Menestyvässä yrityksessä kaikki viestivät

Viestintäkonsultti Jukka Hakala kirjoittaa tuoreessa Talouselämä-lehden TEbatissa siitä, että tulevaisuuden menestysyrityksissä viestintä integroituu kiinteäksi osaksi jokaisen työntekijän perusosaamista.

Olen samaa mieltä Hakalan kanssa. Merkittäviin tehtäviin ei enää edetä, jollei viestintäosaaminen ole vahvaa. Päätöksentekoakin ohjaa se, mitä jokin teko tai päätös nähdään viestivän.

Hakala on jopa niin optimisti, että maalailee viestintäosastoille loppua viimeistään vuonna 2030. Sitä ennen viestijät jalkautuvat organisaatioon ja vievät osaamisensa muiden jalostettavaksi.

Olisi hienoa, jos niin todella kävisi. Maailmassa, jossa jokaisella meillä on mahdollisuus viestiä ajasta ja paikasta riippumatta suurellekin yleisölle ja jossa keskustelu on arkipäivää, myös yritysten olisi hyvä toimia avoimesti ja luoda elävää keskustelukulttuuria. Mihin totumme siviilissä, osaamme odottaa myös työpaikalla.

Mutta… nähdäkseni se vaatisi suurta muutosta monen yrityksen johtamistavoissa. Ja työntekijäpuolelta suurta uskallusta osallistua. Epäonnistumisten todellista hyväksymistä.

Ehkä Hakala on oikeassa. Ehkä me emme enää tarvitse viestintäosastoja 15 vuoden päästä. Ehkä muutos on jo käynnissä.

Toivotaan ainakin niin. Yhdessä voisimme saada niin paljon enemmän aikaan.

Ja vasta kun osaamme tasapuolisesti käydä keskustelua, olemme todella yhdessä.

Elämä voittaa!

Elämä voittaa!

Huh. Olipa rankka viikko. Influenssa iski.

Fyysisen pahan olon ohella vaikeinta oli kuitenkin viestijänä myöntää itselleen se, etten muutamaan päivään saanut puristettua itsestäni yhtään järkevää ajatusta jaettavaksi missään kanavassa.

Sitä voisi kaiketi kutsua riippuvuudeksi, tarvetta osallistua ja tuupata omaa näkökulmaansa kansan ilmoille.

Minua ei haittaa. Kaipasin sitä. Itse asiassa tunsin itseni varsin puolinaiseksi tuppisuuna. Vaikeneminen kun on viestijälle rankkaa.

No, homma hoidossa. Täältä tullaan, elämä voitti taas!

Kuuntele mua, perkele!

Usein sanotaan, että viestinnässä tärkeintä on kuunteleminen. Onhan meillä vain yksi suu, ja sentään kaksi korvaa.

Vaikka kielikuva suuresti ärsyttääkin minua, se on harvinaisen totta.

Mikään ei ärsytä kuten se, että joku puhuu päälle tai räplää puhelintaan tai järjestelee papereita kirjoituspöydällään silloin kun itse yrität välittää hänelle tärkeää sanomaa. Kaikkein raivostuttavinta on kysyä viidettä kertaa murulta, miten huomisten illanistujaisten kävi, tuleeko meille vieraita ja koska.

Minussa se ainakin herättää hyvin vahvan ”haista home” -reaktion. Paskaako edes yrittää, kun toinen ei ole pennin vertaa vastaanottavainen.

Taitava viestijä jaksaakin myös kuunnella. Viestintä ei ole vain tiedon yksisuuntaista välittämistä, vaan parhaimmillaan se luo yhteistä ymmärrystä, yhteisöllisyyttä.

Ja uskon vahvasti siihen, että kaksi mieltä tuottaa (useimmiten) älykkäämmän ratkaisun kun yksi. Asioista kannattaa keskustella. Lopputulos kun pohjautuu laajempaan näkemykseen kuin mihin yksin ihminen omalla kokemuksellaan ja osaamisellaan koskaan yltäisi.

Hyvä johtaja on hyvä viestijä

IMG_1345
Johtaminen vaatii tehokasta viestintää.

Johtaminen on viestintää, julistaa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri Akavalainen-verkkolehdessä tänään.

Enemmän ei Sauri voisi olla oikeassa.

Johtaja ei voi saada aikaan toivottua liikettä jollei kommunikoi joukoilleen minne ollaan menossa, miksi ja millä vauhdilla.

Onnistuakseen viestintä taas vaatii taustalleen kirkkaan ajatuksen, kiteytetyn idean, päätöksen – miksi sitä nyt haluaa kutsua. Siis jonkinlaisen itse johtamiseen liittyvän teon.

Henkilöstötutkimusten kestovalituskohde näyttäisi olevan viestintä: viestintä ei toimi, sitä ei ole riittävästi tai se on vääränlaista.

Mutta onko kyse aina huonolaatuisesta viestinnästä? Vai voisiko syy löytyä vielä hieman kauempaa – huonosta johtamisesta? Entä jos se kirkas ajatus, kiteytys tai päätös puuttuvat?

Voiko viestinnällä paikata huonoa johtamista?

