fbpx

Uutisvirran otsikoiden parhaimmistoa

Selasin aamulla Ylen uutisvirtaa. Muutama otsikko nosti hymyn huulille.

”Ensimmäinen nainen pääsi maaliin lähes 40 vuotta vanhassa juoksukisassa”

Sori, mutta väkisinkin tuli mieleen Forrest Gump. Ihan oikeinhan tuo otsikko on, mutta lyhyen yön jälkeen kikatin itsekseni.

Toinen liittyy vakavampaan aiheeseen, kriisissä olevaan terveydenhuoltoomme. Mutta siihenkin löytyy ratkaisu – lääkäreiden raittius.

”Lakimuutos tuo päivystyksiin yhä pahemmat ruuhkat, pelkää ylilääkäri – ”Ilman alkoholia ei olisi lääkäripulaa”

Nyt hopihopi lekurit kimpassa AA-kerhoon, eihän tuosta tule mitään!

Kolmas taisi olla kokonainen juttu. Siinä Lounais-Suomen poliisi on kunnostautunut kadonneen miehen etsinnässä.

”Lounais-Suomen poliisi on löytänyt tänään iltapäivällä kotoaan kadonneen miehen.”

Voiko kotonaan kadota?

Jaa tämä myös kavereillesi!

Tätä tietoa on lähes mahdotonta saada verkkosivuilta – miksi?

Yrittäjä-lehteä tehdessä selaan paljon verkkoa hakiessani mielenkiintoisia yrityksiä haastateltavaksi.

Lehden ilmestymisalue on rajattu Varsinais-Suomeen, ja luonnollisesti haluamme tehdä juttua tällä alueella olevista yrityksistä ja yrittäjistä.

Arvatkaapa, mikä tieto puuttuu kaikkein yleisimmin yritysten verkkosivuilta? Hämmästyttävä kyllä, kotipaikkakunta.

Tämän oli huomannut myös eräs työnhakija, joka valmistuttuaan halusi lähestyä mahdollisia työnantajia avoimella hakemuksella. Tänä päivänä olettamus on, että työntekijä siirtyy työn perässä – minne, olisi kuitenkin hyvä tietää jo hakuvaiheessa.

Miksi niin moni yritys jättää kotipaikkakuntansa mainitsematta? Moni nimittäin haluaa tukea paikallista yrittäjyyttä ja hakee palveluita ”palvelu + paikkakunta” -haulla. Näkisin tiedon siis palvelevan myös muita, kuin työnhakijoita ja paikallistoimittajia.

Osaatko sanoa, miksi sinun yrityksesi yhteystiedoissa ei mainita paikkakuntaa? Vai näetkö asian tärkeänä?

Kuva: Pixabay / 652234
Tekstin luomisessa ei ole käytetty AI-apuja

Jaa tämä myös kavereillesi!

Aitous on edelleen valttia sisällöissä – tekoälyn käytössä on haasteensa

Puuseppä piirtää mittoja.
Laadukas sisältö on pitkälti käsityötä

AI on mullistanut sisällöntuotannon viimeisen vuoden aikana. Tekoäly on näppärä työkalu ja helpottaa tekemistä monellakin tapaa. Minkäkin käytän sitä ideointiin etenkin otsikoinnissa ja käännösapuna – luonnollisesti lopputulosta muokaten omaan tyyliini ja makuuni sopivaksi. Lisäksi sillä on hyvä tarkistuttaa tekstien oikeinkirjoitusta ja tyylillisiä seikkoja.

Se on mielestäni vielä hyväksyttävää tekoälyn käyttöä. Kokonaan AI:n tuottamaa tekstiä en sen sijaan tohtisi laittaa asiakkaalle nyt enkä koskaan.

Miksi, jos se kerran on niin käyttökelpoinen työkaluna? Ihan jo siksi, että tekoälyn tuottama sisältö on (ainakin toistaiseksi) synteesi jo olemassa olevasta sisällöstä, kun taas minun tuottama sisältö on juuri minun aivojeni, kokemusteni, fiilisteni ja sanavarastoni filtteröimää. Uskon juuri tämän olevan se, miksi minulta ostetaan sisältöjä – asiakkaat pitävät juuri minun tavasta paketoida asioita.

En nyt väitä, että olisin kovinkaan uniikki ajattelijana. Mutta tekoälyn käyttöä on syytä varoa myös muista syistä.

