Kaikki voivat oppia kirjoittamaan – sinäkin!

Kirjoittaminen nähdään usein jonkinlaisena ylemmältä taholta annettuna lahjana.

Ne, joilla tämä lahja on, osaavat asettaa sanansa mielenkiintoisella tavalla. Ja me muut, no, me emme osaa.

Pötyä, sanon. Kirjoittaminen – ja kaikki muukin sisällöntuotanto – on taito, jonka jokainen voi oppia.

Harjoittele!

Avain minkä tahansa taidon mestarilliseen osaamiseen on tietenkin harjoittelu. Hyvä keino tähän on kirjoittaa joka päivä jotain pientä – tarttua kynään aina kun se on mahdollista.

Pienet teot lasketaan, kaikki harjoitus on kirjoittamisen suhteen plussaa. Aloita vaikka tekemällä ostoslista. Helppoa, eikä yhtään pelottavaa!

Seuraavaksi voitkin jo vaihtaa listan teemaa; entä jos miettisitkin tärkeitä asioita oman työsi kannalta. Tai sitä, miten sinä voisit omalla työlläsi helpottaa asiakkaasi arkea.

Ja kas, äkkiä sinulla onkin lähes valmis julkaisusuunnitelma. Puolet sisällöntuotantoon tarvittavasta työstä tehtynä! Jihuu! Onnittelut!

Kunnioita lukijaa

Kun olet saanut listan valmiiksi, sinun ei tarvitse kuin avata listan kohteita ymmärrettävällä tavalla, lukijan aikaa ja vaivaa kunnioittaen.

Tarkoitan tällä sitä, että tekstistä kannattaa karsia kaikki ne kohdat, jotka eivät vie teemaa eteenpäin. Epämääräiset esimerkit ja sisäpiirin huumori eivät välttämättä avaudu muille. Myös lukukokemusta vaikeuttavat monimutkaiset rakenteet joutavat punakynän uhriksi.

Keep it simple siis. Pidä teksti asiakkaallesi helposti lähestyttävänä, se kertoo lukijan kunnioittamisen lisäksi ajatuksesi kirkkaudesta. Jollet tee sisältöjä toisille alasi ammattilaisille, pidä kieli yksinkertaisena. Lukijan mielenkiinto lopahtaa äkkiä, jos kesken lukemisen joutuu googlailemaan vaikeita termejä ja sanoja.

Rakenne ratkaisee

Hyvä rakenne kannattelee tekstiä.

Kirjoittaessa kannattaa aivot napsauttaa putkiaivomoodiin; päätä, mitä aiot sanoa, ja pyri määrätietoisesti saavuttamaan tavoitteesi.

Älä harhaile matkalla. Suorin tie maaliin on lyhyin – ja selkein – tie maaliin.

Voit esimerkiksi määritellä itsellesi johtoajatuksen, tai tavoitteen, sisällöllesi. Tämän jutun kohdalla se voisi olla ”haluan vakuuttaa lukijan siitä, että jokainen voi oppia tekemään mielenkiintoista sisältöä. Kirjoittaminen on hauskaa ja harjoituksen jälkeen myös helppoa”.

Perustele esimerkein johtoajatuksesi.

Ole oma itsesi

Sinä olet hieno ihminen, tiesithän sen? Anna oman äänesi kuulua jutuissasi.

Tänä päivänä maailmassa tuotetaan julmetut määrät sisältöä aiheesta kuin aiheesta. Sinunkin alaltasi löytyy varmasti kymmenittäin samansisältöisiä blogeja; miksi meidän pitäisi kiinnostua juuri sinun kirjoittamasta jutusta?

Sisällöstä tulee kiinnostavaa vasta kun uskallat jättää siihen oman leimasi. Lukijaa kiinnostaa juuri sinun mielipiteesi asiasta, sinun kertomalla tavalla.

Unohda siis kaikki, mitä olet oppinut kirjoittamisesta ja riko sääntöjä – kun kaikki muut noudattavat konventioita, sinä erotut joukosta. Toteuta itseäsi!

