Some on tärkeä myös koronakriisissä

Some-näkyvyys on tärkeää koronakriisissäkin.
Kävimme etäkokousten välissä kuvaamassa Lego-ukkelin seikkailuja junnun kanssa.

Pohdiskelimme asiakkaan kanssa tässä ennen koronaa, että someen pitää säännöllisesti tuottaa sisältöä ja keskustelunavauksia, jos siellä meinaa olla.

Some on myös koronakriisissä – tai ehkäpä juuri siksi – tärkeää.

Parhaiten comeback onnistuu niiltä, jotka eivät ole hävinneet minnekään korona-arjen aikana.

Okei, myönnän, arjen rutiinien muuttuminen ehkä vituttaa ja jatkuva Lego-ukkeleiden korjaaminen etäkoululaisen iltapäivätunneilla katkoo ilkeästi keskittymistä. Vaikka huoli läheisistä ja oman firman maksukyvystä painaa, kannattaa yrittää katsoa koronan taa. Muutokset voivat olla hyvinkin nopeita, ja iskussa kannattaa olla jo nyt.

Haasta itsesi asettamalla tavoitteita

Tekemistä helpottaa, jos asetat itsellesi jonkinlaiset (kanavakohtaiset) tekemisen tavoitteet. Nämä voivat yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä, että päätät tehdä yhden oman postauksen viikossa, yhden keskustelunavauksen, osallistua kolmeen keskusteluun ja jakaa yhden jonkun muun tekemän sisällön.

Esimerkiksi, siis. Pääasia, että päätät tehdä JOTAIN, ja pidät kiinni siitä. Tavoitteiden toteutumista kannattaa edistää kirjaamalla ne paperille asti (tai mitä metodia sitten ikinä käytätkään omassa työssäsi).

Tavoitteesta tulee silloin on paljon konkreettisempi lupaus kuin se, että mielessäsi vannot näyttäväsi koko maailmalle. Konkreettista dokumenttia on helppo välillä käydä vilkaisemassa ja muistuttaa itselleen, mihin liemeen itsensä onkaan upottanut.

Mistä aiheista kannattaa puhua?

Näissä ajoissa on hyvä katsoa asioita positiivisen kautta. Istumme kaikki samassa veneessä, eikä huopaaminen nyt auta.

Toisaalta, olemme kaikki myös saaneet osamme tsemppariviesteistä. Panostaisin ennemmin siihen, miten yrityksesi voi auttaa asiakkaitasi korona-aikana.

Älä kuitenkaan sorru mielistelyyn ja epäaitoon välittämiseen, kuten esimerkiksi Velocity Partnersin Doug Kessler koki PayPalin lähestymisen. Jollet ole pitänyt yhteyttä asiakkaisiin tähänkään mennessä, älä pue markkinointiviestiäsi huolestuneen tiedustelun vaatteisiin. ”Olemme täällä sinua varten” on jokseenkin keinotekoinen ja teennäinen väittämä jos aiemmin olet antanut piut paut asiakkaillesi, ja näyttää erityisen oudolta tässä ajassa.

Tarkoitan, että annat ammattitaitosi asiakkaittesi käyttöön myös nyt, kun et pääse kasvokkain tapaamaan heitä. Hieroja voi muistuttaa taukojumpan tärkeydestä ja vinkata parhaista venyttelyliikkeistä, kampaaja taas kertoa, miten juurikasvun saa piiloon kun kampaajakäynnin väli venyy.

Mahdollisuudet ovat rajattomat. Selviämme tämänkin yli, jos maltamme pitää mielen virkeänä ja avoimena uudelle ajattelulle.

Some kantaa koronakriisissä!

Jaa tämä myös kavereillesi!

Karanteeni kärsitty!

Pariisin metron valoja

Terveisiä neljän seinän sisältä – teimme pojan kanssa ”unelmamatkan” Pariisiin kaksi viikkoa sitten, ja olemme sen jälkeen viettäneet aikaa neljän seinän sisällä.

Toki olemme ulkoilleet, mutta emme ole käyneet kaupassa emmekä ole tavanneet ystäviä.

Minun arkeani karanteeni ei kovasti muuttanut, teen töitä muutenkin kotoa käsin. Mutta pikkuisen etäkoulu on tietenkin uusi kokemus.

