Erilaiset oppijat tarvitsevat erityyppisiä sisältöjä

Erilaiset oppijat tarvitsevat erityyppistä sisältöä tiedon omaksumiseen.Pohdiskelin sisällön kierrättämistä tässä muutama päivä sitten.

Kierrätys on järkevää jo siksi, että säästymme sisällöntuottajien suurimmalta vaivalta, eli uusien aiheiden keksimiseltä.

Myös erilaiset oppijat tarvitsevat erityyppistä sisältöä päätöksenteossaan.

Yksityiskohdista kokonaisuuden hahmottamiseen – vai toisin päin?

Jotkut meistä lähestyvät kokonaisuutta yksityiskohtien kautta. Toiset taas kaipaavat helikopterinäkökulmaa kokonaisuuteen, ennen kuin voivat sukeltaa detaljeihin.

Yksityiskohtiin pureutuva analyyttinen oppija on myös erilainen päätöksentekijänä kuin kokonaisuutta tarkasteleva holistinen oppija.

Analyyttinen oppija tarvitsee faktaa ja tietoa päätösten tekemiseen siinä missä holistinen oppija peilaa asioita omiin kokemuksiinsa ja antaa enemmän tilaa tunteelle.

Kuva, teksti vai tekeminen?

Me myös prosessoimme tietoa eri tavalla.

Joillekin oppi kolahtaa kuvien kautta, toiset oppivat kuuntelemalla. Eräiden on vain ihan pakko kokeilla itse.

Usein joku näistä oppimistyyleistä korostuu. Minä en esimerkiksi ole kuullut mitään, ennen kuin olen tweetannut asian eteenpäin 🙂

Teksti, kuva, liikkuva kuva, kaikenlainen tiedon visualisoiminen, pelit, podcastit yms. palvelevat siis hieman erityyppisten oppijoiden tiedon omaksumista.

Kohdataksemme mahdollisimman monen asiakkaan tarpeet, samanteemaista sisältöä kannattaa siis varioida.

 

Kuva: FreeImages.com/Rodrigo Mattoso

…entä jos hyödyntäisit sisältöjä uudelleen?

Hyödynnä sisältöjä uudelleen!

Sisällöntuotannossa suurin osa energiasta tuntuu menevän uusien teemojen keksimiseen.

Siis siihen, että mietitään mistä seuraavaksi tehdään juttua.

Entä jos hyödyntäisitkin vanhoja sisältöjä uudelleen?

Tuottaisit samalla teemalla jonkun muun sisällön, kuten asiakkaalle kätevän muistilistan tai vaikkapa somessa hyvin leviävän sitaattikuvan? Meemin? Tai miksei infografia?

Tai jos kerran palastelit sisällön ja teit siitä jonkun kivan kuvan, ehkä siitä voisi painattaa kortin. Tai esitteen, jos haluat tekstillä avata teemaa. Printtihän on tekemässä paluuta. Jos oikein innostut tuottamaan tekstiä, lopputuloksena voi olla julistus. Eikun pamfletti, ne ovat muotia! (etenkin moni-vituisina) Tai kirja!

Vai tuliko kuvia enemmän? Sittenhän sinulla on jo kalvosarja valmiina, ei tarvitse kuin myydä itsensä puhumaan aiheesta.

Entä jaoitko jutun väliotsikolla kappaleiksi? Voisiko jokaisesta väliotsikosta tehdä oman pienen bloginsa? Nanoblogin? Tai hei, vielä parempaa, videopätkän?

Ja jos videoon ryhdyt, viestinhän voisi sanoittaa uudestaan. Räppää se! Tai nyt mä tiedän, laula! Ei kun lausu se sittenkin runona. Tai vaihda mediaa ja höpötä siitä podcast.

Jos olet erinomainen kiteyttäjä, perusviesti voisi toimia iskulauseena. Siitä vaan rintanappeja painattamaan. Miksei muistilehtiöitä? Pipot toimivat talvella kivasti. Heijastimia?

Kahvikuppeja? Kahvia!

Mikä estää? Voit hyvin hyvin hyödyntää sisältöjä uudelleen. Vain mielikuvituksesi on rajana.

Naposteltava sisältö sulaa helpoiten

Onhan sisältösi valmiiksi palasteltu helposti naposteltavaan muotoon?Kukun sohvalla. Silmät lumpsuvat, mutta tiedän, että jos nyt menen nukkumaan, herään aamuyöstä.

Yritän tarkentaa katseeni läppärin ruudulle. Kirjaimet vilistävät silmien edessä, sumenevat, ja hyppäävät taas yhtäkkiä kirkkaana esiin.

Yritän lukea samaa kappaletta ehkä kolmatta kertaa. En saa kiinni ajatuksesta.

