Vaihdoin päivätyössäni työhuonetta ja jouduin siivoamaan lähes kymmenen vuoden kertymät kaapeista.
Löysin ainakin tusinan paria kenkiä, yhden iPodin, viisi laturia ja useamman avatun paketin terveyssiteitä.
Olipa rojun seassa myös multimedia-cd ja pari kourallista logoilla varustettuja muistitikkuja, valikoima heijastimia sekä jalkapallomaalivahdin käsineet.
Hämmästyttävintä oli kuitenkin paperin määrä.
Kaappien unhosta putkahti esiin painettuja vuosikertamediakalentereita, kopioituja ohjeita ja artikkelikoosteita, kilpailijoiden tulostiedotteita, kampanjamateriaaleja nätisti mapitettuna, pöytäkirjoja, lehtileikkeitä, post-it lapuilla koristettuja fläppitaululakanoita sekä käsin täytettyjä muistikirjoja. Kuriositeettina mainittakoon käytikorttikirjanen, johon olen joskus katsonut tarpeelliseksi järjestää saamani käyntikortit.
Vuonna 2013 on kuitenkin tapahtunut jotain, onneksi – viimeiset massatulosteet olivat siltä vuodelta.
En ole koskaan tehnyt tietoista päätöstä paperista luopumisesta, mutta nähdessäni lattialle kertyneet pinot olen iloinen käänteestä.
Mitä tuhlausta! Kaikin puolin; ne määrät paperia ja kaikki se tila niiden säilömiseen. Ja miten vaikealukuista! Ja pölyistä!
Luojan kiitos pädeille ja puhelimille ja niiden kameroille, Apple Pencilille, LinkedInille ja digilehdille, s-postille, Slackille, Trellolle, Lyncille, Twitterille, Canvalle, Google Docsille, ryhmätyötiloille, blogeille ymv.
Mahdun nykyään paljon pienempään. Se tekee työstä mobiilimpaa, kun kaikki mahtuu reppuun.
Hyvä niin. Ei ole liikaa painolastia hillitsemässä ajattelua.
Kuva: Canva