Ilmeisesti etäkoulua on toteutettu monella eri tapaa. Meillä ei ollut liveopetusta, mutta valmiita videoita, quizzejä ja kirjoitustehtäviä sitäkin enemmän. Tiedän kuitenkin perheitä, joissa etätöissä oleva vanhempi on joutunut kädestä pitäen opettamaan jälkikasvuaan omien töiden kärsiessä.

Se on raskasta varmasti molemmille, niin opiskelijoille kuin oto-opettajillekin.

Mutta on etäkoulussa hyväkin puolia. Moni lapsi on jopa päässyt loistamaan, kun tehtäviin saa keskittyä rauhassa ilman luokan tuomaa taustahälyä. Itse olisin varmasti nauttinut tästä tavasta enemmän kuin luokkatyöskentelystä.

Olen myös löytänyt itsestäni varsinaisen ”kätevä emäntä”- tyyppisen puolen. Olemme pärjänneet kaksi viikkoa käytännössä kaapista löytyneillä eväillä – puuroa on tullut syötyä paljon, pakastemarjoja myös. Elossa ollaan, eikä hampaatkaan vielä heilu!

Mutta täällä siis ollaan, jos kaipaat sparrausta viestinnässä. Tai esim. matskuja korona-arkeen (kuten uusia kaurapuuro-ohjeita). Soita, laita viestiä. Autan mielelläni!

Jaa tämä myös kavereillesi!

Vierasbloggaus viestinnän tärkeydestä

Kirjoitin verkostomme sivuille blogin viestinnän tärkeydestä. Vaikka olisi miten hyvä tuote tai palvelu, ei auta, jollei potentiaaliset asiakkaat ole niistä koskaan kuulleet.

Blogi sisältyy myös Joy&Order-verkoston tuoreeseen uutsikirjeeseen, johon olemme valinneet alkuvuoden parhaimmistoa omista ja muiden tuottamista sisällöistä.

Lukuiloa!

Jaa tämä myös kavereillesi!

3 + 1 kysymystä persoonista – mitä ne ovat, ja miksi niihin kannattaa panostaa

Persoonat auttavat tekemään parempaa markkinointia ja viestintää.

Mistä viestintäkonsultti puhuu, kun hän puhuu persoonista? Miksi persoonat ovat tärkeitä?

Persoonat auttavat sinua tekemään entistä parempaa markkinointia ja viestintää. Brändinrakentamisen persoonista on hyötyä myös toiminnan kehittämisessä.

Mikä on persoona?

Persoona on keksitty henkilöhahmo, jonkinlainen arkkityyppi, joka käyttää tai voisi käyttää tuotteitasi tai palveluitasi.

Sen sijaan, että puhuisit esimerkiksi pk-yrittäjistä yksittäisenä ryhmänä, voit saman ryhmän sisältä määritellä esimerkiksi Raimon, 56-vuotiaan pitkän linjan rakennusyrittäjän ja Jessen, 27-vuotiaan startup-yrittäjän.

Vaikka molemmat tarvitsevat sinun myymiä palveluita, on hyvin epätodennäköistä, että sama viesti tai puhuttelutapa toimisi molemmilla. Myös kanava voi vaihdella; Raimon saa parhaiten kiinni puhelimitse, kun taas Jesse ei vielä ole kertaakaan käyttänyt älypuhelintaan soittamiseen.

Miksi persoonia kannattaa käyttää?

Persoonat auttavat ymmärtämään asiakkaasi tarpeita, kokemuksia, käyttäytymistä ja tavoitteita.

Pukemalla ostaja henkilöhahmon vaatteisiin, osaat paremmin asettua hänen asemaansa ja räätälöidä omaa sisältöäsi ja viestintääsi niin, että se tehokkaammin saavuttaa kohteensa.

Persoonista on hyötyä myös toiminnan kehittämisessä. Persoonia määritellessä saatat huomata, että palvelusi ei toimi eikä voikaan toimia jossain tietyssä kohderyhmäsi segmentissä palvelussasi ilmenevien puutteiden takia.

Esimerkiksi Jesseä varmasti helpottaa se, että hän voi hoitaa yhteydenpidon sähköisesti, kun taas Raimo tulee enemmin kahvikupposelle kanssasi.

