fbpx

Särkänniemeen, Särkänniemeen – ja sieltä salaa pois

Särkänniemen delfiinikohu opetti kolme asiaa kriisiviestinnästäSärkänniemen delfiineistä on varmasi jo sanottu kaikki oleellinen.

Lisään kuitenkin vielä kolme pointtia:

  • Kriisissä asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Jos delfiinit pitää roudata yön pimeinä tunteina pressujen suojassa pois, se herättää väkisinkin epäilyt hämärähommista. Oli asian laita mikä tahansa.
  • Jos joudumme kohussa valitsemaan kummalle puolelle asetumme, valitsemme lähes aina heikomman puolen. Iso on lähtökohtaisesti paha ja pahaa pitää vastustaa.
  • Yleisö määrittelee avoimuuden laajuuden, et sinä. Jos viestintäsi koetaan salailevana ja avoimuus puutteellisena, niin – se on juuri sitä. Piste.

Ei mulla muuta. Kiitos.

 

Kuva: FreeImages.com/ Monique Stowasser

Misä, kui, häh? Miten jaat tehokkaasti sisältöjäsi

Mikä kanava on paras sisältösi jakamiseen?

Kaikken kalleinta sisältöä on sisältö, jota kukaan ei kuluta.

Siksi jokaisen yrityksen kannattaa miettiä, miten jakaa sisältönsä tehokkaasti.

Verkkosivusto on must (vai onko?)(on!), kuten myös some-kanavat. Mutta mistä kanavasta saa ulos parhaimmat tehot?

Uusia some-palveluita syntyy kuin hyttysiä sadekesänä. Kaikkea tekee mieli kokeilla, mutta aika – ja osaaminen – ovat usein kortilla.

Valitse huolella – kaikkialla ei tarvitse olla mukana

Jokaiseen uuteen hypeen ei tarvitse lähteä mukaan. Alkumetreillä yleisöäkään ei usein ole panostus–tuotto-kannattavuuden saavuttamiseksi.

Pienyrittäjä, joka tekee sisältömarkkinointia omin voimin, voikin pitää osaamistaan ja omaa kiinnostustaan hyvänä osallistumisen ohjenuorana. Helpointa on tehdä sitä, mitä osaa, ja palvella niissä kanavissa, jotka tuntuvat omalta kannalta kaikkein helpoimmilta ja kiinnostavimmilta.

Tärkein kriteeri kanavavalinnalle on kuitenkin se, löytääkö kohderyhmäsi sisältösi sieltä. Eli käyttävätkö mahdolliset asiakkaasi kanavaa, ja hakevatko he sieltä tietoa juuri sinun alastasi ja tarjoamistasi tuotteista.

Sinun kannattaa myös selvittää missä kilpailijasi hääräävät. Se saattaa antaa osviittaa siitä, missä yhteiset asiakkaanne liikkuvat.

Se voi tosin myös hämätä ja ajaa hyvinkin aktiiviseen keskustelun, johon ei kuitenkaan osallistu yhtään asiakasta – elämmehän somessa omassa kuplassamme, jossa kohtaamme vain toisia samanmielisiä.

Miksi oma verkkosivu on edelleen tärkeä yritykselle?

Sosiaalinen media ei edelleenkään ole korvannut yrityksen omaa sivustoja. Oma verkkosivu on jonkinlainen sisällön emoalus. Siellä sinä määräät bileiden tahdin ja sen, mitä julkaiset sekä määrittelet mitä ja miten myyt.

Somessa tapahtuvan keskustelun onkin tarkoitus tuoda saitillesi (potentiaalisia ostajia) kävijöitä (huomaa, vilkas keskustelu oman asiantuntijaryhmän kanssa vahvistaa osaamistasi, mutta tuoko se sivustollesi bisneksesi kannalta relevantteja kävijöitä?). Niihin kanaviin, joista liike sivustolle on reipasta, kannattaakin panostaa.

Mistä sitten tietää, mikä kanava toimii? No seurannalla tietenkin. Mutta siitä enemmän joskus toiste.

 

Kuva:FreeImages.com/Joe Zlomek

Hyvä blogi palvelee asiakasta

Hyvä blogi palvelee asiakastaTörmäsin alkuviikosta Twitterissä keskusteluun, jossa pohdiskeltiin blogin merkitystä markkinoinnille.

Eräs keskustelun kommentti jäi mieleeni – siinä keskustelija oli sitä mieltä, että ostajan näkökulmasta suurin osa blogeista oli lähinnä itsekehua.

