Viestintatoimisto AIO - Viestintäsi tekijä.

31 lokakuun, 201627 toukokuun, 2019

Entä jos Luther eläisi nyt – millä viestintästrategialla teesit lanseerattaisiin?

Luin viikonloppuna artikkelin, jossa ylistettiin Martti Lutherin viestintätaitoja. Jutussa todetaan leikkisästi, että modernin ajan Luther käyttäisi varmasti Twitteriä.

Jäin miettimään mitä uskonpuhdistajamme todella tekisi, jos hän nyt, lähes 500 vuotta alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin, lanseeraisi teesinsä.

Viisaana miehenä hän miettisi tietenkin viestinsä kiteyttämistä. 95 tweettiä olisi tämän päivän yleisölle aivan liikaa. Perusidean saisi varmasti sisällytettyä muutamaan nasevaan blogikirjoitukseen. Paaville, aneille ja katumusharjoituksille tietenkin omansa.

Kansan miehenä Luther ymmärtäisi selkeän ja yksinkertaisen kielen tärkeyden; kansalle pitää puhua kansan kieltä. Alan ammattisanasto eli munkkilatina on pahinta karkotetta nykyajan nopeatempoisessa, lyhyen keskittymisen maailmassa.

Sisällön pääkallonpaikka, mothership of all contentina, olisi hänen bloginsa. Vaatimattomana miehenä hän olisi rakentanut sen itse – WordPressille tietenkin.

Blogissa Luther keskustelisi jumalanpalveluksen uudistamisesta, ehtoollisen eväistä ja saamastaan valtakunnankirouksesta. Hän olisi panostanut sivustonsa visuaalisuuteen ja maustaisi teesejä niitä selittävillä infograafeilla. Sisällön kohokohtia olisi ”Jumala ompi linnamme” -räppi, jota hän antaumuksella veisaisi pikkutuhmassa musavideossa.

Kaiken kruunaisi hyvin suunniteltu somekampanja. Twitterissä pidettäisiin omalla häsärillä (#puhdistus) opeista kysymys-vastaussessioita. Facebookissa käytäisiin syvempiä keskusteluja samasta aiheesta. Instassa Luther jakaisi kuvia myös perheestään, ihan vain brändinrakentamisaikeissa.

Ja kuten asiaan kuuluu, Luther haukuttaisiin paavin palkkaamien trollien toimesta somessa paholaiseksi munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Täydeksi torveksi ja vähä-älyiseksi feministi-suvakiksi, mokomaksi naisen naijaksi.

Hurjan some-menestyksen ja onnistuneen henkilöbrändäyksen seurauksena Luther nousisi ennen pitkää myös perinteisen median tähdeksi; ensin tosi-tv:n hulluttelujen kautta, sitten jo vakavampien ajankohtaisohjelmien vakiostarbana.

Ehkä. Viestejä ja sisältöjä tuotetaan tänään ihan mahdottoman paljon. Löisikö Lutherin viesti enää tänä päivänä läpi?

Vai pitäisikö sitäkin päivittää?

28 lokakuun, 201621 toukokuun, 2019

Toimiva sisäinen viestintä tuottaa onnistuneita asiakaskokemuksia

Sisäinen viestintä varmistaa onnistuneen asiakaskokemuksen — Asiakaspalvelussa suunta on sisältä ulospäin – sisäinen viestintä varmistaa onnistuneen asiakaskokemuksen.

Väitän, että onnistuneen asiakaskokemuksen taustalla on aina onnistunut sisäinen viestintä.

Miksi näin? Koska vain työssään hyvinvoiva henkilöstö kykenee tarjoamaan asiakkailleen ylivertaisen asiakaskokemuksen.

Toimiva sisäinen viestintä taas on henkilöstön hyvinvoinnin kulmakiviä:

Viestinnällä ylläpidetään henkilöstön osaamista ja edistetään hallinnan tunnetta työssä.
Toimiva viestintä lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, jotka kasvattavat luottamusta työnantajaan ja sen toimintatapoihin.

