Kello on 16.15.”Hei viittisiks nopeesti tehdä yhen jutun? Se tulee sulta kuitenkin nopeemmin, kun oot ammattilainen. Ai koska pitäis olla valmista? No huomenna. Mut kympiltä riittää, ei tartte heti kasiksi.”
Aivan liian usein olen saanut kuulla työssäni tämän. Viestinnän työt ovat ”yksiä juttuja” eikä niillä ole kiire, seuraava aamu riittää hyvin. Toimitus mielellään molemmilla kotimaisilla, kiitos kysymästä. ”Tekisitkö samalla hei enkuksi?”
”Ja joo, lyhyt yhteenveto bullet pointseina tästä 73 slaidin esityksestä ois kuule hyvä tähän loppuun. Matskun selaa nopsaan, kato tässä on pääasiassa vaan kuvia.”
”Ja kuva ois kiva. Eiks sulla ollut sitä kameraakin?”
Ensinnäkin:
- Me viestijät olemme ylpeitä osaamisestamme. Se tarkoittaa, että haluamme tehdä työmme hyvin. Työn huolelliseen tekemiseen kuluu aikaa.
- Aikaa kuluu etenkin taustamateriaaliin perehtymiseen. Esimerkiksi haastattelun runko on kivempi rakentaa faktalle kuin arvailuille. Vaikka olisimme miten taitavia, emme ole ajatustenlukijoita.
- Hyvä olisi tietää myös mitä tuotettavalla sisällöllä olisi tarkoitus saavuttaa, kenelle halutaan puhua ja millä äänensävyllä. Se nimittäin vaikuttaa siihen, missä muodossa sisältö kannattaa tuottaa.
- Harva viestijä osaa kolmea kieltä niin, että tuottaisi täysin painokelpoista tekstiä kaikilla. Kääntämistä varten on ihan omat asiantuntijansa.
- Juu on kamera. Entä sitten?
Laadukas, ammattimainen viestintä vaatii siis ammattimaisen valmistelun.
Kiitos.
