7 + 1 vinkkiä tehokkaaseen sähköpostiviestintään

Sähköposti on edelleen paljon käytetty viestintäkanava. Näin tehostat sähköpostiviestintää!Se alkoi varmasti ihan viattomasta ajatuksesta paperittomasta konttorista.

Rahaa säästyisi, luontokin kiittäisi, ja nurkat pölisisivät vähemmän.

Joten siirsimme työyhteisön viestintämme introihin, sähköpostiin ja joissain edistyksellisissä yhteisöissä yhteistyöalustoille ja pikaviestipalveluihin.

Digiajan auvoa ei kestänyt kauaa, kun näytön tai puhelimen ruudun ala- tai yläosassa alkoi vilkkua muistutus tämän tästä. Pling sanoo sähköposti, plong sanoo kokouskutsu. Tehtävä 1, tehtävä 2, tehtävä 3 muistuttivat olemassaolostaan. Kaveri kysyy Whatsappissa ehdinkö lounaalle.

Arki käy työpaikoilla aina vain kiireisemmäksi. Emme ehdi enää puhua. Kahvinkin voi nauttia oman ruudun ääressä.

Monen työyhteisön eniten käyttämä viestimismuoto sähköposti on käynyt tehottomaksi; viestien kirjoittamisessa on valtava vaiva, eikä kukaan kuitenkaan jaksa lukea sepustuksiasi. Jos ne edes yltävät vastaanottajalle asti kymmenien mainospostien ja uutiskirjeiden lomasta.

Paperin kulumisen sijaan kulutamme omia ja kollegoiden hermoja.

Tätä on tehokas sähköpostiviestintä

Jollet ole jo luopunut s-postista ja ottanut käyttöösi tehokkaampia sähköisen työn työkaluja, tee ainakin näin:

  1. Otsikoi viestisi selkeästi, mielellään niin, että vastaanottaja näkee heti, mitä viestisi koskee.
  2. Älä jatka pari vuotta vanhaa viestiketjua, jollei se ole ollut aktiivisena. Jos lähetät kokousmateriaalit ”Joulutervehdys” -otsikolla vanhan viestin jatkeena, kaverilta voi toukokuun lämmössä mennä tärkeät valmistelurutiinit ohitse.
  3. Tiivistä asiasi. Kerro mitä, miksi, koska, kenelle. Aika ja ymmärrys ovat kortilla, eikä kukaan jaksa lukea pitkiä jaaritteluja. Tuo esiin, mitä odotat vastaanottajan tekevän hänen saatuaan viestisi.
  4. Vastaa vain viestin vastaanottajille. Älä lisää omin päin muita vastaanottajia – lähettäjän vastaanottajalista voi olla harkittu. Eikä viattomien sivullisten työaikaa pidä tärvellä s-postispämillä.
  5. Jos joku on viestin lukuisista vastaanottajista huolimatta vastannut ainoastaan sinulle, siihen on varmasti syynsä. Älä välitä viestiä eteenpäin ilman lähettäjän lupaa.
  6. Muista, että kirjoitetussa tekstissä eivät ilmeet ja eleet välity. Vastaanottaja voi tulkita vitsinä puheessa toimivan muotoilun täysin eri lailla kuin miten sinä olit sen ajatellut.
  7. Lisää allekirjoitukseen toimivat yhteystiedot, jotta viestiin voi palata muitakin kanavia pitkin, jos siihen on tarvetta.
  8. Vältä s-postia viimeiseen asti. Tehokkainta on kasvotusten viestiminen. Usein luurin nostaminen ajaa samaa asiaa. Vähennät s-postikaaosta ja edistät samalla tärkeiden viestien perillemenoa.

Sisällöntuottajan mahdoton tehtävä

Törmäsin alla olevaan kuvaan Twitterissä viime viikolla.

Se kertoo miten paljon sisältöä verkossa tuotetaan.

Määrä suorastaan huimaa.

Ja tähän massaan mekin tuotamme omat viestimme. Kannattaa siis jollain relevantilla tavalla erottua massasta, jos meinaa saada yleisöä. Ja tietenkin optimoida sisältö niin, että ne, jotka sitä kaipaavat, myös sen löytävät.

Käyttäjäkokemusta unohtamatta; lyhyt, oivaltava mutta helposti omaksuttavissa oleva toimii.