Usein asiakasrajapintaan liittyvät hankkeet saavat etusijan organisaation kehitystyössä. Mutta riittääkö, että kaikki näyttää asiakkaalle hyvältä, jos ohuen kuorrutuksen alta ei löydykään sitä todellista palveluhalukkuutta?

Pitäisikö meidän ajatella enemmän ”employees first, customers second”, kuten Vineet Nayar niin hienosti asian kiteytti syksyn Nordic Business Forumissa?

Oisko jotain ideaa?

18 lokakuun, 201618 lokakuun, 2016

Pörssiyhtiön viestintää, joka ei vituta

Pörssiyhtiöt tekevät pääsääntöisesti varsin hillittyä viestintää – ovathan ne velvollisia julkistamaan kaikki osakkeen arvoon olennaisesti vaikuttavat tiedot viipymättä.

Siinä ei perinteisesti ole paljoa revitelty.

Tokmanni osaa myös nauraa itselleen Listautumisannit ovat asia erikseen – Tokmannikin nauroi itselleen markkinointiesitteen kannessa komeilevan ämpärin voimalla. Oman tarinan kertominen onkin tärkeä osa markkinointia.

Tamperelainen Vincit korjaa kuitenkin potin. Onkohan listautumisesitteessä koskaan aiemmin mainittu v-sanaa? (Tosin en ole varma, Tokmanni saattoi sittenkin päästä lähelle.)

Listautumismarkkinointi hoidettiin muutenkin hyvin Vincitmäiseen tapaan.

Yhtiön lähestymistapa piristi mukavasti usein niin harmaata sijoittajaviestintää. Toivottavasti se myös houkutteli uusia halukkaita osakkeenomistajiksi.

Niitä me tarvitsemme Suomessa lisää! Heipsut sulle!

13 lokakuun, 201613 lokakuun, 2016

Mainonta on kuollut – eläköön suosittelut!

Professori Scott Gallowayn mukaan mainonta haisee.

Olemme kulutuksessamme perinteisesti turvautuneet brändeihin: kun tyhjentävää tietoa tuotteista tai palveluista ei ole ollut saatavilla, varminta on ollut valita jo tunnettu tuotemerkki – se on ikään kuin taannut tuotteen laadun.

Brändejä taas on perinteisesti rakennettu mainonnan avulla. Mitä isompi mediamassi, sitä suurempi näkyvyys, eli rahakkain selvisi useimmiten kisasta voittajana.

Markkinoinnin professori Scott Gallowayn mukaan ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Ja syy muutokseen on Google.

Advertising sucks – Scott Galloway, Nordic Business Forum 2016

Google räjäytti tullessaan tiedonsaannin ja mahdollisti meille jokaiselle täydellisen tuotteen metsästyksen, turvallisesti ja nopeasti kotosohvalta käsin.

Algoritmin avulla hakutulosten Top 10:iin alkoi nousta käyttäjien suosittelemia tuotteita niin tehokkaasti, että unohdimme vanhat suosikkibrändimme.

Jollei brändi määrä ostopäätöstä, niin mikä sitten?

Nykyään hakukoneen suositus on kasvanut brändin perimätietoa tärkeämmäksi päätöksentekoperusteeksi. Erityisen houkuttelevia tuotteita ovat ne, joita käyttävät (nuoret ja) menestyvät ihmiset. Nämä vaikuttajat ovat ihmisiä, joihin haluaisimme identifioitua.

Miten brändin tulisi sitten toimia, jotta pääsisi paistattelemaan näiden suosittelupalveluiden puolijumalien armossa?

No ei ainakaan mainostaa. Kuten Galloway asian kiteyttää, advertising sucks. Se näkyy siinä, että olemme tänä päivänä valmiita maksamaan mainoksettomasta mediasta. Mainoksenestopalvelut yleistyvät ja telkkariakin katsotaan suoratoistopalveluista.