Ei voi. Kiteytetty viesti pohjautuu aina kirkkaaseen ajatuksen. Siksi väitän, ettei Sauri ole vain taitava viestijä, vaan myös hyvä johtaja.

Sisäinen viestintä selventää organisaation suunnan

IMG_1252Minulta kysyttiin taannoin sisäisen viestinnän merkitystä.

Kuvittele seisovasi portin edessä. Portin takana ei ole mitään, vain villiintynyt niitty, jota uhkaa risuinvaasio.

Houkutteleeko maisema jatkamaan matkaa portin läpi? Entä jos heinikon alla onkin kuoppia, ansoja, joihin vahingossa voit astua ja satuttaa itsesi? Miksi edes pitäisi jatkaa matkaa, eihän siellä ole mitään? Sehän voi vaarallista. Jolle muuta, niin ainakin siellä on punkkeja.

Sisäinen viestintä kirkastaa yrityksen valitseman suunnan ja sen tavoitteet yksilötasolla. Kun tässä onnistutaan, työntekijät tietävät miten he omalla työllään voivat vaikuttaa organisaation tavoitteiden saavuttamiseen.

Tehokkaalla viestinnällä varmistat myös yhtiön arvojen sisäistämisen organisaatiossa.

Viestimällä annat siis syyn uskaltaa portin toiselle puolelle. Ja kun arvopohja on selvä, tarjoat myös kartan ryteikön halki. Ja ehkä jopa punkkisprayn.

Ei siis sen kummempaa. Johtaminen on viestimistä. Sitä ei oikein ole vara jättää tekemättä.

Pam pam Paulin uutiskirje

Sain meiliä Pauli A-S:ltä.

Pauli A-S on ihana.

I-H-A-N-A.

Ja nyt Pauli A-S on muistanut minua. Muistaako Pauli A-S minut?

Jännityksellä klikkaan kirjeen auki.

Höh. Se on siis UUTISKIRJE.

Pauli A-S lähettää minulle brändätyn uutiskirjeen asioista, joita hän pitää tärkeänä.

Fine. Katsotaan. Onhan Pauli A-S ihana. I-H-A-N-A!

”Hei, X” se alkaa.

X! Pauli A-S ei siis muistakaan minua. Tätä pitää tutkia enemmän.

Wau.fi osaa kertoa, että uutiskirje palasi kuin ihmeen kaupalla puolikuolleista mm. Lena Dunhamin esimerkkiä seuraten. Uusi kuratoitu uutiskirje helpottaa infoähkyä tarjoamalla lukijalle kiinnostavia aiheita ja rakentaa samalla hallinnan tunnetta infotulvassa suunnistavalle lukijapololle.

Jee.

Mutta siis X?

Aller.fi mainostaa hyvän uutiskirjeen olevan hyvin kohdennettu, viihdyttävä ja henkilökohtainen.

X. Täyttääkö tämä yllä olevat kriteerit?

Mielestäni ei.

Pauli A-S, X saa minut kadottamaan hallinnan tunteeni. X ei ole henkilökohtaista.

Eikä X yksinään myöskään ole kovin viihdyttävää.

Miksi Jeppe bloggaa – ja miksi sinunkin kannattaisi kokeilla!

Suurin osa meistä kuluttaa mediaa, tuottamatta itse sisältöä. Joillakin, kuten minulla, on kuitenkin tarve kirjata ajatuksiaan myös muiden luettavaksi.

Olen miettinyt miksi.

Kyselin lähipiiriltäni miksi he pitävät blogia. Sisäisestä palosta, vaikuttamisen halusta, uusien asioiden oppimiseksi. ”Just for fun.”

Minulle bloggaus toimii ajatusten jäsentäjänä.

Olen useammin kuin kerran täräyttänyt blogin pystyyn ollessani elämässäni vedenjakajalla; tilanteessa, jolloin en ole tiennyt mihin suuntaan kääntyä jatkaakseni, olen kaivannut suuntaa ja järjestystä.

Jostain syystä koen bloggauksen tuovan juuri tätä.

Miksi sinun kannattaisi kokeilla bloggaamista?

  1. Bloggaus kehittää ajattelua – joudut jäsentämään ajatuksesi niin, että se avautuu myös muille. Ihan kaikkea sontaa ei sellaisenaan yksinkertaisesti kannata suoltaa maailmalle, ainakaan jos haluaa kavereita.
  2. Vahvistat omaa asiantuntijakuvaasi. Ammatillisesti tai harrastuksesi suhteen.
  3. Saat ilmaista itseäsi, ja vieläpä juuri sellaisella tavalla kuin itse haluat – olet oman elämäsi pomo, kerrankin.
  4. Blogi toimii henkilökohtaisena arkistonasi. Siitä voi kätevästi seurata omaa kehitystä ajattelijana. Jos siis tohdit selata vanhoja postauksiasi. Oli miten oli, tuottamalla sisältöä tulet kuolemattomaksi – digijalanjälkesi on ikuinen.
  5. Bloggaus, kuten mikä tahansa kirjoittaminen, kehittää ilmaisuasi. Viestintä on vaikeaa ja sitä kannattaa harjoitella. Aina ja kaikkialla.

Rohkeasti siis blogia väsäämään, ei se pure! Ainakaan kovaa!