Sanallinen vai sanaton viestintä, kumpaa uskomme?

Sanallinen vai sanaton viestintä, kumpaa uskomme?Oletko koskaan saanut palautetta heikoista vuorovaikutustaidoista?

Tai kuka meistä ei olisi joskus saanut. Puhumme mielestämme asiaa ja keskitymme vielä nättiin paketointiinkin, mutta silti jokin menee pieleen.

On ehkä hyvä tietää, että sanat eivät ole se tärkein elementti ilmaisussamme. Jos sanallisen ja sanattoman viestinnän välillä on ristiriita, uskomme enemmän näkemäämme kuin kuulemaamme.

Psykologian emeritusprofessori Albert Mehrabian (UCLA) on tutkinut miten me äänensävyä, kehonkieltä ja sanallisia viestejä tulkitsemalla muodostamme mielikuvan puhujasta. Mehrabian päätteli, että sanat määräävät mielikuvan muodostumista 7 prosenttia, kun äänensävyn painoarvo on 38 ja kehonkielen 55 prosenttia.

Vaikka kyseinen tutkimus keskittyi viesteihin, joissa välitettiin tunnetiloja ja tunteita, ehkä niistä voisi mutulla vetää johtopäätöksiä myös muuhun vuorovaikutukseemme.

Sanat muodostavat vain osan viestinnästämme. Suurin osa tulkinnasta perustuu muuhun kuten asentoon, ilmeisiin ja intonaatioon.

Jos siis saat palautetta huonoista vuorovaikutuskyvyistä, ongelma ei ehkä ole siinä mitä sanot, vaan miten sen sanot.

Sanallisen viestinnän sijaan huomio kannattaa kiinnittää sanattomaan viestintään.

Ihan ensiksi kannattaa opetella hymyilemään. Ja ennen kaikkea katsomaan silmiin kun puhutaan. Se rakentaa luottamusta vieläkin tehokkaammin kuin ääneen lausutut sanat. Peili on tässä hyvä työväline!

Tsemppiä harjoituksiin!

 

Kuva: Freeimages.com/Marco Michelini

Someseuraajien ostaminen tuo suuren yleisön – mutta kannattaako se?

Someseuraajien ostaminen ei tuo aitoa sitoutumista.The New York Times nostaa vasta ilmestyneessä artikkelissaan esiin ajankohtaisen ilmiön, someseuraajien ostamisen.

Somessa on mahdollista ostaa seuraajia – tätä harrastavat esim. julkisuuden henkilöt, jotka eivät muuten ole onnistuneet rakentamaan itselleen suurta yleisöä. Jason Schenker, eräs jutussa haastateltu seuraajia ostanut toteaa, että laaja yleisö on tärkeää uskottavuuden kannalta (”No one will take you seriously if you don’t have a noteworthy presence”).

Yleisöä hankitaan siis uskottavuuden takia. Osasyynä on varmasti myös sisältöjen automaattijaot; bottiarmejalla saadaan näennäisesti isoa liikennettä tilille.

Trafiikki antaa tietysti kuvan laajasta näkyvyydestä. Vaikuttajamarkkinoinnissa tämä on elinehto.

Mutta varmaa on se, ettei feikkiseuraajien generoima liikenne perustu aitoon kiinnostukseen tuotteeseen tai palveluun – tai henkilöön. Haluaisinko, että vaikuttajalle antamani toimeksianto tuotteen tai palvelun promoamisesta sujahtaisi keksityn yleisön jaettavaksi? En usko. Feikkiliikenne ei myöskään luo keskustelua eikä rakenna sitoutunutta fanikuntaa.

Kurjinta tässä on ehkä kuitenkin se, että osa näistä ostoseuraajista perustuu varastetuille some-identiteeteille. Twitterin laiskan feikkitilien screenauksen ansiosta sinäkin voit päätyä botiksi aidon profiilisi lähes identtisellä kopiolla.