AI = satunnainen puppugeneraattori

AI:n kanssa tsättäilyssä hämää se, että vaikka se tuntuisi hyvin aidolta keskustelulta kahden ihmisen välillä, vastassamme on koodiin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuva kone. Ja toisinaan sen tuottama sisältö on täyttä puppua.

Kokeilepa vaikka hakea itseäsi nimeltä ChatGPT:ssä. Minä sain tällaisen kuvailun itsestäni:

Katja Hautoniemi on suomalainen kirjailija ja kuvittaja. Hän on julkaissut useita lastenkirjoja ja nuortenkirjoja. Hautoniemi on tunnettu erityisesti lastenkirjoistaan, joista osa on saanut arvostusta Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös tehnyt yhteistyötä muiden kirjailijoiden ja kuvittajien kanssa erilaisissa projekteissa. Hautoniemi on tullut tunnetuksi kielellisestä taidokkuudestaan sekä herkästä kuvitustyylistään.

Jollei ChatGPT:llä ole kristallipalloa ja tämä on jonkinlainen tulevaisuudenkuva, en tunnista itseäni! En ole eläessäni kirjoittanut kirjaa, saatika kuvittanut sellaista. Haaveissa tällainen on kyllä leikitellyt, mutta julkaisemisesta ollaan vielä kovin, kovin kaukana.

Tässä innostuneena syötin puppugeneraattoriin koko sukumme ja sainpas hyvät naurut; isäni on kirjailijakollega, erikoisuutena fantasiakirjallisuus, ja kaupan alalla toimiva ekonomisiskoni kovan luokan CS:GO-ammattilainen. Totta tässä on isäni fantasiakirjainnostus; muutama vuosi sitten hän jopa lahjoitti osan kokoelmastaan alan yhdistykselle.

Tämä on vielä helposti pupuksi todennettava esimerkki. Mutta miten onkaan vähän teknisempien sisältöjen kohdalla, jossa kirjoittaja ei välttämättä ole asiantuntija? Hyvää taustatyötä asiantuntijahaastatteluineen ei voi koskaan täysin korvata AI:lla – ainakaan vielä.

Transparenssi ja muut yksityiskohdat

Olisi myös eettisesti arveluttavaa väittää tekoälyn tuottamaa sisältöä omaksi. En ota kunniaa sisällöstä, jota asiakas tai haastateltava on muunnellut tunnistamattomaksi – siinä ei enää toteudu oma näkemykseni tai punaiseksi langaksi aikomani ajatus. En myöskään jaa tällaisia sisältöjä eteenpäin omassa portfoliossani. Miksi siis väittäisin tekoälyn tuottamaa sisältöä omaksi?

Tekoälyn tuotos ei lähtökohtaisesti myöskään ole tekijänoikeuksien alainen. Se asettaa sisällön alttiiksi kopioinnille – ja sitähän kukaan sisällöntuottaja ei halua!

Voimme myös olettaa, että jossain kohtaa tekoälyn käyttöä aletaan säädellä lailla – jollei muuten, niin sen osuus sisällöntuotannossa pitää tehdä näkyväksi. Miltä tuntuisi paljastaa, että suurin osa omasta työstä onkin koneen tekemää? Voisiko asiakas kokea tulleensa huijatuksi? Vai onko sillä väliä?

Vai syntyisikö tässä kaksi tuotekategoriaa – delux-versio ihmismielen ja -käden tuottamana, kenties luomu-merkinnällä, ja koneen generoima bulkkiversio, jota olisi vain kevyesti stilisoitu? Hinnat tietenkin sen mukaan.

Kuva: Pexels.com/Ono Kosuki
Teksti on flunssaisen viestintäyrittäjän väsyneen mielen generoima.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Viikon klikkiotsikot Aion tapaan

Käsi hiirellä valmiina klikkaamaan

Uusi vuosi on alkanut varsin rapsakassa talvisäässä, media raportoi pakkasen paukkuvan ja kurittavan kansaa ja rajun kylmyyden hyydyttävän liikennevälineitä.

Hyytyipä monopolin joukkoliikenneväline myös tämän yrittäjän työkeikalla rantaradan varrella olevaan pikkukaupunkiin.

Minulla ei suurempaa kiirettä ollut kotiin, lapsukainen viettää yhä joululomaansa isällään, mitä nyt kissat kotiin tullessa ihmettelivät myöhäistä päivällistarjoilua.