Miten rakennan hyvän persoonan?

Hatustako nämä vedetään? No ei tietenkään.

Persoonien työstäminen on hyvä aloittaa omasta asiakaskunnastaan. Tarkastele mitä olet kenellekin myynyt ja minkälainen ostoprosessi oli.

Sen jälkeen voit tehdä valistuneen arvauksen asiakkaiden tarpeista. Voit myös kysyä suoraan haastattelemalla tai vähän etäämmin kyselyllä, miten asiakkaasi kokivat ostamisen ja minkälaisia tarpeita ja toiveita heillä vastedes on.

Kirjaa persoonallesi ainakin ikä ja titteli, mahdollisesti myös muita kokemuksia ja harrastuksia. Hahmon tavoitteiden ja haasteiden pohtiminen auttaa sinua määrittelemään, miten sinä voit olla hänelle parhaiten avuksi. Arvojen ja pelkojen määritteleminen selventää hahmosi päätöksentekoprosessia ja siinä mahdollisesti ilmeneviä mutkia.

Hahmon konkreettinen nimeäminen on tärkeää. On ihan eri asia tehdä myyntimateriaalia tai pitchata ”Raimolle” tai ”Jesselle”, kuin ”yrittäjälle”.

Montako persoonaa tarvitaan?

Persoonia voi periaatteessa olla miten monta tahansa, mutta alkuun pääsee edes yhdellä. Hyvä määrä on 3–5 hahmoa.

Joskus voi olla hyvä määritellä myös jonkinlainen negatiivinen persoona – minkälaista asiakasta omalla markkinointiviestinnällään EI tavoittele. Kenelle tekeminen maksaa enemmän vaivaa kuin palkkaa. Aikaa on rajallisesti, eikä sitä kannata käyttää pään seinään lyömiseen.

Auttoiko? Ota yhteyttä, niin pohditaan näitä asioita yhdessä.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Opiskelu tekee meistä parempia ostajia

markkinointi- ja viestintäpalveluiden edes pintapuolinen opiskelu tekee ostajan työstä helpompaa

Olen saanut kunnian sparrata erästä yrittäjää hänen oppisopimuskoulutuksessa, jossa perehdytään asiantuntijapalveluiden myyntiin ja markkinointiin.

Ohjelma on kunnianhimoinen ja kattava ja sisältää osioita, jotka vaativat harjoittelua sujuakseen mallikkaasti. Tällaisia ovat mm. graafisten matskujen tuottaminen ja videoiden teko.

Joku voisi olla sitä mieltä, että näiden asioiden opiskeluun ei kannata uhrata aikaa vaan ostaa suosiolla osaajalta. Olen itsekin taipuvainen tähän kantaan, etenkin jos on kovin kiireinen yrittäjä. Silloin kannattaa tehdä sitä, mitä osaa parhaiten, eli auttaa omia asiakkaitaan.

Pidän silti kurssia tuiki tärkeänä. Ummikkona on kovin vaikea ostaa palveluja – tai edes ymmärtää tarvitsevansa niitä. Ja kun osaa jotain, ymmärtää paremmin palvelun tuoman arvon omalle toiminnalle. Oppi tekee meistä siis parempia ostajia. Oman lisänsä tuo kurssin aikana tehtävä oman yrityksen toiminnan kehittämiseen liittyvä harjoitustyö, jota ei ehkä muuten tulisi tehtyä.

Kannustan siis kaikkia yrittäjiä, myös yksinyrittäjiä, kouluttautumaan. Oppisopimuskoulutus on sitä paitsi ainakin perustutkintojen osalta yrittäjälle ilmaista – vaatiihan se tietysti aikaa ja vaivaa, mutta itse opiskelu ei maksa mitään. Ainakin tämä nimenomainen kokonaisuus käy varsin perusteellisesti läpi kaiken tarvittavan pk-yrityksen markkinointiin ja myyntiin liittyen, ja vapailla markkinoilla hinta olisi oman arvioni mukaan verrattain kova.

Kuva: Pexels.com

Jaa tämä myös kavereillesi!

Itselleen vieraaseen kannattaa uskaltaa heittäytyä – minä lupauduin podcast-vieraaksi

Heittäydyin podcast-vieraaksi – ja se oli kivaa!