Huh. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Ostoyleisöstä huhutaan myös joidenkin suomalaisten Twitter-käyttäjien kohdalla. Suosittelisin kuitenkin harkitsemaan kahdesti ennen kuin itse ryhdyt someseuraajien ostamiseen; en olisi vakuuttunut uskottavuuden kasvusta, jos suurin osa suomenkielisen tilisi seuraajista olisi ameriikan ihmeitä.

Mikä on suosittelun voima markkinoinnissa?

Kirkastaako Sillanpään käry metamfetamiinin maineen? Mietin tässä mikä on suosittelun voima markkinoinnissa jutussa, jossa kaikkien rakastama, liikennerikkomuksesta kiinni jäänyt viihdetaitelilja kertoo käyttäneensä metamfetamiinia useamman vuoden ajan piikittämällä ja polttamalla.

Metamfetamiinin käyttäjät on tavallisesti esitetty mediassa huumeidenkäyttäjien alimpana kastina. Kristalli näyttäisikin vievän käyttäjänsä jyrkkään alamäkeen (googlaa vaikka faces of meth).

Ongelmaksi muodostuu se, että kyseinen viihdetaiteilija on enemmän tai vähemmän SANKARI, suloääninen tangokuninkaallinen, viihdetaiteilija par excellence.

Ja mitä ihmeellisintä, pyöreäposkinen naapurin poika näyttäisi pysyvän kiinni yhteiskunnan syrjässä vaikka vähän nauttisikin ekstraa. Vähän väliähän tuo näkyy televisiossa pyörähtävän.

Käyttämällä ei siis tarvitse joutua helvettiin – ainakaan heti.

Mikäs sen parempi mainos huonomaineiselle mömmölle? Kun Jartsakin, niin miksen minäkin -teemalla mennään.

Huumekauppiaiden nauraessa partaansa toivon Jarille voimia päästä kuiville. Elämä on varmasti antoisampaa ilman huumeita.

 

Kuva: Freeimages.com/Charles Thompson

Perusteltu muutos on helpompi omaksua

Selaan Twitteriä ja viihdytän itseäni seuraamalla Reijo Ruokasen ja Mikael Jungnerin keskustelua HSL:n lipunmyynnin muutoksista.

Oikeasti pitäisi kaivaa viime vuoden kuitit kirjanpitäjälle.

Twitter kuitenkin vetää puoleensa. Yksittäisiä kertalippuja ei enää saa ostaa ratikkakuskilta eikä konnarilta. Muutosta perustellaan rahalla, lipunmyynnin lopettaminen tuo arviolta jopa 5 miljoonan euron vuotuisen säästön HSL:lle.

Muutos herättää luonnollisesti närää, kaikki muutokset herättävät. Jungner jopa epäilee, että koko arvioitu säästö on hatusta vedetty luku.

Muutos on helpompi omaksua, jos se perustellaan kunnolla.

Näinhän se usein on: joku kaikkitietävä tekee päätöksiä jossain kaukana, päätöksiä, jotka vaikuttavat arkeemme ja joihin emme voi vaikuttaa, valaisematta kaikkia syy-seuraussuhteita päätöksen taustalla.

Syntyy juuri Jungner-tyyppinen päätelmä.

Kuitenkin muutos on tässäkin tapauksessa aivan varmasti perusteltu.

Asiakkaille ei vain jostain syystä ole onnistuttu kertomaan miksi siihen ryhdytään. Raha ei paljoa paina jos kyse on palvelun huononomisesta – tai mielikuvasta, että niin on käymässä.

Ruokanen kuittaa Raidepuolueen jutulla, joka itse asiassa avaa hyvin miksi lipunmyynnistä luovutaan. Kyse on ilmeisesti HSL:n tiedotteesta, koska samansisältöinen uutinen löytyy myös HSL:n sivuilta.

Jungnerkin olisi saattanut muuttaa mieltään hatusta luettuaan jutun.

Muutos on helpompi omaksua, jos sen taustoista viestitään avoimesti ja se perustellaan seikkaperäisesti niille, joita asia koskee. Aina parempi, jos voidaan osoittaa muutoksen edut yksilölle itselleen – viiden miljoonan säästö ei kiinnosta, matka-ajan nopeutuminen sen sijaan kyllä.

