Pohdiskelin sisällön kierrättämistä tässä muutama päivä sitten.
Kierrätys on järkevää jo siksi, että säästymme sisällöntuottajien suurimmalta vaivalta, eli uusien aiheiden keksimiseltä.
Myös erilaiset oppijat tarvitsevat erityyppistä sisältöä päätöksenteossaan.
Yksityiskohdista kokonaisuuden hahmottamiseen – vai toisin päin?
Jotkut meistä lähestyvät kokonaisuutta yksityiskohtien kautta. Toiset taas kaipaavat helikopterinäkökulmaa kokonaisuuteen, ennen kuin voivat sukeltaa detaljeihin.
Yksityiskohtiin pureutuva analyyttinen oppija on myös erilainen päätöksentekijänä kuin kokonaisuutta tarkasteleva holistinen oppija.
Analyyttinen oppija tarvitsee faktaa ja tietoa päätösten tekemiseen siinä missä holistinen oppija peilaa asioita omiin kokemuksiinsa ja antaa enemmän tilaa tunteelle.
Kuva, teksti vai tekeminen?
Me myös prosessoimme tietoa eri tavalla.
Joillekin oppi kolahtaa kuvien kautta, toiset oppivat kuuntelemalla. Eräiden on vain ihan pakko kokeilla itse.
Usein joku näistä oppimistyyleistä korostuu. Minä en esimerkiksi ole kuullut mitään, ennen kuin olen tweetannut asian eteenpäin 🙂
Teksti, kuva, liikkuva kuva, kaikenlainen tiedon visualisoiminen, pelit, podcastit yms. palvelevat siis hieman erityyppisten oppijoiden tiedon omaksumista.
Kohdataksemme mahdollisimman monen asiakkaan tarpeet, samanteemaista sisältöä kannattaa siis varioida.
Kuva: FreeImages.com/Rodrigo Mattoso