Uudestaan! Keskityn. Yläkerran naapuri aloittaa jokailtaisen konserttinsa. Osaisipa se edes laulaa! Välillä en tiedä kärsiikö se, vai nauttiiko. Paha siitä vinkunasta on sanoa.

Ai niin se artikkeli. Yritän koota itseni.

Havahdun kun pääni retkahtaa. Teksti vilahtaa näkökentästäni jonnekin oikealle. Kädet lipsuvat näppäimistöllä.

Tavaan sanoja. Entä jos yrittäisin tviitata jutun kohokohtia? Saisinko sen ideasta silloin kiinni?

Nousen keittääkseni kupin teetä. Astun lego-palikkaan; niitä on joka puolella. Saakura sentään! Tämä oli joskus siisti designkämppä, taidetta seinillä ja lasiesineitä Artekin raheilla.

Vaan eipä ole enää. Vaasit ja kulhot on siivottu keittiön yläkaappeihin. Taulut roikkuvat edelleen seinillä, mutta niiden täysipainoinen ihaileminen edellyttäisi kuivaustelineen ja kitarakotelon siirtämistä.

Ai niin se tee. Ja teksti. Lego herätti kivasti. Avaisiko jutun pädillä samalla kun juo tiskivuoren vieressä keittiössä teetä?

Naah. Raahustan takaisin sohvalle. Mihin jäinkään? Facessa on käynnissä joku mielenkiintoinen keskustel…

Tuntuuko tutulta? Tällaista lapsiperheen arki on. Miljoona asiaa on pidettävä mielessä. Ja asiat, joita ei tarvitsisi pitää mielessä, tunkevat sinne väkisin.

Miksi sen pitäisi kiinnostaa sisällöntuottajaa? Koska tähän todellisuuteen me tuotamme (meidän mielestä) tärkeää sisältöä. Jotta viestimme menisi perille, sen on siis oltava tarpeeksi yksinkertaista, tarpeeksi palasteltua – mielellään naposteltavaa.

Siinäpä ajateltavaa seuraavaa asiakaskirjettä varten!

Muutos on helvetillistä – avoimella viestinnällä siitä tulee siedettävää

Muutos on nykypäivän vakio, sanotaan.

Se on klisee, mutta myös totta.

Tiesitkö, että muutoksella on ihan oma anatomiansa, oma rakenteensa?

Muutoksella on oma anatomiansa

Yllä olevan mallin lailla me ensin innostumme, säntäämme kohti uutta, vain jotta jonkun aikaa tutkittuamme asiaa huomaammekin että njaaah, ehkei sittenkään.

JOS pystymme voittamaan tässä vaiheessa iskevän lepokitkan ja maan vetovoiman yhteisvaikutuksen, saatamme taas pikku hiljaa innostua muutoksesta ja saada uutta vauhtia uudistumiseen. Alkaa uusi iloinen ylämäki.

Uuden oppimiseen tarvitaan kuitenkin valtavat määrät energiaa. Muutoksessa pirullisinta onkin se, että joka kerta kun kuvittelee, että ”hei nyt tää etenee”, energia ehtyy, vauhti loppuu ja ollaankin kohta pian taas peruutusvaiheessa.

Tällaisena pimeänä hetkenä pitäisi jaksaa muistaa muutoksen kiertokulku.

Peruuttaminen on raivostuttavaa, turhauttavaa ja ahdistavaakin. Tuntuu ettei mikään koskaan tule valmiiksi, kun asiaa vastustavat kaikenlaiset taukit. Pakki on kuitenkin luonnollinen osa muutosta.

Avoin viestintä saa muutoksen taas liikkeelle

Miten muutokseen sitten saa uutta vauhtia? Niin että ne taukitkin olisivat samassa veneessä kuin sinä?

Esimerkiksi palauttamalla mieleen yhteinen tavoite ja kirkastamalla muutoksen tuoma hyöty organisaatiolle ja yksilölle. Olemalla läsnä ja lähellä, helposti tavoitettavissa.

Hyvään johtamiseen kuuluu myös toisen kuunteleminen ja huolien huomioiminen sekä ratkaisujen tarjoaminen mahdollisissa ongelmatilanteissa. Muutoksessa toimimme usein tunteella ja niitä pitää osata käsitellä oikealla tavalla.

Usein meitä myös pelottaa oman aseman horjuminen tai totutuista rutiineista luopuminen. Muutos kun pitää sisällään myös uuden opettelemista.

Summa summarum, on paljon helpompaa vastustaa muutosta kuin ryhtyä siihen. Muutosvastarinnan voittaminen on kuitenkin mahdollista, jos organisaatiossa uskaltaudutaan avoimeen dialogiin.

Haen tällä en vain tehokasta viestimistä, mutta myös avointa kyseenalaistamista ja kysymistä sekä muutoksen moottoreilta että sen kohteena olevilta. Organisaatiota ja sen jäseniä pitää siis kannustaa aktiivisesti hakemaan keskustelua.