Heittäydyin tässä pari viikkoa sitten itse haastateltavaksi – kyllä jännitti olla toisella puolen pöytää!

Pesin hiukset, ehostin itseni, mietin mitä sanoisin. Viimeinen oli turhaa, koska en ollut päässyt tutustumaan kysymyksiin etukäteen, mutta se tuntui siinä kohtaa kuitenkin tarpeelliselta.

En halunnut olla liian ajoissa, mutten myöskään myöhässä. Kävelin siksakkia saadakseni ajan kulumaan ja juoksin viimeiset metrit paniikissa jotta olisin ajoissa.

Ja arvatkaapa, se meni ihan hyvin. Tässä teillekin linkki kuunneltavaksi.

Hämmästyksekseni haastattelu tehtiin samassa tilassa, jossa opiskeluaikainen kampaajani sijaitsi. Voi pojat siellä väännettiin 90-luvulla nutturaa ja näytösmeikkiä ihan alvariinsa! Nyttemmin sitten koodia Idention toimesta.

Tuttu lokaatio helpotti pahinta jännitystä. Haastattelija Joonas, Idention toimitusjohtaja, sai lopun jääpalan vatsassani sulamaan, ja turisimme pitkän tovin.

Itselleen vieraaseen kannattaa uskaltaa heittäytyä – ties miten kivaa siitä tulee! Iso kiitos Joonakselle tästä mahdollisuudesta!

Jaa tämä myös kavereillesi!

Taina-tädin taivaallinen suklaapiirakka

Taina-tädin taivaallinen suklaapiirakka peittoaa mokkapalat mennen tullen.

Tämä postaus ei suoranaisesti liity viestintään, mutta menköön. Koska sharing is caring. Ja hyvä ruoka, parempi mieli.

Maailman paras suklaapiirakka

200 g voita
2,5 dl vettä
4 rkl hyvää kaakaota
hyppysellinen hyvää suolaa

5 dl sokeria
5 dl jauhoja
1 vaniljatanko (tai 2 tl vaniljasokeria)
1 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta

2 dl piimää
2 munaa

Kuorrute

Reilu puolet tomusokeripaketista
100 g voita
hyppysellinen hyvää suolaa
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl maitoa
2 rkl kahvia

Aloita kiehauttamalla voi ja vesi, kaakaojauhe ja suola kattilassa. Anna jäähtyä.

Sekoita sillä välin kuivat ainekset keskenään. Kippaa voiseos sekaan, sekoita. Lisää piimä ja rakenteiltaan rikotut munat.

Paista 20 minuuttia 200 asteessa hyvin voidellulla voipaperilla vuoratulla pannulla.

Sulata kuorrutteen voi kattilassa, lisää muut ainekset, sekoita hyvin. Kuorrutteen voi kaataa vielä vähän lämpimän piirakan päälle, silloin se sulaa ihanasti kakun huokosiin.

Suklaapiirakan jälkeen ei mokkapaloihin enää ole paluuta!

Jaa tämä myös kavereillesi!

10 vinkkiä viestinnän vuodenvaihteeseen

10 vinkkiä viestinnän vuodenvaihteeseen

Oletko miettinyt, miten saat viestinnällesi lentävän lähdön tähän vuoteen?

Jos olet reipas, olet varmasti suunnitellut jo kaiken valmiiksi. Sinulla on sisältösuunnitelmat ja julkaisuaikataulut valmiina, ehkä jopa tammikuu jo ajastettuna.

Jollei, tässä sinulle muistilista viestinnän vuodenvaihteen töihin!