Mutta on yksi tapa tavoittaa nuoret vaikuttajat – some. Nuoret vaikuttajat viettävät yhä enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa. Siksi brändienkin pitää olla siellä – rakentamassa tarinoilla omaa fanikuntaa, omaa suosittelijoiden heimoaan.

Joko sinun brändisi on somessa? Missä ja miksi?

Professori Scott Galloway puhui Nordic Business Forumissa Helsingissä 6.10.2016.

9 lokakuun, 201629 toukokuun, 2019

Luulitko pyörittäväsi yritystä X? Haa, väärin!

Gary Vaynerchuk väittää jokaisen yrityksen oleva ensikädessä mediatalo Luulitko pyörittäväsi tilitoimistoa? Tai asianajotoimistoa? Kukkakauppaa, kampaamoa? Autokorjaamoa?

Haa, väärin.

Sinä johdat media-alan yritystä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että yrityksen keskeisin tehtävä on tuottaa valittuja tuotteita ja/tai palveluita asiakkailleen. Myydessään näitä yritys generoi (toivon mukaan) voittoa omistajilleen.

Nordic Business Forum 2016 -tapahtumassa viime viikolla esiintynyt sisällöntuotannon suurlähettiläs Gary Vaynerchuk haastoi tämän näkemyksen. Veen mielestä jokainen yritys on ensikädessä mediatalo. Sen tehtävä on tuottaa (relevanttia) sisältöä yleisölleen – ja vasta sen jälkeen aiemmin mainittuja tuotteita ja palveluita.

”…jokainen yritys on ensikädessä mediatalo.”

Olen samaa mieltä Vaynerchukin kanssa siitä, että jokaisen yrityksen kannattaa – ei vaan pitää! – tuottaa sisältöä.

Mainontaa on nykyään niin paljon, että se on menettänyt terävimmän tenhonsa; (kustannus)tehokkain tapa tavoittaa kohderyhmänsä on liikkua siellä missä kohderyhmäkin liikkuu (=jossain sopivassa some-kanavassa) ja tarjota sisältöä, joka kiinnostaa heitä.

Vaynerchuk menee jopa niin pitkälle, että suosittelee jokaiselle yritykselle – anteeksi mediatalolle – päätoimittajan palkkaamista!

Pieni varoituksen sana Vaynerchukin viestiin kuitenkin sisältyy. Itse asiaosaamista ei voi ulkoistaa. Parikymppinen somenatiivi ei välttämättä osaa tuoda esiin yrityksen sisintä asiakasta kiinnostavalla tavalla. Siksi jokaisen yrittäjän kannattaa, iästä huolimatta, itse opetella keskeisimmät some-kikat ja yrittää pysyä aallonharjalla eri viestintäpalveluiden tarjoamasta. Se taas onnistuu, jos mielen jaksaa pitää avoimena ja muistaa ruokkia uteliaisuuttaan.

Miltä Vaynerchukin teesit kuulostavat? Koetko johtavasi media-alan yritystä?

2 lokakuun, 2016

Ostaisitko sinä palveluita mulkulta?

Jos toteaisit nimekkään konsultin hänen somekäyttäytymisensä perusteella täydeksi tolvanaksi, ostaisitko konsultilta palveluita?

Vai lisäisikö hävytön kyykyttäminen peräti hänen vetovoimaansa?

Onko käyttäytymisellä edes minkäänlaista merkitystä? Steve Jobs oli totaalinen ääliö, ja loi silti valtavan imperiumin.

Tosin me loppupään kuluttajat emme koskaan joutuneet Jobsin kanssa kasvotusten tekemisiin. Olisiko kuvamme Applen tuotteista muuttunut, jos Jobs olisi stressaantuneena päästellyt paineita viattomien niskaan julkisesti esimerkiksi Twitterissä?

Mahdollisesti. Varmaahan se ei ole, mutta saattaa olla, että riehuminen olisi aiheuttanut jonkinlaisen särön muuten niin sliipattuun ibrändien kirjoon.