Ideoimme tähän sopivat klikkiotsikot lounasryhmämme kanssa:

  • ”Paukkupakkanen hyydytti junat – kissat jäivät heitteille”
  • Astetta ärjympi ”Paukkupakkanen hyydytti junat – kissat nälkäkuoleman partaalla”
  • ”Yrittäjän junamatka päättyi ennen kuin ehti alkaakaan – kotona karu vastaanotto”

VR:n viestintään palaan vielä, se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Päivän ykköspuheenaihe on tänään sähkön hinta. Ja jumaleissön, viime syksynä oltiin kriisitunnelmissa, kun hinta pompsahti euroon yksiköltä. Meillä meni kotona keittiö säästöliekille, uunia en lämmittänyt kertaakaan koko syksynä ja kausivalotkin jäivät laittamatta.

Saunassa kävimme vasta talvella hintapiikin hellitettyä. Yllätyksekseni saunoinkin yhtäkkiä nuoren miehen kanssa – vauvelillani oli saunapaastomme aikana alkanut murrosikä kaikkine ulkoisine merkkeineen.

Nyt olemme jo ihan uusissa sfääreissä sähkön hinnan kanssa. Vein ukin lounaalle ruotsalaiseen lihapullapaikkaan, koska ajomatka sinne ja takaisin sekä lounas tuli halvemmaksi kuin päivän viettäminen kotona kokkaillen. Emme olleet ainoita saman neronleimauksen saaneita.

Anyway, veistelimme viimevuotisesta saunalakostani hunajaisen klikkiotsikon:

  • ”Sähkön hintapiikki paljasti rajun muutoksen – äiti järkyttyi”

Jos otsikkoon haluaa lisää tunnetta, sanan ”äiti” voi vaihtaa sanoihin ”perheenäiti” tai ”yksinhuoltajaäiti”.

Klikkaisitteko?

Todellisia, mediasta poimittuja klikkiotsikoita alla:

  • ”HS: Natalia Salmela poseeraa harvinaisessa alastonkuvassa – tämä arkipäiväinen esine hänen kodistaan puuttuu” (IS) – en klikannut, vaikka jäi kyllä kiinnostamaan tuo esineen ja alastomuuden mahdollinen yhteys.
  • ”Helena ja Mikko Koivun avioerossa lopullinen ratkaisu” (IS) – lopullista ratkaisua on terminä tavallisesti käytetty täysin eri yhteydessä paljon järkyttävämmästä asiasta.
  • ”Pohjois-Suomea vaanii uusi vaara – Voi vahingoittaa koteja, putkia ja teitä” (IL) – klikkasin, kyse on ns. pakkasjäristyksistä jossa maaperässä oleva vesi jäätyy nopeasti ja aiheuttaa heikkoja, maanjäristyksen kaltaista liikahtelua.
  • ”Sanna Marinin fanittama yhtye lopettaa” (IL) – en klikannut. Tietäjät tietää mistä yhtyeestä on kyse (Rage Against the Machinestä).

Näiden myötä toivotan sinulle hyvää uutta vuotta. Ajatuksen aihetta alkuvuoteen: klikkiotsikot syövät paitsi aikaamme, kuluttavat myös valtavasti energiaa.

Kysynpä siis uudestaan. Klikkaisitko?

Kuva: Pexels / George Milton

Jaa tämä myös kavereillesi!

Nordic Business Forum 2023, lyhyt oppimäärä: viestintä on tärkeää

Kuva Nordic Business Forum 2023 päälavasta.

Terkut Pasilan bisnesfestareilta – kyllä, introverttikin uskaltautui paikan päälle tällä kertaa.

Joku voisi kysyä, että mitä yhden naisen viestintäbyroo sai tapahtumasta, jossa puhutaan johtamisesta, innovoinnista ja muutoksesta.

Kuulkaas, paljonkin. Mutta erityisesti omien ajatusten validointia.

Viestintäihmisenä lämpenin etenkin Patrick Lencionin ajatukselle, että CEO = CRO, chief reminding officer. Tarkoittaa siis sitä, että ei ne asiat kerralla perille mene, vaan tarvitaan toistoa; Lencioni puhui seitsemästä toistokerrasta, ennen kuin organisaatio uskoo viestiä. Itse olen tainnut puhua 20 kerrasta.