Mmm, ajattelin.

Sinne se saattaa tosiaan joskus lipsahtaa, onhan blogi hyvä tapa kertoa omasta osaamisestaan. Houkutus omien taitojen korostamiseen on iso, jos blogissa voi vapaasti ilmasta itseään.

Hyvä blogi palvelee asiakasta

Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvän blogin palvelee aina lukijaansa. Sen tulee aina vastata jollain lailla asiakkaan tarpeeseen.

Oman itsensä kehumiselle on oma paikkansa – esimerkiksi omissa harrastekanavissa. Hyvään b2b-blogiin ne eivät kuulu.

Hyvä b2b-blogi vastaa asiakkaan kysymyksiin. Ja näin tehdessään se epäsuorasti myös kertoo kirjoittajan osaamisesta.

Tässä meille bloggareille myös hyvä vinkki: parempi on näyttää oman osaamisen hyöty asiakkaalle kuin suoraan kehua itseään. Kuten yllä mainitusta keskustelusta käy ilmi, kehuskelu ärsyttää.

Välttäkäämme siis sitä! Mukavia kirjoitushetkiä!

 

Kuva: FreeImages.com/Wojtek Wolañski

5 askelta killerisisältöön – unohda valkoisen paperin kammo

Olemme kaikki joskus olleet siinä tilanteessa: ruudulle ei kovasta puristuksesta huolimatta tahdo syntyä jutun juurta.

Sisällöntuotanto ON välillä yhtä tuskaa – mutta sen ei tarvitse olla sitä. Määrätietoisella työllä voit unohtaa valkoisen paperin kammon. Yksinkertaiset rutiinit nimittäin helpottavat kirjoittamista.Näillä rutiineilla pääset tyhjän paperin kammosta!

1. Kerää ideoita aina ja kaikkialla

Juttuideoita kannatta kerätä talteen aina kun niitä juolahtaa mieleen. Paperille, puhelimelle, appsiin, you name it!

Itse käytän Trelloa. Trello on itse asiassa hirvittävän kätevä, helppokäyttöinen sovellus ihan minkä tahansa asian jäsentämiseen – ja se seuraa mukana laitteessa kuin laitteessa.

Tärkeintä on kuitenkin että kirjaat ideat muistiin. Mielellään heti, kauppareissun jälkeen se on jo liian myöhäistä.

Yritä pitää fokus asiakkaassa ja hänen ongelmiensa ratkaisemisessa. Oman itsensä korostaminen ja tuotteiden ylistäminen ärsyttää – mieti ennemmin miten voisit auttaa asiakastasi.

2. Luonnostele teksti

Määrittele yhdellä lyhyellä virkkeellä mitä haluat jutussasi kertoa. Näin asetat jutullesi selkeän tavoitteen, maalin, jota kohti viet lukijaa.

Kerää lista kohdista, jolla valaiset tietäsi tavoitteen saavuttamiselle. Perustele esimerkein ja vaikka tilastoin.

Kirjoita listasi auki, muodosta tekstistä kappaleita.  Älä tässä vaiheessa välitä oikeinkirjoituksesta tai kieliopista tai epäloogisuuksista, pääasia, että saat ajatuksesi paperille.

Luonnosvaiheessa voit antaa itsellesi täyden vapauden tehdä ihan mitä vain, tekstiäsi tuskin lukee kukaan muu kuin sinä. Lopputulos kun voi olla jotain ihan muuta – nauti tästä vaiheesta ja sen vapaudesta!

3. Editoi

Editointi on sisällöntuotannon tärkein vaihe.

Ann Handley, MarketingProfs-sivuston Chief Content Officer ja kokenut kirjailija, toteaa Everybody Writes -kirjassaan  ”…in my experience great line editors are hard to find. If you find one, hold on to him or her; get married, if you must.”

En tiedä suosittelisinko itse samaa, mutta siinä Handley on oikeassa, että editointivaihe on ratkaiseva tekstin menestykselle. Siinä teksti siivotaan julkaisukuntoon.

Karsi tekstistä kaikki ne osat, jotka eivät aktiivisesti vie lukijaa kohti tavoitettasi. Nosta tärkein alkuun. Pidä ilmaisusi tiiviinä ja ilmavana; käytä konstailematonta kieltä ja pätki kappaleita. Lukija tykkää!

Pyri soljuvaan tekstiin: joskus tekstin ongelmakohdat selviävät vasta kun luet sen ääneen. Takerteletko jossain kohtaa vai menetätkö rytmin, ovatko sanat vaikeita? Jos näin, karsi lisää.

