalla; kiusaaminen on kiusaamista aina, vaikka miten yrittäisi ymmärtää kiusaajaa. Ihan samalla lailla masentunut ei kykene nousemaan alhostaan vain ajattelemalla positiivisesti.
Sen olen kuitenkin iän myötä oppinut, että moni asia on näkökulmasta kiinni. Se miten rajaamme katsontaamme saa asiat näyttäytymään eri valossa.
Esimerkkinä vaikka tuo ylhäällä oleva kuva – se on työpöydältäni ja varsin iloisen rauhallinen, eikö? Ehkä jopa zen.
Olen rajausta varten siirtänyt veroilmoitukseen liittyvät paperit sivuun ja pyyhkinyt hihalla pölyt pöydältä. Kuvatessa kompastuin melkein jumppapalloon ja olin törmätä kuntopyörään – onneksi en kaatunut, olisi tulostin voinut mennä mäskäksi. Keinutuolissa kirjahyllyn edessä valitsin sitten parhaimman otokseni.
Silti tämä näkymä on se, jonka valitsen kun ajattelen työpistettäni. Tämä on se näkymä, jonka haluan maailmalle välittää.
Asiat ovat usein sitä, miltä näyttävät. Siksi näkökulman valitseminen on äärimmäisen tärkeää.