Inspiroidu muista

Parhaat vinkit kirjoittamiseen saat lukemalla muiden tekstejä.

Lue monipuolisesti; olen itse tänä kesänä lukenut tulevan Nobel-kirjailijan romaanin, ötökkäoppaan, hömppäpokkarin (tarina oli täyttä roskaa, mutta kerronta ok), elämänkerran (minä-minä-muotoisen; oli kuulkaas raskasta luettavaa!).

Näiden lisäksi olen nauttinut useammista uusista blogituttavuuksista, kuten Goins, Writeristä, Ann Handleyn blogista, Marketoonistista ja Mark Schaeferin hienosta blogista. Unohtamatta ehdotonta lemppariani, Seth Godinia!

Jokainen meistä on sisällöntuottaja – jokainen meistä on siis enemmän tai vähemmän kirjoittaja. Jos kuitenkin kaipaat kirjoittamiseen sparrausta, ota yhteyttä – katsotaan asioita yhdessä!

Konna sukupolvien välissä

Kun lapsi tubettaa
Rupert Rupparin esi-isä (pojan ottama kuva muutaman vuoden takaa).

Poikani, 6 v, sai eilen ensimmäisen puhelimensa.

Olen tänään hämmästellyt hänen puhelimenkäyttöään. Siinä missä minä, keski-ikäinen viestinnän ammattilainen, räpsin kuvia ja innostun siitä, että tekstiä voi nykyään muokata kuvaksi, poika tekee videonpätkiä.

Aihe on vapaa, eli vajan vierustalla asuva konna pääsi tähdeksi yhteen videoon. Konnan nimi on muuten Rupert Ruppari. Yhtä mielenkiintoiseksi poika arvioi matkansa roskikselta mökin pihaan; sekin dokumentoitiin tarkasti. Kolmannella pikkutubettaja kertoo olevansa mökillä.

Mikä tekee videoista mielenkiintoisia on se lähes ammattimainen ote, jolla 6-vuotias ne tekee. Eivät ne tietenkään ole akateemisesti oikeaoppisia, fokus on missä on ja valotuskin useimmiten pielessä, mutta genreensä hyvin istuvia: maneerit poseerauksista ja ilmeistä alkaen ovat tuttuja Youtubesta.

Kaikki videot myös selostetaan kolmella kielellä, ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Englanti tosin tuottaa hieman ongelmia, hän ei nimittäin puhu sitä. Se ei kuitenkaan estä selostuksia; olen saanut lennosta toimia kääntäjänä.

Lähes suoraan kansainvälisille markkinoille siis.

Itse mietin tohtisiko – kaikkeen muuhun olen somessa uskaltanut kajota, paitsi videoon. Pojalle se taas on arkea.

Se on kai se sukupolvien välinen konna. Anteeksi, ero!

(HUOM! Pojallani ei ole tiliä Youtubessa eikä hänen videoitaan voi nähdä julkisesti. Vielä. Lasten ja nuorten tubettamisesta lisää esim. Elisan sivuilta.)

Onko muuta viestintää kuin asiakasviestintä?

Mitä jos tekisimmekin vain asiakasviestintää?
Vadelmapensaissa syntyy ajatuksia. Mitä jos tekisimmekin vain asiakasviestintää?

Terveisiä vadelmapuskista. Kesä on kauneimmillaan ja ajatustoimintakin virkoamassa – kun puuhaa jotain niinkin yksinkertaista kuin poimii marjoja, päähän putkahtaa jos jonkinlaista ideaa (tajuan tätä kirjoittaessa, että taidan mökillä olla toivottaman out, kun keräänkin Pokémonien sijaan marjoja!).

Eilinen kuningasajatus liittyy luokittelemiseen: me ihmiset rakastamme asioiden järjestämistä ja lokeroimista. Se on meille jopa keino selviytyä, pitää pää pinnalla keskellä alati muuttuvaa todellisuutta. Asioiden on turvallista olla joko niin tai näin, eikä missään nimessä häiritsevästi väärinpäin.