Kokeilaanko tätä ensi kerralla? Ja tehdään pelottavasta ja raskaasta muutoksesta siinä samassa hieman siedettävämpää.

Sponsorointi on liiketoimintaa, jossa sponsori on asiakas

Rahaa se on sponsorirahakin”Haloo, oisko ylimääräistä kymppitonnia heittää?”

On taas se aika vuodesta, jolloin puhelin pirisee kuumana mattimyöhäisten varainhankkijoiden ollessa liikkeellä epämääräisin sponsorointipyynnöin.

On myös se aika, jolloin lakkaan vastaamasta puhelimeen.

Rahaa se on sponsorirahakin

Harva rahaa pyytävä taho näyttäisi ymmärtävän, että nyt on täysin väärä kohta muistuttaa olemassaolostaan. Budjetit on lyöty lukkoon, samaten toimintasuunnitelmat. Harvassa ovat ne yritykset, joissa enää tänä päivänä on löysää rahaa kuleksimassa.

Ymmärtäkää minut oikein, maailma on pullollaan toinen toistaan jalompia tukikohteita. Mutta että olisin osannut varata juuri tätä nimenomaista hanketta varten 10 000 euroa riihikuivaa viime syksynä budjetointivaiheessa, on kyllä – öö, sanotaanko vaikka näin diplomaattisesti, toiveajattelua.

On myös selvää, ettei minulle 10 000 eurolla riitä ohjelmalehden takakannen 10x30mm logopaikka – sillä hinnalla haluan loistaa parhaimmalla paikalla. Kysyjän hanke on varmasti tärkeä, mutta niin on myös minun näkyvyyteni minulle tärkeässä kohderyhmässä. Ja näkyvyys pitää olla sopuisassa suhteessa sen hintaan.

Luvatun näkyvyyden lisäksi haluan selvän toimintasuunnitelman, mihin lahjoitukseni aiotaan käyttää. Viedäänkö logon julkaisemisesta yli jääneillä rahoilla n-sarjan divarijoukkue saunaan, vai edistetäänkö niillä minulle tärkeitä arvoja, jotka olen asettanut koko lahjoitukseni ehdoksi?

Sponsori on maksava asiakas

Sponsori pitäisi nähdä maksavana asiakkaana. Ja häntä pitäisi palvella sen mukaan.

Monesta kieltäytyneenä antaisin viisi kultaista vinkkiä jokaiselle varainhankkijalle vaalittavaksi. Bonuksena vielä kuudeskin vinkki:

  1. Ajoita soittosi alkusyksyyn, jolloin seuraavan vuoden jipot ja ekstrat ovat suunnitteluvaiheessa. Tässä vaiheessa sponsorin on vielä mahdollista budjetissaan varautua rahalliseen tukeen. Pluspisteitä saat, kun teet heti selväksi tuen kokonaiskustannuksen mahdollisine mainoskuluineen; näin vältytään epämiellyttäviltä yllätyksiltä.
  2. Tutustu mahdollisen sponsorin toimintaan – löytyykö siitä luonnollisia yhtymäkohtia omaan toimintaasi? Arvojen samankaltaisuus voi olla hyvä perusta aloittaa yhteistyö.
  3. Kunnioita sponsorin mielipiteitä – hänhän on tässä kohtaa ostamassa palvelujasi, eli käytännössä hän on asiakkaasi. Unohda kaikenlainen syyllistäminen, kiristäminen ja painostus. Rahoittaja voi kieltäytyä jos haluaa, ja hän tekee sen todennäköisesti siksi, ettei hankkeeseen oikeasti ole rahaa.
  4. Tarjoa aina jotain konkreettista vastikkeeksi, reipasta yhteistä tekemistä, toimivaa näkyvyyttä, (media)kontakteja, osaamistasi, aikaasi…
  5. Selkeä toimintasuunnitelma tuo uskottavuutta. Me täällä yrityksissä teemme bisnestä, me pidämme määrämuotoisista suunnitelmista. Se nimittäin tekee hankkeiden seurannasta älyttömän paljon helpompaa.
  6. Unohda kaikki kikkakolmoset, me tunnemme ne jo: en helly, vaikka miten viäntäisit murretta ja kyllä, meillä seurataan näitä, joten väite siitä, että olemme olleet mukana aiemminkin, on täyttä puppua.

Kiitos. Joten sitten taas, huhtikuun alussa kun kesätapahtumien järjestäjät eivät vielä ole heränneet omalle soittokierrokselleen ja alan taas vastaamaan (satunnaisesti) puhelimeen, palaamma asiaan.

Harjoittelehan noita yllä olevia siksi.

 

Kuva: Freeimages.com/Miroslav Sárička