Anyway, hihkuin jo tässä vaiheessa semmaa. Ihmiset toimivat samalla lailla, olipa kyseessä sitten henkilökuntaa, yhteistyökumppanit tai asiakkaat. Vasta toisto toiston perään vie asiat perille. Ja kun itseä alkaa kyllästyttää, ei haittaa vaikka toistaisi saman vielä muutaman kerran.

Vähän niin kuin parisuhteessa. Ei riitä, että kumppani kerran sanoo rakastavansa, vaan asiaan pitäisi palata useammin. Kun kyse on rakkaudesta, siitä voi hyvin muistutella ainakin kerran vuodessa. En usko että viikottainenkaan asiaan palaaminen on häiriöksi.

Norjan pohjattoman RoopeAnkka-rahaston pääjehu Nicolai Tangen taas kiteytti viestinnän tärkeyden näin: parhaiten menestyvät yritykset viestivät avoimesti läpi koko organisaation.

Kun seuraavan kerran huomaat, että organisaatiossasi on fokus hukassa, pysähdypä hetkeksi. Mieti, oletko itse ollut avoin ja muistanut toistaa tärkeät asiat.

Aivan. Aika usein huomaa, että jotain on jäänyt uupumaan.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Mitä viestintätoimisto tekee?

Kuvassa lumiukko

Minulta kysytään usein, että mitäs se viestintätoimisto oikein tekeekään.

Yleensä vastaustani kuunnellaan kohteliaasti, mutta kysyjän ilmeestä näkee, että pihalla ollaan edelleen kuin edellistalven lumiukko.

Mitä hemmettiä? Enkö vuorovaikutuksen ammattilaisena osaa sanoittaa edes omaa ammattiani?

Alani helmasynti on asioiden monimutkaistaminen. Kun asiakkaan tarve on tavoittaa lisää potentiaalisia ostajia, viestintäkonsultti puhuu suhteiden ja merkitysten luomisesta eri sidosryhmien välille hyvän maineen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Avasiko äskeinen viestinätoimiston roolia sinulle?

Aika usein viestintätoimistoon ollaan yhteydessä jonkun konkreettisen tehtävän ratkaisemiseksi. Tarvitaan powerpoint-setti tai teksti vaikkapa esitteeseen, tai some-materiaalia kampanjan tueksi.

Kivoja hommia joita teen tosi mielelläni – viime vuonna meikämamman Macistä maailmalle lähti muutaman yrityksen verkkosivujen tekstit, hakukoneoptimoituna tietenkin, sekä tukku erilaisia tiedotteita, asiakastarinoita, somepostauksia ja artikkeleita. Käännöksiäkin tuli tuupattua eetteriin useamman tuhannen merkin edestä.

Näin yhteistyö usein alkaa, tehdään joku ”juttu” yhdessä. Aika pian huomataan kuitenkin, että vielä suuremman hyödyn viestintätoimiston osaamisesta saisi, jos se otettaisiin mukaan jo suunnitteluvaiheessa.

Miksi näin?

Mielestäni viestintätoimiston suurin vahvuus on kyky nähdä kokonaisuuksia. Yrittäjän ei esimerkiksi tarvitse itse tietää, millä kanavalla kohderyhmä parhaiten tavoitetaan tai minkä tyyppisellä sisällöllä se sitoutetaan, se on viestintätoimiston erityisosaamista. Yrittäjän ei myöskään tarvitse miettiä tekemisen tehokkuutta, kun tulosten mittaamisesta ja analysoimisesta huolehtii alan ammattilainen.

Viestintää tarvitaan kaikessa organisaation vuorovaikutuksessa, oli kyse sitten omien joukkojen paimentamisesta tavoitteita kohti tai vaikkapa alan tulevaisuuteen vaikuttamisesta. Siihen kannattaa siis suhtautua samalla vakavuudella kuin ihan mihin tahansa muuhunkin yrityksen strategiseen funktioon (sori, meni taas vähän korkealentoiseksi!).

Viestinnän tarve konkretisoituu valitettavan usein vasta kriisissä – tosin siinä kohtaa kun risteilijän hytistä lentää sisustus mereen ei viestinnälläkään enää tehdä ihmeitä, korkeintaan tarjotaan laastaria pahimpiin avohaavoihin. Monen yrityksen suurin myyntivaltti on sen maine – pitkään rakennettu, nopeasti tuhottu.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Nettiraivo – voiko siltä suojautua?