  1. Päivitä ensi töissä verkkosivusi, jos niillä on vuodenvaihteessa muuttuvaa tietoa.
  2. Ole tarkkana etenkin vuosilukuja sisältävien sisältöjen kanssa – väärä vuosiluku luo kuvan vanhentuneesta sisällöstä.
  3. Jos vuosiluku sisältyy sivun osoitteeseen, muista että osoitteen päivittäminen rikkoo sivustolle aiemmin tehdyt linkitykset. Tee vanhasta osoitteesta ohjaus uudelle sivulle.
  4. Käy läpi viime vuoden sisältöhitit ja -hudit. Tee tänä vuonna lisää hittejä, vältä huteja. Mieti tavoitteletko sisällölläsi lisää kävijöitä verkkosivuille vai olisiko pienempi yleisö, mutta enemmän kauppaa sittekin järkevämpi tavoite.
  5. Kirjaa sisältökalenteriin hittien aiheet – voisiko niitä syventää tulevissa sisällöissä? Millä lailla? Mitä asiakkaasi voisi vielä haluta tietää aiheestasi? Onko jokin muuttunut?
  6. Entä voisiko jo viime vuonna julkaistua sisältöä hyödyntää uudelleen jossain toisessa muodossa? Jalostuisiko blogiteksti muistilistaksi tai infograafiksi, useampi teksti esitteeksi tai tilattavaksi käsikirjaksi?
  7. Sovi itsesi kanssa sopivasta julkaisutahdista – esimerkiksi yksi blogi kuukaudessa (tai viikossa?), viisi tviittiä päivässä, yksi instakuva viikossa.
  8. Pidä kiinni yllämainituista tavoitteista kuukausittaisella seurannalla: kirjaa vaikka exceliin mikä vaikutus some-aktiivisuudellasi on. Antaako viisi tviittiä päivässä sen, mitä haluat? Mitä pitäisi muuttaa, että vaikutus olisi halutunlainen? Riittääkö vähempi, vai pitäisikö näkökulmaasi muuttaa?
  9. Päätä tänä vuonna kokeilla jotain sinulle täysin uutta ja vierasta. Se antaa yleensä perspektiiviä myös vanhan tekemiseen.
  10. Ole itsellesi armelias. Kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla. Kokeile, leiki, epäonnistu, kehitä. Paranna. Ja ennen kaikkea, usko itseesi. Hyvää tulee vain tekemällä.

Valokuva Johannes Plenio Pexels

Jaa tämä myös kavereillesi!

Kompastuiko pääministeri ylimielisyyteen?

Seurasin alkuviikon trilleriä hallituskriisiä livenä aamupäivän.

Se päättyi niin kuin pitikin päättyä, Antti Rinteen eroon.

Hänen luisuaan pääministerin pallilta on ollut tuskallisen noloa seurata. Lausunto lausunnolta Rinne onnistui maalaamaan itsensä nurkkaan ja piirsi samalla itsestään varsin epämiellyttävän hahmon.

Viestintäkonsultti miettii, etteikö Rinne ole saanut minkäänlaista viestintäsparrausta ennen uraansa pääministerinä.

Syytä olisi ilmeisesti ollut, Wikipedian mukaan Finanssivalvonta on moittinut Rinnettä kymmenisen vuotta sitten sisäpiiritiedon vuotamisesta ennen UPM:n pörssitiedotteen julkaisua.

Samaisen artikkelin mukaan Rinteellä on myös maine aggressiivisen retoriikan työmarkkinagangsterina, jolla on ollut tapana jaella lakkouhkia keveinkin perustein.

Ehkä sama henki oli aistittavissa alkuviikon lausunnoissa. Edes sillä hetkellä, kun tammiovet levähtivät auki ja Rinne poistui omiensa joukosta, hän ei sanatarkkaan sanonut eroavansa, vaan lähtevänsä Mäntyniemeen. Toimittajan kysyessä yksityiskohtia, Rinne murisi vastaukseksi ”no viemään kirjettä”.

Tilanne on hyvin mielenkiintoinen. Mikä toimii ammattiliitossa ei toimi valtakunnan politiikassa. Ylimielisyys on myrkkyä, kun päätetään yhteisistä asioista.

Tässä kohtaa toivotan onnea ja menestystä Antti Lindtmanille ja Sanna Marinille, joista jommasta kummasta näyttäisi tulevan seuraava pääministerimme.

Molemmat tuntuvat lyhyiden lausuntojensa perusteella viestivän huomattavasti taitavammin ja johdonmukaisemmin kuin puolueensa puheenjohtaja. Se antaa kuvan vahvasta johtajuudesta.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Twitter on parhaimmillaan vapauttava kokemus

Twitter on parhaimmillaan vapauttava kokemus – usein kuitenkin toimimme täysin selkärangattomasti palvelussa.

Eräs ystäväni kysyi taannoin onko minulla yhtä kamala Twitter kuin hänellä.