Avoimuus on myös päätöksenteossa onnistumisen tae.

Miksi kirkko käännyttää kävijän ovelta?

Kirkon ovet pysyivät kiinni satunnaiselle kävijälle.Kirkko on ongelmissa.

En puhu nyt elinkaarensa lakipisteen ohittaneesta brändistä enkä edes asiakkaiden massapaosta, vaan kirkon perin erikoisesta tavasta vastaanottaa satunnainen kävijä ovellaan.

Yritimme nimittäin tänään poikani kanssa kauniin kaupunkimme tuomiokirkkoon. Siellä on joskus jouluisin ollut seimi, ja ajattelimme käydä sitä katsomassa.

Se ei käynytkään, koska #jumalanpalvelus. Vahtimestari käännytti meidän puolityhjän kirkon eteisessä, ”ei saa tulla, täällä on messu menossa”.

Pidin kieltoa pöyristyttävänä, joten kysyin entä jos haluaisimmekin juuri osallistua hengelliseen toimitukseen. Silloin olisimme kuulemma olleet tervetulleita. ”Täällä on näitä kaikenlaisia turisteja”, vahtimestari valitteli.

Oletan hänen ensisijaisesti tarkoittaneen maallisia matkailijoita. Silti en malttanut ajatella meitä jonkinlaisina hengellisinä turisteina, jotka, vaikkakin joulun henkeä tavoitellen, emme kuuluneet paikalla olleisiin frequent flyer -tason vip-asiakkaisiin – vaikka maksan ihan saman kirkollisveron kuin muut jäsenet.

Ymmärrän tavallaan toimitukseen osallistuvien toiveen saada palvoa rauhassa, mutta… entä jos minäkin olisin halunnut hetkeksi rauhoittua, juuri siinä nimenomaisessa paikassa, juuri sillä hetkellä?

En tiedä uskonko ja jos uskon, niin mihin ja millä lailla. Luulisi kirkolla olevan intressiä houkutella minut paikalle keinoin millä hyvänsä – esimerkiksi tarjoamalla maistiaisia siitä, millaista ahkerien uskovaisten First Class Loungessa on.

Ovelta käännyttäminen on melko tyly sysäys wannabe hang around -jäsenelle, oli business mikä tahansa. Kirkon kannattaisi mielestäni vastaanottaa kaikki sinne haluavat, oli heidän osallistumistarkoituksensa seremoniallinen tai puhtaasti viihteellinen. Muutaman käyttökerran jälkeen epävarmasta kävijästä saattaa muokkautua harras fani.

Onneksi tätä nimenomaista tuotetta, uskoa, voi harjoittaa myös muualla kuin kirkon ylläpitämässä instituutiossa. Uskoni tai uskottomuuteni ei tämänpäiväisestä kokemuksesta hievahtanut suuntaan jos toiseen. Sitä jäin kuitenkin miettimään, viitsinkö maksaa palvelusta, jota en pääse kuluttamaan?

Mitä Jeesus olisi sanonut tästä?

Aion joulukalenteri 2017 on täällä!

Ensimmäinen luukku, Aion joulukalenteri 2017Juhuu, se on joulukuu ja Aion joulukalenteri Instassa on täällä! Käypä klikkaamassa tili seurantaan, jollei se jo ole.

Tämä on jo toinen perättäinen joulunalusaika, jolloin olen Canvassa nikkaroinut Aiolle kalenteria.

Pääasiassa kuvat syntyvät Canvan peruselementeistä, mutta tänä vuonna olen hakenut apua myös the Noun Projectin kuvakkeista. Voi olla, että olen väärässä, mutta minusta Canvan monet ikonit ovat yhtäkkiä muuttuneet maksullisiksi (vaikka minulla siis on maksullinen tili käytössä); kertahinta per kuvake on sen verran kova, että tuli edullisemmaksi ostaa vuosisopimus ikonipankkiin.

Ikoneita on siis luvassa 😀

Sori siitä. Leikkaa-/liimaa -askartelu on näin digitaalisesti paljon siistimpää hommaa kuin paperisilpun mallintaminen.