Käsi näppäimistöllä

Minulta kysyttiin tässä tovi sitten, voisinko auttaa organisaatiota, joka oli kohdannut voimakasta nettiraivoa. Kerroin, että voin kyllä auttaa siinä miten asiaa lähestytään viestinnän kannalta, mutta psykologian osaamiseni tulee kyökin puolelta.

Kyseisessä organisaatiossa raivo koettiin erityisen epäreiluna koska projekti, joka sai ihmiset reagoimaan, oli kohderyhmän näkökulmasta erittäin onnistunut. Kohderyhmän ulkopuolelle jääneet olisivat halunneet projektin kohdistuvan myös heihin ja pahoittivat mielensä, kun näin ei ollut.

Jotenkin täysin nurinkurinen tilanne. Sympatiani ovat täysin tekijöiden puolella. Samalla tilanne sai miettimään raivoa ja sen mekanismeja.

Raivon dynamiikka on muuttunut

Radiojuontaja, rapartisti Ashley ”Dotty” Charles toteaa kirjassaan Raivoajat (Outraged, Johnny Kniga 2021) raivon muuttuneen someaikakauden myötä. Ennen raivo oli kelpo apu yhteiskunnallisessa muutoksessa, sillä se sai liikkeelle suuria ihmismassoja, jotka vaativat päättäjiltä muutosta.

Nykyään raivo on siirtynyt verkkoon ja siitä on tullut henkilökohtaisempaa. Käytämme raivoa omakuvamme rakentamiseen. Vihan kohteella ei välttämättä ole merkitystä. Raivoamme hetken intensiivisesti jollain kanavalla, ja kun somevirtaamme ilmestyy uusi potentiaalinen raivon kohde, siirrymme eteenpäin pahoittamaan mieltämme.

Mikä tekee vihasta niin vaarallista on sen taipumus luoda yhteenkuuluvuutta. Kun vaahtoamme verkon suoman anonymiteetin turvin porukassa jostain yhteisestä asiasta, profiloidumme osaksi haluamaamme ryhmää. Ja ryhmä liikkuu lintuparven tavoin, yhdessä säntäillen eri suuntiin, miettimättä mitä raivo kohteelleen aiheuttaa.

Koska vastaanottajan tuska jää meiltä näkemättä, kynnys nettiraivoon on matala. Mikään ei ole niin helppoa kuin somessa raivoaminen. Olen itsekin harhautunut näreissäni pilkkaan (kyllä, ja häpeän tekojani!). Ryhmän paine, yhteenkuuluvuuden tarve ja sokea usko omaan oikeassa olemiseen saavat meidät käyttäytymään sikamaisesti.

Voiko nettiraivolta suojautua?

Toivomme varmasti kaikki, että saisimme kulkea elämämme läpi kokematta sen suurempia kriisejä. Nykypäivänä somen mahdollistaessa matalan kynnyksen kannanotot, mielensäpahoittajilta ei voi täysin suojautua. Alla muutama hyväksi todettu keino, jolla tuskaa voi yrittää lievittää.

Älä syyllisty

Jonkun raivo tai kuttumainen käytös ei ole sinun vikasi, etkä voi omilla toimilla vaikuttaa siihen, miten viestiisi reagoidaan. Jokainen on itse vastuussa käytöksestään. Reaktiomme kytkeytyvät osittain persoonaamme ja hyvin paljon aiempiin kokemuksiimme.

Voit ainoastaan vaikuttaa siihen, miten itse otat vastaan palautetta. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty, eihän ne ikävät äänet sillä vaimene. Mutta jos tiedät, että teet työsi hyvin ja juuri niillä spekseillä, joista on etukäteen sovittu, on parempi yrittää unohtaa turha murina. Usko itseesi!

Raportoi esimiehellesi tapahtuneesta

Vaikka onnistuisitkin kutistamaan ikävän palautteen taustahälinäksi, raportoi asiasta esimiehellesi. Kenenkään ei pidä kohdata raivoa työssään, eikä varsinkaan tuntea itseään turvattomaksi.

Asian käsitteleminen yhdessä voi jo itsessään helpottaa oloa. Miettikää työyhteisölle yhteisiä keinoja, miten nettiraivoon tulee reagoida.