Hiuksenhieno murtuma Jobsin (henkilö)brändissä olisi vuosien saatossa puolestaan saattanut räsähtää railoksi kuluttajien ja yrityksen välillä.

Kulutamme erottuaksemme massasta. Haluamme samaistua ostamaamme tuotteeseen, paistatella sen loisteessa. Ja ainakin kuvitella olevamme yhtä menestyneitä kuin se brändi, jota tuote edustaa.

Mitä tapahtuu kun brändi osoittautuukin täydeksi fuulaksi ja sen keulakuva häikäilemättömäksi paskiaiseksi?

Minä ainakin joutuisin miettimään suhtautumistani uudelleen.

Tai helppohan se on sanoa. Puhelimesta ja siihen liittyvästä ekosysteemistä olisi vaikea luopua.

Siihen konsultinperkeleeseen en koskisi tikullakaan. Mulkku on mulkku vaikka voissa paistaisi.

29 syyskuun, 201629 toukokuun, 2019

Kuoleeko, jollei tuota sisältöä?

Onko sisältöä pakko tuottaa? Aikamme mantra on ”sisältö.”

Sitä on pakko jokaisen puljun ja nyrkkipajankin tuottaa, koska muuten kuolee.

Ja sisällön on parasta olla hyvää ellei peräti laadukasta, koska jollei se ole sitä, silloinkin kuolee.

Ja ennen kaikkea sisällön pitää olla potentiaalisen asiakkaan kannalta relevanttia. Jollei ole, kuol…

Entä jollei osaa? Tai jos sisällöntuotannolle ei kerta kaikkiaan löydy aikaa? Kuoleeko heti vai vasta kunnon kärsimyksen jälkeen?

Yrityksen perimmäinen kohtalonkysymys on, miksi kukaan ostaisi siltä mitään. Jos yrityksesi on tuotteineen ja palveluineen täysin tuntematon toimija, pitäisi asiakkaiden huomio jollain lailla herättää.

Eikä huomio vielä riitä. Satunnainen lukija ei välttämättä vielä osta mitään. Yrityksen pitääkin nousta potentiaalisen asiakkaan silmissä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Vaihtoehdoksi kohoaminen syntyy luottamuksesta.

Ja luottamusta rakennat parhaiten kertomalla omasta osaamisestasi ja siitä, miten asiakas osaamisestasi hyötyy. Eli tuottamalla sitä ihteään. Sisältöä.

Niin että kuoleeko sisällön tuottamisen puutteeseen? Ei. Silloin ei välttis edes ehdi syntyä.

Jollei osaa tai jaksa itse, laittaa ystävällisesti viestiä.

Kuva: FreeImages.com/Marco Michelini

21 syyskuun, 201627 toukokuun, 2019

Myyjä, mitä ihmettä haluat minun ostavan?

Käykö myyntipuheestasi selkeästi ilmi, mitä olet myymässä? Olen viime aikoina törmännyt mitä kryptisimpiin myyntiyrityksiin.

Kaava on selvä. Ensin tulee puhelinsoitto, jossa ehdotetaan erinomaisen tuotteen X tiimoilta tapaamista.

En ole kovin hyvä puhelimessa, etenkin jos minut yllätetään kesken jonkun keskittymistä vaativan työtehtävän, joten pyydän aina lisätietoja s-postiini. Sieltä on hyvä rauhassa tutkailla mistä oikein onkaan kyse.

Valitettavan usein myyntimeilit ovat kuitenkin täyttä soopaa.

Teksti vilisee omaan epämääräisyyteensä kompastuvia muotoiluja (mikä esimerkiksi on ”intuitiivinen ja helposti omaksuttava digitaalisen aineistonhallinnan modulaarinen ratkaisu”?), tai se kertoo kyllä tuotteen nimen (kustannustehokas 3DEXPERIENCE Mid-Market paketointi), mutta unohtaa kertoa, minkä tehtävän tuotteen tai palvelun on tarkoitus täyttää.