4. Lähde lenkille

Joskus tekstin ongelmakohdat selviävät vasta välimatkan päästä.
Kuva: Freeimages.com/ Ladyleaf

Totuuden näkee usein vasta välimatkan päästä. Kun olet saanut editoitua tekstisi, lähde lenkille.

Se tekee sinulle hyvää ja puhdistaa ajatuksiasi. Vaihtoehtoisesti voit nukkua yön yli. Sekin tekee gutaa!

Lenkiltä palattuasi (/aamulla herättyäsi) lue juttu vielä kerran läpi.

Jos se edelleen tuntuu hyvältä, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen!

5. Julkaise!

Ja jaa! Ja muista kiittää itseäsi hyvin tehdystä työstä. Jos saavutit killeritason jutun, voit hyvällä omallatunnolla palkita itsesi jollain kivalla.

Valkoisen paperin kammon vältät kun teet vaiheista 1–3 jokapäiväisen rutiinin. Pidä putkessa sekä työn alla olevia että viimeisteltäviä juttuja.

Helppoa, eikö?

Kuunteleminen on (asiakas)viestinnän tärkein osa

Asiakkaan kuunteleminen on tärkeääUsein sanotaan, että tärkein osa viestintää on kuunteleminen; onhan meille annettu kaksi korvaa ja vain yksi suu.

Se on totta. Jollemme kuuntele, emme tiedä mitä toisella on sanottavana, ja meidän on vaikea osallistua keskusteluun.

Kuuntelemisessa on kuitenkin vielä tärkeämpää se, minkä tunteen se tuottaa puhujalle. Kuuntelemalla annat arvon toiselle. Kuunteleminen myös mahdollistaa toisen näkemyksen ymmärtämisen ja uuden oppimisen.

Mietipä, miltä tuntuu kun sinua ei kuunnella? Turhauttaa varmasti. Ahdistaakin. Joskus jopa vituttaa.

Oletko sinä hyvä kuuntelija?

Oletko miettinyt millä lailla sinä kuuntelet? Hiljaa, katse maisemassa, vai kannustatko puhujaa hymyllä tai pienillä ynähdyksillä jatkamaan?

Pahin kuuntelija on kuin musta aukko, joka imaisee itseensä jokaisen sanan, mutta ei anna minkäänlaista merkkiä siitä, että olisi sisäistänyt sanottavasi.

Mustalle aukolle puhuminen onkin turhauttavaa. Puhuja ei voi koskaan tietää, onko kuulija todella kuullut häntä.

Yrityksen kannattaa opetella kuuntelemaan asiakastaan

Yritysviestinnässä kuuntelemisella on ihan oma arvonsa. Jollemme kuuntele asiakasta, miten voimme vastata hänen tarpeisiinsa? Miten voisimme oppia yrityksemme kehittämisen kannalta tärkeää uutta, jos fokus on vain omassa tekemisessä?

Pääsääntöisesti omista tuotteistaan ja palveluistaan paasaava yritys luo myös hyvin äkkiä itsestään ylimielisen kuvan. Siksi jokaisen yrityksen kannattaisikin kehittää omaa kykyään kuunnella asiakasta. Niitä mustia aukkoja löytyy jo pilvin pimein alalta kuin alalta.

Millä lailla sinä kuuntelet asiakkaitasi? Koska viimeksi nostit luurin ja juttelit luottoasiakkaasi kanssa? Tai kävit lounaalla hänen kanssaan?

Kokeilepa. Se lujittaa varmasti suhdettanne. Hurjimmassa tapauksessa voit saada uusia ideoita toimintasi kehittämiselle!

 

Kuva: FreeImages.com/Mario Alberto Magallanes Trejo

Apinointi on opin alku – oma tyyli tekee voittajan

Apinoimalla oppii – mutta ole silti oma itsesi!

Satuin eräänä viikonloppuna kuuntelemaan tavallistakin tiiviimmin lapsukaistemme keskinäistä vuorovaikutusta mökillä.

Hätkähdin heidän harvinaisen aikuista keskustelua. He voivottelivat toisilleen etteivät ”asiat sujuneet ihan kuin Strömsössä” ja miettivät ”miten meni noin omasta mielestä”. Toisen reagointia pohdiskeltiin sanoilla ”no miltä luulet sen tuntuvan, kun…”, johon toinen kuittasi ”aivan, ei ihan mennyt putkeen. Anteeksi.”