Mutta ei se helppoa ole. Töitä riittää. Välillä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Yritetäänkö silti?

The Internet In Real Time

From Visually.

Esimiehen tehtävä on luoda luottamuksen ilmapiiriä

esimiehen tehtävä on luoda luottamuksen ilmapiiriäTästä Louhimiehestä vielä.

Katsoin muutama viikko sitten vatsataudissa A-Studion, jossa hän pyyteli anteeksi käyttäytymistään

Oksetti.

En ole kuitenkaan ihan varma, johtuiko se Louhimiehen anteeksipyynnöstä, vaiko edellispäivän kesken jääneen lounaskeiton vaikutuksista.

Epäilen keittoa. En halua millään lailla puolustella Louhimiehen käytöstä elokuvaproduktioissaan, enkä ota edes kantaa oliko anteeksipyyntö aito vai ei (saattoi hyvin olla, tai sitten ei ollut).

Viestijänä kiinnitin huomiota ohjaajan toistamaan ajatukseen siitä, että hän kuvitteli olleensa ihminen, jolle on helppo puhua.

Louhimies on siis luullut tekevänsä asioita yhteisymmärryksessä tiiminsä kanssa, ihmisten, jotka hän ainakin itse luokittelee ystävikseen.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on esimiehiä, joiden kanssa tulee puhuneeksi vaikka mistä, ja on toisia, joita pyrkii välttämään kaikin keinoin. Yleensä esimiestä on vaikea karttaa, joten häntä sietää ja hänen vitseilleen nauraa, jollei muusta niin kohteliaisuudesta.

Hyvään johtamiseen kuuluu myös toista huomioiva viestintätyyli. Luodakseen luottamuksen ilmapiiriä, johtajan tulee kuunnella organisaationsa ihmisiä tosissaan.

Kuuntelun aitous tulee testatuksi siinä, huomioiko esimies alaisensa näkökulmat myöhemmässä vaiheessa. Kuten esimerkiksi siinä, repiikö vastanäyttelijä yllätyksenä naispääosan esittäjän paidan rikki vaikka alastonkohtauksesta ei ole ennalta sovittu.

Louhimies ei näytä kunnioittaneen työntekijöitään näissä asioissa. Työpaikalla toisen näkökulmia ei aina voida huomioida, mutta silloin ei myöskään pidä antaa kuvaa siitä, että näin olisi. Luottamus pohjautuu avoimuuteen, jossa molemmat osapuolet ovat tasa-arvoisessa asemassa.

Asioita voi tehdä monella eri tavalla, tarinoita kertoa ja tunnelmia välittää tuhansilla keinoilla.

Ammattitaitoa on sovittaa oma matkanteko vallitseviin olosuhteisiin niin, että (yhteinen) visio on edelleen saavutettavissa. Niillä korteilla on pelattava, jotka jaossa annettiin.

Kevätsiivous kevensi paperiarkistoja – ja mieltä

kevätsiivous kevensi paperiarkistoja

Vaihdoin päivätyössäni työhuonetta ja jouduin siivoamaan lähes kymmenen vuoden kertymät kaapeista.

Löysin ainakin tusinan paria kenkiä, yhden iPodin, viisi laturia ja useamman avatun paketin terveyssiteitä.

Olipa rojun seassa myös multimedia-cd ja pari kourallista logoilla varustettuja muistitikkuja, valikoima heijastimia sekä jalkapallomaalivahdin käsineet.

Hämmästyttävintä oli kuitenkin paperin määrä.

Kaappien unhosta putkahti esiin painettuja vuosikertamediakalentereita, kopioituja ohjeita ja artikkelikoosteita, kilpailijoiden tulostiedotteita, kampanjamateriaaleja nätisti mapitettuna, pöytäkirjoja, lehtileikkeitä, post-it lapuilla koristettuja fläppitaululakanoita sekä käsin täytettyjä muistikirjoja. Kuriositeettina mainittakoon käytikorttikirjanen, johon olen joskus katsonut tarpeelliseksi järjestää saamani käyntikortit.

Vuonna 2013 on kuitenkin tapahtunut jotain, onneksi – viimeiset massatulosteet olivat siltä vuodelta.

