Minut voisi huoletta kategorisoida introvertiksi.
Tykkään tehdä töitä itsekseni ja vietän mieluiten vapaa-aikanikin on my own. Kaikki harrastuksenikin ovat yksilölajeja.
Digitalisaatio on luonut erinomaiset mahdollisuudet opiskella vaikka ja mitä turvallisesti kotoa käsin, niin ettei introvertitkaan enää joudu omalle epämukavuusalueelleen ihmisten joukkoon. Korona on vain vain vaihvistanut tätä.
Silti nyt on pakko myöntää, että lähiopetus toimii joissain kohtaa etäilyä paremmin.
Ostin pari vuotta sitten uuden kameran vanhan järkkärini tilalle. Vanha kamera toimi filtterinäni monissa juhlissa ja illanvietoissa ja napsin satoja jollei tuhansia ruutuja joista osa myös onnistui.
Uuden kameran piti olla hyppy masterluokan kuviin, sellaisiin joita napsisin tyytyväisille asiakkaille asiakastarinoiden kuvitukseksi.
Olen kyllä valokuvannut. Mutta en voi sanoa olevani tuotoksistani kovin ylpeä.
Miksi? Koska uusi kamerani osoittautui omalle osaamiselleni aivan liian tekniseksi peliksi.
Kipuilin ihan liian kauan ennen kuin tajusin että kaikkea ei ole pakko opetella itse. Keräsin rohkeuteni ja – tadaa – päätin mennä kurssille!
Vaikka eilen aamulla oli vielä sellainen olo että mitä hemmettiä, voiko tän perua, kurssi osoittautui hitiksi. Pääsin vihdoin tutustumaan kamerani yksityiskohtiin ja sain ihan valtavan inspiraation kuvaamiseen.
Se että joku kertoo ja opastaa kädestä pitäen voittaa introvertinkin mielestä mennen tullen minkä tahansa verkkokurssin. Suora palaute kehittää tekemistä välittömästi.
Lämmin kiitos siis Studio Brahen Mari ja Teo Pyykköselle erinomaisesta kurssituksesta!
Enää ei tarvitse kuin harjoitella 🙂
