Osallistuin eilen ensimmäiselle luovan kirjoittamisen proosan luennolle.
Mieleeni jäi kolme pientä ajatusta, jotka mielestäni toimivat myös sisällöntuotannon puolella:
- Kirjoittaminen on ajattelemista. Kyllä, se vaatii hieman työtä, koska ajatteleminen ON välillä raskasta. Mutta yksikään mestariteos – oli kyse sitten kaunokirjallisesta teoksesta tai napakasta blogista – ei ole syntynyt väkisin vain kirjoittamalla, ilman ajatusta. Kirjoita, luonnostele, piirrä, kirjoita uudestaan. Niin syntyy hyvää tekstiä.
- Aloita edes huonolla tekstillä. Huonolla tekstillä on se etu tyhjään paperiin verrattuna, että sitä voi työstää paremmaksi. Joskus lopputulos on jotain ihan muuta kuin mistä lähdit liikkeelle. Tärkeää on päästä alkuun jollain versiolla. Ei se teksti kirjoittamalla kulu.
- Luominen on leikkimistä. Unohda turha itsekritiikki – lapsetkaan eivät leiki hyvää tai huonoa leikkiä. Leikki itsessään on tärkeä. Moni lupaava kirjoittaja jättää homman kesken liiallisen itsekritiikin takia. Jokainen sana, jokainen versio tekstistä, kehittää kirjoittajaa.
Luennolla puhuttiin myös paljon inspiraatiosta. Jotkut odottavat sitä, toiset välttelevät – yhtä kaikki, se nostettiin lähes mystiseen asemaan luomisprosessissa.
Itse olen sitä mieltä, että kirjoittaminen on työtä siinä missä muukin tekeminen. En usko mihinkään jumalaiseen johdatukseen, joka antaisi tekstin virrata lävitseni näppikselle ja siitä edelleen lukijan silmiin.
Sen sijaan uskon siihen, että kun hommaan ryhtyy, se alkaa sujua. Ja kun kirjoittaminen sujuu, syntyy hyvä vire, joka synnyttää lisää tekemisen iloa, eli tässä tapauksessa tekstiä.
Tosin jos yllämainitut kohdat 1 ja 3 jostain syystä eivät natsaa, ei myöskään synny ”inspiraatiota”. Joko emme ole ehtineet pohtia tarpeeksi ongelmaamme, tai pelkäämme tarttua siihen. Kohta 2 jää silloin syntymättä, emmekä pääse alkuun muokkaamaan edes sitä paskaa ensimmäistä versiota.
Kuva: Pixabay/Free Photos
