Kuoleeko, jollei tuota sisältöä?

Onko sisältöä pakko tuottaa?Aikamme mantra on ”sisältö.”

Sitä on pakko jokaisen puljun ja nyrkkipajankin tuottaa, koska muuten kuolee.

Ja sisällön on parasta olla hyvää ellei peräti laadukasta, koska jollei se ole sitä, silloinkin kuolee.

Ja ennen kaikkea sisällön pitää olla potentiaalisen asiakkaan kannalta relevanttia. Jollei ole, kuol…

Entä jollei osaa? Tai jos sisällöntuotannolle ei kerta kaikkiaan löydy aikaa? Kuoleeko heti vai vasta kunnon kärsimyksen jälkeen?

Yrityksen perimmäinen kohtalonkysymys on, miksi kukaan ostaisi siltä mitään. Jos yrityksesi on tuotteineen ja palveluineen täysin tuntematon toimija, pitäisi asiakkaiden huomio jollain lailla herättää.

Eikä huomio vielä riitä. Satunnainen lukija ei välttämättä vielä osta mitään. Yrityksen pitääkin nousta potentiaalisen asiakkaan silmissä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Vaihtoehdoksi kohoaminen syntyy luottamuksesta.

Ja luottamusta rakennat parhaiten kertomalla omasta osaamisestasi ja siitä, miten asiakas osaamisestasi hyötyy. Eli tuottamalla sitä ihteään. Sisältöä.

Niin että kuoleeko sisällön tuottamisen puutteeseen? Ei. Silloin ei välttis edes ehdi syntyä.

Jollei osaa tai jaksa itse, laittaa ystävällisesti viestiä.

 

Kuva: FreeImages.com/Marco Michelini

Myyjä, mitä ihmettä haluat minun ostavan?

Käykö myyntipuheestasi selkeästi ilmi, mitä olet myymässä?Olen viime aikoina törmännyt mitä kryptisimpiin myyntiyrityksiin.

Kaava on selvä. Ensin tulee puhelinsoitto, jossa ehdotetaan erinomaisen tuotteen X tiimoilta tapaamista.

En ole kovin hyvä puhelimessa, etenkin jos minut yllätetään kesken jonkun keskittymistä vaativan työtehtävän, joten pyydän aina lisätietoja s-postiini. Sieltä on hyvä rauhassa tutkailla mistä oikein onkaan kyse.

Valitettavan usein myyntimeilit ovat kuitenkin täyttä soopaa.

Teksti vilisee omaan epämääräisyyteensä kompastuvia muotoiluja (mikä esimerkiksi on ”intuitiivinen ja helposti omaksuttava digitaalisen aineistonhallinnan modulaarinen ratkaisu”?), tai se kertoo kyllä tuotteen nimen (kustannustehokas 3DEXPERIENCE Mid-Market paketointi), mutta unohtaa kertoa, minkä tehtävän tuotteen tai palvelun on tarkoitus täyttää.

Joskus, jos epäilen että asia saattaisi edes etäisesti kiinnostaa minua, käyn yrityksen verkkosivuilla hakemassa lisätietoja. Aina sekään ei kirkasta tuotteen tai palvelun tarkoitusta.

Nämä lähestymisyritykset jäävätkin minun agendallani juuri siksi, yrityksiksi. Aikani on kortilla, eikä mielestäni ole minun tehtäväni selvittää tarvitsenko mahdollisesti minulle tarjottua tuotetta. Jos tarjouksesta käy ilmi mitä ollaan myymässä, saatan vastata myöntävästi tapaamiskutsuun – edellyttäen tietenkin, että minulle lukiessa syntyy mielikuva siitä, että voisin tarvita tuotetta.

Epäselvä viestintä on siis täysin pois heitettyä aikaa, sekä myyjän että minun kannalta. Myyjällä on pelissä myös rahaa; surkean myyntipuheen tuotantoon on kulunut aikaa ja vaivaa, eikä se täytä tehtäväänsä, eli myy. Selkeään viestintään kannattaa siis panostaa.

Myyntipuheen 5 kultaista sääntöä

  1. Ole selkeä. Nokkelat sanavalinnat eivät tee tarjoomastasi hienompaa tai haluttavampaa.
  2. Jollei tuotteesi ole totaalinen hitti, jonka käyttötarkoituksen peräkylän mummokin osaisi luetella puoliunessa Emmerdalen mainoskatkolla, muista kertoa tuotteen nimen lisäksi myös sen käyttötarkoitus. Älä oleta, että tuntisin työsi tuotosta. En ehkä ole kohdannut sitä aiemmin, enkä vielä tiedä tarvitsevani sitä, joten kerro minulle tarpeeni.
  3. Jos haluat pysyä kryptisenä, kohdenna viestisi niille vastaanottajille, jotka jo tietävät haluavansa ostaa juuri sinun tuotteesi. Oikeaan aikaan tullut tarjous voi olla juuri sitä, mitä ostaja kaipaa. Siinäkin tapauksessa muista, että
  4. Selkeys helpottaa ostamista.
  5. Selkeää viestintää edeltää kirkas ajatus. Tiedätkö itse, mitä olet myymässä?

Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, laita viestiä. Sparraan mielelläni sinua huipputason sisällöntuottajaksi!

 

Kuva: FreeImages.com/channah

Vain viidennes tekstistä menee perille – epätarkka viestintä syö tehokkuutta

Epätarkka viestintä syö tehokkuutta
Kirkas ajatus edistää viestin perillemenoa.

Kuulin menneellä viikolla erään luennoitsijan esittävän väitteen, jonka mukaan keskimäärin vain 20 prosenttia kirjoitetusta tekstistä ymmärretään kirjoittajan aikomalla tavalla.

Siis 20 prosenttia! Humanistikin osaa päätellä, että siinä kohtaa 80 prosenttia tekstistä on joko turhaa tai niin vaikeasti muotoiltua, ettei se tavoita meitä lukijoina.

Se on pelottavan paljon. Mieti, voisin käytännössä yliviivata jokaista viittä sanaa kohti neljä muuta, joiden olemassaolosta sinulla ei lukemisen jälkeen ole hajuakaan.

En saanut väitteelle mitään sen enempää tieteellistä todistetta, mutta rinnassani sykkii vahva mutu siitä, että se voisi hyvinkin pitää paikkansa.

Huono teksti syö tuottavuutta ja murentaa johtamista

Vietämme suuren osan päivästämme sähköpostin ääressä – Huffington Postin mukaan niinkin paljon kuin 6,3 tuntia päivässä.

Moni viesteistä on surkea; liian pitkä, epätarkka ja huonosti jäsennetty. Ehkä kirjoittaja on koristellut tekstinsä hänelle tärkeyden tunnetta tuovalla jargonilla; termeillä ja lyhenteillä, joita ei ymmärrä kuin koko uransa alalla työskennellyt paatunut tapatyöläinen.

Kääks.

Onkohan kukaan laskenut tämäntyyppisen epätarkan viestinnän kustannuksia yhteiskunnallemme? Mitä maksaa, kun teemme virheitä huonosti kirjoitettujen työohjeiden ansiosta? Paljonko aikaa eli euroja kuluu, kun yritämme selvittää mitä kirjoittaja on tarkoittanut tai oiomme huonosta tekstistä syntyneitä väärinkäsityksiä?

Entä mitkä ovat seuraukset, kun johto ei kykene välittämään tehokkaasti yhtiön strategiaa työntekijöille?

Viesti menee perille, jos ajatus on kirkas

Tekstiä voi tietenkin tukea monella eri tapaa, esimerkiksi visuaalisella viestinnällä. Vahva asiakasnäkökulma auttaa myös asettumaan lukijan saappaisiin.

Mutta ennen kaikkea tarvitsemme kirkasta, jäsennettyä ajatusta. Sitä kuuluisaa punaista lankaa, joka johdattelee lukijan turvallisesti pisteestä A pisteeseen B.

Tämän lisäksi me tarvitsemme hyvää kirjoittamista. Yksinkertaista ja kaunista ilmaisua, joka konstailematta tuo kirkkaan ajatuksen lukijan ulottuville.

Mitä jos ottaisimme tämän sydämen asiaksemme ja keskittyisimme vuosityöajan pidentämisen sijaan viestinnän tehostamiseen?

 

Sanavalinnoilla on merkitystä

Sanavalinnoilla on merkitystäOlen viime aikoina miettinyt sanavalintojen tärkeyttä.

Osasyynä tässä on kuusivuotias elämäni ilo, joka sanavaraston puutteessa korvaa sanoja toisilla, mielivaltaisesti valituilla korvikkeilla.

Se johtaa usein suureen mielipahaan pikkuisessa: olen tämän tuosta pihalla hänen selostuksissaan, kun en yrityksistäni huolimatta saa kiinni hänen ajatuksestaan.

Olemmekin viettäneet pitkät tovit keskustellen sanoista ja miksi jotain tiettyä sanaa käytetään kuvaamaan jotain tiettyä asiaa tai ilmiötä.

Pahinta on ollut vastata kysymykseen MIKSI? jokin sana on valikoitunut jonkun tietyn ilmiön kuvajaiseksi. ”Koska ihmiset ovat keskenään sopineet niin” ei kuusivuotiaan korvissa kuulosta kovin validilta selitykseltä.

Ja täytyy myöntää, että hänellä on ihan hyvä pointti. Me puhumme usein asioista sanoilla, jotka itse asiassa kuvaavat huonosti tai epätäydellisesti nimenomaista asiaa.

Se on ongelmallista, koska sanat ohjaavat ajatteluamme.