Joskus, jos epäilen että asia saattaisi edes etäisesti kiinnostaa minua, käyn yrityksen verkkosivuilla hakemassa lisätietoja. Aina sekään ei kirkasta tuotteen tai palvelun tarkoitusta.

Nämä lähestymisyritykset jäävätkin minun agendallani juuri siksi, yrityksiksi. Aikani on kortilla, eikä mielestäni ole minun tehtäväni selvittää tarvitsenko mahdollisesti minulle tarjottua tuotetta. Jos tarjouksesta käy ilmi mitä ollaan myymässä, saatan vastata myöntävästi tapaamiskutsuun – edellyttäen tietenkin, että minulle lukiessa syntyy mielikuva siitä, että voisin tarvita tuotetta.

Epäselvä viestintä on siis täysin pois heitettyä aikaa, sekä myyjän että minun kannalta. Myyjällä on pelissä myös rahaa; surkean myyntipuheen tuotantoon on kulunut aikaa ja vaivaa, eikä se täytä tehtäväänsä, eli myy. Selkeään viestintään kannattaa siis panostaa.

Myyntipuheen 5 kultaista sääntöä

Ole selkeä. Nokkelat sanavalinnat eivät tee tarjoomastasi hienompaa tai haluttavampaa.
Jollei tuotteesi ole totaalinen hitti, jonka käyttötarkoituksen peräkylän mummokin osaisi luetella puoliunessa Emmerdalen mainoskatkolla, muista kertoa tuotteen nimen lisäksi myös sen käyttötarkoitus. Älä oleta, että tuntisin työsi tuotosta. En ehkä ole kohdannut sitä aiemmin, enkä vielä tiedä tarvitsevani sitä, joten kerro minulle tarpeeni.
Jos haluat pysyä kryptisenä, kohdenna viestisi niille vastaanottajille, jotka jo tietävät haluavansa ostaa juuri sinun tuotteesi. Oikeaan aikaan tullut tarjous voi olla juuri sitä, mitä ostaja kaipaa. Siinäkin tapauksessa muista, että
Selkeys helpottaa ostamista.
Selkeää viestintää edeltää kirkas ajatus. Tiedätkö itse, mitä olet myymässä?

Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, laita viestiä. Sparraan mielelläni sinua huipputason sisällöntuottajaksi!

Kuva: FreeImages.com/channah

13 syyskuun, 2016

Vain viidennes tekstistä menee perille – epätarkka viestintä syö tehokkuutta

Kuulin menneellä viikolla erään luennoitsijan esittävän väitteen, jonka mukaan keskimäärin vain 20 prosenttia kirjoitetusta tekstistä ymmärretään kirjoittajan aikomalla tavalla.

Siis 20 prosenttia! Humanistikin osaa päätellä, että siinä kohtaa 80 prosenttia tekstistä on joko turhaa tai niin vaikeasti muotoiltua, ettei se tavoita meitä lukijoina.

Se on pelottavan paljon. ~~Mieti, voisin käytännössä yliviivata~~ jokaista ~~viittä sanaa kohti neljä~~ muuta, ~~joiden olemassaolosta sinulla ei~~ lukemisen ~~jälkeen ole hajuakaan~~.

En saanut väitteelle mitään sen enempää tieteellistä todistetta, mutta rinnassani sykkii vahva mutu siitä, että se voisi hyvinkin pitää paikkansa.

Huono teksti syö tuottavuutta ja murentaa johtamista

Vietämme suuren osan päivästämme sähköpostin ääressä – Huffington Postin mukaan niinkin paljon kuin 6,3 tuntia päivässä.

Moni viesteistä on surkea; liian pitkä, epätarkka ja huonosti jäsennetty. Ehkä kirjoittaja on koristellut tekstinsä hänelle tärkeyden tunnetta tuovalla jargonilla; termeillä ja lyhenteillä, joita ei ymmärrä kuin koko uransa alalla työskennellyt paatunut tapatyöläinen.

Kääks.