Viestinnässä puhumme mm. työyhteisöviestinnästä. Työyhteisöviestinnällä pidetään työpaikan vire yllä, kun taas onnistuneella strategiaviestinnällä luodaan menestystarinoita. Vaikuttajaviestinnällä pyritään vaikuttamaan päättäjiin, yhteisöviestinnällä yritys pyrkii interaktioon ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Ja niin edelleen.

Vadelmapuskissa heräsi kuitenkin epäily, tarvitsemmeko todellakin kaikkia näitä luokitteluja?

Koska tärkeinhän on asiakas, eikö?

Lopulta jokaisen viestintätoimen tulisi yritysmaailmassa tähdätä asiakkaan palvelemiseen. Kun palvelemme asiakasta, tuotamme myös hyvää omistajille, joka taas mahdollistaa asiakkaan palvelemisen. Ympyrä sulkeutuu.

Toimivalla työyhteisöviestinnällä varmistamme siis, että asiakas saa hyväntuulista ja asiantuntevaa palvelua. Strategiaviestinnällä ohjaamme toimintatapojamme yhdenmukaisiksi ja takaamme palvelun laatuna. Vaikuttajaviestinnällä edistämme yrityksemme toimintaedellytyksiä, jotta asiakkaan palveleminen olisi mahdollista.

Jos siis nostaisimmekin kaiken viestintämme ohjenuoraksi asiakkaan, ja tekisimmekin vain asiakasviestintää? Yksinkertaisesti?

Kun autokauppiaalta lähti bemarikauppa käsistä

Autokauppiaita yleensä parjataan huonoiksi asiakaspalvelijoiksi.

Kaikki eivät tietenkään ole huonoja, on erinomaisiakin. Ja on jotain siltä väliltä.

Kävimme miehen kanssa lomalla sadepäivän ratoksi autokaupoilla. Tarkoituksemme oli koeajaa etukäteen katsottu menopeli, hieman fiilistellä ja hakea ajotuntumaa, tavoitteena valmistautuminen ajatukseen uudesta raudasta.

Heti ensimmäisessä kaupassa natsasi. Myyjä selvitti tarpeemme ja esitteli sitten ylpeänä eri malleja, kehuen niitä vuolaasti.

Hän jopa selvitti välirahan miehen nykyisestä autosta.

Siinä vaiheessa minäkin olin jo ihan fiiliksissä. Minun puolentoista ihmisen taloudessa selviäisimme kaksipaikkaisella autolla, huomasin ajattelevani. Ja miten kaunista olikaan saksalainen design! Sporttisen punaisilla nahkaistuimilla varustettuna! Ekstraleveillä vanteilla! Ja uuh, neljällä pakoputkella! Aijaijaijaiii!

Istuuduimme myyntineuvottelijan kanssa alas sopimaan koeajosta – tai näin ainakin luulimme.

Mukavasta ja hyväntuulisesta automyyjästä kuoriutui nimittäin yhtäkkiä hyvin päällekäyvä myyntitykki.

Tähän väliin on todettava, että mieheni on harvinaisen fiksu ja ulospäin aina äärimmäisen rauhallinen kaveri. Hän kuitenkin epäröi sadasosasekunnin kuullessaan välirahan suuruuden – odotukset oman rakkaan auton kohdalla olivat luonnollisesti suuremmat.

Tässä vaiheessa myyjältä lähti mopo käsistä.

”Eikö väliraha tyydytä sinua? Ymmärräthän sen, että myymme autosi alle tuon sinun arviosi välirahasta.”
”Aah”, mies soperteli vastaukseksi. ”No jos se on markkinahinta…”
”Eli sua ei nyt sitten tämä hinta tyydytä?”
”Eeeh… jos siis haluan auton, ostan sen. Ei erotuksella siinä kohtaa ole niin suurta merki…”
”Mä yritän tässä nyt kato selvittää, millä toi auto lähtee sulle.”

Siinä vaiheessa aina niin rauhallinen mieheni jo kiemurteli tuolissaan. Kädet painautuivat ristiin rinnalle.