Sanavalinnat heijastavat arvomaailmaamme

Se, miten ilmaisemme jonkin asian, antaa sille samalla arvon omassa mielessämme.

Otetaan esimerkiksi termi työssäjaksaminen.

Sehän on oikeastaan täysin absurdi sanavalinta.

Sillä haetaan tietenkin jotain positiivista, sitä että työssä on kivaa ja että sitä tehdään hyvällä draivilla.

Mutta samalla se luo työstä kuvaa massiivisen uuvuttavana toimena jossa todellakin täytyy keskittyä JAKSAMISEEN, eikä esimerkiksi työn ja päivittäisen ongelmanratkaisun tuottamaan iloon.

Itse asiassa se ei ainoastaan luo sitä kuvaa, vaan tekee työstä KONKREETTISESTI luonteeltaan sellaista tekemistä, että sen kohdalla on perusteltua puhua jaksamisesta.

Hullua, eikö vain. Jaksaminenhan on vain sana.

Mutta silti uskallan kysyä, miltä työelämä näyttäisi, jos jaksamisen sijaan huomiomme olisikin työn ilossa?

Muuttaisiko se mitään?

 

Kuva: FreeImages.com/Dora Mitsonia

Deadline pukkaa päälle – mitä tehdä?

Kirjoittamisenhan pitäisi olla rutiinihomma, samperi soikoon!Jokainen meistä on ollut siinä tilanteessa. Deadline pukkaa päälle, eikä tekstiä tunnu syntyvän millään konstilla.

Kädet hikoavat, suu tuntuu kuivalta. On pakko-pakko-pakko saada jotain paperille.

Kello käy, stressi puskee hikikarpaloita niskaan (hukkukaa hirvikärpäset!).

Kaikki syksyn mittaan kerätyt juttuideat tuntuvat latteilta, luonnokset yksioikoisilta höpinöiltä ja viimeistä silausta vailla olevat tekstit täysiltä raakileilta.

Kirjoittamisenhan pitäisi tällä tekniikalla olla rutiinihomma, samperi soikoon! Kävin jopa lenkillä, eikä se kirkastanut jutun juonta ollenkaan!

Tuntuuko tutulta? Oletko miettinyt, miksi homma ei luista?

Minulla luominen vaatii seesteisen mielen. Ajatukset hidastuvat, kun olen viettänyt yön pimeimmät tunnit pohdiskellessani (työ)juttuja. En saa mitään järjestelmästä ulos, eikä se myöskään ole vastaanottavainen uusille ideoille.

Silloin ei parane syöttää stressiä puristamalla väkipakolla sisältöä ulos. Riskinä on, että se ei täyttäisi omia saatika lukijoiden laatuvaatimuksia.

Elämä on liian lyhyt huonon sisällön tuottamiseen. Kierrosten laskeminen auttaa asiaan.

Siksi aionkin seuraavaksi neuloa. Palataan näihin juttuihin taas muutaman päivän päästä!

Moi!

Oh yes, me niin rakastamme tarinoita!

Tie ihmisen sydämeen kulkee aivojen kauttaMoni viestintäopas tuputtaa meille tarinankerrontaa keinoksi sisältömarkkinoinnissa. Mukaansatempaavien tarinoiden väitetään muuttavat asenteitamme, uskomuksiamme ja käyttäytymistämme.

Fine. Yleensä väite jää tähän, eikä sitä perustella millään faktalla. Tai no, joo, tarinat luovat ”siltoja ihmisten välille ja tutustuttavat meidän heidän tapoihinsa” yms. yms.

Minusta tämä kuulostaa kovin mutu-tyyppiseltä selitykseltä.

Löysin kuitenkin interneetin ihmeellisestä maailmasta Harvard Business Reviewn artikkelin, joka luo jonkinlaisen tieteellisesti uskottavan selityksen tarinoiden voimalle.

Se ei ole pelkkää kuvitelmaa – vaan kemiaa!

Tie ihmisten sydämeen käy aivojen kautta. Hyvä tarina aiheuttaa nimittäin meissä oksitosiiniaallon.

Oksitosiini edistää empatian tunnetta. Empatia taas saa meidät samastumaan tarinan henkilöihin. Koukuttavan tarinan jälkeen päädymme kuin vaivihkaa toistamaan tarinan sankareiden tunteita ja käytöstä – haluamme tehdä samoja asioita, ostaa samoja tuotteita kuin sankarimme.

Tarinoilla onkin helpompi vakuuttaa kuin puhtaalla datalla. Puhdas data on vaikea ymmärtää, eikä siihen oikein voi samastua.

Tämä tarkoittaa sitä, että se miten sanot, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanot.

Jos siis vain voit, kerro se tarinan avulla. Ja koukuta lukijasi!

 

Kuva: FreeImages.com/Jean Scheijen