Eikä tarvitse edes sen takia imuroida.

Digiajassa luomukohtaaminen yllättää

Olin tänään menossa lenkille, mutta marraskuu vei voiton.

Tyydyin sen sijaan muistelemaan loppukesän lenkkiä.

Muistan sen siksi, että juoksin hieman pidempään kuin tavallisesti, ja ilmakin oli tälle kesälle epätyypillisen kaunis, suorastaan aurinkoinen.

Muistan se myös siksi, että kun puuskuttaen punaposkisena saavuin autolle, viereisen auton takakontin liepeiltä minulle huikattiin moit.

Luomukohtaaminen digiajassa yllättää – vaikka sitten lenkilläTervehdin takaisin, ja kohta huomasin olevani keskellä monisäikeistä sääkeskustelua. Sivusimme mahdollista tulevaa hellettä, ilmastointilaitteiden kätevyyttä (jos siis löytää hiljaisen sellaisen), kaihtimien tarpeellisuutta asunnon viilentämisessä; kaikkea sellaista, josta on turvallista jutella tuiki tuntemattoman kanssa.

Tein ilmeisesti vaikutuksen, koska jossain vaiheessa kaveri kysyi klassisen ”käytkö useinkin täällä”.

Hämmennyin, en ollut varautunut tähän käänteeseen keskustelussamme.

Kaveri arvasi ilmeestäni etten ollut tarjousta vailla, ja perääntyi.

Silti, nostan hattua hänen aloitteellisuudelleen.

Digiajassa luomussa on ihan omaa lumoa.

Keskustelun aloittaminen vieraan kanssa IRL on nykyään valitettavan harvinaista. Jopa niin, että tänä marraskuisena iltana ruispuuron poristessa liedellä muistelen vieläkin kohtaamistamme.

Epäilenpä, että muistaisin koko dialogia, jos olisimme käyneet sen vaikka Twitterissä. Niin hienoja mahdollisuuksia kuin digi meille tarjoaakin, kyllä luomussa on ihan omaa lumoa.

Väittäisinkin, että digiajassa luomukohtaaminen on kunkku myös asiakaspalvelussa. Muistijäljen jättämisessä nimi ja kasvot erottuvat ainakin edukseen – ja voihan olla, että sillä on myönteisiä vaikutuksia luottamuksen syntymiseen, etenkin jos yhteisen matkan varrella joudutaan kohtamaan myös niitä vähemmän iloisia asioita.

Ei anneta digin syödä luomukohtaamisia!

Epämukavuusalueella voi syntyä vaikka joulukalenteri

Vuoden 2016 joulukalenterin kuvatEpämukavuusalueelle pitää mennä, koska itsensä kiusaaminen on hauskaa – parhaimmassa tapauksessa oppii jotain uutta.

Vuosi sitten otin käyttöön Canva-palvelun. Canvassa voi kätevästi tehdä esimerkiksi kuvapostauksia sosiaalisen median kanaviin.

Olin joskus hyvä piirtämään, ja vaikka se kehittääkin sommittelutaitoa, ei se tee kenestäkään vielä graafikkoa.

Canvassa olin siis osaamiseni äärilaidoilla.

Canvalla voi nikkaroida vaikka glögimukin!Päätin kuitenkin tehdä julkisen kokeilun ja pistin pystyyn Instassa Aiolle joulukalenterin – rajasin tehtävän Canvassa tarjolla oleviin valmiisiin elementteihin, eli jokainen kuvakokonaisuus piti askarrella palvelussa tarjolla olevista palasista. Käytännössä tämä tarkoitti muutamaa yksittäistä lumihiutaletta lukuunottamatta neliöitä, ympyröitä ja kolmioita Aion pääväreissä.

Tehtävä osoittautui ihanan haasteelliseksi, etenkin kun jokaiseen kalenterikuvaan tuli vielä oma viestintään liittyvä teksti. Mutta samalla se oli hurjan hauskaa – en muista koska olisin nauttinut yhtä paljon kuvilla leikkimisestä.

