Hesarissa pohdittiin viikonloppuna erityyppisiä lukijoita.
Laiska osuu ehkä lähimmäs sanana kuvaamaan minun lukemistani.
Haluan lukiessa päästä nopeasti asiaan. Teksti saa herättää ajatuksia, olematta kuitenkaan itsessään niin monimutkainen, että joudun miettimään tekstin ja kerronnan rakennetta kesken lukemisen. Rakastan vaivattomasti soljuvaa tarinaa, flowta.
Janoan selkeyttä. Jutun pointin pitää olla kristallinkirkas. Jollei se ole, koen, ettei kirjoittaja itsekään ole tiennyt, mitä haluaa sanoa. Hänellä vois myös olla vakavia hahmottamiseen liittyviä ongelmia.
Joka tapauksessa, jollei ole mitään sanottavaa, tekstin tuottaminen luettavaksi on ajan varastamista toiselta.
Tajunnanvirrasta saan hengenahdistusta. Fiktiossa siedän jaarittelua, jos se edistää loppuhuipentumaa jollain lailla. Faktatekstissä se on murhaa.
Ei sillä, kyllä minäkin osaan nauttia kielestä. Minua viehättää ajatus ymmärtämisestä, joten googlailen minulle vieraita sanoja ja ilmiöitä. Erityisen viehtynyt olen murresanoista – pohojalaasista etenkin, juuristani johtuen.
Miksi näin?
Koska olen väsynyt. Ja minulla on kiire. Aika ei riitä, jos joudun tavaamaan kappaleita pöytäkirjassa tai kollegan blogissa. Saati työohjeessa.
Näin kirjoitat hyvää tekstiä
Jokainen meistä pystyy kirjoittamaan hyvää tekstiä, kunhan muistaa muutaman tärkeän pointin. Eli:
- Määrittele päämääräsi – mitä haluat lukijan oivaltavan jutustasi
- Etene etapeissa – mitä lukijan on ymmärrettävä, jotta hän ymmärtäisi myös loppupäätelmäsi
- Pidä teksti rakenteeltaan yksinkertaisena – palvele lukijaa soljuvalla lukuergonomialla
- Älä hämmennä vaikeaselkoisilla sanavalinnoilla
- Kirjoita omalla tunnistettavalla tyylillä.
