Mietin tässä mikä on suosittelun voima markkinoinnissa jutussa, jossa kaikkien rakastama, liikennerikkomuksesta kiinni jäänyt viihdetaitelilja kertoo käyttäneensä metamfetamiinia useamman vuoden ajan piikittämällä ja polttamalla.
Metamfetamiinin käyttäjät on tavallisesti esitetty mediassa huumeidenkäyttäjien alimpana kastina. Kristalli näyttäisikin vievän käyttäjänsä jyrkkään alamäkeen (googlaa vaikka faces of meth).
Ongelmaksi muodostuu se, että kyseinen viihdetaiteilija on enemmän tai vähemmän SANKARI, suloääninen tangokuninkaallinen, viihdetaiteilija par excellence.
Ja mitä ihmeellisintä, pyöreäposkinen naapurin poika näyttäisi pysyvän kiinni yhteiskunnan syrjässä vaikka vähän nauttisikin ekstraa. Vähän väliähän tuo näkyy televisiossa pyörähtävän.
Käyttämällä ei siis tarvitse joutua helvettiin – ainakaan heti.
Mikäs sen parempi mainos huonomaineiselle mömmölle? Kun Jartsakin, niin miksen minäkin -teemalla mennään.
Huumekauppiaiden nauraessa partaansa toivon Jarille voimia päästä kuiville. Elämä on varmasti antoisampaa ilman huumeita.