Onkohan kukaan laskenut tämäntyyppisen epätarkan viestinnän kustannuksia yhteiskunnallemme? Mitä maksaa, kun teemme virheitä huonosti kirjoitettujen työohjeiden ansiosta? Paljonko aikaa eli euroja kuluu, kun yritämme selvittää mitä kirjoittaja on tarkoittanut tai oiomme huonosta tekstistä syntyneitä väärinkäsityksiä?

Entä mitkä ovat seuraukset, kun johto ei kykene välittämään tehokkaasti yhtiön strategiaa työntekijöille?

Viesti menee perille, jos ajatus on kirkas

Tekstiä voi tietenkin tukea monella eri tapaa, esimerkiksi visuaalisella viestinnällä. Vahva asiakasnäkökulma auttaa myös asettumaan lukijan saappaisiin.

Mutta ennen kaikkea tarvitsemme kirkasta, jäsennettyä ajatusta. Sitä kuuluisaa punaista lankaa, joka johdattelee lukijan turvallisesti pisteestä A pisteeseen B.

Tämän lisäksi me tarvitsemme hyvää kirjoittamista. Yksinkertaista ja kaunista ilmaisua, joka konstailematta tuo kirkkaan ajatuksen lukijan ulottuville.

Mitä jos ottaisimme tämän sydämen asiaksemme ja keskittyisimme vuosityöajan pidentämisen sijaan viestinnän tehostamiseen?

12 syyskuun, 201627 toukokuun, 2019

Sanavalinnoilla on merkitystä

Sanavalinnoilla on merkitystä Olen viime aikoina miettinyt sanavalintojen tärkeyttä.

Osasyynä tässä on kuusivuotias elämäni ilo, joka sanavaraston puutteessa korvaa sanoja toisilla, mielivaltaisesti valituilla korvikkeilla.

Se johtaa usein suureen mielipahaan pikkuisessa: olen tämän tuosta pihalla hänen selostuksissaan, kun en yrityksistäni huolimatta saa kiinni hänen ajatuksestaan.

Olemmekin viettäneet pitkät tovit keskustellen sanoista ja miksi jotain tiettyä sanaa käytetään kuvaamaan jotain tiettyä asiaa tai ilmiötä.

Pahinta on ollut vastata kysymykseen MIKSI? jokin sana on valikoitunut jonkun tietyn ilmiön kuvajaiseksi. ”Koska ihmiset ovat keskenään sopineet niin” ei kuusivuotiaan korvissa kuulosta kovin validilta selitykseltä.

Ja täytyy myöntää, että hänellä on ihan hyvä pointti. Me puhumme usein asioista sanoilla, jotka itse asiassa kuvaavat huonosti tai epätäydellisesti nimenomaista asiaa.

Se on ongelmallista, koska sanat ohjaavat ajatteluamme.

Sanavalinnat heijastavat arvomaailmaamme

Se, miten ilmaisemme jonkin asian, antaa sille samalla arvon omassa mielessämme.

Otetaan esimerkiksi termi työssäjaksaminen.

Sehän on oikeastaan täysin absurdi sanavalinta.

Sillä haetaan tietenkin jotain positiivista, sitä että työssä on kivaa ja että sitä tehdään hyvällä draivilla.

Mutta samalla se luo työstä kuvaa massiivisen uuvuttavana toimena jossa todellakin täytyy keskittyä JAKSAMISEEN, eikä esimerkiksi työn ja päivittäisen ongelmanratkaisun tuottamaan iloon.

Itse asiassa se ei ainoastaan luo sitä kuvaa, vaan tekee työstä KONKREETTISESTI luonteeltaan sellaista tekemistä, että sen kohdalla on perusteltua puhua jaksamisesta.

Hullua, eikö vain. Jaksaminenhan on vain sana.

Mutta silti uskallan kysyä, miltä työelämä näyttäisi, jos jaksamisen sijaan huomiomme olisikin työn ilossa?

Muuttaisiko se mitään?

Kuva: FreeImages.com/Dora Mitsonia