Tehostaako multitaskaus työtä, vai onko se vain illuusio?
Päivän ajatus liittyy etäisesti eiliseen postaukseeni ajankäytöstä.
Jos tavoitteena on tehokas ajankäyttö, kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Olen itse surkea tässä; pidän asioiden aloittamisesta ja saan suurta tyydytystä onnistuessani jongleeraamaan monen pallon kanssa samanaikaisessa – koen silloin olevani oikea tehopakkaus ja varsin aikaansaava.
Ja kuten meillä niin usein on tapana, projisoin omaa todellisuuttani muihin; pojallekin papatan esimerkiksi siivoamisesta taukoamatta (nosta tuo, vie kengät eteiseen, futiskorteilla on oma paikkansa jne. Kyllä te tiedätte!).
Ongelmana multitaskauksessa on se, ettei silloin tule keskityttyä mihinkään asiaan kunnolla. Kun rajalliset resurssimme jaetaan äärettömän monen kohteen välillä, lähentelee tulos nollaa.
Sunnuntaina mökiltä palatessamme sata asiaa oli väärässä paikassa. Urputin ja marmatin, kuten lähes jokainen äiti olisi tehnyt.
Poika keräili lattialta jalkapallokortteja, kun huomautin kesän sohvalla viettäneestä pyjamasta ja olohuoneen lattialle pesiytyneestä kynäkorista. Hän kuitenkin kuittasi nerokkaasti:
Minä. Keskityn. Nyt. Yhteen. Asiaan.
Hyvä poika! Tässähän on ratkaisu ajanhallintahaasteeseemme: yksi tavoite, yksi tehtävä, lähes sataprosenttinen keskittyminen, maali.
Helppoa, eikö?