Kaikki tuntui hyvin tutulta. Liiankin tutulta; tajusin pian, etteivät he oikeastaan keskustelleet, vaan toistivat lauseita, joita olivat kuulleet meidän aikuisten lausuvan.

Näinhän se menee. Apinointi on tehokkain keino oppia uutta.

Jokainen meistä apinoi oppiakseen. Fiksu apinoi parhaimmalta. Viisas koostaa oppimastaan synteesin ja luo oman, uniikin tyylin – oli laji mikä tahansa.

Tyyli luo voittajan

Oma tyyli, ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, omaan kokemukseen perustuva näkemys, ovat tärkeitä myös sisällöntuotannossa.

Sisältömarkkinoinnin määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti ja internetin ihmeelliseen maailman julkaistaan miljoonia blogikirjoituksia päivässä. Ilman yksilöllistä ja tunnistettavaa omaa ääntä sisältösi hukkuu virtaan.Ole oma itsesi

Plums! Eikä pinnalle jää värettäkään muistuttamaan julkaisusta.

Parhaiten oman äänensä löytää – hahaa, nyt seuraa latteuksien latteus – kun on oma itsensä. Haastavaa siinä on, että se vaatii usein uskallusta. Mutta lupaan, se on sen arvoista: tyylisi on käyntikorttisi, ja vetoaa todennäköisesti juuri niihin asiakkaisiin, jotka ovat kanssasi ns. ”perfect match”.

Kaikkia et voi miellyttää. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että voitat puolellesi oman kohderyhmäsi potentiaaliset fanit.

Ole siis oma itsesi. Paitsi jos olet persläpi. Silloin kannattaa… no, parempi että katsot linkistä itse.

 

Kuva: FreeImages.com/tanli

Multitaskaus ja tehokkuuden illuusio

Multitaskaus
Tehostaako multitaskaus työtä, vai onko se vain illuusio?

Päivän ajatus liittyy etäisesti eiliseen postaukseeni ajankäytöstä.

Jos tavoitteena on tehokas ajankäyttö, kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Olen itse surkea tässä; pidän asioiden aloittamisesta ja saan suurta tyydytystä onnistuessani jongleeraamaan monen pallon kanssa samanaikaisessa – koen silloin olevani oikea tehopakkaus ja varsin aikaansaava.

Ja kuten meillä niin usein on tapana, projisoin omaa todellisuuttani muihin; pojallekin papatan esimerkiksi siivoamisesta taukoamatta (nosta tuo, vie kengät eteiseen, futiskorteilla on oma paikkansa jne. Kyllä te tiedätte!).

Ongelmana multitaskauksessa on se, ettei silloin tule keskityttyä mihinkään asiaan kunnolla. Kun rajalliset resurssimme jaetaan äärettömän monen kohteen välillä, lähentelee tulos nollaa.

Sunnuntaina mökiltä palatessamme sata asiaa oli väärässä paikassa. Urputin ja marmatin, kuten lähes jokainen äiti olisi tehnyt.

Poika keräili lattialta jalkapallokortteja, kun huomautin kesän sohvalla viettäneestä pyjamasta ja olohuoneen lattialle pesiytyneestä kynäkorista. Hän kuitenkin kuittasi nerokkaasti:

Minä. Keskityn. Nyt. Yhteen. Asiaan.

Hyvä poika! Tässähän on ratkaisu ajanhallintahaasteeseemme: yksi tavoite, yksi tehtävä, lähes sataprosenttinen keskittyminen, maali.

Helppoa, eikö?

Aika on arvokkain resurssisi

Aika on tärkein resurssisiAika on resurssi, joka päivä päivältä vähenee.

Vaikka mitä tekisi, aikaa ei saa lisää. Rahaa, mainetta, jopa viisautta, saa iän karttuessa, mutta ei aikaa.

Lopulta se loppuu kokonaan.

Kannattaa siis tarkkaan miettiä, mitä ajallaan tekee. Edistääkö tekemiset tärkeitä asioita, vai kuluuko aika jonninjoutaviin. Vai kannattaisiko tehdä jotain, joka edes välillisesti vie oikeaan suuntaan.

Harha-askeliin ei oikeastaan ole varaa. Ihmiselo on sen verran lyhyt. Huomenna, kun palaan taas työpöydän ääreen, lupaan itselleni keskittyä kehittämään ajankäyttöäni tehokkaammaksi. Asetan päämäärät, ja pusken jääräpäisesti niitä kohti.

Olen sen arvoinen.

 

Kuva: FreeImages.com/Andre Larsson