Joten päätin sitten lähteä samaan leikkiin uudestaan! Olen hyvin tietoinen aikataulupaineista, joten tällä kertaa ajattelin ottaa avukseni ikonipalvelu Noun Projectin – yksittäisiin kuvaelementteihin ei tällä kertaa suttaannu aikaa, vaan voin keskittyä sommitteluun.

Canvalla tehty punatulkkuEn tiedä, voi olla että  näin ”fuskaamalla” joulukalenteriprojektista ei tule läheskään yhtä hauska, kun silloin kun kaiken tekee itse.

Tai sitten se vain säästää hermoja 🙂

Joka tapauksessa, laitahan Aion Instatili seurantaan, niin ei mene joulukalenterin luukut ohitse!

 

Kannattaako pienyrittäjän panostaa viestintäpalveluihin? Totta kai kannattaa!

Yrityksen alkutaipaleella moni yrittäjä pohtii, mikä on oikea tapa markkinoida yritystään. Paljonko kannattaa tehdä itse, vai voisiko osan markkinointiviestinnästä hankkia ostopalveluna?

Yrittäjä, lakimies Johanna Rosten Lakiasiaintoimisto Legimia Oy:stä suosittelee ulkoistamista aina, kun se on mahdollista. Se säästää yrittäjän monelta vaivalta.

”Noin yleisesti olen sitä mieltä, että yrittäjän kannattaa aina ulkoistaa tehtäviä, joissa ei itse loista. Ammattilaisen kanssa lopputulos on yleensä parempi.”

Tämä pätee myös markkinoinnissa.

”Markkinointi on tärkeää yritykselle kuin yritykselle, oli sitten kyse uudesta tai jo vakiintuneesta toimijasta. Tuskin kellään tulee asiakkaita ovista ja ikkunoista. Asiantuntijan kanssa pääsee mainonnassaan heti alusta oikealla tavalla liikkeelle, eikä tarvitse pelätä, että pilaisi ensivaikutelman”, Johanna kertoo.

Markkinointinäkökulman tuominen sisältöön on lisäksi oma taitonsa.

”Vaikka tuottaisin itse miten hyvää juridista tekstiä tahansa, ei se ole sama asia kuin jos yrittäisi hioa myyntiin tähtäävää markkinointitekstiä.”

Itseään kun on niin kovin vaikea kehua.

”Se on meille suomalaisille todella vaikeaa. Kehuessa tulee usein helposti leuhka olo. Parempi antaa tehtävä jollekin, jolla on sana hallussa!”

Verkko on ensisijainen markkinointikanava

Verkko on monen pienyrittäjän ensisijainen markkinointikanavana. Näkyvyyden kannalta erityisen tärkeitä ovat kotisivut.

”Itse asiassa en edes näe muuta keinoa oman yritykseni kohdalla”, Johanna kertoo. ”Mutta sisällön pitää olla helposti lähestyttävää. Tekstien pitää olla ymmärrettäviä ja helposti luettavia.”

Verkkosivuja tukee näkyvyys sosiaalisen median kanavissa.

”Uskon vahvasti somen voimaan”, Johanna kertoo. ”Alamme perustuu verkostoitumiseen, siihen että tuntee paljon ihmisiä. Vaikka Facebookissa ei olisikaan miljoonia tykkäyksiä, siellä pitää olla. Se tekee yrityksesi nimeä tutuksi. Kyllä se vain sitten muistuu mieleen, joko seuraajille tai heidän ystävilleen, kun tarve syntyy.”

Kuka?

Johanna Rosten luottaa viestintäpalveluissa Viestintätoimisto Aioon.Johanna Rosten, oikeustieteen maisteri, sarjayrittäjä. Toiminut yrittäjänä jo 20 vuotta. Vetää tällä hetkellä Lakiasiaintoimisto Legimiaa ja työllistää itsensä lisäksi kaksi muuta lakimiestä.

Johanna otti yhteyttä Aioon Legimian perustamisvaiheessa kun yrityksen verkkosivustoa oltiin pystyttämässä. Tutustu Legimian sivustoon!