En ole koskaan tehnyt tietoista päätöstä paperista luopumisesta, mutta nähdessäni lattialle kertyneet pinot olen iloinen käänteestä.

Mitä tuhlausta! Kaikin puolin; ne määrät paperia ja kaikki se tila niiden säilömiseen. Ja miten vaikealukuista! Ja pölyistä!

Luojan kiitos pädeille ja puhelimille ja niiden kameroille, Apple Pencilille, LinkedInille ja digilehdille, s-postille, Slackille, Trellolle, Lyncille, Twitterille, Canvalle, Google Docsille, ryhmätyötiloille, blogeille ymv.

Mahdun nykyään paljon pienempään. Se tekee työstä mobiilimpaa, kun kaikki mahtuu reppuun.

Hyvä niin. Ei ole liikaa painolastia hillitsemässä ajattelua.

 

Kuva: Canva

Mikä tekee verkkosivustosta uskottavan?

mikä tekee verkkosivustosta uskottavanOlen viime viikkoina hakenut tietoa yhtä blogia varten.

Olen surffatessa törmännyt monenlaisiin sivustoihin. Jäin miettimään minkälainen saitti herättää uskottavuutta, mikä taas ei.

Ymmärrettävyys keskiössä

Kun maallikkona etsin tietoa asiasta, jota en tunne, tärkein sivuston ominaisuus on ymmärrettävyys.

Se taas tarkoittaa, ettei tekstiä kannata tukahduttaa alan ammattikielellä. Tai no, jos tarkoitus on avata muille ortopedeille sitä, mikä dysplasialonkan innovatiivisin uusi hoito olisi, niin siitä vaan.

Mutta meille maallikoille jos puhuu, kannattaa puhua ehkä ihan vain matalan lonkkamaljan hoidosta. (Mehiläinen/Neo muuten onnistuu tässä erinomaisesti!)

Ulkonäkö on makuasia – vai onko?

Sivusto voi oikeastaan näyttää ihan miltä vain. Tärkeintä on navigoitavuus.

Lukemista haittaavat kuitenkin muutamat asiat.

ESIMERKIKSI KAIKKEA EI KANNATA HUUDATTAA SUURAAKKOSILLA. Se tuntuu kovin päällekäyvältä. Ja haittaa myös lukumukavuutta.

Sen sijaan fontin pistekoko saa olla reilu. Ruudulla toimivat parhaiten päätteettömät fontit – hyvän tiivistetyn fontti-oppaan voit lukea täältä.

Lukemiseen vaikuttaa myös sivuston värimaailma. Heikko kontrasti tekstin ja taustavärin välillä hävittää tekstin, kun taas liian kirkas taustaväri sattuu silmiin.

Ulkonäön miettiminen ei siis ole vain makuasia. Esteettisen silmän lisäksi se palvelee myös niitä silmiä, jotka toimivat muulla lailla kuin omasi. Joillain on parempi näkö, toisten on vaikea hahmottaa värejä. Viranomaisia pian koskeva EU:n saavutettavuusdirektiivi tulee vaikuttamaan käyttäjien verkkosivuille asettamiin odotuksiin myös yrityspuolella. Hyviä käytäntöjä kannattaa harjoitella jo nyt.

Ajankohtaisuus luo uskottavuutta

Ehkä kuitenkin tärkein sivuston uskottavuutta edistävä asia on sisällön ajankohtaisuus. Tieto vanhenee niin nopeasti, että jollei sivustolla ole uutta sisältöä, se vanhenee säälimättä.

Asiantuntijankin on jatkuvasti ylläpidettävä osaamistaan. Verkkosivusto heijastaa asiantuntijan osaamista sillä säännöllisesti julkaistulla sisällöllä. Eikö? (Tiedän, ammun itseäni tällä jalkaan ja pahasti. Onneksi parannuksen voi tehdä jo heti tänään.)

Tässä muutama mieleen juolahtanut asia. Täytyykin tästä seuraavaksi miettiä, miten kehittää omaa sivustoa!

 

Kuva: Canva

Tunnetko eri viestijätyypit?

Tunnetko eri viestijätyypit?Oletko koskaan seurannut ihmisten tapaa viestiä? Tein leikilläni karrikoidut profiilit eri viestijätyypeistä. Luethan listaa huumorimielessä, tunnistin itsessäni piirteitä monista näistä

Kaksiteräinen miekka

Kaksiteräisestä miekasta ei koskaan voi olla täysin varma: ulospäin kaikki on ok, mutta todellisuudessa sisällä kuplii.