Jollei se auta, pyydä keskusteluapua työterveydestä. Kaikkein törkeimmät hyökkäykset pitää ilmoittaa poliisille.

Ennakoi

Voit etukäteen yrittää miettiä voisivatko yllämainitut mielensäpahoittajat reagoida asiaasi ja jos reagoivat, niin miten.

Viestinnässä käytämme ns. kysymys-/vastauspatteristoja, joihin voi ideoida mitä mielikuvituksellisimpia hyökkäyksiä ja vastauksia niihin.

Ei se hyökkääjiä pysäytä, mutta auttaa muotoilemaan oikeat vastaukset nopeasti ja suht’ kivuttomasti. Lisäksi näiden miettiminen etukäteen valmistaa jo sille ajatukselle, että jollain saattaa palaa käpy. Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan pessimisti ei pety!

Blokki on ihan ok

Jos keskustelu ei pysy asiallisena, häiriköiden blokkaaminen on ihan ok.

Somessa ei ole pakko keskustella rähjääjien kanssa, etenkin jos vaarana on, että keskustelu kääntyy henkilökohtaisuuksiin. Tutkimusten mukaan meillä on taipumus netissä kritisoida miesten osaamista, kun taas naisten kohdalla mennään helposti seksuaalissävytteiseen palautteeseen (Rebecka Bohlin, ”Tackla hatet. Om näthat, hot – och hur du skyddar dig” Ordfront 2016).

Huorittelua ei tarvitse jäädä kuuntelemaan, ei vaikka olisi miten kiltti tyttö tahansa. Blokin kannattaa antaa heilahtaa kevyellä kädellä!

Sinä määräät keskustelun tahdin

Unohdamme valitettavan helposti sen, että voimme itse määrätä rajat keskustelulle (rajojen asettamisesta noin yleensä suosittelen Nedra Glover Tawwabin mainiota kirjaa ”Vedät rajat ja ota elämä haltuusi”, Gummerus 2022). Kun rajat ylitetään, voit esimerkiksi sulkea kommentoinnin.

Aktivistikollegani neuvoi perehtymään etukäteen keskusteluilmapiiriin ja scouttaamaan mahdolliset raivoajat jo ennakkoon. Alasi ammattilaisena osaat jo ehkä ennakoida, ketkä omassa yleisössäsi saattaisivat hiiltyä avauksestasi. Tämä auttaa varautumaan pahimpaan. Blokata voi myös ennakkoon!

Nettiraivolta ei voi täysin suojautua, jollei halua pysyä täysin tuppisuuna näkymättömissä. Mutta näillä neuvoilla asian kanssa ehkä oppii elämään.

Jaa tämä myös kavereillesi!

Vastoinkäymiset ovat osa elämää – niiden kanssa kannattaa oppia elämään

Meillä on kotona käyty viikonlopun aikana läpi vastoinkäymisiä ja niiden kohtaamista.

Syy tähän on junnun yllättänyt syysflunssa, jonka ansiosta kauden ensimmäisen kovan luokan korispelit jäivät kaverilta väliin.

Se tietenkin aiheutti kyyneleitä ja suuttumustakin, ja jopa hieman katkeransävyistä kommentointia pelikavereiden menestyksestä.

Katsoin siinä kohtaa pienen vanhempainintervention olevan paikallaan. Vastoinkäymiset kun kuuluvat elämään, ja paras tapa kohdata ne on oppia suhtautumaan niihin oikealla tavalla.

Mikä ei siis ole mitenkään helppoa, edes tällä puolen vuosisadan pettymysten kokemuksella, saatika sitten elämänsä kevättä vasta kokevalle 12-vuotiaalle. Vastoinkäymiset saavat meidät monesti katsomaan sisimpäämme ja syyttämään itseämme tapahtuneesta, jopa siinä tapauksessa, jossa emme mitenkään olisi itse voineet vaikuttaa asioiden kulkuun. Joskus asiat vain tapahtuvat meistä riippumatta.

Suuttua saa, mutta märehtiminen on turhaa

Mitä keskustelustamme sitten jäi käteen?

Tärkeää oli meistä sallia pettymyksen tunne. Kun hommat menevät päin metsää, saa suututtaa ja kyyneleet saavat virrata.