”No enhän mä vielä tällä… siis sehän pitäis päästä koeajamaankin…?”
”Kai sä ymmärrät, ettei me täältä noin vaan anneta autoja koeajoon. Kuka tahansa vois tulla tänne hakemaan auton testattavaksi. Me sovitaan tässä nyt ekaksi millä toi auto lähtee sulle. Vai etsä halua sitä? Se menee heti, jollet sä ota sitä.”

Harva haluaa ostaa sikaa säkissä, tai edes antaa lupausta näin isosta hankinnasta kokeilematta, onko hankinta hintansa väärti. Lähdimme kaupasta.

Paluumatkalla mietimme mitä oikein tapahtui. Epäilimme vahvasti, että kyseinen automyyjä oli saanut myyntikoulutuksen, jossa alleviivattiin jonkinlaisen psykologisen sopimuksen aikaansaamista asiakkaan kanssa: myyjä halusi painostaa potentiaalista ostajaa ostolupaukseen ennen koeajoa. Lupaus kun on lupaus ja ”pakko” lunastaa koeajon jälkeen.

En ole myynnin asiantuntija, mutta mielestäni myyjän suurin virhe oli olla kuuntelematta potentiaalista ostajaa – ainakin loppumetreillä hänen tavoitteensa oli pikemminkin klousata väkisin kauppa, kuin tarjota asiakkaalle asiakkaan tarpeita tyydyttävää ratkaisua.

Jos myyjämme olisi vaivautunut kuuntelemaan, hän olisi ehkä kuullut sen tärkeimmän: välirahalla ei olisi ollut kaupan syntymisen kannalta merkitystä.

Ja niin lähti tältä myyjältä bemarikauppa käsistä.

30 hyvää syytä olla julkaisematta sisältöä

Blogia tai muuta sisältöä ei kannata julkaista

  1. jos on kovin nuori, koska silloin ei voi vielä olla kovin paljon sanomista mistään
  2. jos on keski-ikäinen, koska silloin on jo kalkkis, eikä tiedä enää mistään mitään
  3. jos on jo ohittanut keski-iän, koska omat arvot eivät kohtaa kohderyhmän arvojen kanssa
  4. jos on nainen, koska miehet tietävät yleensä kaiken paremmin
  5. jos on mies, koska ei mitenkään voi ymmärtää asioita ja niiden vaikutuksia ympäröivään maailmaan yhtä hyvin kuin nainen
  6. jos on raskaana, koska läppäri säteilee kuitenkin eikä koskaan voi olla tarpeeksi varovainen. Sitä paitsi negatiiviset ajatukset voivat vahingoittaa sikiötä. Ehkä.
  7. jos on ruumiinrakenteeltaan pitkä, koska huono työasento voi johtaa tuki- ja liikuntaelinongelmiin
  8. jos on lyhyt, koska huono työasento voi johtaa tuki- ja liikuntaelinongelmiin
  9. jos jätti viime vaaleissa äänestämättä, koska silloin ei ole oikeuttaa sanoa mistään mitään
  10. jos kuitenkin äänesti, äänesti mitä todennäköisimmin väärin, eikä siksi kannata sanoa mitään
  11. jos on ruotsinkielinen, koska on etuoikeutettu eikä siksi ymmärrä asioista mitään
  12. jos on vasenkätinen, koska maailma on tehty oikeakätisille
  13. jos tekee mieli, koska ajatukset ovat silloin tupakassa–seksissä–suklaassa–viinassa–huumeissa–alakerran Alepan raha-automaatissa
  14. jos on rakastunut, koska silloin kaiken peilaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja jutuista tulee imelää siirappia
  15. jos on humalassa, koska fokus katoaa ja sanoo pomminvarmasti jotain tyhmää
  16. jos on selvin päin, koska silloin ei uskalla olla tarpeeksi napakka – mitä muutkin ajattelee?
  17. jos sattuu olemaan helle, koska kukaan ei silloin ei hengaa somessa jollei sitten juuri ole julkaisemassa kavereilleen kuvia kohta nautittavista terassisiidereistä ja -kaljoista, eikä sisältö tavoita ketään
  18. jos sataa, koska sade on masentavaa ja jutuista tulee masentavia, eikä kukaan jaksa lukea niitä
  19. jos ukkostaa, koska mitä jos mökin töpselinreikä yhtäkkiä syökseekin tulta ja läppäri kärähtää?
  20. jos on aurinkoista, koska silloin pitää olla ulkona
  21. jos on pilvistä, koska silloin on hyvä olla ulkona
  22. jos meneillään on mitkä tahansa urheilukisojen finaalit, koska suomalaisia kiinnostaa eniten urheilu eikä kukaan näe muuta sisältöä
  23. jos televisiosta tulee maahanmuuttoon, tasa-arvoiseen avioliittolakiin tai naisten työelämässä kohtaamiin ongelmiin liittyvä ajankohtaisohjelma, koska keskustelua käydään juuri silloin vain ja ainoastaan tästä aiheesta
  24. jos on tulosjulkistamispäivä, koska osakkeiden tuottoon verrattuna kaikki muu on toisarvoista
  25. jos on peräpukamia, koska istuminen voi silloin olla hankalaa eikä sisällöntuotanto silloin onnistu
  26. jos oli huono äikässä, koska siitä ei vain tule mitään
  27. jos on lapsia, koska heihin pitäisi keskittyä enemmän
  28. jos on puoliso, koska häneen pitäisi keskittyä enemmän
  29. jos on lemmikkejä, koska jonkun pitää hoitaa nekin
  30. jos kello on jälkeen kymmenen, koska silloin Suomi nukkuu.