Tämä viestijä sivaltaa sarkastisesti tilaisuuden tullen, mutta piilottaa ahdistuksensa mustan huumorin taa.

Eräänä päivänä voikin tulla yllätyksenä, ettei huumoriveikko olekaan iloinen veitikka, vaan ahdistunut ja väsynyt täydellisyydentavoittelija.

Jees-jees-henkilö

Jees-jees-mies (tai nainen)(tai joku muu valinnainen sukupuolimääritelmä) sanoo kaikkeen kyllä, ja joutuu ristiriitaisten odotusten kohdalla pulaan.

Tämä työkaveri on kaikkien kaveri, kunnes käy ilmi, että sama lupaus on annettu kaikille. Odotusten ristipaineessa lupausten pitäminen käy kuitenkin mahdottomaksi.

Mr No

(Työ)ryhmissä on aina yksi masentava yksilö, joka on jämähtänyt henkisesti 6-vuotiaan tasolle ja vastustaa kaikkea. Tämä henkilö haluaa aina viimeisen sanan – ja se sana on EI.

Hankalimmat vastustajat ovat ne, jotka istuvat hiljaa ja myötäilevät, kunnes joku kysyy jotain, jolla asiat kääntyvät päälaelleen. Vastustaja hyppää hanakasti tähän kelkkaan ja muuttuu hetkessä myötäilijästä tulenpalavaksi vastustajaksi.

Takin kääntäminen käy nopeasti, kun sen osaa.

Lapsekas Miksi-ääni?

Yhteisössä kuin yhteisössä tarvitaan niitä rohkeita yksilöitä, jotka ääneen kyseenalaistavat toimintatapoja ja päätöksiä. Kyseenalaistaminen on kehittämisen kannalta tärkeää.

Miksi asia tehdään? Miksi nykyistä toimintatapaa pitää muuttaa? Miksi muutamme tällä tavalla? Miksi emme tuolla?

Niin, miksi? Jollet tässä kohtaa osaa perustella muutoshalujasi, ehkä muutosta ei tarvitakaan.

Hiljaiset kivikasvot

Vaikeimmin lähestyttävät viestijät ovat elämän kolhujen kovettamat hiljaiset kivikasvot.

Heitäpä näille idea, ja joudut miettimään sanoitko kuitenkaan mitään, vai ajattelitko sittenkin asian vain omassa mielessäsi. Kivikasvon kasvoilta on mahdotonta lukea minkäänlaista reaktiota – tai ehkä hän ei vain kuullut sinua.

Vai sanoitko peräti jotain niin noloa, että kaikkia hävettää, eikä kukaan siksi tohdi sanoa mitenkään?

Panssari-Pasi

Paras puolustus on hyökkäys. Paras hyökkäys on salamahyökkäys.

Tärkeintä on lamauttaa vastustaja raivokkaalla ja yllätyksellisellä rynnäköllä.

Mikän ei koskaan ole Pasin syytä, eikä Pasi ole koskaan tehnyt mitään väärää. Hyssst! Ei tietenkään ole, koska Pasi on aina oikeassa. Sinä olet väärässä.

Slurpsslurpsit

Nämä lipevät, saippuanliukkaat mielistelijät saavat muut tekemään ihan mitä vaan puolestaan.

Harmillista kyllä, nämä myös keräävät kaiken kiitoksen sinun tekemästäsi työstä.

Kuuntelijat

Taitavimmat viestijät ovat kuuntelijoita. Kuuntelija haistelee keskustelukumppaninsa mielentilaa ja perehtyy hänen sanomaansa, jotta voisi rakentavassa hengessä sovittaa oman vastauksensa vallitsevaan tilanteeseen.

Kuuntelija tekee ihmeitä antamalla sinun loistaa. Hän ei puhu, ennen kuin sinä olet puhunut.

Mihin muihin viestijätyyppeihin olet itse törmännyt?

Juoksijasta ex-juoksijaksi – varaosalla uutta minäkuvaa rakentamaan

Hoitamattomasta lonkkaviasta johtuen minusta tulikin yllättäen ex-juoksijaElämä heittää joskus ilkeän kierteisiä palloja eteemme.

