Kirkas ajatus edistää viestin perillemenoa.
Kuulin menneellä viikolla erään luennoitsijan esittävän väitteen, jonka mukaan keskimäärin vain 20 prosenttia kirjoitetusta tekstistä ymmärretään kirjoittajan aikomalla tavalla.
Siis 20 prosenttia! Humanistikin osaa päätellä, että siinä kohtaa 80 prosenttia tekstistä on joko turhaa tai niin vaikeasti muotoiltua, ettei se tavoita meitä lukijoina.
Se on pelottavan paljon. Mieti, voisin käytännössä yliviivata jokaista viittä sanaa kohti neljä muuta, joiden olemassaolosta sinulla ei lukemisen jälkeen ole hajuakaan.
En saanut väitteelle mitään sen enempää tieteellistä todistetta, mutta rinnassani sykkii vahva mutu siitä, että se voisi hyvinkin pitää paikkansa.
Huono teksti syö tuottavuutta ja murentaa johtamista
Vietämme suuren osan päivästämme sähköpostin ääressä – Huffington Postin mukaan niinkin paljon kuin 6,3 tuntia päivässä.
Moni viesteistä on surkea; liian pitkä, epätarkka ja huonosti jäsennetty. Ehkä kirjoittaja on koristellut tekstinsä hänelle tärkeyden tunnetta tuovalla jargonilla; termeillä ja lyhenteillä, joita ei ymmärrä kuin koko uransa alalla työskennellyt paatunut tapatyöläinen.
Kääks.
Onkohan kukaan laskenut tämäntyyppisen epätarkan viestinnän kustannuksia yhteiskunnallemme? Mitä maksaa, kun teemme virheitä huonosti kirjoitettujen työohjeiden ansiosta? Paljonko aikaa eli euroja kuluu, kun yritämme selvittää mitä kirjoittaja on tarkoittanut tai oiomme huonosta tekstistä syntyneitä väärinkäsityksiä?
Entä mitkä ovat seuraukset, kun johto ei kykene välittämään tehokkaasti yhtiön strategiaa työntekijöille?
Viesti menee perille, jos ajatus on kirkas
Tekstiä voi tietenkin tukea monella eri tapaa, esimerkiksi visuaalisella viestinnällä. Vahva asiakasnäkökulma auttaa myös asettumaan lukijan saappaisiin.
Mutta ennen kaikkea tarvitsemme kirkasta, jäsennettyä ajatusta. Sitä kuuluisaa punaista lankaa, joka johdattelee lukijan turvallisesti pisteestä A pisteeseen B.
Tämän lisäksi me tarvitsemme hyvää kirjoittamista. Yksinkertaista ja kaunista ilmaisua, joka konstailematta tuo kirkkaan ajatuksen lukijan ulottuville.
Mitä jos ottaisimme tämän sydämen asiaksemme ja keskittyisimme vuosityöajan pidentämisen sijaan viestinnän tehostamiseen?