Yhtä tärkeää mielestämme oli se, ettei suuttumukseen jää vellomaan. On asioita, joihin emme voi vaikuttaa, ja niitä on ihan turha jäädä murehtimaan pitkäksi aikaa. Jos kyseessä on asia, johon voimme vaikuttaa, voimme miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta olisimme voineet välttää nykyisen liemen. Mutta märehtiminen itsessään on hyödytöntä, se ei johda tarvittavaan muutokseen.

Lisäksi jos keskitymme yksinomaan negatiivisiin asioihin kuten itsesyytöksin tai syyttämään muita, vaarana on, että negatiiviset ajatukset valtaavat mielemme emmekä enää kykene näkemään elämämme pieniä valopilkkuja. Niitäkin on, ja ihan varmasti vieläpä enemmän kuin niitä vapaan pudotuksen alhoja.

Junnun mieliala koheni sunnuntaita kohden, vaikka kuume itsepintaisesti jatkuikin. Vieläkin yskä vaivaa, mutta huomenna on jo yhteisestä päätöksestämme koulupäivä. Ottelutilastoissa oman nimen kohdalla ollut pyöreä nolla harmittaa, tietenkin, mutta samalla nuori myös ymmärsi sen tosiasian, ettei sairastumiselle nyt voinut mitään.

Ensi kerralla parempi onni – ja tilastoissa toivon mukaan kaksinumeroiset luvut oman nimen kohdalla!

(Jos tunnelisi on kapea ja pimeä eikä sen päässäkään näy valoa, suosittelen hakemaan apua. Tiedän kokemuksesta, että kun töitä on liikaa, parisuhdeunelmat murenevat, ystävät ovat kaikonneet ja lapset ja koko muu suku ovat yksiä vittupäitä, tunnelista tulee helposti niin kapea, ettei happea riitä hengittämiseen. Tsekkaa MIELI Suomen Mielenterveys ry:n paikallisten jäsenyhdistysten yhteystiedot tästä tai ole yhteydessä omaan työterveyshuoltoosi.)

Jaa tämä myös kavereillesi!

Miksi, miksi, miksi?

miksi

Jokainen nelivuotiaan kanssa aikaa viettänyt tuntee otsikon mantran enemmän kuin hyvin. Miksi sitä, miksi tätä, miksi tuota. Kysymysten virta on loputon.

Businessmaailmassa siihen voi lisätä vielä kaksi miksiä.

Miksi?

Koska viiden miksi-kysymyksen sarja paljastaa sinulle asian todellisen laidan, ongelmiesi juurisyyn.

Esimerkki 1, asiakastyytyväisyys on laskussa

  • Miksi asiakastyytyväisyytemme on laskussa? Koska asiakkaamme eivät ole saaneet sen tasoista palvelua, jota odottivat ja johon ovat tottuneet.
  • Miksi he eivät ole saaneet odottamaansa palvelua? Koska asiakaspalvelumme ei ole kyennyt hoitamaan hommaansa niin hyvin kuin olisi pitänyt.
  • Miksi aspa ei ole hoitanut hommaansa? Meillä on paljon uusia työntekijöitä, eivätkä he ilmeisesti ole osanneet toimia ohjeistuksen ja arvojemme mukaisesi.
  • Miksi he eivät ole osanneet toimia oikein? Heitä ei ole kunnolla perehdytetty työhönsä.
  • Miksi heitä ei ole perehdytetty työhönsä? Koska kyseisestä toiminnasta vastuussa oleva henkilö on ollut pidempään sairauslomalla.

Ongelman juurisyy: perehdytysohjelma on jäänyt puutteelliseksi, kun vastuuhenkilö ei ole kyennyt perehdyttämään eikä hänelle ole määrätty varahenkilöä.

Esimerkki 2, verkon kautta tulevien yhteydenottojen määrä on romahtanut

  • Miksi verkon kautta tulleiden yhteydenottojen määrät ovat laskussa? Koska sivusto näkyy hakutuloksissa vähemmän.
  • Miksi sivusto näkyy tuloksissa vähemmän? Koska sivusto on täysin kuollut, sitä ei ole päivitetty aikapäiviin.
  • Miksi sinne ei tuoteta uutta sisältöä? Koska meillä on ollut kiire muissa töissä.
  • Miksi muut työt ajavat oman sivuston päivityksen ohi? Koska kenellekään ei ole varsinaisesti annettu tehtäväksi tuottaa sisältöä eikä työtä ole aikataulutettu.
  • Miksi ei ole? Koska sitä ei ole koettu tärkeäksi.