Niiden kohdalla joudumme usein määrittelemään itsemme uusiksi. Jokin perustavanlaatuinen elämässämme heilahtaa, tulee ero, tai työsuhde päättyy, ja minäkuvamme muuttuu.

Omalla kohdalla edellisestä kerrasta on aikaa. Tulin äidiksi, menetin oman äitini ja jäin lapsen kanssa yksin, kaikki 6 kuukauden sisään. Siinä oli käsittelemistä.

Nyt mennään taas, vaikkei yhtä dramaattisin kääntein kuin 8 vuotta sitten.

Täytän parin viikon päästä 45 vuotta ja minut on vastikään passitettu lonkkaleikkausjonoon.

Kyllä, siihen mummojen varaosahuoltoon. Tosin minulle tulee mitä todennäköisimmin mersuversio nivelestä, peli joka kestää saksalaisen klassikon tapaan kilometrejä.

Pitkään vaivanneiden kipujen syyn selviäminen on tietenkin helpotus. Kärsin vauvana korjaamatta jääneestä synnynnäisestä lonkkaviasta, jonka ansiosta lonkkanivel on nyt tullut tiensä päähän. Korjaustoimenpide pitäisi olla rutiinia, ja kipujen hävitä kuudessa kuukaudessa ja liikkuvuuden palautua lähes normaaliksi.

Hienoa.

Paitsi että… jotenkin tämä koskee identiteettiin ihan uskomattomalla tavalla.

Taidan jokaisessa some-profiilissani esitellä itseni juoksijana. Nyt kuivan maan juoksut on juostu, ainakin joksikin aikaa. Tekonivel on oiva peli, mutta täysin samoja juttuja sillä ei voi tehdä kuin alkuperäisellä nivelellä.

En muista aikaa, jolloin kipuja ei olisi ollut. En muista, millaista on nukkua yötä heräämättä kun oikeaa asentoa ei tahdo löytyä. Minulla ei myöskään ole mielikuvaa siitä, millaista on istua työpöydän ääressä niin, ettei jalkaa välillä vihloisi.

Itse asiassa en ole edes tajunnut, että elämä voisi olla kivutonta. Se kuulostaa utopistiselta, ja samalla valtavan jännittävältä; voisiko kivuttomuus koskea myös minua?

Näin näyttäisi olevan. Toivottavasti en joudu kauaa odottamaan toimenpidettä. Haluaisin jo tutustua uuteen minääni. Juoksutrikoot joutavat kierrätykseen, tilalle tulee jotain muuta.

Hitto, ehkä kaivan jopa sen golfbägin naftaliinista.

Who knows?

Sanallinen vai sanaton viestintä, kumpaa uskomme?

Sanallinen vai sanaton viestintä, kumpaa uskomme?Oletko koskaan saanut palautetta heikoista vuorovaikutustaidoista?

Tai kuka meistä ei olisi joskus saanut. Puhumme mielestämme asiaa ja keskitymme vielä nättiin paketointiinkin, mutta silti jokin menee pieleen.

On ehkä hyvä tietää, että sanat eivät ole se tärkein elementti ilmaisussamme. Jos sanallisen ja sanattoman viestinnän välillä on ristiriita, uskomme enemmän näkemäämme kuin kuulemaamme.

Psykologian emeritusprofessori Albert Mehrabian (UCLA) on tutkinut miten me äänensävyä, kehonkieltä ja sanallisia viestejä tulkitsemalla muodostamme mielikuvan puhujasta. Mehrabian päätteli, että sanat määräävät mielikuvan muodostumista 7 prosenttia, kun äänensävyn painoarvo on 38 ja kehonkielen 55 prosenttia.

Vaikka kyseinen tutkimus keskittyi viesteihin, joissa välitettiin tunnetiloja ja tunteita, ehkä niistä voisi mutulla vetää johtopäätöksiä myös muuhun vuorovaikutukseemme.

Sanat muodostavat vain osan viestinnästämme. Suurin osa tulkinnasta perustuu muuhun kuten asentoon, ilmeisiin ja intonaatioon.

Jos siis saat palautetta huonoista vuorovaikutuskyvyistä, ongelma ei ehkä ole siinä mitä sanot, vaan miten sen sanot.