KOSKAAN IKINÄ ei siis ole hyvä ajankohta tuottaa sisältöä mihinkään.

Entä jos lopettaisimme tekosyiden keksimisen ja ryhtyisimme työhön?

Tunne on tärkein – myös viestinnässä

Tarina välittää tehokkaasti tunteen, jota tarvitaan päätöksenteossa.Tunne on tärkeää, jos haluamme vaikuttaa viestinnällämme.

Brexit-äänestys on tästä hyvä esimerkki. Järjellä ei ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, päätös tehtiin tunteella.

Tutkimus on osoittanut, että onnelliset ihmiset ovat haluttomia vaarantamaan onnellisuuden tunteensa. He eivät tee päätöksiä, joiden lopputulema on epävarma tai heille epäsuotuisa.

Tyytymättömät ihmiset ovat taas valmiimpia ottamaan riskiä. Heillä ei ole mitään hävittävää, joten peliin voidaan laittaa kaikki. Tyytymättömyys johtaa pikavoittojen tavoitteluun, jotka yleensä edellyttävät myös suurempaa riskinottoa.

Media onnistui maalaamaan EU:sta hyvin negatiivisen kuvan brittiyleisön silmissä. Jopa niinkin, että äänestystulos taisi olla yllätys myös Ei-puolen kampanjajohtajille.

Tarina välittää tiedon lisäksi tunteen

Miten viestinnällä sitten vedotaan tunteisiin? No kertomalla tarinoita. Mitä vahvemman tarinan onnistut kertomaan, sitä voimakkaamman muistijäljen jätät vastaanottajaan. Tarinaan eläytyminen myös synnyttävät vahvaa ryhmätunnetta, ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Tarinat ovat vanha tapa välittää tietoa. Ennen lukutaitoa nuoremmille sukupolville välitettiin selviytymisen kannalta tärkeitä tietoja ja taitoja nuotion ääressä. Nyt opimme mm. empatiaa lukemalla kaunokirjallisuutta.

Brexit-äänestyksen tulos kertoo, että faktalla on hyvin vaikeata kontrata tunnetta. Yhteinen tarina kun luo luottamusta.

Olisikohan Kyllä-puoli menestynyt paremmin, jos se olisi myös vedonnut tunteisiin? Jos se vaikka olisi esittänyt jäsenyyden edut tai eron haitat yksilön kannalta? Kertonut nuorten menetetyistä mahdollisuuksista yhteisillä työmarkkinoilla?

No, se pohdiskelu on nyt myöhäistä. Mutta oppi kannattaa silti ottaa talteen! Tunne ennen faktaa!

 

Kuva: FreeImages.com/Fabio Pusterla