Juurisyy: ei ymmärretä sisällöntuotannon tärkeyttä yrityksen näkyvyyden/myyntiliidien kannalta.

Kokeilepa. Harjoitus toimii monenlaisten haasteiden kohdalla, oli alasi mikä tahansa. Varaudu yllättäviin vastauksiin. Mallissa on hyvää se, että juuriongelmiin päästään nopeasti kiinni eikä korjaustoimissa lähdetä väärään suuntaan, ts. korjaamaan jotain epäolennaista. Rahaa säästyy ja ongelmista päästään kertaheitolla.

Sisällöntuotantokeississä tekeminen tuodaan osaksi arkea esimerkiksi sisältöstrategian avulla. Kun vastuista ja aikatauluista on sovittu, tekemisestä tulee järjestelmällistä. Datalla taas valaistaan sisällöntuotannon tärkeyttä tekijöille. Jokaisen sydäntä lämmittää tietää, että oma juttu, podcasti tai video on koskettanut kohderyhmäänsä. Datan avulla tekemisestä tulee ihan eri tavalla merkityksellistä. Se taas kannustaa jatkamaan hyviä avauksia.

Ja ne kävijämäärätkin alkavat pikkuhiljaa nousta.

Kuva: Pexels.com / Ann H

Jaa tämä myös kavereillesi!

Taas nolla klikkiä! Sisällöntuottaja itkee.

Sormi klikkaa ruutua – yhä harvemmat klikkaavat linkkejä somessa

Sisällöntuottajaa risoo. Googlen analytiikka näyttää uuden verkkosisällön kohdalla vapaata pudotusta sikasiististä jutusta huolimatta.

Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa. Nolla klikkiä yleistyy hurjaa vauhtia, sillä alustat näyttäisivät suosivan yhä enemmän niille suoraan tuotettua sisältöä. Jotkut some-toimijat ovat jopa lakanneet näyttämästä sisältöä, joka ohjaa alustalta pois.

Ymmärtäähän sen. Jokainen pois alustalta suuntaava linkki on alustalle riski : mitä jos kävijä ei palaakaan? Mainostaja ei saa näyttöjä, eikä alusta tuloja.

Mikä neuvoksi nollaklikki-sisällön kohdalla?

Mitä sisällöntuottajan kannattaa tässä kohtaa tehdä?

No tuottaa sitä kaivattua natiivisisältöä somekanaviin. Sen omalle saitille tuottamasi sisällön LISÄKSI.

Kuulen huokauksesi. Mitä hittoa, eikö oma saitti enää riitä? Miksi puskea sisältöä kanaviin, joiden tulevaisuudesta ei ole mitään takeita? Omalla sivustolla sisältö on sentään jonkinlaisessa turvassa, omassa hallinnassa.

Aivan, näin on. Mutta hyvälläkään sisällöllä ei ole merkitystä, jollei sitä kukaan kuluta.

Siispä sisällöstä kannattaa tuottaa kulloisellekin somekanavalle sopivaa sisältöä. Kuten:

  • Twitteriin 10 twiitin kooste sisällön kohokohdista
  • Linkkariin lyhyt tiivistelmä, linkki kommentteihin
  • Instaan kuvakooste esim. tekstiplanssein
  • Lyhyt nosto s-postiin/uutiskirjeeseen

Ja niin edelleen. Oikeastaan kyse on vain ihan normaalista sisällön kierrättämisestä, ja siitähän olemme puhuneet jo monen monta kertaa.

Entä ne laskevat klikit? Kannattaako omalle saitille tuottaa sisältöä enää ollenkaan, jollei sinne kuitenkaan kukaan eksy?

Pitää. Omalla saitilla säilytät omistajuuden sisältöösi, kun taas alustan joutuessa ongelmiin, voit menettää koko yhteisösi ja sille tuottaman sisällön.

Jutun juju on se, että alustoilla rakennat kuvaa osaamisestasi ja itsestäsi alasi toimijana. Houkuttelet, hiukan kutittelet, maanittelet tulevaa ostajaa. Kyllä se asiakas sinne sivustollekin tulee, jahka tietää sinut luotettavaksi toimijaksi.

Pitää vain jaksaa luottaa sisällön voimaan.

Kuva: Pexels.com/Leandro Alamino

Jaa tämä myös kavereillesi!