Hänen virrassaan käydään asemasotaa erilaisista päivänpolttavista aiheista. Leimallista keskustelulle on vahva puolen valitseminen – jollei ole samaa mieltä, on vastaan, ja jos on vastaan, ansaitsee kunnon löylytyksen.

En tunnistanut tätä omasta virrastani. Ehkä osittain siksi, että olen siirtänyt asiakeskustelun firmani tilille (@AioViestinta), ja muu onkin sitten varsin harmitonta höttöä tilillä @KatjahNiemi.

Olen kyllä nähnyt, mitä yleisö voi saada aikaan. Olen häpeäkseni itsekin osallistunut lynkkaukseen (muistan esimerkiksi erään imetysskandaalin parin vuoden takaa), viime aikoina tosin olen pyrkinyt välttämään nokkelaa piikittelyä.

En siksi, että sensuroisin itseäni. Olen edelleen se sama tasa-arvoa kannattava vihertävä suvakki kuin aiemminkin. En vain ole kohdannut niitä keskusteluja, jotka olisivat saaneet oman kupin läikkymään yli.

En tiedä johtuuko se kuplani seesteisyydestä vai keski-iän tuomasta tyyneydestä, vaikea sanoa. Joka tapauksessa sisälläni ei enää kiehu samalla tavalla kuin ennen, enkä enää koe tarpeelliseksi osallistua yhteenkään teloituskomppaniaan.

Tyytymättömyys saa tunteet kuohumaan

Uskon, että vihaisuus kumpuaa tyytymättömyydestä. Emme ehkä jostain syystä ole onnistuneet saavuttamaan sitä, mitä olemme halunneet, ja koemme ansaitsevamme enemmän.

Paineet asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kovia. Eräs toinen ystäväni totesi saunaillan päätteeksi ”kaikkien olevan onnettomia jollain lailla”.

Minäkin olisin joskus halunnut ison lasisen omakotitalon Hirvensalossa meren rannalla, veneen, kaksi lasta, koiran ja puolison, jonka kanssa jakaa vanhemmuuden arjessa. Olisin selvästi myös omasta mielestä ansainnut johtajapallin, helvetillisen palkan sekä ison työsuhdebemarin ja triathlon-menestystä.

Sen sijaan tuli yh-vanhemmuus, etäsuhde, tekonivel ja rivitalo nukkumalähiössä, irtisanominen ja yrittäjyys.

Ja kissa.

Olenko siis onneton?

Ei, en missään nimessä. Olen hyväksynyt itseni ja siksi pääsääntöisesti onnellinen, ja se riittää oikein hyvin.

Twitter vapautti kanssakäymisen

Omalla kohdallani Twitter on ollut valtavan vapauttava kokemus. Pidän ajatuksesta, että voin käydä keskustelua ihan kenen kanssa vain, mistä aiheesta tahansa, mihin aikaan tahansa paikasta riippumatta.

Ja mitä parasta, minusta riippumatta.

Kyllä – koen Twitterin tuoneen vuorovaikutukseeni etenkin tasa-arvoa.

Olen jostain syystä ollut niitä naisia, joita puristetaan metrossa tissistä ja joita kouritaan ravintolan vessajonossa. Niitä, joilta kysytään hintaa ohikulkiessa. Olen lukemattomat kerrat ollut joko huora tai lesbo, johon ei kukaan koskisi kepilläkään.

Twitterissä en ole koskaan joutunut kantamaan tätä sukupuoleni taakkaa. Siellä koen olevani ääni, jolla on sanottavaa – joskus harvoin jotain tähdellistä, useimmiten melko tyhjää.

Se jos jokin on ollut vapauttavaa.

Toivon, että muut saisivat kokea saman. En ymmärrä, miten aikuinen ihminen tulee haistattaneeksi toiselle paskat TEKSTISSÄ. Se on käsittämätöntä jo puheessakin, mutta tekstin tuottamiseen menee juuri sen verran enemmän aikaa, että siinä ehtii jo harkita tekoaan.

Miksi emme sitten tee sitä? Miksi annamme itsemme tulistua toisen sanomisista niin, että lyömme avokämmenellä takaisin? Julkisesti? Jälkiä jättäen? Koko twitteraatin kummasteltavaksi?

Mihin selkärankamme katosi?

Jaa tämä myös kavereillesi!