Sanallisen viestinnän sijaan huomio kannattaa kiinnittää sanattomaan viestintään.

Ihan ensiksi kannattaa opetella hymyilemään. Ja ennen kaikkea katsomaan silmiin kun puhutaan. Se rakentaa luottamusta vieläkin tehokkaammin kuin ääneen lausutut sanat. Peili on tässä hyvä työväline!

Tsemppiä harjoituksiin!

 

Kuva: Freeimages.com/Marco Michelini

Someseuraajien ostaminen tuo suuren yleisön – mutta kannattaako se?

Someseuraajien ostaminen ei tuo aitoa sitoutumista.The New York Times nostaa vasta ilmestyneessä artikkelissaan esiin ajankohtaisen ilmiön, someseuraajien ostamisen.

Somessa on mahdollista ostaa seuraajia – tätä harrastavat esim. julkisuuden henkilöt, jotka eivät muuten ole onnistuneet rakentamaan itselleen suurta yleisöä. Jason Schenker, eräs jutussa haastateltu seuraajia ostanut toteaa, että laaja yleisö on tärkeää uskottavuuden kannalta (”No one will take you seriously if you don’t have a noteworthy presence”).

Yleisöä hankitaan siis uskottavuuden takia. Osasyynä on varmasti myös sisältöjen automaattijaot; bottiarmejalla saadaan näennäisesti isoa liikennettä tilille.

Trafiikki antaa tietysti kuvan laajasta näkyvyydestä. Vaikuttajamarkkinoinnissa tämä on elinehto.

Mutta varmaa on se, ettei feikkiseuraajien generoima liikenne perustu aitoon kiinnostukseen tuotteeseen tai palveluun – tai henkilöön. Haluaisinko, että vaikuttajalle antamani toimeksianto tuotteen tai palvelun promoamisesta sujahtaisi keksityn yleisön jaettavaksi? En usko. Feikkiliikenne ei myöskään luo keskustelua eikä rakenna sitoutunutta fanikuntaa.

Kurjinta tässä on ehkä kuitenkin se, että osa näistä ostoseuraajista perustuu varastetuille some-identiteeteille. Twitterin laiskan feikkitilien screenauksen ansiosta sinäkin voit päätyä botiksi aidon profiilisi lähes identtisellä kopiolla.

Huh. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Ostoyleisöstä huhutaan myös joidenkin suomalaisten Twitter-käyttäjien kohdalla. Suosittelisin kuitenkin harkitsemaan kahdesti ennen kuin itse ryhdyt someseuraajien ostamiseen; en olisi vakuuttunut uskottavuuden kasvusta, jos suurin osa suomenkielisen tilisi seuraajista olisi ameriikan ihmeitä.

Mikä on suosittelun voima markkinoinnissa?

Kirkastaako Sillanpään käry metamfetamiinin maineen? Mietin tässä mikä on suosittelun voima markkinoinnissa jutussa, jossa kaikkien rakastama, liikennerikkomuksesta kiinni jäänyt viihdetaitelilja kertoo käyttäneensä metamfetamiinia useamman vuoden ajan piikittämällä ja polttamalla.

Metamfetamiinin käyttäjät on tavallisesti esitetty mediassa huumeidenkäyttäjien alimpana kastina. Kristalli näyttäisikin vievän käyttäjänsä jyrkkään alamäkeen (googlaa vaikka faces of meth).

Ongelmaksi muodostuu se, että kyseinen viihdetaiteilija on enemmän tai vähemmän SANKARI, suloääninen tangokuninkaallinen, viihdetaiteilija par excellence.

Ja mitä ihmeellisintä, pyöreäposkinen naapurin poika näyttäisi pysyvän kiinni yhteiskunnan syrjässä vaikka vähän nauttisikin ekstraa. Vähän väliähän tuo näkyy televisiossa pyörähtävän.

Käyttämällä ei siis tarvitse joutua helvettiin – ainakaan heti.

Mikäs sen parempi mainos huonomaineiselle mömmölle? Kun Jartsakin, niin miksen minäkin -teemalla mennään.

Huumekauppiaiden nauraessa partaansa toivon Jarille voimia päästä kuiville. Elämä on varmasti antoisampaa ilman huumeita.

 

Kuva: Freeimages.com/Charles Thompson